Onko sulle tullut tilannetta, jolloin luottamuksesi esimiehen toimintaan on horjunut?

Minun piti tehdä yhteistyötä henkilön kanssa jota ei kiinnostanut eikä hän edes osannut työtään. Henkilö oli meillä 5 vuotta kunnes sain pomon ymmätämään että henkilön työpanos on nolla. Tämä henkilö pyysi pomoani sanomaan itsensä irti koska ei halunnut opetella mitään työtä; ei edes sitä mihin hänet palkattiin.

Kiitos! ap

Ihmisenä hän on ihana ja on aina kohdellut minua hyvin ja reilusti. Vaikka on mies, hän on mielestäni hyvä henkilöjohtaja.



Ongelma on tuo hänen hyväsydämisyys, vaikka koulutus on ns. "kovalta" alalta. Kollegani on täysi lusmu. Pomo sietää ja sietää, pitää välistä puhuttelun kollegalle, mikään ei muutu.



Välistä alkaa jo nousta raivontunteita pintaan, kun (mies)kollegani pääsee niin paljon helpommalla olemalla röyhkeä. Tulee mieleen, että mikä hyvävelikerho tuossa oikein pyörii.



Korostan kuitenkin, että pomo ei kyykytä minua tai työnnä kollegan töitä minulle, ainoa pulma, että hän ei puutu jämptisti ongelmiin työkaverini kanssa.

Toisella ko. työpaikassa 10 vuoden työkokemus, ennen sitä 10 vuotta muualla vaativissa asiantuntijatehtävissä. Väitöstilaisuuden ajankohta sovittu. Toisella takana 8 kotiäitivuotta ja 3 vuotta töissä suunnittelijana.



Virkaan ja yksikön esimieheksi valittiin kotiäiti. Vuoden aikana hän on ehtinyt olla töissä noin 5 kk ajan, muuten lapset tai hän itse on sairaana. Työt yritettiin antaa tuolle tohtorille, mutta hän kieltäytyi, joten niitä ei tee kukaan.

kollegalla oli keuhkokuume (sairiksella luonnollisesti lääkärintodistuksella). Pomo siihen sitten kahvipöydässä totesi kaikille, että "ei sillä voi olla mikään keuhokuume, valehtelee vaan". Meni luottamus koko tyyppiin...

huonompiin hommiin. Aikanaan sitten pääsin takaisin "tuuraamaan" entistä työtäni ja esimies siinä vaiheessa lupaili, että saan jäädä alkuperäiseen hommaani. Sitten esimies peruikin lupauksensa ja meinasi siirtää mut takaisin. Esimies oli luvannut myös kollegalleni paluun samaan hommaan, kunhan hänen projektihommansa loppuu.



Mä olin lopulta hyvin ahdistunut tilanteesta ja hyvä kun pystyin enää töissä käymään. Puhuin asiasta esimiehelle suoraan, ja eniten mua ahdisti se, että huijasi meitä molempia ja vain selitteli ummet ja lammet, kun puhuin asiasta ja ahdistuksestani. Asia ratkesi lopulta mun parhaaksi, mutta työkaverikin sai ihan hyvän homman. Mutta luottamus esimieheen meni. Myöhemmin ollaan huomattu, että esimies on muissakin asioissa "huijannut".

hänelle kuuluvia työtehtäviä joita pyysin hänen hoitavan. Ehdotin hänelle ystävällisesti niiden hoitamista. Hän sanoi, että minä voisin sen ja sen asian kyllä hänen puolestaan hoitaa. No, minä sitten siihen, että "juu, mutta kun sinä olet esimies ja tämä asia kuuluu sinun tehdä".

puuttui aina jotain. Jätti tahallaan laittamatta ylityökorvauksia maksuun.

Vaihdoin sitten työpaikkaa...

esitti alaisten tekemät isommat projektit yms oma tekeminään. Ei siis tosiaan silteen, että olisi itse ollut johtamassa niitä, vaan että oli tosiaan itse hoitanut asiat.



Saatiin tuo selville ja monet sitten lakkasi viemätä asioita eteenpäin hänen kauttaan, vaan veivät ne suoraan ylemmälle taholle. Mä sitten kiltisti tuuppasin juttuni tolle pomolle, sain sentään pitää paikkani yt-neuvotteluissa. Esimies päätti meidän yksikön vähennyksistä, pitihän sen jättää joku, jolta viedä ideat eteenpäin ominaan.



Sopii mulla, kunhan liksa juoksee. Kunnianhimo ei ole hyveeni :).

Ei sille voi mitään että insinööri ei tiedä käytännöstä mitään. Jatkuvasti joutuu muuttelemaan suunnitelmia että voisi tehdä työnsä nopeammin ja paremmin.

Esimies lupasi nimityksen. kerroin jääväni äitiyslomalle. Nimitys jäi. Sama esimies petasi itselleen etuja eikä ajanut lainkaan alaistensa etuja ennen eläkkeelle lähtöään. Mies oli. Nykyinen, nuorehko nainen, on paljon parempi pomo.