Onko sinusta kotimme jotenkin kummallinen?

Yiih >b

ei tuo kummalliselta kuulosta, vaan kodilta jossa ei ole lapsia. Mitä kummallista siinä on?

Vähän voi tulla molemmin puolin vastaan kyläilytilanteissa: lapseton isäntäperhe siirtää kaikkein arvokkaimmat tavaransa syrjään ja lapselliset vieraat pitävät jälkikasvunsa kurissa.

Olemme lapseton pari, emmekä tee ansoja perintövaaseista. Kaikki lasitavara on keittiön kaapeissa. Pistorasiat ovat vanhat ja vaaralliset, nille ei oikein voi mitään. Pesuaineita on keittiön ja kylppärin allaskaapeissa. Taulu-tv ei kestä sitä, että siihen heitellään esineitä, eikä perusviihde-elektroniikka ja läppärit innokasta räpläämistä. Yöpöytien laatikoissa on mm. lääkkeitä ja seksileluja. Siivouskomero voi joskus olla niin sekaisin, että harjanvarsi osuu päähän oven avatessa.



Yksi kyläilevä lapsiperhe on moittinut meitä mm. konetiskiaineen säilytyspaikasta. Minä taas olen sitä mieltä, että on yksityisasia, mitä suljetuissa kaapeissa pidämme. Jo niiden pistorasioiden takia vanhempien on vahdittava lapsiaan. Totta kai mekin estämme lasta joutumasta vaaraan, mutta emännöidessä emme toimi samalla lapsenvahteina. Mitä mieltä olette? Olenko lapselle salaa jotain pahaa haluava julmuri?

mitään koristeita tms muita ylös,on vain opetettu ei sanaa käyttämällä mihin saa koske ja mihin ei. Vituttaa kun sukulainen jolla samaa ikää oleva lapsi sanoo että tulkaa te meille mielummin kylään kun teillä ei oikein tän pojan kanssa voi olla..itse nostanut kaikki pois,ei mitään koristeita,ei kukkia pöydällä,ei mitään...

Kuopukseni oli salamannopea jo yksivuotiaana. Kun otin kenkiä pois eteisessä, lapsi oli jo kyläpaikan keittiön pöydällä. Jätimme kyläilyt muutamaksi vuodeksi ja esimerkiksi tämä ystäväperhe kävi meillä silloin ja ymmärsi hyvin.

Olen niitä äitejä jotka on siivonneet kämpästä pois ihan kaikki särkyvät ja terävät ja koristeet lapsen ulottuvilta. Lisäksi järjestelin keittiön, olohuoneen ja makkuuhuoneen kaapit niin että niissä oli lapsen ulottuvilla olevissa kaapistoissa turvallista ja ei-rikkoutuvaa tavaraa. Tarkoituksena oli se, että lapsi saisi tutkia asuntoa ihan vapaasti ilman jatkuvaa kieltämistä, ja näin kävi. Ekat pari kolme vuotta elämästään lapsi penkoi meidän paikkoja ja laatikoita :). Kun tein ruokaa, se paineli heti konttaamaan opittuaan keittiön laatikolle ja rupesi tutkimaan keittiövälineitä ja annoin sen tehdä niin. Jos sen laittoi lelun ääreen, se katseli sitä ehkä pari minuuttia ja sitten lähti konttimaan kohti kyökkiä...



Tästä seurauksena oli se, että lapsesta tuli aivan hirmuisen touhukas ja utelias ja sellainen että se keksi itselleen vaikka tikusta tekemistä. Tajusin tämän kerran kun kaveri tuli kylään ja huokasi, että kyllä toi teidän Jimi on sitten helppo, kun se noin leikkii itsekseen. Ja tosiaan, hänen oma lapsensa oli aina ääressä kärttämässä äitiä leikkimään ja keksimään tekemistä.



Ja jotenkin kävi myös niin, ettei lapsi riehu ei kotona eikä kylässä. On itsestään selvää, ettei vieraiden tavaroihin kosketa. Ja koska olen kieltänyt lasta niin vähän, napakka kielto myös toimii hyvin eikä ole kokenut arjessa inflaatiota. Lapsi on myös tarkka tavaroistaan eikä ole koskaan tahallaan tai edes vahingossa rikkonut mitään. Ehkä tässä on myös temperamenttikysymys ja tilanne olisi toinen, jos olisi useampi lapsi. Mutta meillä tällainen siis toimi aivan mainiosti.

niin ap varmaankin ymmärtää sitten että lähtee itse lapsiperheeseen kylään, eikä ihmettele että teillä ei kukaan halua käydä.

