Lue keskustelun säännöt.
Jos kotona hoidetuilla ja päivähoidossa hoidetuilla on selkeä ero
28.10.2011 |
Kuten usein sanotaan, että sen suorastaan huomaa ulospäin lapsesta, onko hoidettu kotona vai päivähoidossa (hyvässä tai pahassa, riippuen sanojan näkökulmasta), eikö olisi helppo tehdä tutkimus suuresta joukosta lapsia. Jaettaisiin lapset kahteen sen mukaan ovatko olleet kotona vai hoidossa, ja verrattaisiin onko esim. koulussa menestymisessä tai käytöksessä eroja jne.
Käytännön toteutus on tietysti luku sinänsä, kuinka saada kaikki luvat lasten kehityksen vertaamiseen, mutta kun tästä asiasta väännetään kättä täysin mutu-tuntumalla, miksi ei tehdä tutkimusta jolla saataisiin keskusteluun kättä pidempää. Siis kysymykseen siitä, miten päivähoito vaikuttaa lapsen kehitykseen.
Tämä tuli mieleen siitä, kun aiemmin jossain keskustelussa sanottiin että asiaa olisi hyvin vaikea tutkia. Jos on riittävän suuri otos, ja kuten nyt väitetään, lapsesta näkyy onko kotona vai muualla hoidettu, tulos pitäisi näkyä riittävän suuressa määrässä, vaikka tutkittavilla olisi tietenkin muitakin muuttujia.
Vai onko kuitenkin niin, ettei suurestakaan joukosta löytyisi merkittävää eroa vain hoitotavan mukaisesti jaoteltuna, koska suurin syy lapsen menestymiseen elämässä tai mahdolliseen syrjäytymiseen tai tunne-elämän häiriöihin on muualla kuin hoitotavassa?
Kommentit (60)
ihan hyviä lapsia ovat. jos olisivat olleet kotihoidossa, olisivatko ne sitten erinomaisia vai huonompia? mitä sellaisia miettimään, onglemia voi olla kotona ja puutarhassa. eikö tää uhrautuvien kotiäitien kruununkiillotus lopu koskaan?
Mutta olen huomaavinani selkeän käytöseron ~"häiriön"~ sen 1-vuotiaana hoidon aloittaneessa verrattuna kahteen 2,5-vuotiaana alottaneisiin.. usein mietin johtuuko se liian aikaisesta hoitoon viemisestä vaiko vain yksinkertaisesti siitä että hän on tyttö..? Vaiko jostain muusta. Enpä tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kotiin vuosikausiksi jääneet (siis en puhu nyt max. kolmen vuoden kotonaolosta, alle kolmivuotiaiden hoidosta) ovat lähes poikkeuksetta ei-akateemisesti koulutettuja. Johtunee pitkälti siitä, että ns. asiantuntijatöissä tippuu nopeasti kehityksestä, jos on pois töistä vuosikausia. Korkeasti koulutetuille työn merkitys on usein myös jotain enemmän kuin vaikkapa siivoustöitä tekevälle (mitenkään niitä väheksymättä). Työ antaa myös tärkeää sisätöä elämään, ei vain palkkaa, ja ala valitaan sitä silmällä pitäen.
koulutetut vanhemmat joilla on varaa, laittavat lapsensa usein päiväkoteihin jossa on ns. vaihtoehtopedagogiikkaa.
Esim. Montessorissa olen huomannut paljon lääkäreiden ja opettajien lapsia, eivät vie "tavalliseen" päiväkotiin, osa kylläkin, mutta tämän huomion tein.
kotiin vuosikausiksi jääneet (siis en puhu nyt max. kolmen vuoden kotonaolosta, alle kolmivuotiaiden hoidosta) ovat lähes poikkeuksetta ei-akateemisesti koulutettuja. Johtunee pitkälti siitä, että ns. asiantuntijatöissä tippuu nopeasti kehityksestä, jos on pois töistä vuosikausia. Korkeasti koulutetuille työn merkitys on usein myös jotain enemmän kuin vaikkapa siivoustöitä tekevälle (mitenkään niitä väheksymättä). Työ antaa myös tärkeää sisätöä elämään, ei vain palkkaa, ja ala valitaan sitä silmällä pitäen.
