Lue keskustelun säännöt.
Kätilölle kysymys
23.10.2011 |
Toiset saa ponnistusvaiheeseen kivunlievitystä ja toiset eivät, niin...
Miksiköhän näin? Voiko kätilö muka osata arvioida ihmisen ponnistusalttiuden?
Onko tuolle asialle muuten mitään tutkimuspoohjaa, vai kieltävätkö kätilöt kivunlievityksen vaan koska heistä tuntuu, että se on kannattavaa?
Sitten toinen kysymys. Miks joillekin kätilöille on vaikeeta se, jos joku nainen ei halua välttämättä synnyttää selälleen?
Kiitoskia jo etukäteen vastauksista :)
Kommentit (68)
tota selällään synnyttämistä ja sain vastaukseksi;virallinen näkemys on se ettei kukaan synnytä selällään suomessa.Se mikä meille on selällään oloa on kätilöille puoli-istuva asento ja paras/helpoin.
Mitä tohon olis voinu enää siinä tilassa sanoa? =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tota selällään synnyttämistä ja sain vastaukseksi;virallinen näkemys on se ettei kukaan synnytä selällään suomessa.Se mikä meille on selällään oloa on kätilöille puoli-istuva asento ja paras/helpoin.
Mitä tohon olis voinu enää siinä tilassa sanoa? =D
No okei. Miks kätilöt suosii tota " puoli-istuvaa asentoa" eivätkä esim istualteen synnyttävää?
1) Ainoa erityisesti ponnistusvaiheessa toimiva kivunlievitysmenetelmä on pudendaalipuudutus, ja sen saamiselle ainoa este on se, että vauvan pää on lasekutunut niin alas synnytyskanavassa, ettei puuduteneulaa saada enää oikeaan kohtaan (emättimen seinämän läpi istuinkärkien taakse). Puudutusta laittavat jotkut kätilöt ja kaikki synnytyslääkärit. menetelmä on viime vuosina tullut yhä suositummaksi, sairaalakohtaisia eroja sen käytössä vielä lienee paljon.
Tarkoitit todennäköisesti kuitenkin epiduraalia ponnistusvaiheen kivunlievitykseksi? Epiduraali on tarkoitettu avautumisvaiheen kivunlievitykseksi, mutta se saatta toki auttaa jonkin verran ponnitusvaiheessakin. On yksilöllistä, miten synnyttäjällä ponnistamisen tunne ilmenee epiduraalin vaikutuksen alla, tähän vaikuttaa vauvan tarjonta, lantion anatomia varmasti myös ensi-/uudelleensynnyttäjyys. Synnytyksen kulkua on vaikea ennakoida, joten ponnistusvaiheen alkuakaan ei voi varmuudella ennustaa etukäteen. Eli on yleensä tuuripeliä, minkä verran epiduraali vielä vaikuttaa ponnistusvaiheen alkaessa. Puudutuksen voimakkain vaikutus kyllä yleensä vie ponnistamisen tunteen melko lailla kokonaan, eli uuden puudutusannoksen laitto siinä vaiheessa kun voisi alkaa ponnistaa yleensä vain lykkää ponnistusvaiheen alkua siksi kunnes puudutus alkaa haihtua. Eikä synnytyksen pitkittäminen ole kenenkään etu...
2) Tosiaan, selin maaten ei Suomessa synnytä kukaan, jostain syystä puoli-istuva asento mielletään toisinaan selinmakuuksi. Osittain tämän asennon suosiminen johtuu siitä, että puudutusten yleisyys lisää synnyttäjän sängyssä oloa. POnnistusasentokin siis yleensä löytyy sängyltä. Ja se on tosiaan kätilölle "helpoin", siinä pystyy parhaiten seuraamaan ponnistusvaiheen etenemistä, avustamaan vauvan pään ja hartioiden syntymistä sekä tukemaan välilihaa. Muut ponnistusasennot (erit. jakkara) ovat kätilölle haasteellisempia jo ergonomiankin kannalta. Se ei toki saisi olla perusteena kieltää synnyttäjältä muita ponnistusasentoja.
Toivottavasti tämä vastasi kysymyksiisi edes jotenkuten... :)
ensinnäkin siitä ponnistusasennosta - yksi syy on että välilihaa ei voi tukea jos esim jakkaralla samalla lailla kuin puoliistuvassa asennossa tai kyljellä = riski repeämiin suurempi. Toinen syy voi olla huono työasento, jos joka pv joutuu seisomaan ja hoitamaan oudossa asennossa niin kyllä selkä tai muu osa kehossa kärsii aika nopeasti siitä. Ergonomiaakin täytyy ajatellla koska me ei tehdä sitä työtä vain kuukauden vaan vuosia.
