Lue keskustelun säännöt.
nyt sanotte mitä minä teen? neljä vaihtoehtoa.
22.10.2011 |
Olen 33vuotias, minulla on aviomies ja nejä poikaa. Olen aina haaveillut tyttölapsesta. Jokaisen lapsen kohdalla olen toivonut tyttöä. Veimme tämän jo niin pitkälle, että kävimme Pietarissa hoidoissa, joissa voi valita lapsen sukupuolen. Siirsimme kaksi tyttö alkiota, kumpikaan ei tarttunut :(
Nyt olen umpikujassa, enkä tiedä mitä tehdä. Käyn jo psykiatrilla tästä joten sitä ei kannata ehdottaa :)
Tässä vaihtoehdot mitä minä näen:
1. teemme luomusti vielä yhden lapsen ja toivomme taas kovasti, että se on tyttö Miinuksena se, että tytön todennaköisyys on aika huono ja viides poika olisi taas pettymys.
2. keräämme rahaa ja menenmme uudestaan hoitoihin Jenkkeihin, missä onnistumisprosentti näyttää olevan korkeampi. Miinuksena se, että joutuisimme varmasti ottamaan lainaa tuota varten ja hoito ei välttämättä taaskaan onnistu.
3. Adoptoimme tytön. Miinuksena se, että jonot ovat tosi pitkiä (jopa 3vuotta) ja me haluaisimme lapsen tähän samaan syssyyn mielummin. Nuorimmaisemme on jo 2v. Lisäksi raha on jälleen ongelma, tässä sitä ehtisi kuitenkin keräämään kauemmin.
4. Lopetan haaveilun. Miinuksena se, että saatan katkeroitua lopuksi elämää. en ehkä koskaan ole täysin onnellinen ja minulta tulee aina puuttumaan jotain.
No mitä minä nyt oikeesti teen? En jaksa enää miettiä tätä!
Kommentit (44)
semmoinen asia joka tuli mieleen, että minusta kuulostaa siltä että fantasioit "ihannetyttärestä". Mistäö tiedät oletko tytön ollessa aikuinen hänelle läheinen? Poikasi voivat olla paljon läheisempiä, ei se sukupuolta katso! Mitä jos tyttäresi vihaa kaikkea tyttöhömppää? Jos teille ei muodostu ihanaa äiti-tytärsuhdetta vaan hän teininä haistattelee vaan? Oletko silloin pettynyt? Tuoko tytär kuitenkaan sitä onnea?
Uskon että etsit oikeasti jotain muuta. Luulet että tytär on ratkaisu, mutta taustalla on joku ihan muu syy. Koita selvittää se terapiassa ennenkiuin lähdet jonnekkin jenkkeihin hoitoihin. Jos pakko niin tee vielä yksi lapsi ja toivo tyttöä, mutta valmistaudu poikaa rakastamaan myös. tai jätä lapsiluku tuohon.
Tämä minun mielipiteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viilattu linssiin oikein kunnolla... kalliilla hoidolla yritetty ? Siinä mennyt taas rahat hukkaan. Jos viitsisit yhtään etsiä edes netistä tietoa, tietäisit miten tyttölapsia tehdään.
koska en ymmärrä sinua.
Käyt siis terapiassa, koska sinulla ei ole tyttöä. Eikö terapia auta vai miksi edelleen pakkomielteisesti haluat sitä tyttöä? Mitä haluat omassa lapsuudessasi korvata?
Tulee mieleen ystäväni, joka halusi juristiksi. Rahkeita ei ollut, ylioppilaaksi kirjoitti A:n paperit valtavalla työllä. Haki putkeen kolme vuotta ja sairastui vakavasti. Seitsemän vuotta meni sairastaessa ja lääkityksellä. Nyt alkaa elämä vähän hymyillä ja mitä tekee tämä ystäväni: yrittää hakea oikikseen...
Minä vastaan ensi alkuun, että vaihtoehto 4. Et ole valmis mihinkään muuhun tuollaisella pakkomielteellä. Et kykene olemaan paras mahdollinen äiti pojillesi, jos kaikki aika ja raha menee kalliisiin hoitoihin. Jo olemassaolevia lapsia pitää ajatella aina ensin! Omat itsekkäät mielihalusi eivät saa mennä poikiesi hyvinvoinnin edelle. Ja entä sitten kun sen kalliin tytön saatte? Kykenetkö kohtelemaan tasapuolisesti ja reilusti? Kestätkö, jos tyttö onkin poikatyttö, joka rakastaa farkkuja ja jalkapalloa eikä voi sietää vaaleanpunaista ja röyhelöä? Tuolla pakkomielteelläsi tekisit pojistasi katkeria ja tytöstäsi onnettoman/hemmotellun prinsessan.
