Lue keskustelun säännöt.
Mä en pysty nauttimaan elämästäni, koska se ei mennyt kuten suunnittelin.
22.10.2011 |
Menin 11v sitten naimisiin miehen kanssa, jolla oli tuolloin samat unelmat ja toiveet kuin minulla. Molemmat halusimme ison perheen (4+ lasta), asua ulkomailla ja matkustella.
Kolmannen lapsen jälkeen mies sanoi, ettei halua enää lapsia.
No, se ulkomaille muutto. Mies sanoi, että ensin hankitaan pysyvät työpaikat ja omistusasunto. No, hankittiin. Sitten tuli sitä ja sitten tuli tätä. Viivytteli ulkomaille muuttoa niin kauan, että vanhin meni jo kouluun ja mies vetosi koulurauhaan. Ei voitu enää muuttaa edes vuodeksi ulkomaille. Se olisi kuulemma sotkenut kaikki lasten kaverikuviot ja muut.
No, se matkustelu. Olisi kyllä rahaa matkustella mielin määrin. Koko perheen voimin tai kaksin. Joka ikinen loma on kuitenkin joku ihmeen remontti tai muu projekti, johon se lomaviikko pitää käyttää. Ja kesällä ei suin surminkaan lähdetä mihinkään, kun pitää mennä mökille. Mitä järkeä olla mökki, jos siellä ei olla? ...
Nuo kolme asiaa oli ja on edelleen minulle todella suuria asioita. Lapsia ei enää sitten hankita, kun tulisi liian pitkä ikäero (nuorin kolmesta jo 9v). Eikä se onnistuisikaan ilman miestä. Voisin tietenkin matkustella yksin, mutta en minä sitä kaipaa. Haluan mennä miehen ja lasten kanssa. Kavereidenkin kanssa se matkustelu on ihan eri asia.
Ulkomaille voin muuttaa vaikka yksin siinä vaiheessa kun lapset muuttavat pois kotoa. Mutta arvatkaapa vain haluanko. Yksin.
Tähän on tyytyminen. Mies muuttui, minä en.
Kommentit (64)
minä haluaisin matkustella paljon ja olisi hauskaa asua ulkomailla, mutta mieheni muuttui myös eikä halua mennä mihinkään. Siinä mielessä ymmärrän ap:n tuskaa. Luulen että ap saattaa haikailla ennen kaikkea omaa lapsuuttaan ja haluaisi elää sen uudestaan. Minulle on ollut aivan elämäni hyväksymiseen se, että muistan aina, että olen oman onneni seppä. Lopetan haikailemasta sitä mitä en nyt voi saada, ja haen itse onnea sieltä missä se on. Minusta on raukkamaista, että vaatii puolisoaan olemaan onnen tekijä. Itse se pitää tehdä. Jos et halua yksin tai lasten kanssa mennä, niin sitten hyväksy Suomessa oleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikaa toteuttaa noi unelmasi. Voit joutua siirtämään niitä kun lapset ovat pieniä, mutta vaikka viiden, kymmenen vuoden päästä tilanne voi olla ihan toinen. Miehesikin siihen mennessä kyllästynyt mökkeilyyn.
päättänyt jatkaa vaikka mies ei unelmaasi haluakaan jakaa. Sinä nyt vaan yrität heittäytyä marttyyriksi ja laittaa oman saamattomuutesi miehen syyksi. Sinä voit saavuttaa unelmasi jos haluat, se on ihan sinusta kiinni ei mistään muusta. Älä syytä miestä siitä että elät jonkun muun elämää, kyllä sinä sitä ihan omaasi elät.
Oliko unelmasi, että sinulla olisi elämänkumppani? Kyllä oli
Oliko unelmasi, että saisit lapsia? Kyllä oli?
Oliko muuta, jota uneksit, ja olet saanut?
Ei elämää voi etukäteen ohjelmoida ja olettaa, että kaikki toteutuu. Olet saanut paljon. Vaikutat ihmiseltä, joka on jäänyt roikkumaan nuoren ihmisen unelmiin.
Voit itse päättää, muutatko ulkomaille vaikka huomenna. sen kun menet. (Ai se perhe yms, kaikkea ei voi saada, jokaisessa asiassa on hyvät ja huonot puolensa).
mullakin ollut aina haaveena asua ulkomailla ja raivostuttaa jos ei ikinä toteudu. Vastauksia en ole lukenut mutta oletan että haukkuvat sua ja väittävät että miehes on järkevä ja tyytyy normaaliin elämään yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ottaa päähän kun loistava elämä menee tolla lailla hukkaan.
mullakin ollut aina haaveena asua ulkomailla ja raivostuttaa jos ei ikinä toteudu. Vastauksia en ole lukenut mutta oletan että haukkuvat sua ja väittävät että miehes on järkevä ja tyytyy normaaliin elämään yms.