Kivunlievityksistä - ei ole mitään järkeä laittaa esim epiduraalia kun ksuu täysin auki koska silloin häipyy se tunne miten ponnistaa = riski että sydänäänet huononee suurempi, tai jos on ollut jotain pientä häikkää äänissä niin haluaa mahd nopeasti lapsen ulos eikä viivyttää sitä tunnilla- kahdella. Pudendaalipuudutusta ei laiteta joka paikassa, sen voi saada loppuvaiheessa kylläkin. t kätilö
1) Ainoa erityisesti ponnistusvaiheessa toimiva kivunlievitysmenetelmä on pudendaalipuudutus, ja sen saamiselle ainoa este on se, että vauvan pää on lasekutunut niin alas synnytyskanavassa, ettei puuduteneulaa saada enää oikeaan kohtaan (emättimen seinämän läpi istuinkärkien taakse). Puudutusta laittavat jotkut kätilöt ja kaikki synnytyslääkärit. menetelmä on viime vuosina tullut yhä suositummaksi, sairaalakohtaisia eroja sen käytössä vielä lienee paljon.
Tarkoitit todennäköisesti kuitenkin epiduraalia ponnistusvaiheen kivunlievitykseksi? Epiduraali on tarkoitettu avautumisvaiheen kivunlievitykseksi, mutta se saatta toki auttaa jonkin verran ponnitusvaiheessakin. On yksilöllistä, miten synnyttäjällä ponnistamisen tunne ilmenee epiduraalin vaikutuksen alla, tähän vaikuttaa vauvan tarjonta, lantion anatomia varmasti myös ensi-/uudelleensynnyttäjyys. Synnytyksen kulkua on vaikea ennakoida, joten ponnistusvaiheen alkuakaan ei voi varmuudella ennustaa etukäteen. Eli on yleensä tuuripeliä, minkä verran epiduraali vielä vaikuttaa ponnistusvaiheen alkaessa. Puudutuksen voimakkain vaikutus kyllä yleensä vie ponnistamisen tunteen melko lailla kokonaan, eli uuden puudutusannoksen laitto siinä vaiheessa kun voisi alkaa ponnistaa yleensä vain lykkää ponnistusvaiheen alkua siksi kunnes puudutus alkaa haihtua. Eikä synnytyksen pitkittäminen ole kenenkään etu...
2) Tosiaan, selin maaten ei Suomessa synnytä kukaan, jostain syystä puoli-istuva asento mielletään toisinaan selinmakuuksi. Osittain tämän asennon suosiminen johtuu siitä, että puudutusten yleisyys lisää synnyttäjän sängyssä oloa. POnnistusasentokin siis yleensä löytyy sängyltä. Ja se on tosiaan kätilölle "helpoin", siinä pystyy parhaiten seuraamaan ponnistusvaiheen etenemistä, avustamaan vauvan pään ja hartioiden syntymistä sekä tukemaan välilihaa. Muut ponnistusasennot (erit. jakkara) ovat kätilölle haasteellisempia jo ergonomiankin kannalta. Se ei toki saisi olla perusteena kieltää synnyttäjältä muita ponnistusasentoja.
Toivottavasti tämä vastasi kysymyksiisi edes jotenkuten... :)
Kyllä tämä vähän selkeytti :)
Omassa synnytyksessä kävi niin, etten saanut pyynnöstä huolimatta kivunlievitystä ponnistusvaiheeseen. Köätilö odotti, että epiduraali lakkaa vaikuttamasta, ennen kuin sain alkaa ponnistasmaan ja mielestäni tämä kyllä pitkitti synnytystä. Sain myös oksitosiinia jatkuvasti suoneeni, joka pahensi supistuskipuja aivan jöärkyttävästi. Kaikesta huolimatta vaikka tunsin ne helvetilliset ponnistuskivut, en saanut ponnistettua lasta ulos vaan 1,5h ponistusvaiheen jälkeen tarvittiin imukuppia.