Eli nro 4 ja tehokkaampi terapia. Kun saat selvitettyä itsellesi, mitä tämän pakkomielteen taustalla on ja miksi se tyttö muka korjaisi sinussa jotain oleellista, tulet sinuiksi itsesi kanssa, muodostat paremman suhteen poikiisi ja voit olla valmis kokeilemaan nroa 1, jos vain tajuat, että se lapsi on siinä tärkeä, ei sukupuoli. JOssain määrinhän on aivan luonnollista toivoa tyttöä runsaan poikalauman jälkeen. Pakkomielteessä ei ole mitään luonnollista eikä se ole edes reilua muita lapsiasi kohtaan.
Toivoisin kovasti, että saisit oikeanalaista apua pikaisesti. Mietin myös, mitä ihmettä miehesi tästä ajattelee. Haluaako hänkin tyttöä noin kovasti vai vain miellyttääkseen sinua? Eikö hän huomaa, että pakkomielteesi ei ole tervettä eikä normaalia ja että se haittaa suhdettasi muihin lapsiisi? Vai eikö hän välitä?
No, sanoin jo heti alkuun, että olen ihan väärä vastaamaan.
T. Kolmen pojan onnellinen äiti ja lapsiluku täynnä
Minusta olit oikein hyvä vastaamaan. Olen täysin samaa mieltä kanssasi, että nämä lapset tässä menee kaiken muun edelle. se on myös yksi syy miksi en noihin hoitoihin enää uudestaan viitsi lähteä, se reissu oli rankka koko perheelle ja tunsin syyllisyyttä toisi paljon turhamaisuudestani.
sen tiedän, että tasa-arvoisesti pystyisin lapsia kohtelemaan sukupuolesta riippumatta enkä edes ole koskaan ajatellut mahdollisen tyttöni olevan prinsessamainen vaan lähinnä poika-tyttö. (niin kuin itsekin olin lapsena). En siis toivo tuolta tytöltä mitään vaan ihan vaan se tieto, että saan tytönkin helpottaisi oloani suunnattomasti. Kun ne kaksi tyttöalkiota pistettiin Pietarissa kohtuuni, niin olin onnellisempi elämääni kuin koskaan. Minulla oli toivoa saada täydellinen elämä.
Terapiassa ei ole selvinnyt tähän mennessä muuta kuin että pelkään yksinäisyyttä. Pelkään, että pojat eivät ole yhtä läheisiä äidilleen isona kuin tytöt. Tämän tiedostaminenkaan ei vie oloani pois.
Mieheni on oikein tyytyväinen näin. Hän olisi ollut tyytyväinen jo kahteen poikaankin. Hän siis tekee tämän kaiken minun mielikseni, haluaa tehdä minusta onnellisen. Pakkomielle ei kylläkään haittaa suhdettani lapsiini. Rakastan heitä tosi pajon ja vietän heidän kanssa paljon aikaa. Ja ihan aidosti onnellista ikaa vietämme yhdessä perheenä.
Ehkä koen myös vähän epäonnistuneeni ihmisenä ja naisena kun en koskaan saanut/saa tytärtä. Ympäristön paine?
ap
Minäkin koen epäonnistumista naisena, koska kaikki kolme poikaani ovat ivf-hoitojen tulosta. Tietynlainen epäonnistumisen tunne kai kuuluu helposti naisena olemiseen, ja siitä pitäisi vain päästä eroon ja olla armollisempi itselleen. Tiesithän, että on miehestä kiinni, tuleeko lapsesta tyttö vai poika?
Tuo yksinjäämisen pelkokin on aika oleellinen juttu. Työkaverillani on nyt kolme aikuista poikaa, ja hänen toinen poikansa oli menossa naimisiin samaan aikaan kuin erään toisen työkaverini tytär. Tämä tyttären äiti yritti kovasti kysellä hääjärjestelyistä, jolloin tämä poikien äiti tokaisi, että eihän se ole yhtään samaa kuin jos olisi tyttären häät. Se jäi vaivaamaan ja vaivaa joskus ajoittain vieläkin. Tuntuisi hirveältä olla oman lapsensa häissä "ulkopuolinen". Äitini oli tietyllä tavalla sitä veljeni häissä, kun morsian vanhempineen ja siskoineen oli häät järjestänyt.