Kaikella pitäisi olla aikansa ja kaikkea ei elämässä voi saada.Pienen lapsen varhaisten v.uosien turvaaminen pitäisi kyllä mennä omien työura tarpeiden edellä, jos kyse vain on tästä. Vanhemmuuden tärkein kriteeri on että lapsen tarpeet menevät omien tarpeiden edellä.Eli siis jos pieni lapsi tarvitsee vanhemman aikaa ja läsnäoloa enemmän, tulisi työistä pystyä tinkimään vaikka tuntuisi kuinka mielenkiintoiselta.Lapselle äidin riittävä läsnäolo varhaislapsuudessa ei ole ainoastaan "mielenkiintoista" vaan välttämättömyys että olo olisi hyvä
Tosin tämäkin riippuu paljon asuinalueesta. Ns. paremmilla asuinalueilla kunnallisetkin päiväkodit ovat usein tasokkaampia. Meidän oma lähipäiväkoti on todella hyvä, laadukkaampaa hoitoa siellä saa kuin kalliimmassa yksityisessä päiväkodissa, jossa lapsemme olivat aiemmin. Yksityinen hoitokaan ei tosin Suomessa juuri kalliimmaksi tuli, sillä siihenhän saa omaa tukea. Meillä ero ei ollut kuin joitain kymmeniä euroja kahdelta lapselta.
35, sitten sellainen seikka että koulutetut vanhemmat joilla on varaa, laittavat lapsensa usein päiväkoteihin jossa on ns. vaihtoehtopedagogiikkaa.
Esim. Montessorissa olen huomannut paljon lääkäreiden ja opettajien lapsia, eivät vie "tavalliseen" päiväkotiin, osa kylläkin, mutta tämän huomion tein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku tuolla jo mainitsikin et tutkimusta vääristää nämä kotihoidetut jossa kasvatus on perustunut uupuneen,katkeroituneen äidin metodeihin.Minä ja sisarukseni oltais annettu mitä vaan jos oltais päästy kodista pois mut ei.Meiän elämäänsä katkeroutunut äiti hioi marttyyrin kruunuaan nöyryyttämällä meitä.Vieläkin kehuu itteään kun hoiti meidät kotona ja vaatii meiltä 100% alamaisuutta kiitokseksi niistä vuosista.
En usko että olisit halunnut äitisi luolta pois kun olit alle kolme!
4- vuotiaasta ylöspäin muistan kyllä et huomattiin siskojen kans jotka minua vanhempia ettei kaikkien kodit ole samanlaisia kuin meillä ja oltiin kateellisia päiväkotiin pääseville lapsille.
Mäkin luulen et nimenomaan mitä korkeampi titteli äidillä sen todennäköisemmin mennään päivähoitoon nuorempina ja kotona hoitaa lapsiaan työttömät,mielenterveyspotilaat ja kouluttautumattomat joilla liikaa lapsia.
pitäisi hoitaa lapsensa kotona kouluikään asti 24/7? Alle kolmivuotiaiden hoidosta tässä nyt en itsekään ole puhunut, mikä käy kyllä kirjoituksestani selvästi ilmi.
kotiin vuosikausiksi jääneet (siis en puhu nyt max. kolmen vuoden kotonaolosta, alle kolmivuotiaiden hoidosta) ovat lähes poikkeuksetta ei-akateemisesti koulutettuja. Johtunee pitkälti siitä, että ns. asiantuntijatöissä tippuu nopeasti kehityksestä, jos on pois töistä vuosikausia. Korkeasti koulutetuille työn merkitys on usein myös jotain enemmän kuin vaikkapa siivoustöitä tekevälle (mitenkään niitä väheksymättä). Työ antaa myös tärkeää sisätöä elämään, ei vain palkkaa, ja ala valitaan sitä silmällä pitäen.