Olen siis suoraan sanottuna vähän katkera kätilön toimesta. Tällä hetkellä tuntuu, että kätilö ei pahemmin ajatellut kärsimyksiäni kun teki päätöksen siitä, etten saanut kivunlievitystä... Olitsitko toiminut kätilönä samoin? Ja onko sille tutkimuspohjaa, ettei ponnistusvaiheeseen suositella kivunlievitystä? siihen et tainnut vastata
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensinnäkin siitä ponnistusasennosta - yksi syy on että välilihaa ei voi tukea jos esim jakkaralla samalla lailla kuin puoliistuvassa asennossa tai kyljellä = riski repeämiin suurempi. Toinen syy voi olla huono työasento, jos joka pv joutuu seisomaan ja hoitamaan oudossa asennossa niin kyllä selkä tai muu osa kehossa kärsii aika nopeasti siitä. Ergonomiaakin täytyy ajatellla koska me ei tehdä sitä työtä vain kuukauden vaan vuosia.
Kivunlievityksistä - ei ole mitään järkeä laittaa esim epiduraalia kun ksuu täysin auki koska silloin häipyy se tunne miten ponnistaa = riski että sydänäänet huononee suurempi, tai jos on ollut jotain pientä häikkää äänissä niin haluaa mahd nopeasti lapsen ulos eikä viivyttää sitä tunnilla- kahdella. Pudendaalipuudutusta ei laiteta joka paikassa, sen voi saada loppuvaiheessa kylläkin. t kätilö
mä osaan puhua vana omasta kokemuskesta, mutta mä en saanut kivunlievitystä ponnistusvaiheeseen ja juuri sen takia ponnistusvaihe pitkittyi ja vauva joutui hätään. Imukupilla otettiin mun vauva ulos. En vaan yksinkertaisesti voinut ponnistaa, kun kivut olivat niin valtavat! Meinasin menettää tajuntani ja oksitosiini vaan paheni niitä kipuja. En oikeen siis ymmärrä tota logiikkaa. Traumat ainakin jäi, jos ei muuta
en saanut synnytyksessä mitään kivunlievitystä, vaikka toivoinkin. Synnytys oli jo "liian pitkällä" sairaalaan tullessa, eikä ponnistusvaiheeseen saanut edes ilokaasua. Tämä on jäänyt kaihertamaan mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensinnäkin siitä ponnistusasennosta - yksi syy on että välilihaa ei voi tukea jos esim jakkaralla samalla lailla kuin puoliistuvassa asennossa tai kyljellä = riski repeämiin suurempi. Toinen syy voi olla huono työasento, jos joka pv joutuu seisomaan ja hoitamaan oudossa asennossa niin kyllä selkä tai muu osa kehossa kärsii aika nopeasti siitä. Ergonomiaakin täytyy ajatellla koska me ei tehdä sitä työtä vain kuukauden vaan vuosia.
Kivunlievityksistä - ei ole mitään järkeä laittaa esim epiduraalia kun ksuu täysin auki koska silloin häipyy se tunne miten ponnistaa = riski että sydänäänet huononee suurempi, tai jos on ollut jotain pientä häikkää äänissä niin haluaa mahd nopeasti lapsen ulos eikä viivyttää sitä tunnilla- kahdella. Pudendaalipuudutusta ei laiteta joka paikassa, sen voi saada loppuvaiheessa kylläkin. t kätilö
ohis
kumpi on tärkeämpää: se, ettei kätilölle tule selkä kipeeks vai se, ettei synnyttäjälle jää traumaa?
jos kätilö on noin itsekäs, niin on kyllä ihan selkeesti väärässä ammatissa, anteeks nyt vaan!
Selkä menee kipeeks ;) Onko kätilöt tosiaan noin laiskoja? Kyllä muissakin ammateissa pitää olla erilaisissa asennoissa. Ajatelkaa, miten esim tanssijat voi tehdä työntänsä, kun joutuvat jatkuvasti muuttamaan asentoaan. Voih, kyllä on tanssijoilla rankkaa :D
Jos ette jaksa kätilöt niitä jakkarasynnytyksiä, niin keksikää edes paremmat selitykset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi ihan varmasti sanoa näiden tietojen perusteella, mutta ajattelisin, että ehkä kätilö odotti myös vauvan lasekutumista, ennen kuin sait luvan ponnistaa. Ensisynnyttäjällä tähän siirtymävaiheeseen (aika siitä kun kohdunsuu on täysin auki siihen, että vauvan pää on laskeutunut "ponnistuskorkeudelle") nykyään annetaan yleensä lisäannos puudutetta. Siirtymävaiheen pituuteen toki vaikuttaa mm. supistusten tehokkuus, vauvan pään asento ja vauvan koko suhteessa lantioon.
