Lue keskustelun säännöt.
nyt sanotte mitä minä teen? neljä vaihtoehtoa.
22.10.2011 |
Olen 33vuotias, minulla on aviomies ja nejä poikaa. Olen aina haaveillut tyttölapsesta. Jokaisen lapsen kohdalla olen toivonut tyttöä. Veimme tämän jo niin pitkälle, että kävimme Pietarissa hoidoissa, joissa voi valita lapsen sukupuolen. Siirsimme kaksi tyttö alkiota, kumpikaan ei tarttunut :(
Nyt olen umpikujassa, enkä tiedä mitä tehdä. Käyn jo psykiatrilla tästä joten sitä ei kannata ehdottaa :)
Tässä vaihtoehdot mitä minä näen:
1. teemme luomusti vielä yhden lapsen ja toivomme taas kovasti, että se on tyttö Miinuksena se, että tytön todennaköisyys on aika huono ja viides poika olisi taas pettymys.
2. keräämme rahaa ja menenmme uudestaan hoitoihin Jenkkeihin, missä onnistumisprosentti näyttää olevan korkeampi. Miinuksena se, että joutuisimme varmasti ottamaan lainaa tuota varten ja hoito ei välttämättä taaskaan onnistu.
3. Adoptoimme tytön. Miinuksena se, että jonot ovat tosi pitkiä (jopa 3vuotta) ja me haluaisimme lapsen tähän samaan syssyyn mielummin. Nuorimmaisemme on jo 2v. Lisäksi raha on jälleen ongelma, tässä sitä ehtisi kuitenkin keräämään kauemmin.
4. Lopetan haaveilun. Miinuksena se, että saatan katkeroitua lopuksi elämää. en ehkä koskaan ole täysin onnellinen ja minulta tulee aina puuttumaan jotain.
No mitä minä nyt oikeesti teen? En jaksa enää miettiä tätä!
Kommentit (44)
Kohta joku ilkeä tulee taas moralisoimaan, että miksi haluat tytön. Katsos tällä palstalla ei saa suosia eri sukupuolia :/
Mutta asiaan..
Tuo sinun juttusi on aika paha, koska noissa kaikissa on ongelmia :/
Halvinta tietty olisi yrittää luomuna, rakastathan sinä silti sitä lasta vaikka olisikin poika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta joku ilkeä tulee taas moralisoimaan, että miksi haluat tytön. Katsos tällä palstalla ei saa suosia eri sukupuolia :/
Mutta asiaan..
Tuo sinun juttusi on aika paha, koska noissa kaikissa on ongelmia :/
Halvinta tietty olisi yrittää luomuna, rakastathan sinä silti sitä lasta vaikka olisikin poika
tottakai rakastaisin, niin kun edellisiäkin. Enemmän kuin mitään. Mutta olen jotenkin sellainen ihminen, että elämä on lyhyt ja kaikkensa pitää onnensa eteen tehdä. Nyt tässä asiassa en ole enää ihan varma. Onko tämä pään seinään hakkaaminen enää ihan järkevää. Voi kun saisin sen voiman jostain, että voisin lopettaa tähän ja ehkä jopa tulla joskus onnelliseksi.
Luomu vaihtoehdossa pelottaisi asian lopullisuus. Sitten kun se vauva sieltä pullahtaisi ja olisi poika niin peli olisi lopussa ja mitään vaihtoehtoja mihinkään suuntaan ei enää olisi. Enempään kuin viiteen lapseen meidän rahkeet ei millään riitä.
koska en ymmärrä sinua.
Käyt siis terapiassa, koska sinulla ei ole tyttöä. Eikö terapia auta vai miksi edelleen pakkomielteisesti haluat sitä tyttöä? Mitä haluat omassa lapsuudessasi korvata?
Tulee mieleen ystäväni, joka halusi juristiksi. Rahkeita ei ollut, ylioppilaaksi kirjoitti A:n paperit valtavalla työllä. Haki putkeen kolme vuotta ja sairastui vakavasti. Seitsemän vuotta meni sairastaessa ja lääkityksellä. Nyt alkaa elämä vähän hymyillä ja mitä tekee tämä ystäväni: yrittää hakea oikikseen...