En siis väitä, ettenkö minäkin joskus tunne pientä pelkoa siitä, että syrjäydyn lasteni elämästä vain, koska nämä ovat poikia. Tämän palstan anoppi-miniätarinat saavat myös välillä huolestumaan. Mutta olen jo ajat sitten jättänyt taakseni sen kaipuun tyttärestä ja lähinnä pyrin miettimään keinoja, joilla saisin pojilleni niin hyvät lähtökohdat, että he kokisivat kodin edelleen tärkeäksi myöhemminkin. Mieheni on kokenut kodin tärkeäksi aina, ja meillä on läheiset välit mieheni vanhempiin.
Koet siis saavasi täydellisen elämän ja olevasi täydellinen vaimo ja äiti, jos se tyttö vielä tulisi. Sinun pitää osata armahtaa itseäsi ja antaa itsellesi anteeksi ja myöntää, että et kykene hallitsemaan kaikkea eikä se haittaa. Sinä et tarvitse tyttöä ollaksesi onnellinen. Sinä tarvitset sitä tyttöä, jotta MUUT tajuaisivat sinun olevan onnellinen. Epäilet omaa onnellisuuttasi, koska ympäristö päivittelee poikalaumaa ja tyttöjen äidit säälittelevät. Näitä varten haluaisit sen tytön.
Käännä tämä poikalauma positiiviseksi voimavaraksi itsellesi. Laita itsesi tajuamaan, että olet saanut loistavan poikanelikon, jonka kanssa on hauskaa ja jotka ovat ihania juuri omina itseinään. Olet onnistunut poikien kasvatuksessa ja näille säälittelijöille voit todeta, että totta, kaikista ei tosiaan tähän olisi, mutta sinusta oli! Olen varma, että me molemmat onnistumme siinä, että pojat pysyvät läheisinä myös aikuisina.
Pidä pieni tuumaustauko. Jos perheeseen mahtuisi yksi tyttö, mahtuisi siihen myös pieni poika, oma ihana persoonansa. Kun olet valmis viidenteen poikaan, voit kokeilla luomumenetelmää. Voihan se viides ollakin tyttö. Ei sitä koskaan tiedä. Mutta älä tee viidettä lasta vain, koska haluat siitä tytön etkä kestä, jos se on poika. Se ei olisi reilua.
Jätä hoidot pois. Minä jos kuka voin sanoa, että ne ovat rankkoja ja johtavat vasta useimmiten pitkän tien jälkeen tuloksiin. Minullakin on useita keskenmenoja takana. Ja rehellisesti sanon, että keskenmenojen aikana ja jälkeen en ollut paras mahdollinen äiti. Tuumaile hetki ja armahda itsesi. Sitten voit miettiä jatkosta.
T. Se kolmen pojan äiti
etten tajua miten ihmiset lankeaa tahan, kun on mielenkiintoisempiakin avauksia...
Koet siis saavasi täydellisen elämän ja olevasi täydellinen vaimo ja äiti, jos se tyttö vielä tulisi. Sinun pitää osata armahtaa itseäsi ja antaa itsellesi anteeksi ja myöntää, että et kykene hallitsemaan kaikkea eikä se haittaa. Sinä et tarvitse tyttöä ollaksesi onnellinen. Sinä tarvitset sitä tyttöä, jotta MUUT tajuaisivat sinun olevan onnellinen. Epäilet omaa onnellisuuttasi, koska ympäristö päivittelee poikalaumaa ja tyttöjen äidit säälittelevät. Näitä varten haluaisit sen tytön.
T. Se kolmen pojan äiti
[/quote]
Tämä oli se täydellinen lause mitä kaipasinkin! Ehkä tämä ajtus on ratkaisu kaikkeen. Olen joskus sanonutkin miehelleni, että jos asuisimme autiolla saarella perheemme kanssa ihan keskenämme, niin olisin onnellinen tähän yhtälöön. Ja siinähän se tuli, sinun kirjoittamana!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
semmoinen asia joka tuli mieleen, että minusta kuulostaa siltä että fantasioit "ihannetyttärestä". Mistäö tiedät oletko tytön ollessa aikuinen hänelle läheinen? Poikasi voivat olla paljon läheisempiä, ei se sukupuolta katso! Mitä jos tyttäresi vihaa kaikkea tyttöhömppää? Jos teille ei muodostu ihanaa äiti-tytärsuhdetta vaan hän teininä haistattelee vaan? Oletko silloin pettynyt? Tuoko tytär kuitenkaan sitä onnea?
