Erään 5v lapsen reaktio eilen töissä "ei"-sanaani:

lapsen kanssa siitä, miten se kiukku puretaan. Pahimmillaan puri tai löi (ja just sitä joka lähimpänä sattui olemaan), siitä kun päästiin vähän etenemään, niin lensi tavarat. Edelleen kun asiaan puututtiin tiukasti, kiukku purkautui valtaisalla huudolla ja loppujen lopuksi oppi hallitsemaan kiukkuaan myös ilman huutoa ja niin, että lähti itse pois tilanteesta. Tämä kehityskaari käytiin läpi kolmen ja kuuden ikävuoden välillä. Valtaisa huutokonsertti oli varmaan pisin vaihe, nuo väkivaltaisimmat kiukunpurkukeinot eivät onneksi kestäneet kovin pitkään. Onneksemme lapsen päiväkodissa suhtauduttiin moisiin kiukunpuuskiin lujasti, mutta ymmärtäen.

Hyvä että tuollaista kakaraa ei ollut omieni päivähoitopaikassa. Ihme raivohullu.

vaan hyvin käyttäytyvä teini. Rankkaa tuollainen raivohulluus oli meille vanhemmillekin, mutta puututtiin kohtauksiin joka kerta kun niitä tuli. Omat kullanmurusi ovat varmaan osanneet kaiken ihan sisäsyntyisesti ilman, että on pitänyt mennä vaikeamman kautta. Meillä sujui kaikki muu erittäinkin oppikirjojen mukaisesti, ainoastaan nuo pettymykset tuottivat meille päänvaivaa. Ja onneksi päiväkodin henkilökunta suhtautui asiaan sellaisella vakavuudella, että olivat samoilla linjoilla meidän vanhempien kanssa siitä miten asia hoidetaan.