Kaikella pitäisi olla aikansa ja kaikkea ei elämässä voi saada.Pienen lapsen varhaisten v.uosien turvaaminen pitäisi kyllä mennä omien työura tarpeiden edellä, jos kyse vain on tästä. Vanhemmuuden tärkein kriteeri on että lapsen tarpeet menevät omien tarpeiden edellä.Eli siis jos pieni lapsi tarvitsee vanhemman aikaa ja läsnäoloa enemmän, tulisi työistä pystyä tinkimään vaikka tuntuisi kuinka mielenkiintoiselta.Lapselle äidin riittävä läsnäolo varhaislapsuudessa ei ole ainoastaan "mielenkiintoista" vaan välttämättömyys että olo olisi hyvä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kotiin vuosikausiksi jääneet (siis en puhu nyt max. kolmen vuoden kotonaolosta, alle kolmivuotiaiden hoidosta) ovat lähes poikkeuksetta ei-akateemisesti koulutettuja. Johtunee pitkälti siitä, että ns. asiantuntijatöissä tippuu nopeasti kehityksestä, jos on pois töistä vuosikausia. Korkeasti koulutetuille työn merkitys on usein myös jotain enemmän kuin vaikkapa siivoustöitä tekevälle (mitenkään niitä väheksymättä). Työ antaa myös tärkeää sisätöä elämään, ei vain palkkaa, ja ala valitaan sitä silmällä pitäen.
Kaikella pitäisi olla aikansa ja kaikkea ei elämässä voi saada.Pienen lapsen varhaisten v.uosien turvaaminen pitäisi kyllä mennä omien työura tarpeiden edellä, jos kyse vain on tästä. Vanhemmuuden tärkein kriteeri on että lapsen tarpeet menevät omien tarpeiden edellä.Eli siis jos pieni lapsi tarvitsee vanhemman aikaa ja läsnäoloa enemmän, tulisi työistä pystyä tinkimään vaikka tuntuisi kuinka mielenkiintoiselta.Lapselle äidin riittävä läsnäolo varhaislapsuudessa ei ole ainoastaan "mielenkiintoista" vaan välttämättömyys että olo olisi hyvä
Tosiaankin ymmärrän että sinä tätä tarkoitit mutta juuri näiden alle kolmevuotiaiden kohdalla korkemmin koulutetut vievät useimmin lapsensa päiväkotiin kuin ei akateemisesti koulutetut.Tämä siksi myös mielenkiintoista koska juuri korkeamman koulutuksen omaavat ovat rahallisesti usein paremmassa tilanteessa, eivätkä tämän takia ole yhtä pakotettuja palamaan täysipainoisti työelämään heti äitiysloman jälkeen.Syy sii äideillä pikemmin HALU palata työelämään kuin taloudellinen pakko.Mikä sinänsä ihan ok jos pystyvät oikealla tavalla turvaamaan turvallisen kasvuympäristön lapselleen, huolimatta siitä etteivät itse halua tähän ryhtyä.
paine varhaiseen työhönpaluuseen on kova. Annetaan epäsuorasti ymmärtää tai sanotaan jopa päin näköä, että urakehityksen voi suosiolla unohtaa, jos jää kotiin kolmeksi vuodeksi.
Itsellänikin on kokemusta tästä, tosin onneksi oli taloudellisesti niin hyvä tilanne, että uskalsin irtisanoutua ko. paikasta, ja löysin sitten aikanaan perheystävällisemmän työpaikan. Ymmärrän kuitenkin senkin, että monille tällaiset ratkaisut ovat vaikeita. Puntarissa on kuitenkin vuosia kestänyt koulutus, koko myöhempi työura ja perheen toimeentulo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että akateemisesti koulutetuilla naisilla lienee useammin hyväpalkkainen mies kuin alemmin koulutetuilla? Eli mahdollisuudet hoitaa lasta kotona ovat taloudellisesti paremmat etenkin lapsen täytettyä kolme, jolloin ei tukia tule lapsilisää enempää. Joten kyllä akateemisesti koulutettuja kotiäitejäkin näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että perheissä, joissa on ollut kaksi hyvätuloista, myös asuminen yms. on mitoitettu yleensä niiden hyvien tulojen mukaan. Harva laittaa sen asunnon tai talon myyntiin siinä vaiheessa kun lapsia tulee, ja muuttaa halvempaan. Etenkin jos perheessä on jo isompia lapsia, tuollaisia ratkaisuja harvoin tehdään.