Minä vastaan ensi alkuun, että vaihtoehto 4. Et ole valmis mihinkään muuhun tuollaisella pakkomielteellä. Et kykene olemaan paras mahdollinen äiti pojillesi, jos kaikki aika ja raha menee kalliisiin hoitoihin. Jo olemassaolevia lapsia pitää ajatella aina ensin! Omat itsekkäät mielihalusi eivät saa mennä poikiesi hyvinvoinnin edelle. Ja entä sitten kun sen kalliin tytön saatte? Kykenetkö kohtelemaan tasapuolisesti ja reilusti? Kestätkö, jos tyttö onkin poikatyttö, joka rakastaa farkkuja ja jalkapalloa eikä voi sietää vaaleanpunaista ja röyhelöä? Tuolla pakkomielteelläsi tekisit pojistasi katkeria ja tytöstäsi onnettoman/hemmotellun prinsessan.
Eli nro 4 ja tehokkaampi terapia. Kun saat selvitettyä itsellesi, mitä tämän pakkomielteen taustalla on ja miksi se tyttö muka korjaisi sinussa jotain oleellista, tulet sinuiksi itsesi kanssa, muodostat paremman suhteen poikiisi ja voit olla valmis kokeilemaan nroa 1, jos vain tajuat, että se lapsi on siinä tärkeä, ei sukupuoli. JOssain määrinhän on aivan luonnollista toivoa tyttöä runsaan poikalauman jälkeen. Pakkomielteessä ei ole mitään luonnollista eikä se ole edes reilua muita lapsiasi kohtaan.
Toivoisin kovasti, että saisit oikeanalaista apua pikaisesti. Mietin myös, mitä ihmettä miehesi tästä ajattelee. Haluaako hänkin tyttöä noin kovasti vai vain miellyttääkseen sinua? Eikö hän huomaa, että pakkomielteesi ei ole tervettä eikä normaalia ja että se haittaa suhdettasi muihin lapsiisi? Vai eikö hän välitä?
No, sanoin jo heti alkuun, että olen ihan väärä vastaamaan.
T. Kolmen pojan onnellinen äiti ja lapsiluku täynnä
Olen itsekin vaikeassa tilanteessa, tekisinkö lisää lapsia. Ei e helppoa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoa mitä sinun pitäisi tehdä, mutta itse valitsisin vaihtoehdon 4. Tosin tähän vaikuttaa osaltaan se, että haluaisin vain 2-3 lasta, 3 olisi ehdoton maksimi. Mutta jos minulla olisi 2 poikaa (nyt on 1), niin silti pitäisin tuota 4. vaihtoehtoa varteenotettavana. Itsekin haluaisin myös tytön, mutta olen päässyt ajattelussani siihen, että asiaa ei voi itse päättää ja kohtalo on se joka hoitaa asian - ja tämä on ollut aika vapauttavaa! Hoidot ovat pitkiä, epävarmoja, hormoneja piikitetään, matkat voivat olla stressaavia muille lapsille + rahanmeno - en ryhtyisi.
Ehdottomasti ei vaihtoehtoa 1 jos 5. poika olisi pettymys! Tajuat itsekin että se ei ole oikein.
Minulla on 3 lasta, 2 poikaa ja 1 tyttö. Toivoin kovasti kolmannesta tyttöä, mutta hän olikin poika. Ja kylläpä onkin ihana poika.
Minun neuvoni on siis, että luovu tyttö haaveesta. Ihastele poikiasi ja heidän persooniaan. Saat tyttöjä sitten perheenne jäseniksi, kun pojat alkavat seurustella.
Minulle tyttö on kyllä rakas, mutta kokemuksesta sanon, että poikien kasvattaminen on helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska en ymmärrä sinua.
Käyt siis terapiassa, koska sinulla ei ole tyttöä. Eikö terapia auta vai miksi edelleen pakkomielteisesti haluat sitä tyttöä? Mitä haluat omassa lapsuudessasi korvata?
Tulee mieleen ystäväni, joka halusi juristiksi. Rahkeita ei ollut, ylioppilaaksi kirjoitti A:n paperit valtavalla työllä. Haki putkeen kolme vuotta ja sairastui vakavasti. Seitsemän vuotta meni sairastaessa ja lääkityksellä. Nyt alkaa elämä vähän hymyillä ja mitä tekee tämä ystäväni: yrittää hakea oikikseen...
