Onko sinusta kotimme jotenkin kummallinen?

Mitä ihmeen _koristeita_ teillä kaikilla on ympäri kämppää? Yiih >b

Koristeita = Vaaseja, tauluja, valokuvia, kynttilänjalkoja, kukkia, kasveja, ikoneita, rukousnauhoja jne. Ainoa yleispätevä sana minkä tuohon keksin oli koriste, koska sitähän ne "sisustustavarat" ovat, koristeita.

Että yiihittele vain niille omille koristeillesi vain.

Mutta ei ole ok syyllistää sitä kyläilypaikkaa siitä. Jos oma lapsi ei osaa/pysty olemaan riittävän rauhallinen tai äiti ei pärjää lapsensa kanssa kylässä, ei siitä voi syyttää kyläpaikan vaaseja, tvtasoja tai kukkamultia. Toisten kaapeille ei mennä, ja vanhempien tehtävänä on sitä taaperoa vahtia. Jos se vahtiminen on ylivoimaista, kannattaa pysytellä kotona. Mutta toisen kodista valittaminen on vain epäkohteliasta, moukkamaista ja itsekeskeistä.

Itse olen aina jotenkin kärsinyt siitä, että minua arvostellaan kun on esim. kynttilöitä tai muita koriste-esineitä "liian alhaalla" tai "houkuttimena" tms.

Juuri eilen meillä oli eräs perhe kylässä ja heidän lapset vaan koko ajan koskee joka paikkaan, juoksevat, remuavat ja riehuvat. KÄÄK.



Meilläkin on pieniä lapsia mutta ei minun ole koskaan tarvinnut lasten takia nostaa tavaroita tai tauluja tai sohvatyynyjä pois paikoiltaan, ne on saanut olla siinä missä niitten paikka on. En tietenkään polta kynttilöitä pienten lasten läsnäollessa mutta kynttiläkiput ja tuikut on saaneet olla ihan paikallaan ilman kynttilääkin.



Ja maassa maan tavalla, pätee mun mielestä myös jokaisen kotiinkin. On se nyt kumma jos ei saa omia mukuloitaan tottelemaan.

Meilläkin on esim. telkku vaaranpaikassa pikkuvieraita ajatellen mutta ei kukaan vieraista ole kyllä kitissyt siitä.

Epänormaalia on se, että lasten vanhemmat eivät saaneet lapsiinsa otetta!

mutta emme ole itse kokeneet moista ongelmaksi. ap

ei tarvitse olla lapsiperheelle sopiva, jos siellä ei asu lapsiperhe.



ei meilläkään saa juosta sisällä, vaikka lapsia meillä asuukin - emme vain kestä kuunnella sitä möykkää. ulkona omassa pihassa saa juosta ja möykätä mielin määrin, ja niin usein teemmekin (tai siis lapset tekee).



joskus pienten lasten venhemmilla menee suhteellisuudentaju lasten kanssa. olen saanut mm. kritiikkiä, ettei meillä ole oikeanlaisia pesuaineita laspsia ajatellen (ennen kuin minulla oli lapsia). olin myös erittäin huonosti nukkuvan esikoiseni vauva-aikana suunnattoman vihainen kaikille ulkona ohitseni ajaville kovaääisille mopoille yms., hyvä etten paloautoillekin, kun vauvani heräsi niihin ääniin (mikä jälkikäteen tuntuu maailman huvittavimmalta asialta).

toista kertaa kylään paikkaan joka on miinoitettu aaltovaaseilla ja muumimukeilla ja elektroniikalla joka taaperon käsien ulottuvilla koko ajan. Tulkoon ton lukaalin asukkaat sitten ennemmin meille.



Vierailu on tosi rasittavaa pienen tai 2 pienen lapsen kanssa, jos koko vierailu menee siihen vahtimiseen ja kieltämiseen, on tosi kivaa lapsistakin kun koko ajan kuljetaan jonku 1veen perässä että ei ei ei ei.