Jos tutustutte verotuksen lainalaisuuksiin, huomaatte, että yhden isoista tuloista jää käteen huomattavasti vähemmän kuin jos kaksi ihmistä tienaisi yhdessä saman verran.
että akateemisesti koulutetuilla naisilla lienee useammin hyväpalkkainen mies kuin alemmin koulutetuilla? Eli mahdollisuudet hoitaa lasta kotona ovat taloudellisesti paremmat etenkin lapsen täytettyä kolme, jolloin ei tukia tule lapsilisää enempää. Joten kyllä akateemisesti koulutettuja kotiäitejäkin näkee.
käteen jää huomattavasti pienempi summa jos perheessä yksi tienaa vaikkapa 7000 euroa kuukaudessa kuin jos sen tienaisi kaksi (2*3500). Ero käteenjäävässä summassa on vuodessa reilusti yli kymmenentuhatta euroa. Tämän ihmiset usein unohtavat, kun ihmetellään, että eikö sillä ja sillä palkalla nyt pitäisi perheen elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos siitä halutan kunnon tulokset, koska asiaan vaikuttavat monet muutkin tekijät mm. perhemuoto, onko muita hoitajia, lapsen luonne, onko sisaruksia, onko perheessä väkivaltaa, onko perheessä mielenterveysongelmia jne. Lista on varmasti pitkä ja kaikkien näiden poissulkeminen ei ole niin yksinkertaista.
että perheissä, joissa on ollut kaksi hyvätuloista, myös asuminen yms. on mitoitettu yleensä niiden hyvien tulojen mukaan. Harva laittaa sen asunnon tai talon myyntiin siinä vaiheessa kun lapsia tulee, ja muuttaa halvempaan. Etenkin jos perheessä on jo isompia lapsia, tuollaisia ratkaisuja harvoin tehdään.
Jos tutustutte verotuksen lainalaisuuksiin, huomaatte, että yhden isoista tuloista jää käteen huomattavasti vähemmän kuin jos kaksi ihmistä tienaisi yhdessä saman verran.
että akateemisesti koulutetuilla naisilla lienee useammin hyväpalkkainen mies kuin alemmin koulutetuilla? Eli mahdollisuudet hoitaa lasta kotona ovat taloudellisesti paremmat etenkin lapsen täytettyä kolme, jolloin ei tukia tule lapsilisää enempää. Joten kyllä akateemisesti koulutettuja kotiäitejäkin näkee.
Meillä on juuri näin, että olen kotiäiti ja mieheni on hyväpalkkainen, mutta hyvä on veroprosenttikin. Jos olisimme keskituloisia ja kumpikin siis töissä, eläisimme leveämmin. Tarkoitin vain sitä, että jos vain mies käy töissä, jää hyvätuloiselta kuitenkin käteen enemmän palkkaa kuin huono- tai keskituloiselta. Me elämme aika kitsaasti, joten elämä on mahdollista näin, mutta harvapa tosiaan alkaa esim. itse pykättyä unelmakotia myymään siksi, että äiti voi olla kotona. Muutenkin kulutustottumukset ovat ehkä ehtineet muotoutua aika tyyriiksi jo ennen lapsen tuloa.
Suomessa äidin sosioekonominen asema ennustaa lapsen tulevaisuutta kaikkein voimakkaimmin. Korkeamman sosioekonomisen aseman naiset ovat myös todennäköisimmin työelämässä ja lapset päivähoidossa. Useimpien lapset ovat hoidossa kohtalaisia päiviä ja pitävät pitkät lomat.
Toinen suuri tekijä on kotiolot, millaiset ne ovat sen parikymmentä vuotta kun lapsi asuu kotona:
- Onko kotona sosiaallisia ongelmia (parisuhdeongelmia, vaihtuvia kumppaneita, eroja, huonoa ilmapiiriä, jatkuvia riitoja, vaikeita ristiriitatilanteta lapselle käsiteltäväksi)?
- Onko kotona pahoja ja pitkään jatkuvia taloudellisia vaikeuksia?
- Onko kotona päihdeongelmia?