Puudutukset heikentävät supistuksia, joten oksitosiini on varmasti ollut tarpeen. Erityisesti 1,5 tunnin ponnistusvaihe kertoo supistusheikkoudesta. Pudendaali olisi voinut olla sinulle hyvä. Ikävä kyllä näitä asioita on helppo pohtia jälkikäteen, vaan ei niin helppo arvioida kätilönä kesken synnytystä...
Sen verran tutkimuspohjaa on epiduraalista ponnistusvaiheessa, että se tosiaan heikentää supistuksia ja vie ponnistuksen tunnetta pois. Puudutukset myös lisäävät tarjontavirheitä, jotka puolestaan pitkittävät ja vaikeuttavat ponnistusvaihetta. Eli lähinnä epiduraalia ei ponnistusvaiheeseen suositella, pudendaali puolestaan on erityisesti siihen suunnattu. Synnyttäjien kokemukset ponnistusvaiheesta vaihtelevat myös suuresti, toisista sen kipu on paljon vähäisempää avautumisvaiheesen verrattuna. Toisilla - ehkä myös sinulla - päinvastainen kokemus.
Ikävää, että synnytyksestä on jäänyt sinulle ikävä kokemus. En osaa tosiaan sanoa, olisko kätilö voinut toimia toisin, mutta ehkä nämä asiat olisi ainakin voinut synnytyksen jälkeen käydä kanssasi läpi, niin olisit saanut kuulla hänen perustelunsa toiminnalleen. Voit toki ottaa yhteyttä synnytyssairaalaan ja pyytää synnytyskeskustelua vielä näin jälkikäteen, jos synnytyksestä ei ole kovin pitkä aika.
Tämä kätilö lähtee nyt nukkumaan, että jaksaa huomisen työvuoron! :)
olen erittäin treenattu nainen ja lihaksetkin kunnossa. Silti mulla menee selkä 2 kertaa vuodessa, semmoinen yhtäkkiä noidannuoli joka kestää 1-2 viikkoa kun se iskee. Oikeesti minun täytyy miettiä ergonomiaa erittäin paljon työssäni kätilönä, esim vaikka ompeleita tulisi vain 2-3-4 laitan poikkipöydän, en voi seistä "vinona" ja laittaa niitä. Jakkarasynnytys on lähes mahdottomuus minulle koska siinä pitää olla suht kauan kyyryssä ja kurkkia vinossa asennossa miten se pää roteeraa ja tulee. Näin se vain on, enkä ymmärrä mitä siinä nyt niin outoa ole. Tanssija ei seiso samassa huonossa asennossa 30min.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen erittäin treenattu nainen ja lihaksetkin kunnossa. Silti mulla menee selkä 2 kertaa vuodessa, semmoinen yhtäkkiä noidannuoli joka kestää 1-2 viikkoa kun se iskee. Oikeesti minun täytyy miettiä ergonomiaa erittäin paljon työssäni kätilönä, esim vaikka ompeleita tulisi vain 2-3-4 laitan poikkipöydän, en voi seistä "vinona" ja laittaa niitä. Jakkarasynnytys on lähes mahdottomuus minulle koska siinä pitää olla suht kauan kyyryssä ja kurkkia vinossa asennossa miten se pää roteeraa ja tulee. Näin se vain on, enkä ymmärrä mitä siinä nyt niin outoa ole. Tanssija ei seiso samassa huonossa asennossa 30min.
