Kätilölle kysymys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku kätilö taisi tässä ketjussa sanoa, että epiduraali ei vaikuta käytännössä ollenkaan ponnistusvaiheen kipuihin.

Itse sain käynnistetyssä synnytyksessä (n. viisi senttiä auki) epiduraalin, ja siitä reilu kahden tunnin päästä aloin ponnistelemaan. Voin sanoa, että supistuskipuihin verrattuna ponnistaminen ei tuntunu painetta lukuun ottamatta miltään, ja kuitenkin ponnistamisen tarve säilyi.

Kysymys kuuluu siis, että johtuiko palstailevien kätilöiden mielestä ponnistusvaiheen helppous epiduraalista vai onko olemassa ihmisiä, jotka eivät koe kipua ponnistettaessa lasta ulos? Itse veikkaan ensimmäistä..

Oho, kylläpäs näissäkin käytäntö vaihtelee. Itse synnytin kolmannen lapsen juuri kuukausi sitten. Synnytys oli käynnistetty (yliaikaisuus ja käynnistyksenä käytettiin ensin ballongia ja myöhemmin oksi-tippaa) ja olin suunnilleen viisi senttiä auki kun suorastaan rukoilin epiduraalia. Supparit olivat ihan järkyttävät ja ne tulivat lähes taukoamatta. Ei annettu koska kätilön mukaan synnytys voisi pysähtyä. Kauratyynyä tyrkättiin ja ne olivat ihan turhia, ei niistä ollut apua.

No ei siinä mitään, vartin kuluttua sai ruveta ponnistamaan eli joka tapauksessa en olisi epiduraalia ehtinyt saada. Kohdunkaulanpuudutteen sentään sain mutta tiedä sitten, oliko siitäkään varsinaisesti apua. Minulla on kaikki muut paitsi tämä viimeinen ollut luomusynnytyksiä, koska mitään ei ole mukamas ehditty antaa (kummallisesti nyt silti kerittiin tuo puudute antamaan vaikka ponnistaminen tarve oli valtava).

Kaikin puolin tämä viimeisin synnytys oli muutenkin kamalin. Kätilö vähätteli koko ajan pelkoani siitä, että jään taas ilman kivunlievitystä ("no kyllähän sinä tämänkin pystyt synnyttämään ilman kun kerran edellisetkin". Joo pystyn, koska on pakko mutta mitä järkeä kärsiä turhaan jos on muitakin vaihtoehtoja).  Ilokaasua en osannut hengittää oikein eikä kätilö neuvonnut siinä mitenkään vaikka pyysin.

Minun oli pakko ponnistaa puoli-istuvassa asennossa eikä kätilö kertonut edes syytä, kielsi vain vaihtamasta asentoa vaikka sanoin, että se on epämukava asento (kokemuksesta tiesin, itse olisin halunnut olla kylkiasennossa). Myöhemmin selvisi, että jossain vaiheessa vauvan sydänäänet olivat romahtaneet koska napanuora oli kaulan ympärillä ilmeisesti melko tiukalla (joo, kuulin kyllä sen laitteen piippaavan mutta taaskaan en saanut vastauksia vaikka kysyin että miksi laite hälyttää).

Ja kaiken kruunasi kasa opiskelijoita. Aluksi siinä oli vain kätilö ja yksi opiskelija mutta kun ponnistusvaihe alkoi, huoneeseen pölähti neljä muutakin ihmistä. Yksi istui tietokoneella ja viisi seisoi jalkopäässäni.

Onneksi tämä oli kolmas synnytykseni eli synnytys oli sinällään tuttua touhua, muuten olisi varmaan jäänyt traumat tuon kätilön takia. Aikaisemmissa synnytyksissä minulla oli tosi mukavat kätilöt, heistä jäi oikein positiivinen kuva.

Koitas sitten miettiä itsesi siihen synnytystilanteeseen sen jälkeen jos kätilö olisi sanonut että "Nyt vauvan sydänäänen romahtivat, mutta ei se mitään, toivotaan että tämä tästä kuitenkin etenee." Voi sitä valitusten ja synnytystraumojen tulvaa, jota nyt tänne kirjoittelisit. Hyvä kätilö on itse tilanteen tasalla ja pitää äidin samalla rauhallisena, jotta synnytys etenee hyvin. Itse luin toisen lapseni kohdalla vasta synnytyskertomuksesta että lapsen napanuora oli ollut kaulan ympäri ja sitä oli löysätty pään synnyttyä. En olisi sillä tiedolla tehnyt yhtään mitään kesken synnytyksen, mutta varmasti olisin hermostunut ja panikoinut ja synnytys ei olisi ollut niin hyvä kokemus kuin se nyt oli. Synnytyksen aikana tapahtuu monenlaista: sydänäänten heittelevät, napanuora on ties missä, synnytys pitkittyy ja kätilö arvioi koko ajan, pitääkö lähteä kiireellisenä sektioon vai onko alatiesynnytys mahdollinen. Kätilö ohjeistaa potilasta kertomatta pelottavia yksityiskohtia ja se on varmasti paras tapa toimia! Luottaakaa siihen kätilön, hän on ollut sadoissa synnytyksissä mukana, sinä et.

