Lue keskustelun säännöt.
Onko kenelläkään verenohennuslääke käytössä,joudun syömään loppuikäni..
30.06.2011 |
..ja olen aivan murtunut.Minulla on todettu tulppariski (aivoissa) ja yksi tulppa jo ollutkin,onneksi lievä.
Syytä ei löydy,paljon on tutkittu,mutta en tiedä miten elää tämän tiedon kanssa.En oikeasti tiedä kuinka suuri riski uuteen tulppaan on,eikä neurokaan oikein suoraa vastausta antanut,muuta kuin että ei itse olisi "hirveän huolissaan".Masentaa.
Kommentit (31)
ja aina tosiaan lääkäri vaihtuu,joten enpä tiedä keneltä kysyisin.Ja eilinen neuron polin lääkäri oli sellainen,ettei ymmärtänyt pelkoani.Uutta käyntiä ei myöskään sovittu,aivan kuin asia olisi kohdaltani ohi,toki muutamia verikokeita vielä.
Viimeiselle kirjoittajalle,sainhan tosiaan yhden tulpan "pystymetsästä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.aivoliitto.fi/aivoliitto_ry/liiton_toiminta
Tässä yhdistyksessä on varmaan vertaistukitoimintaa ja kaikenlaista muutakin informaatiota saat sieltä.
Viimeiselle kirjoittajalle,sainhan tosiaan yhden tulpan "pystymetsästä".
Mutta tarkoitan nyt sellaista tulppaa joka invalidisoi pysyvasti tai tappaa - laakityshan tulee sen mita todennakoisimmin sinun tapauksessasi nyt estamaan; eli siis itse naen niin, etta olin reippaasti voiton puolella silla hetkella kun oma sairauteni oli diagnosoitu ja sain siihen hoidon, sita ennen olisi voinut tapahtua mita vain. Mutta kylla muistan myos etta diagnoosin jalkeen ajatus omasta kuolevaisuudesta oli joitain kuukausia kovasti mielessa, itsekin olin silloin vasta 35 ja mulla oli 2 pienta lasta. Nyt asiasta on kulunut aikaa muutama vuosi enka enaa ole niin huolissani, lisaksi mulle on siunaantunut (ihan tarkoituksella toki) yksi lapsikin lisaa.
itse elän ilmeisesti vielä niin lähellä tapahtunutta (tai voihan olla että olen elänyt 10 v.tietämättä asiasta) että koen oloni hyvin masentuneeksi.En edes voi keskustella asiasta kenenkään kanssa kunnolla.Mieheni pitää asiaa vähäpätöisenä,kun tutkimuksissa ei mitään löytynyt.Mieliala menee ihan vuoristorataa ja tuntuu kuin matto olisi vedetty jalkojeni alta pois.Pahimman tästä tekee jatkuvat oireeni (pääkipu ja lihasoireet),enkä tiedä johtuvatko ne tapahtuneesta vai ei.Muistuttavat siis koko ajan asiasta niin,etten pääse rauhoittumaan.
Kuules,onko sinulle tehty arviota uusiutumisen riskeistä?
itse elän ilmeisesti vielä niin lähellä tapahtunutta (tai voihan olla että olen elänyt 10 v.tietämättä asiasta) että koen oloni hyvin masentuneeksi.En edes voi keskustella asiasta kenenkään kanssa kunnolla.Mieheni pitää asiaa vähäpätöisenä,kun tutkimuksissa ei mitään löytynyt.Mieliala menee ihan vuoristorataa ja tuntuu kuin matto olisi vedetty jalkojeni alta pois.Pahimman tästä tekee jatkuvat oireeni (pääkipu ja lihasoireet),enkä tiedä johtuvatko ne tapahtuneesta vai ei.Muistuttavat siis koko ajan asiasta niin,etten pääse rauhoittumaan. Kuules,onko sinulle tehty arviota uusiutumisen riskeistä?