Uskon että etsit oikeasti jotain muuta. Luulet että tytär on ratkaisu, mutta taustalla on joku ihan muu syy. Koita selvittää se terapiassa ennenkiuin lähdet jonnekkin jenkkeihin hoitoihin. Jos pakko niin tee vielä yksi lapsi ja toivo tyttöä, mutta valmistaudu poikaa rakastamaan myös. tai jätä lapsiluku tuohon.
Tämä minun mielipiteeni.
lukea noilta keskustelupalstoilta niitä onnistumis tarinoita niistä hoidoista. Osalla tärppää ja osalla ei.
ap
nimittäin teet sen lapsen sellaisen miehen kanssa, jolla jo on kaksi tai kolme tyttöä... tytön todennäköisyys varmaan kasvaa melkoisesti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mikä siinä pienentää sitä todennäköisyyttä verrattuna tavalliseen "koeputkihedelmöityksen"?
Mikä prosentti on USA:ssa?
t. se kiinnostunut poikalauman äiti
olen selvitellyt onnistumistarinoita netistä ja Pietarista en löytänyt yhtä ainutta tarinaa missä joku olisi noissa hoidoissa onnistunut. Siksi en usko heidän onnistumisprosenttinsa olevan kovin suuri.
Muista sairaaloista kuten( Dr Potter Jenkeissä) on onnistumis tarinoita sitten luettavissa paljonkin.
En tarkoita sairaalan omia sivuja vaan ihan yleisiä kesksutelu palstoja kuten Ingender.com
ap
nimittäin teet sen lapsen sellaisen miehen kanssa, jolla jo on kaksi tai kolme tyttöä... tytön todennäköisyys varmaan kasvaa melkoisesti...
kävimme siellä Pietarissa ja mieheni onnistui tekemään tyttöjä koska saimme tyttöalkioita aikaiseksi. Siitä ei siis ole kyse, vaan huonosta tuurista.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ymmärrän kyllä mutta en ihan hoitoihin lähtisi.Itsellä kolme poikaa ja olishan se tyttö kiva saada.Minua ei tosin haittaisi vaikka neljäskin olisi poika.Ihania ovat.Jos nyt sitten yritätte luomuna niin tyydyt tulokseen oli se mikä vaan.:)Ehkä teidän on tarkoitus saada vain poikia.Mä ajattelen näin mutta pidetään peukkuja.
mielestäni on täysin epäeettistä hankkia enää yhtään uutta lasta. Rupea rakastamaan jo olemassaolevia, rakkauttasi tarvitsevia poikiasi enemmän, käsittele asiaa siellä psykiatrilla.
En hyväksy sukupuoleen perustuvaa hedelmöityshoitoa, muuten hyväksyn, lapsettomuuden hoitona.
Minusta sinulla on jotain todella työstettävänä jos edes voit käyttää sanaa että poika olisi pettymys. Tuo ei ole tervettä. Miten miehesikään tuota kestää.
Kaiken lisäksi, vaikka tulisit raskaaksi ja saisit tyttären, hän saattaisi olla vakavasti aivovaurioinen tai kuolla kohta synnyttyään - tällä tarkoitan, että ei se sukupuoli todellakaan ole tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tee lapsi mutta vasta yli viiden vuoden kuluttua. Tilastollisesti nimittäin vanhat vanhemmat saavat enemmän tyttöjä. Silloin vauva-ajasta on jo niin kauan että olisit tosi iloinen myös poikavauvasta.
tee lapsi mutta vasta yli viiden vuoden kuluttua. Tilastollisesti nimittäin vanhat vanhemmat saavat enemmän tyttöjä. Silloin vauva-ajasta on jo niin kauan että olisit tosi iloinen myös poikavauvasta.
tuota iltatähte on minulle ennenkin ehdotettu. ja totta tuokin, että silloin poikakin olisi mahtava kun saisi taas pienen vauvan. nyt tähän pikkulapsi aikaan alkaa jo olla aika väsyny.
Siinäkin miinuksensa. Jos teksi iltatähden, niin se saattaisi olla aika ulkopuolinen kun muut veljekset olisi kaikki saman ikäisiä keskenään. haaveeni on kuitenkin ollut myös se, että sisaruksista on toisilleen seuraa. ehkä en muutenkaan jaksaisi mitään iltatähti kuvioita, sillä olen nähnyt sen liian läheltä omassa suvussani kuinka sitä ei pääse omaan elämään sitten koskaan kun isommat kasvaa aikuisiksi niin sitten sielä on vielä se iltatähti kotona.