et oo tosissas. sä et anna kenekään naisen synnyttää jakkaralta? Vai, koska sulla on toi selkäongelma. Pitäiskö sun miettiä alanvaihtoa? Tosta on paljon tutkimustietoa, että jakkarasynnytys on naiselle monella tapaa parempi vaihtoehto kuin se puoli-istuva-asento. Mä oon järkyttyny, et tollasia kätilöitä on olemassa. Ilmankos niitä synyntystraumoja on nykyjään niin paljon jos kätilöt on noin vittumaisia itsekkäitä ämmiä. yötä
jatkaa, vaikka olen jo yli 10v ollut kätilönä ei ole kertaakaan ollut ongelmana se että synnyttäjä ei synnytä jakkaralla. Muutama kerta siitä keskusteltu, ja viime kahden-kolmen vuoden aikana ei ole edes tullut puheeksi synnyttäjien kanssa, siis eivät ole edes tätä toivoneet. Meillä muutenkaan ei paljoa synnytetä jakkaralla, ehkä kerran kk:ssa....että en todellakaan usko että mun selkä on aiheuttanut traumoja, haha...hassuja juttuja täällä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jatkaa, vaikka olen jo yli 10v ollut kätilönä ei ole kertaakaan ollut ongelmana se että synnyttäjä ei synnytä jakkaralla. Muutama kerta siitä keskusteltu, ja viime kahden-kolmen vuoden aikana ei ole edes tullut puheeksi synnyttäjien kanssa, siis eivät ole edes tätä toivoneet. Meillä muutenkaan ei paljoa synnytetä jakkaralla, ehkä kerran kk:ssa....että en todellakaan usko että mun selkä on aiheuttanut traumoja, haha...hassuja juttuja täällä...
mä en tiedä missä perämettässä sä oot kätilönä, mutta ihan lehdistä lukemalla voi oppia sen, että huono synnytyskokemus lisää esim synnytyksen jälkeistä masennusta.
puoli-istuvassa asennossa koivet jalkatuissa (imukuppisynnytys, viittä vaille sektio) Eppari tehtiin. Leikkauskohtaan laitettiin joku puudute, muuten mentiin ilman kivunlievitystä. Tikkejä paljon. Ja hemmetin kipeä häntäluu, meni luultavasti vähän sioiltaan, ellei sit murtunut. Istuminen hankalaa seuraavat 3kk.
Kyljellään. Sain pudendaalin (ehkä kivuliain osio koko synnytyksessä, jalat 4h täysin tunnottomat - talutettuna juuri ja juuri pääsin vessaan...) Ilokaasun voimalla mentiin ponnistusvaiheeseen asti, jolloin nakkasin ilokaasut nurkkaan ja keskityin vaan ponnistamaan oikeaan aikaan ja pitämään häntäluuni irti sängystä.. Kaksi tikkiä, pieni nirhama.
Jakkaralla. Ei muuta kivunlievitystä kuin ilokaasu. Ihan ok, mutta en jotenkin kokenut hallitsevani sitä ponnistamista. Edellisellä kerralla pystyin paremmin määräämään tahdin. Häntäluun tai muiden paikkojen asentoja en joutanut miettiä. Tikkejä tuli vissiin neljä. Pieni repeämä.
Kyljellään paras. IMHO.
puoli-istuvassa asennossa koivet jalkatuissa (imukuppisynnytys, viittä vaille sektio) Eppari tehtiin. Leikkauskohtaan laitettiin joku puudute, muuten mentiin ilman kivunlievitystä. Tikkejä paljon. Ja hemmetin kipeä häntäluu, meni luultavasti vähän sioiltaan, ellei sit murtunut. Istuminen hankalaa seuraavat 3kk.
Kyljellään. Sain pudendaalin (ehkä kivuliain osio koko synnytyksessä, jalat 4h täysin tunnottomat - talutettuna juuri ja juuri pääsin vessaan...) Ilokaasun voimalla mentiin ponnistusvaiheeseen asti, jolloin nakkasin ilokaasut nurkkaan ja keskityin vaan ponnistamaan oikeaan aikaan ja pitämään häntäluuni irti sängystä.. Kaksi tikkiä, pieni nirhama.
Jakkaralla. Ei muuta kivunlievitystä kuin ilokaasu. Ihan ok, mutta en jotenkin kokenut hallitsevani sitä ponnistamista. Edellisellä kerralla pystyin paremmin määräämään tahdin. Häntäluun tai muiden paikkojen asentoja en joutanut miettiä. Tikkejä tuli vissiin neljä. Pieni repeämä.
Kyljellään paras. IMHO.
mullakin murtu häntäluu puoli-istuvassa asennossa, mut sehän on ihan yhdentekevää, kun lukee täällä näiden kätilöiden mielipiteitä. Mitäs arvoa nyt äidin häntäluulla olisi?
puoli-istuvassa asennossa koivet jalkatuissa (imukuppisynnytys, viittä vaille sektio) Eppari tehtiin. Leikkauskohtaan laitettiin joku puudute, muuten mentiin ilman kivunlievitystä. Tikkejä paljon. Ja hemmetin kipeä häntäluu, meni luultavasti vähän sioiltaan, ellei sit murtunut. Istuminen hankalaa seuraavat 3kk.