Etten muka ole tyytyväinen elämääni, joka kaikin puolin on hyvin tyydyttävää. Olen onnellinen, mutta nämä asiat olivat ne yhteiset unelmamme, josta mies on nyt lipsunut.
Kun menimme naimisiin, puhuimme näistä kolmesta asiasta koko ajan. Miehenikin. Haaveilimme molemmat. Mies halusi näitä samoja asioita. Minä en ole muuttunut, mies on.
Minun on vaikeaa luopua näistä unelmista, koska ne ovat täysin toteutettavissa. Voisimme saada vielä vaikka kolme lasta näiden kolmen lisäksi! Voisimme hyvin muuttaa ulkomaille. Meillä olisi varaa olla molemmilla vaikka puoli vuotta poissa työelämästä, asuisimme muuten vain ulkomailla - missä tahansa. Voisimme matkustella hyvinkin paljon. Miehelläni on pitkät kesälomat (opettaja) ja minä voin tehdä töitä vaikka maailman toisella puolella, kunhan on nettiyhteys. Voitaisiin lähteä lomalle milloin vain.
Minulla oli tasan kolme unelmaa. Niitä en saanut ja minulla on oikeus harmitella sitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli tasan kolme unelmaa. Niitä en saanut ja minulla on oikeus harmitella sitä.
ap
Saahan sitä ihminen toki elämänsä käyttää mihin haluaa, vaikka harmitteluun.
Minäkin käytin lähes 10 vuotta siihen, että ruikutin kuinka elämäni on paskaa, kun vanhemmat hylkäsi ja oli sairautta, köyhyyttä jne. Mutta sitten lopetin narinan ja aloin pyrkiä kohti mielenrauhaa. Paljon olen saanut (terveyttä, perheen, koulutuksen, työn), mutta en kaikkea toivomaani. Miksi sitä harmittelisin, etten saanutkaan kolmea lasta, vaan vain kaksi? En saanut myöskään välejä vanhempiini korjattua.
Et sinäkäään hyvä nainen mahda sille mitään, jos miehesi ei jaa unelmiasi. Hän on muuttunut. Niin elämässä käy. Haluatko todella tuhlata elämäsi sen surkutteluun, ettei kaikki mennytkään niin kuin parikymppisenä yhdessä suunnittelitte? Miksi käyttäisit elämäsi katkeruuteen? Yksi elämä on minusta liian arvokas omistettavaksi sellaiselle.
Monet kirjoitti, etta arki on arkea ulkomaillakin. On ja ehka ei aina. Itse asumme 7 vuotta paikassa, jossa lamminta ympari vuoden. On nelja vuodenaikaa, mutta talvi kestaa 2 kuukautta, eika lunta ja loskaa tule. Kesa on sen sijaan 7 kuukautta ja loput on lamminta syksya tai kevatta. Ihmettelen tata ihanuutta viikottain. Istuin patiolla tanaankin auringosta nauttien ja ajattelin, etta onpa ihanaa olla taalla eika Suomessa syksyn pimeydessa. Mutta kylla taallakin pitaa kauppaan menna, pyykkia pesta, ruokaa laittaa ja lasten riitoja kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä vaikeaan tilanteeseen, en itsekään tiedä mitä tuossa tilanteessa tekisin.
Olen asunut ulkomailla vähän aikaa jo ennen nykyistä perhettäni, ja suunnittelemme taas lähtöä miehen ja lasten kanssa. Ymmärrän siksi hyvin, miten vaikeaa olisi luopua jostain niin itselle tärkeästä haaveesta ilman pakottavaa syytä.
Kaikilla on oikeus unelmoida, ja pyrkiä tekemään elämästään sellainen kuin sen haluaa olevan. Oman elämän vertaaminen toisten elämään on ihan turhaa.
Tässä ketjussa jo hyviä vinkkejä..meinaatko mitään noudattaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihme osaa tänne kirjoittavia vaivaa? Se, että itsellä on vaikeaa ei oikeuta vähättelemään muiden ongelmia! Varmasti jollain jossain Afrikassa on nälkä ja tappava tauti, joten mitäs tekään valitatte kun hengissä olette? Jokaisella on omat murheet ja jokainen saa tuntea juuri niin kuin tuntee. Se että itsellä on vaikeaa ei tarkoita sitä että muut eivät saisi harmistua mistään. Tekään ette tiedä kuinka syvälle jotakuta sattuu kun on vaikeiden asioiden edessä. Pistää miettimään missä noiden kommentoijien aivot oikein ovat kun vähätellään muita?