Itse olen tehny sillailla kun omat isoja ja jos tulee taaperoita kylään niin nostanu särkyvimmät talteen vierailun ajaksi että vanhemmat voivat myös nauttia kyläilystä ilman pelkoa että hajooko se perintövaasi jos hetken koittaa keskustella isäntäväen kanssa eikä tarvi huudattaa uteliasta taaperoa sylissä koko visiittiä.

kuulostaa kuin meidänkin. Paitsi että me ollaan nostettu muutama arvokkaampi lasitavara ylähyllylle =D



Ei täällä sisällä ole tarkoitus juosta eikä muutoinkaan riehua. Siinä tapauksessa voi mennäulos touhuamaan.

vaan oikeastaan siitä, että lapsiperheen kotona pitäisi voida juosta, riehua, töniä ja nahistella olohuoneessa ilman että täytyy pelätä tavaroidentai huonekalujen hajoamista. ap

Mutta en todellakaan odota, että kyläpaikoissakin saisi. Jokainen järjestää kotinsa sellaiseksi kuin haluaa. me haluamme, että lapsilla on tilaa liikkua ja leikkiminen voi olla vaikka tanssimista. Toisten ei tarvitse toimia samoin. Mutta sitä yhtä paikkaa ihmettelin, jossa oli sohva, jolla perheen lapset eivät saaneet lainkaan istua...

mitään koristeita tms muita ylös,on vain opetettu ei sanaa käyttämällä mihin saa koske ja mihin ei. Vituttaa kun sukulainen jolla samaa ikää oleva lapsi sanoo että tulkaa te meille mielummin kylään kun teillä ei oikein tän pojan kanssa voi olla..itse nostanut kaikki pois,ei mitään koristeita,ei kukkia pöydällä,ei mitään...

kukkaruukut ja johdot esillä. Vain ihan pieniltä on laitettu dvd yms piiloon. Mitään ei ole mennyt rikki ja ihan ovat oppineet jättämään aikuisten tavarat rauhaan aikas vähällä vaivalla.

On meilläkin käynyt vieraita, joiden jo yli 3-vuotiaatkin käyvät aikuisten tavaroita koskemassa, siirtelemässä ja penkomassa. Eipä ole kovin rasittuneen näköisiä heidän äitinsä, tuskin hissukseen hyssyttävät, että annappa jo olla.. MIKSEI voi sanoa lapselle, että ET saa koskea MIHINKÄÄN aikuisen tavaraan, piste.

Meidänkään kodissa ei mahdu juoksemaan ja tavaroita on aina ollut esillä.

ja kaikilla normaali ymmärrys, ei ole tarvinnut erikseen saneerata lapsia varten kotia. Rennosti saa olla mutta riehua ei ja osaavat käyttäytyä kylässäkin.

Meillä on kaksi omaa ja paljon aina lainalapsia. Paljon on hienojakin tavaroita, mutta ne on sitten niin, ettei ne ole heti ekana tarjolla räpellettäviksi. Meillä on jopa joka huoneessa valkoiset sohvat/huonekalut, aidot matot lattioilla jne. mutta ei ne haittaa leikkimistä eikä juoksemista. Ja juu, kyllä meillä sisällä juostaan ja koirakin saa tulla sänkyyn jne.

ihan normaalilta kyllä.



Meillä saa juosta sisällä, mutta ei pelata pallolla tai riehua ihan miten sattuu.



Ja ihan tietoinen päätös tehtiin siitä, kun eka lapsi tuli, että tavaroita ei siirretty mihinkään ylähyllyille, vaan lapselle opetettiin, ettei niihin saa koskea. Eikä ole ollut ongelmia vieraana olevien lastenkaan kanssa, mitä nyt tuo dvd-soitin (matalalla hyllyllä) kiinnostaisi monia, mut sit laitetaan virtajohto irti seinästä, jos ei vieras lapsi osaa olla kiellosta huolimatta niin ettei koske.