Minä vastaan ensi alkuun, että vaihtoehto 4. Et ole valmis mihinkään muuhun tuollaisella pakkomielteellä. Et kykene olemaan paras mahdollinen äiti pojillesi, jos kaikki aika ja raha menee kalliisiin hoitoihin. Jo olemassaolevia lapsia pitää ajatella aina ensin! Omat itsekkäät mielihalusi eivät saa mennä poikiesi hyvinvoinnin edelle. Ja entä sitten kun sen kalliin tytön saatte? Kykenetkö kohtelemaan tasapuolisesti ja reilusti? Kestätkö, jos tyttö onkin poikatyttö, joka rakastaa farkkuja ja jalkapalloa eikä voi sietää vaaleanpunaista ja röyhelöä? Tuolla pakkomielteelläsi tekisit pojistasi katkeria ja tytöstäsi onnettoman/hemmotellun prinsessan.
Eli nro 4 ja tehokkaampi terapia. Kun saat selvitettyä itsellesi, mitä tämän pakkomielteen taustalla on ja miksi se tyttö muka korjaisi sinussa jotain oleellista, tulet sinuiksi itsesi kanssa, muodostat paremman suhteen poikiisi ja voit olla valmis kokeilemaan nroa 1, jos vain tajuat, että se lapsi on siinä tärkeä, ei sukupuoli. JOssain määrinhän on aivan luonnollista toivoa tyttöä runsaan poikalauman jälkeen. Pakkomielteessä ei ole mitään luonnollista eikä se ole edes reilua muita lapsiasi kohtaan.
Toivoisin kovasti, että saisit oikeanalaista apua pikaisesti. Mietin myös, mitä ihmettä miehesi tästä ajattelee. Haluaako hänkin tyttöä noin kovasti vai vain miellyttääkseen sinua? Eikö hän huomaa, että pakkomielteesi ei ole tervettä eikä normaalia ja että se haittaa suhdettasi muihin lapsiisi? Vai eikö hän välitä?
No, sanoin jo heti alkuun, että olen ihan väärä vastaamaan.
T. Kolmen pojan onnellinen äiti ja lapsiluku täynnä
Minusta olit oikein hyvä vastaamaan. Olen täysin samaa mieltä kanssasi, että nämä lapset tässä menee kaiken muun edelle. se on myös yksi syy miksi en noihin hoitoihin enää uudestaan viitsi lähteä, se reissu oli rankka koko perheelle ja tunsin syyllisyyttä toisi paljon turhamaisuudestani.
sen tiedän, että tasa-arvoisesti pystyisin lapsia kohtelemaan sukupuolesta riippumatta enkä edes ole koskaan ajatellut mahdollisen tyttöni olevan prinsessamainen vaan lähinnä poika-tyttö. (niin kuin itsekin olin lapsena). En siis toivo tuolta tytöltä mitään vaan ihan vaan se tieto, että saan tytönkin helpottaisi oloani suunnattomasti. Kun ne kaksi tyttöalkiota pistettiin Pietarissa kohtuuni, niin olin onnellisempi elämääni kuin koskaan. Minulla oli toivoa saada täydellinen elämä.
Terapiassa ei ole selvinnyt tähän mennessä muuta kuin että pelkään yksinäisyyttä. Pelkään, että pojat eivät ole yhtä läheisiä äidilleen isona kuin tytöt. Tämän tiedostaminenkaan ei vie oloani pois.
Mieheni on oikein tyytyväinen näin. Hän olisi ollut tyytyväinen jo kahteen poikaankin. Hän siis tekee tämän kaiken minun mielikseni, haluaa tehdä minusta onnellisen. Pakkomielle ei kylläkään haittaa suhdettani lapsiini. Rakastan heitä tosi pajon ja vietän heidän kanssa paljon aikaa. Ja ihan aidosti onnellista ikaa vietämme yhdessä perheenä.
Ehkä koen myös vähän epäonnistuneeni ihmisenä ja naisena kun en koskaan saanut/saa tytärtä. Ympäristön paine?
ap
Kaikkea ei voi saada. Jos et enää halua yrittää pojan saamisen pelossa niin älä yritä lainkaan.
Sulla on kuitenkin 4 lasta ja oletettavasti ovat terveitä kuitenkin. Joten joko olet tyytyväinen siihen mitä olet saanut tai sitten vaan riskeeraat vielä yhden kerran saadakasesi tytön. Jos saat vielä pojan, tyydy kohtaloosi.