Jokaisella on oikeus järjestää kotinsa juuri sellaiseksi kuin tahtoo ja vieraan asia on sitten tarvittaessa vahtia lapsia niin, ettei mitään säry.



Ok, itse olen kokenut omassa kodissani järkeväksi sen, että lasten ollessa pahimmassa honkkeli-iässä (1-2v) nostin koriste-esineet ylös ja muutenkin järjestin kodin lapsiturvalliseksi. Se nyt vaan HELPOTTAA omaa oloa, kun ei tarvitse koko ajan seurata, mitä taapero tekee. Nimittäin ihan jokainen taaperohan vasta kävelemään oppineena tiputtelee tavaroita yms., jos ei vieressä estetä/kiellellä tsiljoona kertaa... joten jos joku kokee sen vaivattomaksi, niin siitä vaan - mutta turha nyt tuosta oikeasti mitään lapsen älykkyys -kisaa kehitellä, koska sitä se ei ole. Nimenomaan älykkäät lapsethan tutkivat ympäristöä ja siitä seuraa sirpaleita, jollei sitten tosiaan vanhempi ole tarkkana. Itse olin sen verran laiska, että tykkäsin mieluummin nostaa vaasit parin vuoden ajaksi hiukan ylemmäs.



Kukin siis tyylillään.

lapsivieraiden aikana.



Meillä on 2 pientä poikaa, ja koti sisustettu kestämään normaalit leikit.



Mutta. Toisinaan kun tulee vähän vilkkaampia lapsia kylään, niin tuntuu että ikkunat, telkkari, taulut ja peilit pitäisi suojata pleksillä etteivät mene rikki siinä menossa.

Myös lamput ovat vaaravyöhykkeellä.

Viimeksi eilen lastenhuoneen kattolampusta lähti palanen irti.

Vanhempien kommentti oli 'teidän kotinne ei ole lapsiperheelle sopiva'.

Tässä kuva samanlaisesta lampusta ehjänä http://www.tarviketalo.net/fi/VALAISIMET/SISUSTUSVALAISIMET/LASTENHUONE….



Yleensä pyrin toimittamaan vilkkaammat tapaukset pihalle leikkimään, mutta silloin en viitsi jos heillä ei ole ulkoiluvaatteita mukana.

Paitsi ensi kerralla taidan viitsiä ainakin nämä eiliset lapset. ..kun kerran kotimme ei ole lapsiperheelle sopiva.

Siitä tosin joutuu lapsia muistuttelemaan vähän väliä. Ja joskus vahinkoja sattuu. Viimeksi viikko sitten hajosi kattolamppu, kun muksut heittelivät palloa sisällä.



Meillä sisustus on jonkinlainen kompromissi. Esimerkiksi olohuone on aikuisten valtakuntaa, jossa usein poltetaan kynttilöitä ja josta kyllä löytyy särkyvää tavaraa, valkoiset sohvat ja matot. Olkkarin vieressä on sitten ns. telkkarihuone, johon lapsilla on lupa tuoda omia lelujaan ja jossa he useimmiten oleskelevat. Meillä tämä homma toimii hyvin. Äiti saa mielenrauhaa, kun edes jokin osa kodista pysyy siistinä suurimman osan aikaa ja jota saa laittaa omaan aikuiseen makuun. Silti lapsillekin löytyy omat tilansa, missä ei tarvitse kaiken olla niin vimpan päälle. Ja riehukohtauksen iskiessä voi sitten mennä pihalle juoksentelemaan.

kun ottaa plussan pois perästä

ei tuo kummalliselta kuulosta, vaan kodilta jossa ei ole lapsia. Mitä kummallista siinä on? Vähän voi tulla molemmin puolin vastaan kyläilytilanteissa: lapseton isäntäperhe siirtää kaikkein arvokkaimmat tavaransa syrjään ja lapselliset vieraat pitävät jälkikasvunsa kurissa.