Tosin me ei kyllä omisteta mitään perintövaaseja tms. joten telkkaria lukuunottamatta ei mitään kovin arvokasta lasten käsiin voi joutua. Ja sitäpaitsi arvokkaammat jutut korvaisi kotivakuutus, jos jotain kävisikin.

Meilläkin on lasten kanssa säännöt että sisällä ei riehuta. Yläkerrassa (lasten huoneet ovat siellä) saavat kyllä leikkiä piilosta jne. mutta todellakaan ei ole lupaa pitää mitään juoksukisoja tai painimatseja alhaalla, ihan vain siksi että alakerta on rauhoitettua aluetta.



Ja meillä on alhaalla esillä särkyvääkin tavaraa, kukkia, koristeita ja vaikka mitä vaikka perheemme nuorin on 6kk, joka konttaa jo kaikkialle. Esikoisen kanssa jo mietin että piilotanko kaiken särkuvän/herkän mutta asiaa mietittyäni tulin siihen tulokseen että miten se lapsi oppii varovaisuutta jos ne kaikki tavarat piilotetaan. Ja hyvin on jokainen lapsi oppinut että mihin ei saa koskea.

Sähköjohdot yms. asiat on olleet aina piilossa talossamme, joten niiden takia ei ole tarvinnut huolehtia.



Mutta kuitenkin. Kaikki tekevät koteihinsa sopivat säännöt ja minun mielestäni lapsien tulee noudattaa isäntäkodin sääntöjä. Jos heillä kotona saa riehua sisällä niin se on heidän ongelmansa. Vanhempien tulee kertoa lapsille että vieraassa paikassa käyttäydytään kuten se isäntäperhe haluaa, ei kuten he haluavat.

Käytännössä tässäkin asiassa päästään siihen että peruskäytöstapoja ei opeteta lapsille.

ettei ole mahdollista että hylly voi kaatua lapsen päälle ja tappaa.



Ja kuten joku jo sanoikin vierailu on leppoisampaa, jos ei tarvitse koko ajan vahtia sitä uteliasta 2 v, joka saattaa tunkea miniesineitä toisten dvd-soittimeen.

jota tottakai täytyy vähän vahtiakin. Jos menemme kyläpaikkaan, jossa on muita lapsia, pidän kyllä tätä pienintä silmällä, ettei muutenkaan jää jalkoihin. SAmalla vaivalla sitten seuraan, ettei revi johtoja tai tunge niitä esineitä dvd-soittimeen.



Meillä kotona ei ole nostettu mitään ylös tai siirrelty, lapsia on kaksi. Molemmat ovat oppineet, mihin ei saa koskea. Muutamat kukkamullat on toki syöty.



Miksi vanhempien ei tarvitsisi kyläpaikassa vahtia lastaan? Jos arvokkaat vaasit on nostettu ylös, voi siellä silti olla pienelle lapselle vaarallisia laatikoita, joissa esim. lääkkeitä jne. JOkaisen vanhemman vastuulla on se oma lapsensa ja onhan sitä vahdittava, vaikka siellä kyläpaikassa kuinka saisi riehua.



Kun olin vielä sinkku ja lapseton, ystäväni tuli lapsineen kylään. Kaikki kolme lasta alkoivat hyppiä upouudella sohvallani. Ystäväni ei sanonut ensin mitään mutta ehkä huomasi järkyttyneen ilmeeni, kun totesi sen jälkeen, että hän ei voi tietää, mikä tässä kämpässä on kiellettyä ja että on minun tehtäväni kieltää näitä lapsia. Heillä kun kotona saa hyppiä sohvalla.



En nykyään itse kolmen lapsen äitinä vieläkään tajua tätä logiikkaa. Siis kaikkiko on kyläpaikassa sallittua, jos emäntä ei erikseen kiellä? Kyllä minusta on ihan sellaisia yleismaailmallisia sääntöjä, joita noudatetaan myös kylässä, ja jos on epävarmuutta, saako jotenkin toimia, sitä kysytään. Siis oma ÄITI kysyy.