Toinen ihmetyksen aihe, miksi unelmat pitäisi kuopata lasten ja naimisiin menon jälkeen, oletan että noin 40-vuoden iässä? Osa tuntuu aivan luovuttaneen ja tyytyvän siihen ettei koskaan saavuta unelmiaan ja elämälle ei enää mahda mitään, itsepä valitsin. Aina voi valita uudelleen. Unelmointi on mukavaa eikä kaiken ehkä tarvitse toteutua, mutta ne unelmat jotka ovat toteutettavissa, eivät toteudu ellei niitä jahtaa! Aloittajalla varmasti vaikea tilanne, jos ei tahdo erota eikä luopua unelmistaan. Siinä vaiheessa sanoisin, että ellei mies suostu niitä toteuttamaan, niin voisi harkita.. Se on vaan mietittävä, miten elämänsä tahtoo elää ja kenen ehdoilla. Meillä kuitenkin kaikilla on vain yksi elämä ja se pitäisi elää niin kuin itse kokee parhaaksi, kukaan ei takaa että vuosia kaikilla riittää sataan asti. Koskaan ei tiedä miten elämä kohtelee, olisko se sitten mukava kiikkustuolissa kuulla kuinka mies petti tai jos mies jättää yhtäkkiä ja haaskata omat unelmansa toisen takia? Mikään tässä elämässä ei ole varmaa, joten suosittelen ajattelemaan sydämellä.
Tässä ketjussa jo hyviä vinkkejä..meinaatko mitään noudattaa?
Lähden lasten kanssa pois? Ei mun mielestä mitään hyviä vinkkejä.
En halua lähteä yksin asumaan ulkomaille, siinä ei ole mitään järkeä. Mies, parisuhde ja perhe menee tietenkin oman matkustushalukkuuden edelle.
Ei minulla ole vaihtoehtoja. Minun pitää luopua unelmistani ja yrittää nauttia tästä Suomesta. Ehkä sitten tyydyn matkustelemaan yksinäni ja lasten kanssa. On sekin parempi kuin ei mitään.
Lapsia tuskin enää saan, enkä ulkomaille muuta. Paitsi jos eläkeiässä jään leskeksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiskaista lapset ulos kaveripiireistään ja lähteä ulkomaille? Ja sitten kun ne saa asetuttua sinne, sama uudestaan? Kotosuomeen, jossa kaveripiirit ovat järjestäytyneet uudelleen? Tekisitkö oikeasti sen lapsillesi, jos miehesi suostuisi?
Kannustinkin jo tuolla aiemmin sinua pitämään unelmistasi kiinni. Nyt kun on selvää, että perheestä ja parisuhteestä ei ole syytä luopua, siitä on hyvä jatkaa miettimällä mitä muuta sitten voisi tehdä.
Itse yrittäisin vieläkin taivutella miehen kompromissiin. Eli vielä uudelleen tehdä hänelle selväksi, kuinka tärkeästä asiasta kohdallasi on kysymys. Että kun lapsia ei enää ole tulossa lisää, sinä olet jo luopunut yhdestä haaveestasi. Joten voisiko mies tulla puolitiehen nyt vastaan, ja voisitte lähteä ulkomaille vaikka puoleksi vuodeksi / vuodeksi 'välivuosi'-periaatteella? Silloin ei tarvitsisi päättää mitään lopullista nyt, vaan voisitte koko perhe viettää yhden sapattivuoden (tai puolen vuoden) yhdessä. Mistä sen tietää vaikka siitä syntyisikin kipinä jäädä asumaan muualle kuin Suomeen.
Kannatan kovasti sellaista uusien asioiden kokeilemista. Kerro miehellesi, että lääkäri on määrännyt sinut asumaan
ulkomailla 'kuuriluonteisesti' henkisen hyvinvointisi takaamiseksi!!
Itse kävimme perheen kanssa viettämässä rupeaman Aasiassa (vuokrasimme auton ja asunnon) ja toisen mokoman Etelä-Euroopassa vain kuulostellaksemme miltä meistä tuntuisi asua näissä paikoissa. Edelleen olemme kokeiluvaiheessa, seuraavana tarkoitus järjestää asiat niin, että pääsemme vuodeksi jonnekin 'kokeiluun'. Ja aina nämä asiat eivät ole kiinni siitä, että ei ole supervarakas tai työ josta ei voi lähteä. Paljon voi tehdä jos on halua järjestellä elämänsä niin, ettei ole tuhatta asiaa pitämässä paikoillaan.
Kiitos vielä, että kirjoittelit näitä tuntemuksiasi, ainakin minä sain niistä taas uutta intoa unelmien toteuttamiseen!