Kyljellään. Sain pudendaalin (ehkä kivuliain osio koko synnytyksessä, jalat 4h täysin tunnottomat - talutettuna juuri ja juuri pääsin vessaan...) Ilokaasun voimalla mentiin ponnistusvaiheeseen asti, jolloin nakkasin ilokaasut nurkkaan ja keskityin vaan ponnistamaan oikeaan aikaan ja pitämään häntäluuni irti sängystä.. Kaksi tikkiä, pieni nirhama.
Jakkaralla. Ei muuta kivunlievitystä kuin ilokaasu. Ihan ok, mutta en jotenkin kokenut hallitsevani sitä ponnistamista. Edellisellä kerralla pystyin paremmin määräämään tahdin. Häntäluun tai muiden paikkojen asentoja en joutanut miettiä. Tikkejä tuli vissiin neljä. Pieni repeämä.
Kyljellään paras. IMHO.
mullakin murtu häntäluu puoli-istuvassa asennossa, mut sehän on ihan yhdentekevää, kun lukee täällä näiden kätilöiden mielipiteitä. Mitäs arvoa nyt äidin häntäluulla olisi?
olen synnyttänyt kolmesti (puoli-istuvana..) kätilöiden ammattitaitoon luottaen, tehnyt just mitä sanotaan ja milloin ja kaikki on mennyt hyvin. Ei repeämiä, ei sijoiltaanmenoja. On meitä sellaisiakin.
puoli-istuvassa asennossa koivet jalkatuissa (imukuppisynnytys, viittä vaille sektio) Eppari tehtiin. Leikkauskohtaan laitettiin joku puudute, muuten mentiin ilman kivunlievitystä. Tikkejä paljon. Ja hemmetin kipeä häntäluu, meni luultavasti vähän sioiltaan, ellei sit murtunut. Istuminen hankalaa seuraavat 3kk.
Kyljellään. Sain pudendaalin (ehkä kivuliain osio koko synnytyksessä, jalat 4h täysin tunnottomat - talutettuna juuri ja juuri pääsin vessaan...) Ilokaasun voimalla mentiin ponnistusvaiheeseen asti, jolloin nakkasin ilokaasut nurkkaan ja keskityin vaan ponnistamaan oikeaan aikaan ja pitämään häntäluuni irti sängystä.. Kaksi tikkiä, pieni nirhama.
Jakkaralla. Ei muuta kivunlievitystä kuin ilokaasu. Ihan ok, mutta en jotenkin kokenut hallitsevani sitä ponnistamista. Edellisellä kerralla pystyin paremmin määräämään tahdin. Häntäluun tai muiden paikkojen asentoja en joutanut miettiä. Tikkejä tuli vissiin neljä. Pieni repeämä.
Kyljellään paras. IMHO.
mullakin murtu häntäluu puoli-istuvassa asennossa, mut sehän on ihan yhdentekevää, kun lukee täällä näiden kätilöiden mielipiteitä. Mitäs arvoa nyt äidin häntäluulla olisi?olen synnyttänyt kolmesti (puoli-istuvana..) kätilöiden ammattitaitoon luottaen, tehnyt just mitä sanotaan ja milloin ja kaikki on mennyt hyvin. Ei repeämiä, ei sijoiltaanmenoja. On meitä sellaisiakin.
no ihanko totta? Kuka on väittäny, että kaikkien häntäluut murtu? En taas ymmärrä yhtään sun pointtia
täällä kätilöt saa rumia kommentteja! Ei se aina ole kätilön vika jos jotain menee pieleen tai kaikki ei mene ihan omien suunnitelmien mukaisesti. Ja tuo yksi kätilö ei todellakaan ole pakotettu miettimään alanvaihtoa huonon selän vuoksi, joskin ymmärrän synnyttäjän ongelman jos jakkaralla ei saisi toiveesta huolimatta synnyttää tästä syystä. Silloinhan kätilöä on mahdollista vaihtaa sellaiseen joka pystyy kyyristymään! Toki tämän vaihdoksen tulee tapahtua kätilöiden toimesta ilman eri pyyntöjä.
Synnytyksessä ei aina kaikki mene äidin oman toiveen mukaisesti syystä tai toisesta eikä silloin mietitä synnyttäjien häntäluuta tai muuta toisarvoista, jos vauvan henki on kyseessä.
tota eka kysymystä miettinyt. ois tosi kiva kuulla vastausta kätilöltä