Lue keskustelun säännöt.
nyt sanotte mitä minä teen? neljä vaihtoehtoa.
22.10.2011 |
Olen 33vuotias, minulla on aviomies ja nejä poikaa. Olen aina haaveillut tyttölapsesta. Jokaisen lapsen kohdalla olen toivonut tyttöä. Veimme tämän jo niin pitkälle, että kävimme Pietarissa hoidoissa, joissa voi valita lapsen sukupuolen. Siirsimme kaksi tyttö alkiota, kumpikaan ei tarttunut :(
Nyt olen umpikujassa, enkä tiedä mitä tehdä. Käyn jo psykiatrilla tästä joten sitä ei kannata ehdottaa :)
Tässä vaihtoehdot mitä minä näen:
1. teemme luomusti vielä yhden lapsen ja toivomme taas kovasti, että se on tyttö Miinuksena se, että tytön todennaköisyys on aika huono ja viides poika olisi taas pettymys.
2. keräämme rahaa ja menenmme uudestaan hoitoihin Jenkkeihin, missä onnistumisprosentti näyttää olevan korkeampi. Miinuksena se, että joutuisimme varmasti ottamaan lainaa tuota varten ja hoito ei välttämättä taaskaan onnistu.
3. Adoptoimme tytön. Miinuksena se, että jonot ovat tosi pitkiä (jopa 3vuotta) ja me haluaisimme lapsen tähän samaan syssyyn mielummin. Nuorimmaisemme on jo 2v. Lisäksi raha on jälleen ongelma, tässä sitä ehtisi kuitenkin keräämään kauemmin.
4. Lopetan haaveilun. Miinuksena se, että saatan katkeroitua lopuksi elämää. en ehkä koskaan ole täysin onnellinen ja minulta tulee aina puuttumaan jotain.
No mitä minä nyt oikeesti teen? En jaksa enää miettiä tätä!
Kommentit (44)
mitäs jos saat tytön, eikä se olekkaan ollenkaan sellaista kuin olet kuvitellut? tytöstä voi tulla poikatyttö veljiensä esimerkkiä seuratessaan, tai ihan muuten vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 33vuotias, minulla on aviomies ja nejä poikaa. Olen aina haaveillut tyttölapsesta. Jokaisen lapsen kohdalla olen toivonut tyttöä. Veimme tämän jo niin pitkälle, että kävimme Pietarissa hoidoissa, joissa voi valita lapsen sukupuolen. Siirsimme kaksi tyttö alkiota, kumpikaan ei tarttunut :( Nyt olen umpikujassa, enkä tiedä mitä tehdä. Käyn jo psykiatrilla tästä joten sitä ei kannata ehdottaa :) Tässä vaihtoehdot mitä minä näen: 1. teemme luomusti vielä yhden lapsen ja toivomme taas kovasti, että se on tyttö Miinuksena se, että tytön todennaköisyys on aika huono ja viides poika olisi taas pettymys. 2. keräämme rahaa ja menenmme uudestaan hoitoihin Jenkkeihin, missä onnistumisprosentti näyttää olevan korkeampi. Miinuksena se, että joutuisimme varmasti ottamaan lainaa tuota varten ja hoito ei välttämättä taaskaan onnistu. 3. Adoptoimme tytön. Miinuksena se, että jonot ovat tosi pitkiä (jopa 3vuotta) ja me haluaisimme lapsen tähän samaan syssyyn mielummin. Nuorimmaisemme on jo 2v. Lisäksi raha on jälleen ongelma, tässä sitä ehtisi kuitenkin keräämään kauemmin. 4. Lopetan haaveilun. Miinuksena se, että saatan katkeroitua lopuksi elämää. en ehkä koskaan ole täysin onnellinen ja minulta tulee aina puuttumaan jotain. No mitä minä nyt oikeesti teen? En jaksa enää miettiä tätä!
Tehdä äiti onnelliseksi.
Eiköhön onni ja mielenrauha löydy jokaisen pöääkopasta, jos on löytyäkseen.
Onnellinen on se, jka iloitsee siitä, mitä hänellä on.
Tämä on vähän tekopyhää minulta, koska itse olen tytön äiti, ja onnellinen siitä. Mutta ei elämäni silti täydellistä ole, monellakaan mitalla. Tai, täydellisen epätäydeydellistä omaa elämääni.
Tästä oli taannoin ketju kuinka yksi pariskunta onnistui saamaan sen kovasti kaipaamansa tyttövauvan jenkkilästä. Sen ketjun ap vaihtoi privaattiosoitteita jonkun kirjoittajan kanssa, ehkä sinunkin kannattaisi vaihtaa ajatuksia hänen kanssaan? Vai oletko ehkä juuri tuo henkilö?!
Perusteluna kakkosvaihtoehtoon sanoisin, että sen kortin katsottuasi tietäisit ainakin käyttäneesi kaikki mahdollisuudet eikä jäisi mitään jossiteltavaa. Mikäli se ei kuitenkaan onnistu, niin sen jälkeen nr 4, haaveilun lopettaminen ja asian hyväksyminen.