Älä luovuta!
Minulle tuli viesteistäsi sellainen olo, että miehesi ei välttämättä ymmärrä tunteitasi ja sitä, että haluat toteuttaa unelmasi - oikeasti, etkä vaan ajankuluksi narise.
En keksi itse mitään muuta keinoa kuin käydä vakava keskustelu miehen kanssa siitä, miten tärkeitä nämä asiat ovat sinulle edelleen ja kuinka huonoa mieltä tunnet siitä, että haaveesi jää toteuttamatta. Myös sitä talon hankkimista ulkomailta voisitte harkita.
Ymmärrän hyvin pettymyksesi, älä välitä näistä "tyydy elämääsi" -vinkujista. Jos kerran sinulla ja miehelläsi oli suunnitelmissa nuo kolme asiaa ja yksikään niistä ei ole toteutunut, niin on syytäkin olla pettynyt. Vaikka elämä muuten olisikin kohdellut hyvin.
Ja te narisijat, jotka ap:tä kritisoitte! Mikä ihmeen halu täällä on lannistaa sellaiset, joilla vielä jotain unelmia on jäljellä ja jotka olisivat toteutettavissa? Hyvä jos olette itse elämäänne tyytyväisiä ja mukavaa, kun pääsette sillä pätemään. Eihän täällä kukaan saisi mitään haluta!
Voihan miehesi kuolla jo huomenna, sitten olet vapaa toteuttamaan unelmiasi.
Vakavasti puhuen, en ymmärrä mitä mariset, sinulla on sentään parisuhde, vakityö, lapset. Jos haluat muutosta, niin tee muutos. Mutta ymmärrä myös miestäsi (ja ehkä lapsiasi) jotka eivät sitä halua. Sinä mm halut ulkomaille töihin ja miehesi ei halua (lapsilta ei ehkä ole kysytty). Ehkä miehesikään ei ole tyytyväinen elämäänne, hän tietää että sinä haluat jotain muuta ja tyydyt nykyiseen. Istukaa alas ja pitäkää palaveri. Menkää vaikka parisuhdekurssille tai terapiaan, jos ette saa keskenänne asioita järjestykseen.
Mutta älä heittäydy marttyyriksi, en saanut sitä mitä halusin, koska mies esti. Ei mies mitään estä. Sinä olet vapaa lähtemään ja toteuttamaan unelmiasi, jos haluat. Lapset toki kärsivät erosta, mutta ainakin sait unelmasi.
Tässä ketjussa jo hyviä vinkkejä..meinaatko mitään noudattaa?
Lähden lasten kanssa pois? Ei mun mielestä mitään hyviä vinkkejä.
En halua lähteä yksin asumaan ulkomaille, siinä ei ole mitään järkeä. Mies, parisuhde ja perhe menee tietenkin oman matkustushalukkuuden edelle.
Ei minulla ole vaihtoehtoja. Minun pitää luopua unelmistani ja yrittää nauttia tästä Suomesta. Ehkä sitten tyydyn matkustelemaan yksinäni ja lasten kanssa. On sekin parempi kuin ei mitään.
Lapsia tuskin enää saan, enkä ulkomaille muuta. Paitsi jos eläkeiässä jään leskeksi.
ap
Onko sekin vain miehesi syy, vai oliko siinä osansa sinullakin?
Ihme marmattaja, oikein klassinen lellipentu.
Ettei olisi provo.
1) miksi et lähde ulkomaille töihin esim. 6- 12 kuuakaudeksi? Mieheni oli ulkomailla töissä 6 kk, minä lasten kanssa Suomessa, tämä oli hyvää aikaa meille kaikille. Parisuhteemmekin sai ihan uutta sykettä.
2) miksi et matkusta ystäväporukassa a) yksin ystävien kanssa b) lasten kanssa? Jos mies ei halua mukaan, niin mitä sitä väkisin sinne kiskomaan! Jätä mies remppaamaan kotia/mökkiä yksin, homma sujuu nopeammin ilman lapsia/perhettä...ja ikäväkin tulee.
ei miehesi halua ulkomaille, sille ei vain voi mitään. Et voi kuin hyväksyä sen. Jos itse haluat, sinun täytyy mennä, lasten kanssa tai ilman.
Ymmärrän, että olet surullinen, kun unelmasi ei ehkä toteudu. Sellsinen vain on mahdotonta, kun sinulla satttuu olemaan mies, joka ei halua matkustella, kuten sinä toivoisit.
Kenties voisitte ostaa asunnon ulkomailta? Ikään kuin kesämökin? :) Kenties miehesi sitten haluaisi sinne mökille?