Eli tämä ei ole vaihtoehto.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielestäni on täysin epäeettistä hankkia enää yhtään uutta lasta. Rupea rakastamaan jo olemassaolevia, rakkauttasi tarvitsevia poikiasi enemmän, käsittele asiaa siellä psykiatrilla.
En hyväksy sukupuoleen perustuvaa hedelmöityshoitoa, muuten hyväksyn, lapsettomuuden hoitona.
Minusta sinulla on jotain todella työstettävänä jos edes voit käyttää sanaa että poika olisi pettymys. Tuo ei ole tervettä. Miten miehesikään tuota kestää.
Kaiken lisäksi, vaikka tulisit raskaaksi ja saisit tyttären, hän saattaisi olla vakavasti aivovaurioinen tai kuolla kohta synnyttyään - tällä tarkoitan, että ei se sukupuoli todellakaan ole tärkeintä.
Rakastan koko ajan olemassa olevia poikiani. Tämä on aina hassu oletus, että jos olen toista sukupuolta lapsesta toivonut tai toivon nyt toista sukupuolta, että se olisi jotenkin rakkaudestani lapsiani kohtaan pois. EI tietenkään ole. Heitä rakastan ihan yhtä lailla kuin jos minulla olisi se tyttö myös tai jos he kaikki olisivat tyttöjä.
Ei tällaista olotilaani voi ymmärtää kuin saman kokenut.
ap
semmoinen asia joka tuli mieleen, että minusta kuulostaa siltä että fantasioit "ihannetyttärestä". Mistäö tiedät oletko tytön ollessa aikuinen hänelle läheinen? Poikasi voivat olla paljon läheisempiä, ei se sukupuolta katso! Mitä jos tyttäresi vihaa kaikkea tyttöhömppää? Jos teille ei muodostu ihanaa äiti-tytärsuhdetta vaan hän teininä haistattelee vaan? Oletko silloin pettynyt? Tuoko tytär kuitenkaan sitä onnea? Uskon että etsit oikeasti jotain muuta. Luulet että tytär on ratkaisu, mutta taustalla on joku ihan muu syy. Koita selvittää se terapiassa ennenkiuin lähdet jonnekkin jenkkeihin hoitoihin. Jos pakko niin tee vielä yksi lapsi ja toivo tyttöä, mutta valmistaudu poikaa rakastamaan myös. tai jätä lapsiluku tuohon. Tämä minun mielipiteeni.
Ei oikeastaan mitään lisättävää tähän, joten turha vastaus sinänsä, mutta vastasin siksi, jos et aiemmin tullutkaan lukeneeksi tätä vastausta kunnolla ja ajatuksella läpi....
kyllä tässä nyt voitti selvästi tuo numero neljä. Siihen minä nyt pyrin, ihan jo itsenikin takia. Tietysti tässä on nyt se kääntöpuoli, että kun asiasta joskus pääsee yli niin sitten neljännen lapsen tekeminen saattaisi tas innostaa kun toive tietystä sukupuolesta on karissut pois. Jokatapauksessa varmaan tulen kääntymään jossain vaiheessa siihen neljänteen, olisi kiva olla vielä raskaana ja pieni vauva saada kotiin. Mutta tuleeko tätä tyttöhaave sitten taas pinnalle kun raskautuu? Sitä pelkään.
Toisaalta voihan se olla, että kun aika vähän kuluu, niin ei enää lisää lapsia haluakaan. Eihän sitä koskaan tiedä...
Kiitos kuitenkin kaikille vastanneille.
jos se on tuntuvasti halvemi kuin jenkit, muuten nro 2
jos se on tuntuvasti halvemi kuin jenkit, muuten nro 2
Jos olis rikas, niin mikäs siinä. Mutta noissa hoidoissa voi huonolla tuurilla joutua käymään 4-5kertaa ennen kun onnistuu. Joku onnistuu ekalla, joku tokalla...mutta se on sit aika vittumaista jos näin köyhillä ihmisillä menee 20 000 hukkaan ja mtään ei jää käteen.
ap
jos jostain rabat sais, niin sit kyllä.
1. TYHMÄ 2.TYHMEMPI 3. SINÄ!!!!!!!!!
Maailma kiittää tuollaisia siitoseläimiä!
Ja mikä siinä pienentää sitä todennäköisyyttä verrattuna tavalliseen "koeputkihedelmöityksen"?
Mikä prosentti on USA:ssa?
t. se kiinnostunut poikalauman äiti