Huom! Ei kukaan saa kaikkea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on 3 lasta, 2 poikaa ja 1 tyttö. Toivoin kovasti kolmannesta tyttöä, mutta hän olikin poika. Ja kylläpä onkin ihana poika.
Minun neuvoni on siis, että luovu tyttö haaveesta. Ihastele poikiasi ja heidän persooniaan. Saat tyttöjä sitten perheenne jäseniksi, kun pojat alkavat seurustella.
Minulle tyttö on kyllä rakas, mutta kokemuksesta sanon, että poikien kasvattaminen on helpompaa.
haluan vain olla onnellinen
ap
Minulla on 3 lasta, 2 poikaa ja 1 tyttö. Toivoin kovasti kolmannesta tyttöä, mutta hän olikin poika. Ja kylläpä onkin ihana poika.
Minun neuvoni on siis, että luovu tyttö haaveesta. Ihastele poikiasi ja heidän persooniaan. Saat tyttöjä sitten perheenne jäseniksi, kun pojat alkavat seurustella.
Minulle tyttö on kyllä rakas, mutta kokemuksesta sanon, että poikien kasvattaminen on helpompaa.
ei oikein houkuta noi miniät ja lapsenlapset. Moni on sanonut, että saat sitten miniöitä ja saat tyttö lapsenlapsia, mutta se ei ole sama asia. Ei miniät rakasta minua enkä minä ole heitä kasvattanut. Lapsenlapsetkaan eivät ole minun. Minä haluan kasvattaa tytön.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsillesi, että olet pettynyt, että yksikään heistä ei ole tyttö. Kolmas ja neljäs poikasihan on väärää sukupuolta, vai oliko jo toinen?
Mieti sitten sen jälkeen, kehtaatko toivoa koskaan enää mitään.
-äiti, jolle lapset ovat yksilöitä, persoonia, eivät sukupuolielimiä
Ne pitävät sinulle seuraan kun tulet vanhaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsillesi, että olet pettynyt, että yksikään heistä ei ole tyttö. Kolmas ja neljäs poikasihan on väärää sukupuolta, vai oliko jo toinen?
Mieti sitten sen jälkeen, kehtaatko toivoa koskaan enää mitään.-äiti, jolle lapset ovat yksilöitä, persoonia, eivät sukupuolielimiä
siis jokaisen (jo ensimmäisen) kohdalla toivoin tyttöä. Mutta jos aikaratasta voisi pyörittää taaksepäin, en sitä tekisi, ihan nämä pojat kyllä pitäisin mielummin kuin ottaisin tyttöjä tilalle. Mutta tähän päälle huolisin vielä sen tytön!
ap
Ne pitävät sinulle seuraan kun tulet vanhaksi.
paitsi, että mulla on paljon naisia ystävinä ja heillä kaikilla on tyttäriä joidenka kanssa viettävät aikaansa aikuisena.
joku ehdotti kolmosta. Niin...en ole varma saako siellä valita sukupuolta ja kuinka herkästi saamme edes adoptiolupaa kun biolapsia on jo näin monta. Emme ole mitään rikkaita.
Jos sukupuolen voisi valita adoptiossa ja jonotus olisi max 2v, niin kallistuisin varmaan tähän.
ap
Itsekin 4 pojan äiti ja haluaisin tytön. Nyt tosin lastenhankinta telakalla mutta miehen kanssa haaveilemme iltatähti-tytöstä.
näin ei ehkä tule käymään.
Voisi olla parasta yrittää hyväksyä tämä. Hinta, jonka haluat maksaa tytöstä, vaikuttaa melko kovalta.
Itsekin 4 pojan äiti ja haluaisin tytön. Nyt tosin lastenhankinta telakalla mutta miehen kanssa haaveilemme iltatähti-tytöstä.
noin 5000 euroa. Mutta en suosittele Pietaria, sillä on onnistumisprosentti niin pieni. Kannattaa mennä jenkkilään jos rahaa on. Siellä se maksaa yli 10 000.
mulla on kolme poikaa, enkä "uskalla" tehdä enää neljättä "jos se olisi tyttö" entäs jos ei olekaan..
sanoisin että luovuta.
ajattele miten paljon voit saada pojan tyttäriä?
itseäni tämä lohduttaa, kun ajattelen että voin aivan hyvin päästä leikkimään prinsessa leikkejä lapsenlapsen kanssa mistä sitä tietää.. ;)