Meillä ei ole mitään siirretty ikinä lasten tieltä. Kolmea lasta kasvatetaan tässä talossa. Ja ei ole mitään erikoisia koristeita. Ihan tavallisia esineitä ja elektroniikkaa. Hyllyjä ei ole ruuvattu seinää, kukaan ei ole vielä kuollut. Ja arvikkaita tavaroita ei ole rikkoontunut. Parketilla ei ajella autoilla, vaan se tehdään lastenhuoneissa. Siellä saa leikkiä rajummin ja heitellä vaikka palloa. Kaikille ovat nämä säännöt kelvanneet ja niin on tutuillakin. En tiedä mitä tekisin, jso joku tulisi tänne kylään ja alkaisi valittamaan ja syyttelemään siitä etten ole tehnyt omaa kotiani turvalliseksi heidän taaperolleen. Ihan naurettava ajatus. Miten tällaiset vanhemmat käy lapsineen misään? Ravintolassa, kahvilassa, matkoilla? Vuoratteeko kaikki reitit patjoilla ja pehmusteilla?

Se kuuluu minusta ihan perussivistykseen, että maassa maan tavalla ja toisen kodissa toisen kodin tavalla.

toista kertaa kylään paikkaan joka on miinoitettu aaltovaaseilla ja muumimukeilla ja elektroniikalla joka taaperon käsien ulottuvilla koko ajan. Tulkoon ton lukaalin asukkaat sitten ennemmin meille.

Vierailu on tosi rasittavaa pienen tai 2 pienen lapsen kanssa, jos koko vierailu menee siihen vahtimiseen ja kieltämiseen, on tosi kivaa lapsistakin kun koko ajan kuljetaan jonku 1veen perässä että ei ei ei ei.

Itse olen tehny sillailla kun omat isoja ja jos tulee taaperoita kylään niin nostanu särkyvimmät talteen vierailun ajaksi että vanhemmat voivat myös nauttia kyläilystä ilman pelkoa että hajooko se perintövaasi jos hetken koittaa keskustella isäntäväen kanssa eikä tarvi huudattaa uteliasta taaperoa sylissä koko visiittiä.

Oman kotimme saneerasin lapsiturvalliseksi pikkulapsivaiheessa ja kyläilen vain paikoissa missä ei ole jatkuvia vaaranpaikkoja. Hermoja raastavaa edes mennä kylään paikkaan missä saa omia lapsia vahtia ihan koko ajan eikä keskustelusta tai kahvipöydässä istumisesta tule mitään.

Olen niitä äitejä jotka on siivonneet kämpästä pois ihan kaikki särkyvät ja terävät ja koristeet lapsen ulottuvilta. Lisäksi järjestelin keittiön, olohuoneen ja makkuuhuoneen kaapit niin että niissä oli lapsen ulottuvilla olevissa kaapistoissa turvallista ja ei-rikkoutuvaa tavaraa. Tarkoituksena oli se, että lapsi saisi tutkia asuntoa ihan vapaasti ilman jatkuvaa kieltämistä, ja näin kävi. Ekat pari kolme vuotta elämästään lapsi penkoi meidän paikkoja ja laatikoita :). Kun tein ruokaa, se paineli heti konttaamaan opittuaan keittiön laatikolle ja rupesi tutkimaan keittiövälineitä ja annoin sen tehdä niin. Jos sen laittoi lelun ääreen, se katseli sitä ehkä pari minuuttia ja sitten lähti konttimaan kohti kyökkiä...

Tästä seurauksena oli se, että lapsesta tuli aivan hirmuisen touhukas ja utelias ja sellainen että se keksi itselleen vaikka tikusta tekemistä. Tajusin tämän kerran kun kaveri tuli kylään ja huokasi, että kyllä toi teidän Jimi on sitten helppo, kun se noin leikkii itsekseen. Ja tosiaan, hänen oma lapsensa oli aina ääressä kärttämässä äitiä leikkimään ja keksimään tekemistä.

