Miten yli synnytystraumasta?
Tilanne menee vaan koko ajan huonompaan ja huonompaan suuntaan. Nyt uusimmat oireet ovat noi paniikkihäiriö ja ahdistuskohtaukset. Mua on alkanu myös pelottaa tulevaisuus kun mietin, miten paljon tää trauma voi vaikuttaa oikeesti elämään. Joudun jo välttelemään sosiaalisia tilanteita, kun pelkään noita kohtauksia, jos joku sattuu vaikka ottamaan synnytyksen puheeks :(
Kommentit (16)
tapahtui joka jäänyt vaivaamaan? onko se oikeasti synnytykseen liittyvää tai ehkä jotain muuta joka takana? oletko mennyt läpi synnytyksen kätilön / lääkärin kanssa? onko synnytyksestä pitkä aikaa? ehdotan että jos aika tuore tapahtuma soitat sinne ja pyydät jutella jonkun kanssa tai hoitavan kätilön kanssa?! t kätilö
ja neuvolan terkka suositteli pelkopolia, jos synnytykseen liittyvät asiat alkavat painaa liikaa. Synnäriltä myös soitettiin mulle kotiin, kun synnytyksestä oli kulunut nelisen viikkoa.
puhuminen auttoi. puhuttiin siitä jo synnärillä ja miehen kanssa ja oman äidin kanssa. nyt toinen tulossa ja välillä jo vilahtelee mielessä että mites se synnytys. mut varmaan pelkopolilla sit käyn.
tapahtui joka jäänyt vaivaamaan? onko se oikeasti synnytykseen liittyvää tai ehkä jotain muuta joka takana? oletko mennyt läpi synnytyksen kätilön / lääkärin kanssa? onko synnytyksestä pitkä aikaa? ehdotan että jos aika tuore tapahtuma soitat sinne ja pyydät jutella jonkun kanssa tai hoitavan kätilön kanssa?! t kätilö
no kuten jo sanoin, minulle jäi synnytystrauma. Johtui siitä, ettie minulle kerrottu juuri mitään synnytykseni kulusta. Esim oksitosiinitippaa laitettiin mielin määrin kertomatta minulle mitään, en saanut käydä itse pissalla, vaan minulle laitettiin katetri kysymättä lupaa, imukuppiryhmä ilmesty saliin eikä minulle ollut siihen mennessä kerrottu mitä tapahtuu. Väliliha leikattiin kertomatta mitään. Kätilö tullessaan saliin ei esitellyt itseään ja luulin häntä lääkäriksi varmaan tunnin ajan... Kivunlievitystä en tietenkään saanut ponnistusvaiheeseen, koska en olisi voinut silloin kuulema ponnistaa, oksitosiinia silti laitettiin ihan runsaalla kädellä, joten saatanallinen puolentoista tunnin mittainen kipu oli taattu. Synnytyksen jälkeen lapsi kiidytettiin happikaappiin ja sai loppujen lopuksi aivokalvbontulehduksen.
Tuossa jotain synnytyksestäni, kaikkeen en jaksa edes kertoo
ja kätilön kanssa ollaan menty uudelleen tää synnytys läpi ja hän on pahoitellut, että näin on päässyt käymään. Mutta ei toi anteeksipyyntö tietenkään voi mun traumaa poistaa
ap
Kumpi oikeasti oli pahempi juttu; se ettei sinulle kerrottu riittävästi mitä synnytyksessäsi on menossa vai se, että lapsesi oli hengenvaarassa synnytyksen jälkeen?
Mutta mene terapiaan, muuten et ikinä opi elämään kokemuksesi kanssa. Pois se ei nimittäin millään katoa, sinun on opittava kohtaamaan kaikki se, mitä tapahtui.
Kumpi oikeasti oli pahempi juttu; se ettei sinulle kerrottu riittävästi mitä synnytyksessäsi on menossa vai se, että lapsesi oli hengenvaarassa synnytyksen jälkeen?
Mutta mene terapiaan, muuten et ikinä opi elämään kokemuksesi kanssa. Pois se ei nimittäin millään katoa, sinun on opittava kohtaamaan kaikki se, mitä tapahtui.
ottaen huomioon, että lapsi on toipunut hyvin, niin varmaan noi omat kokemukset.
Aion mennä terapiaan, pitäisi vaan löytää hyvä terapiakeino
onks sille joku tieteellinen perusta, ettei kivunlievitystä anneta ponnistusvaiheeseen vai onks se ihan kätilöstä kiinni? ja miksi kjotkut kätilöt ei voi millään hyväksyä, että nainen ei välttämättä halua synnyttää selältään?
Aion mennä terapiaan, pitäisi vaan löytää hyvä terapiakeino
Mutta ihan klassinen psykoterapia auttanee paremmin, jos muutenkin sinulla on solmuja elämässäsi ( joko joskus ollut tai aina toistuvasti)
Aion mennä terapiaan, pitäisi vaan löytää hyvä terapiakeino
Mutta ihan klassinen psykoterapia auttanee paremmin, jos muutenkin sinulla on solmuja elämässäsi ( joko joskus ollut tai aina toistuvasti)
mitä on siis ratkaisukeskeinen?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ratkaisukeskeinen_psykoterapia
Ratkaisukeskeisellä psykoterapialla tarkoitetaan luottamuksellista, tasavertaista yhteistyösuhdetta asiakkaan ja psykoterapeutin välillä, jossa etsitään elämän pulmatilanteisiin ratkaisuja. Asiakkaiden omilla toiveilla, ideoilla ja tavoitteilla on suuri merkitys terapiassa. Ratkaisukeskeinen psykoterapeutti työskentelee asiakkaan arvomaailman mukaisesti. Asiaa kuvaa myös hyvin, että ratkaisukeskeiset terapeutit eivät tapaa potilaita, vaan asiakkaita.
Toisin kuin useimmissa terapiamuodoissa ratkaisukeskeisesti suuntautuneet psykoterapeutit eivät pyri etsimään ongelmia ja syitä ongelmien taustalta, vaan tukevat asiakasta jatkamaan elämässä eteenpäin. Ongelmien ei nimittäin nähdä olevan toistensa kanssa tiiviissä ja itsestään selvässä syy-seuraussuhteessa. Olennaisempana nähdään myönteinen tulevaisuusvisio ja tavoitteiden asettaminen, kuin selitellä mennyttä loputtomiin. Ongelmia pyritään ratkomaan asiakkaiden kanssa yhteistyössä muun muassa etsimällä uusia ratkaisuja tuloksettomien ratkaisumallien tilalle
Olisin kiitollinen edes pienestä avusta
Tuon nimi taitaa olla post-traumaattinen stressioireyhtymä. Ei kai se itsekseen parane, vaan pitää saada hoitoa. Rohkeasti vain vaatimaan sitä julkiselta puolelta. Äläkä sitten tyydy mihinkään yhden tai kahden kerran jutteluun terveydenhoitajan kanssa. Tuo pitää hoitaa kunnolla.
olen käynyt psykologilla, mutta ei ole auttanut. Tai auttoi hetkellisesti, mutta vaivat palasivat ja entisät pahempina. Psykologikertoja taitaa olla takana jo 5
Itse kävin siellä siinä vaiheessa, kun odotin toista lasta, ja kätilö kävi rauhallisesti papereiden kanssa synnytyksen läpi. Auttoi toidella paljon.