sydamesta, onko sulla PFO eli patent foramen ovale (sikiokaudelta jaanyt reika sydamen kammioiden valille) - ne voi joskus kuulemma aiheuttaa ns. kryptogeenisen (eli sellaisen, johon syyta ei loydy) aivohalvauksen? Multa on nimittain katsottu (ei loytynyt), koska mulla oli TIA oireita. Mulla ei siis ole ollut aivohalvausta vaan mulla on muuten iskemiaa (eli siis sita etta veri ei kierra kunnolla tai juuri ollenkaan tarkeisiin elimiin) nuorille naisille aiheuttava harvinainen sairaus, jonka takia voi tulla periaatteessa sydankohtaus, aivohalvaus, munuaisvaurio, tai vaikka suoliston verenkierto voi yhtakkia ratkaisevasti huonontua, kaikki on mahdollista. Sita voi korjailla pallolaajennuksella ja stenteilla (ja mulle on niita laitettukin), mutta parantaa ei voi. Ennusteesta ei osaa kukaan sanoa mitaan, vakuutuksia tms en luonnollisestikaan saa. Mutta niin kauan olen ajatellut elaa ihan taysilla ja normaalia elamaa kunnes en enaa ela. ;-) Ma tiedan etta toi alkushokki on kamala, kun on ajatellut olevansa nuori, terve ja tavallaan "kuolematon", mutta ma lupaan sulle etta se tunne muuttuu parempaan suuntaan ajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse elän ilmeisesti vielä niin lähellä tapahtunutta (tai voihan olla että olen elänyt 10 v.tietämättä asiasta) että koen oloni hyvin masentuneeksi.En edes voi keskustella asiasta kenenkään kanssa kunnolla.Mieheni pitää asiaa vähäpätöisenä,kun tutkimuksissa ei mitään löytynyt.Mieliala menee ihan vuoristorataa ja tuntuu kuin matto olisi vedetty jalkojeni alta pois.Pahimman tästä tekee jatkuvat oireeni (pääkipu ja lihasoireet),enkä tiedä johtuvatko ne tapahtuneesta vai ei.Muistuttavat siis koko ajan asiasta niin,etten pääse rauhoittumaan. Kuules,onko sinulle tehty arviota uusiutumisen riskeistä?
noi paakipu ja lihasoireet voi johtua stressista. Kun ma sain oman diagnoosin, mulle tuli selittamattomia vatsa- ja selkakipuja, joita sitten tutkittiin hullun lailla (tehtiin lopulta jopa scintigrafia eli etsittiin syopaa luista...). Kun mitaan ei loytynyt, laakarit paatyivat siihen tulokseen etta on psykosomaattista oireilua diagnoosin takia. Ehka oli, ehka ei, mutta ainakin se jossain vaiheessa sitten katosi kokonaan.
Minulla on ollut kaksi kertaa alaraajan veritulpasta seurannut keuhkoveritulppa ja kerran pelkkä alaraajan syvän laskimon tukos, vaikka söin verenohennuslääkettä (Marevan). Kun ensimmäisen keuhkoveritulpan jälkeen (7kk) alettiin lääkitystä purkamaan, niin ennen kuin lääkehoito oli edes kokonaan lopetettu sain toiseen jalkaan syvän valtimotukoksen, joka johti uuteen keuhkoveritulppaan (keuhkoemboliaan). Sen jälkeen minulle määrättiin verenohennuslääke koko loppuelämäkseni. Aluksi se tuntui kauhealta, mutta nyt olen syönyt sitä jo 15-vuotta ja olen jo siihen ja kontrolleihin tottunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Univaje, stressi, korkea verenpaine, lievä ylipaino, suolan käyttö, alkoholi, onhan noita altistavia syitä. Lääkkeet, pillerit, raskaus jne.
Yleensä ihmisillä menee marevanit aika vakiona viikottain, siihen on korvaava k a l l i i m p i lääkekin jossa ei kontrolleja niin usein.
Minun mies käytti kauan Marevaa, joka jo jokunen vuosi sitten vaihdettiin Eliquis lääkkeeseen Ei ole ollut sivuoireita ja riittää kun ottaa yhden tabletin viikossa ja todella hyvä asia kun verikokeita on harvemmin .Tulee tuohon Kela -alennus on silti aika kallis ollaan onneksi pystytty ostamaan, koska hyöty niin suuri Lääkekatto täyttyi marraskuussa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silmästä katosi näkö yhtäkkiä.
Kaikkien tutkimusten jälkeen tulos on ; keskusvaltimo tukos.
Mitään ei voitu tehdä silmälle ja lääkkeeksi eliniäksi Clopidokrel.
Onko kenellä vastaavaa, palautuuko näkö yhtään ja onko pelkona uusia tukoksia.
talla hetkella hematologi sita mielta etta _mun tapauksessa_ riski saada aivoverenvuoto laakkeesta on suurempi kuin mun riski saada tulppa, joten laakitysta ei ole, mutta kun vanhenen, tilanne varmaan muuttuu. Mika laake ap:lla on? Mulla on ollut aspiriini, plavix ja klexane, kaikki eri aikaan tosin. Aspiriini etenkin on minusta sellainen etta voisin sita syoda lopunkin ikaani, sivuvaikutukset sen verran vaatimattomia. Ja kylla ma verenohennuslaakkeet otan milloin vain mieluummin kuin tulpan, mihin tahansa ruumiinosaan. Hanta pystyyn, ei se niin iso asia ole. Hienoa etta sulla on riski tulppaan vaan tiedossa ja laakitys aloitettu, voit ajatella niin pain, koska parempi niin kuin etta saisit pahan tulpan "pystymetsasta".