Ja jotenkin kävi myös niin, ettei lapsi riehu ei kotona eikä kylässä. On itsestään selvää, ettei vieraiden tavaroihin kosketa. Ja koska olen kieltänyt lasta niin vähän, napakka kielto myös toimii hyvin eikä ole kokenut arjessa inflaatiota. Lapsi on myös tarkka tavaroistaan eikä ole koskaan tahallaan tai edes vahingossa rikkonut mitään. Ehkä tässä on myös temperamenttikysymys ja tilanne olisi toinen, jos olisi useampi lapsi. Mutta meillä tällainen siis toimi aivan mainiosti.

Ja kotona on ollut koko ajan mukavaa ja viihtyisää, lapseni eivät tahallaan riko mitään, eikä heitä ole tarvinnut kotona ylenmäärin kieltää eikä vahtia. Kylässä osaavat myös käyttäytyä vaikak en ede ole kauheasti mitään opettanutkaan.

Ei meilläkään nuo isommat saa pelata, juosta tai riehua kavereidensa kanssa sisällä. Piha on sitä varten, ja siellä sitten saavatkin vapaasti touhuta. 1,5 vuotias saa kyllä juosta sisällä. Ja heitellä palloakin. Miellä on lasinen olohuoneen pöytä, jossa on lasisia tuikkukippoja ihan käden ulottuvilla. Meillä on telkkari pienen käsien ulottuvilla, sekä stereot, dvd-soittimet ja tallennuslaitteet. On pöytälamppuja ja valokuvakehyksiä. Kaikkiin taapero pääsee halutessaan käsiksi.

Mun mielestä lapsen pitää oppia, ettei kaikkeen voi koskea. Toki joudun päivittäin tästä pienelle sanomaan ja asiaa vahtimaan. Yleensä menee näitä paikkoja näpelöimään vaain tietyssä mielentilassa. Kutsumme tätä riivaaja-mielentilaksi. Tätä kestää yleensä hetken iltaisin, kun pieni riehaantuu. Silloin mennään kaikkiin nimenomaan kiellettyihin paikkoihin ja availlaan kaikki laatikot. Eipä siinä muuta kun kielletään ja kävellään perässä.

Kyllä nuo isommatkin on oppineet, eikä muistaakseni mitään kovin merkittävää ole mennyt rikki. Näin meillä.

Kylässä on tietenkin eri asia, kun kaikki paikat on uutta. Se on kuitenkin meidän hommamme katsoa, ettei pieni mene koskemaan hänelle kiellettyhin asioihin. Kieltämättä ehkä hieman rasittavaa, mutta eipä se meidän harvoja kyläilyjä estä. Ja tämän takia kutsummekin mielummin kyläilijöitä meille. Kaikkea aikansa.

ihan selkeästihän tuolla luki, että ap:lla on monta lasta.

Ei meillä kodissa tehty mitään muutoksia lasten takia. Tai no tehtiin: siirrettiin mukit keittiön laatikostoon, mistä lapset saivat ne itse kiipeilemättä käyttöönsä.



Meillä on ollut niin muumimukit kuin aaltovaasitkin paikallaan, hedelmäkoreissa hedelmiä, tauluja seinillä jne. eikä mielessä koskaan käynyt, että täytyy siirtää tavarat pois ulottuvilta. Lapsille opetettiin, miten eletään meillä eli kirjahylly on kirjan paikka, siellä ei kiipeillä ja sohva on ihmisten paikka, siihen ei kasata ruokaa.



Jostain syystä muut lapsiperheet kauihistelevat tapaamme elää, koska meillä on vaarallista. Tietysti on, jos lapsille ei ole opetettu, miten ollaan, mutta koska omille lapsilleni ei ole esim. kodinhoitohuoneessa koskaan tullut mieleen sotkea keskenään likaista ja puhdasta pyykkiä, niin en ymmärrä, miksi se puhdas pitäisi siirtää jonnekin katonrajaan odottamaan silitystä.

on arvokkaammat lasiesineet ja kehystetyt valokuvat ym. lasivitriineissä. Ovat kivasti näkyvillä mutta kuitenkin sen verran korkealla ettei pikkutaaperot niitä saa sieltä. Kukat ovat amppeleissa ja keittiöveitset ym. teräaseet yirtetään pitää pois näkyviltä. Meidän lapset ei kyllä juurikaan availe mitään laatikoita kun on kielletty eivätkä muutenkaan kaivele kaikkia paikkoja.