epi tuli ekassa synnytyksessä kokeiltua, eikä koskaan enää!!

ponnistusvaiheessa en tuntenut mitään, en mitään! Ja muksun sydänäänet laski.. epin vuoksi? Ei myrkyt vaarattomia ole!

siinäpä yks kätilö hyppi mahan päällä, yks leikkaa ja yks karjui et nyt se on saatava ulos..

seuraavat kaksi synnytystä mennyt hyvin, yhdessä spinaali, jonka vaikutus onneksi ehti lakata ennen ponnistusvaihetta (pelkäsin etten taaskaan tuntisi mitään ja sama huuto ja kauhu edessä).

viimeinen meni ilokaasulla ja oli nopee.

ei ikinä enää puudutteita!

itse säästyy pääkivulta ja lapsi ahdingolta!

se ponnistusvaihe harvemmin kestää hirmu pitkään (pl esim asentovirheet ym),joten vähemmällä pääsee ilman..

Sain ekaa synnyttäessäni epiduraalin kun olin jo 9 senttiä auki. Pitkään ajattelin että varmaan kätilö tiesi mitä oli tekemässä, mutta näitä kun lukee niin vahvistuu oma fiilis että oliko epiduraali paras ratkaisu? Kivut jäivät etupuolelle täysillä, mutta minkäänlaista ponnistuksen tarvetta tai painetta ei tuntunut kun takapuoli "hävisi" täysin.

Näin Naistenklinikalla. Kipuja pahempaa synnytyksessä oli minusta se kun piti milloin mistäkin syystä maata paikoillaan - pahensi siedettävät kivut sietämättömiksi. Ilmeisesti epiduraali on tällainen syy.

Mulla se pudendaaali ei auttanut yhtään kipuihin.

Ei nyt tarvitse tilanteessa yksityiskohtiin mennä, mutta miksei voi sanoa että "tämä ei nyt sinusta tunnu hyvältä, mutta tehdään vauvan vuoksi näin"?

Riippuu varmasti paljon synnytyksestä, mutta ainakin itseä vähn ihmetytti kun en ikinä kävisi aerobikissa muutenkaan, niin ne ohjeistukset tuli aerobiktyyliin: jaksaajaksaajaksaajaPONNISTA :D

Mulla olis kyllä ollut kanavat auki ihan perustelluille vinkeillekin.

Menikö jo kaikki kätilöt töihin?

Ite koin lääkkeettömässä synnytyksessä parhaimmaksi ponnistusasennoksi kontillaan olon. Sen nyt luulis olevan aika kätilöystävällinenkin vaihtoehto. Puoli-istuva asento todella moninkertasti kivut.

Kyllä minä ainakin haluaisin itse tietää mikä on syy siihen, ettei minun toiveita voi toteuttaa esim ponnistusasennosta. Jos on kyse sykkeistä taimuusta vaara tilanteesta niin silti haluaisin tietää.

Itse olin lukenut kaikki netin synnytyskertomukset ja päättänyt, että minä haluan kuulla perustelut päätöksiin synnytyksessä. Liian paljon on tarinoita siitä että kätilö tekee niin mikä on hänelle helpointa. Ja niin kävi lopulta myös minulle kun en ollut semmoisessa kunnossa että olisin voinut pitää puoliani. Ärsyttää muutenkin suunnattomasti kätilöiden "ei synnyttäjän tarvitse mitään tietää"-asenne. Kaikessa jätetään kertomatta koko totuutta. Tikkien määrää kysellessä vastattiin "Laitetaan ehkä viisi". Ja vitut. Laitettiin varmasti n. 30. Kätilö vaan nauroi kun kyselin, että mitä vittua hän puhui viidestä. Lopulta kyselin että no montako sinne sitten laitettiin. "Ei me lasketa enään kymmenen tikin jälkeen". Juu, kiitti. Miksi ei voi puhua suoraan.