Meillä on tilanne se, että vaimo tienaa kaksi kertaa enemmän mitä mies. Jos äiti jäisi kotiin, tulot tippuisi reippaasti. Mies olisi halunut osittaiselle hoitovapaalle mutta miesvoittoinen ala ei tähän suostunut ilman, että peruspalkkaa tiputettiin (josta viis vielä poissaoloprosentti pois) ja edut leikattiin. Kun 100 % työaika olisi palautunut, ei aikaisemmat edut olisi enää tulleet takaisin. Näin siis kannustetaan miehiä työelämän ja perhe-elämän yhdistämisessä. Eikä keskellä lamaa uskaltanut irtisanoakaan itseään, alan työpaikat oli jo kyllä tiukassa ja edessä olisi ollut paikkakunnan vaihto... Ja nyt meillä kasvaa päiväkotilapsi, isommat ovat jo koulussa, joiden päiväkotiaikaa helpotti miehen opiskelu ja rennommat aikatalut. Äiti jatkaa uran tekemistä ja ottaa moitteet vastaan toisenlaisista valinnoista.
kerron esim. omakohtaisen kokemukseni.
Pikkupaikkakunnallamme tehtiin kokeilu esikoulussamme, joka oli kokopäivälapsille. Siihen aikaan oli vasta tulossa kunnille esikoululaki, joten vain kokopäivähoidossa olevat saivat esiopetuksen. Kunnassamme ei ollut yhtään ½-päiväistä esikoulua.
Samassa pihapiirissä olevasta koulurakennuksesta tuli eskareiden tuleva opettaja kerran viikossa tunniksi esikoulun puolelle, jolloin eskariope meni vastaavasti hänen oppilaidensa kanssa mm. jumppaan.
Opettaja toi laatikossa mm. sanakortteja ja perehdytti eskarilaiset lukemisen makuun ja äidinkieleen.
Minä olin työssä tuossa esikoulussa, oma 6-vuotias lapseni ei ollut tarkoituksella missään hoidossa ollut eikä näin ollen saanut esikouluopetusta. Ei moni muukaan "kotilapsi" ja meillä hoito järjestyi muuten ollessani työssä.
Ja mitä lehdessä lukikaan?
Ensimmäisellä luokalla olivat esikoululaiset sekä 8 kotihoidosta tullutta lasta, jotka eivät olleet käyneet esikoulua, moni ei ollut hoidossa tai kerhossakaan, kuten omani.
Opettaja laittoi kaikki 8 kotihoidettua lasta kodinomaiseen eteiseen lukemaan lasten kirjoja siksi aikaa kun hän opetti esikoulun käyneitä lapsia luokassa. Osalla oli käsitystä tavuista ja tunsi kirjaimet, mutta kukaan esikoula käyneistä ei osanut lukea.
Toki heillä oli hyvät valmiudet varmaan edellisestä vuodesta, mutta kuinka nämä kotihoidetut lapset sitten olivat oppineet lukemaan ihan vaan kotona...
Kun opiskelin kasvatustiedettä, luin että kotona hoidetut lapset ovat kehittyneet paremmin kuin esim. päiväkodeissa. Jotenkin alkuun outo juttu, koska päiväkodeissa on tavaraa ja lauluja, loruja ja leikkejä, mutta näin vain jouduin lukemaan tuonkin.
Kotona vuorovaikutus vanhemman kanssa on tiiviimpää, lapselle ei tarvitse sanoa jostain asiasta että -Sitten myöhemmin, kunhan on sitä ja sitä...jolloin lapsen mielenkiinto on jo haihtunut tuntien kuluttua.
Kotona kun lapsi alkaa kiinnostua kirjaimista, on esim. äidillällä tilaisuus kommunikoida heti lapsen kysymykseen jne. vaikka puuroa hämmennellessään.
Päiväkodissa siirretään asioita käsiteltäväksi tuonnemmaksi, koska päiväjärjestys on aikataulun mukaan ja esim. kirjaimia ei voida ihan noin vaan käsitellä. (Lapsilla on myös ns. herkkyyskaudet jolloin hän omaksuu tietyn oppimisen paremmin kuin jos muualta tulee "käsky" eikä lasta kiinnosta. Kotona voidaan helpommin tarttua lasta kiinnostavaan aiheeseen.
kokemukseen. Useampi alakoulun ope useammasta koulusta ja heillä kokemusta yhteensä sadoista lapsista.
En usko että olisit halunnut äitisi luolta pois kun olit alle kolme!