Miten lapsen saa 6 vuotiaana kouluun?

Meillä on lapset syntyneet molemmin puolin vuodenvaihteen, toinen on aloittanut 6-vuotiaana lukutaidottomana, toinen sitten 7-vuotiaana, lukien jo sujuvasti. Tuo myöhäisempi aloituskin on sujunut ihan mukavasti (nyt tokalla), ja mielestäni toisenkaan ei olisi oikeastaan kannattanut aloittaa niin aikaisin.



Eiks se ole ihan kiva, että saa vielä nauttia siitä lapsuudesta, eikä tule sit liian vaikeaa koulussa myöhemmin, kun kuitenkin ekaluokan jälkeen ne vaatimukset jo kasvavat.

(Eikä sitä, kun sitten kun ne luokkakaverit täyttävät 18, ja olet pahasti jäljessä. Miksiköhän tätäkin piti aikanaan kadehtia:D )

Silloin kun aikanaan itse aloitin, 6-vuotiaana, kun syksyllä olen myös syntynyt, puuhattiin vähän sellaista, että olisin syksyllä siirtynytkin jo tokalle, kun opettajat ehdottivat.

Mutta kuulemma kariutui luokkakaverin vanhemman kateuteen.

Vieläköhän tällaisia siirtoja tehdään?

t.2

Oma lapseni oli testeissä 4-vuotiaana, kyse oli eskariinpääsystä 5-vuotiaana. Testi oli mielestäni kallis, olisiko ollut kolmisen sataa euroa?



Kouluun pääsemisestä en ikävä kyllä muuta osaa sanoa, kuin että niitä(kään) ei järjestetä (ainakaan) meidän kaupunkimme toimesta, täytyy tosiaa käydä yksityisellä. Kannattaa ottaa yhteyttä oman kaupunkisi perusopetuksesta vastaavaan.

Kuten viestissäni kerroin, lapsi on jo nyt edellä ekaluokkalaisen tasoa. Miten käy, kun hän vielä odottaa 2 vuotta?



Huolestuttaa, että ekaluokka menee turhautumiseen. Miten hän jaksaa opetella aakkoset, tavuttamisen, kymppiparit, laskemisen perusteet jne kun hän jo nyt osaa ne?



Tämä on ihan lapsen lähtökohdasta mietittyä. Minustakin on tärkeää, että lapsi saa olla lapsi ihan rauhassa, mutta oikeasti huolettaa kun koulu alkaa VASTA 2 vuoden päästä ja lapsen taso on nyt jo päiväkodissakin kerrottuna paljon edellä muita.



Suomen koulujärjestelmää ei ole rakennettu siten, että edistyneemmät saisivat vahvaa tukea. AInoastaan kehityksessä jäljessä oleville tuki on (mikä on tietysti hieno asia, mutta ei auta meitä).

Koulukyspyystestithän tehdään vasta keväällä ja silloin eskari on jo myöhäistä.



Harva tietää 5 vuotiaasta lapsesta, että lähteekö kouluun aiemmin muita.

Sitä kautta homma lähtee etenemään, näin ainakin meillä joitakin vuosia sitten. Meillä tosin aloite tuli suoraan päiväkodista, itse emme olisi asiaa keksineet.

Koulukyspyystestithän tehdään vasta keväällä ja silloin eskari on jo myöhäistä. Harva tietää 5 vuotiaasta lapsesta, että lähteekö kouluun aiemmin muita.

Meillä tehtiin pojalle koulukypsyystestit ennen eskarivuotta. Eskari jäikin sitten käymättä.

Meillä lapsi meni lopulta vasta oman vuosimallinsa kanssa kouluun, juuri sen takia, että "sai nauttia lapsuudesta" mahdollisimman kauan. Ei se lapsuus tietenkään koulunaloitukseen lopu, mutta kyllähän se sitä kovasti muuttaa, siitä ei pääse yli eikä ympäri.



Lapsi on nyt nelosella ja onhan koulu ollut helppoa, mutta uskon, että on kivempi ja itsetunnolle parempi olla "heittämällä hyvä" kuin "työtä tekemällä keskiverto".

Jos tuntuu liian helpolta, lapsi voi aloittaa esim. jonkin instrumentin soiton tai vaikka kuvataidekoulun, shakkikerhon, seinäkiipeilyn. Tai kielikerhon; ja se ylimääräinen kielihän on varmaan useimmille mahdollinen kolmoselta ja neloselta alkaen (englannin lisäksi siis).



Meillä lapsi soittaa, käy kielikerhossa, treenaa erikoista urheilulajia ja on toki valinnut myös sen ylimääräisen kielen.

Ei ole aika vielä tullut pahoin pitkäksi;-)



t.8

Suomen koulujärjestelmää ei ole rakennettu siten, että edistyneemmät saisivat vahvaa tukea. AInoastaan kehityksessä jäljessä oleville tuki on (mikä on tietysti hieno asia, mutta ei auta meitä).

Suomessa vanhempien täytyy paikata tuo tyhjäkäynti itse, eli esim. harrastuksilla, kuten edellä kirjoitin.

Jos sitä puuhaa on tarpeeksi koulun ympärillä, eivät ne muutamat hassut tunnit koulua ehdi turhauttaa lasta. Onhan siellä muutakin kuin lukemista ja laskemista, liikuntaa, kässää ja välkkiä;-)

Ja se turhautumisen kesto on myös yksi jalo taito (kokemusta on ihan omasta takaa...)

t. 8/13

lopputulos: ei pärjännyt luokkatovereiden kanssa, koska oli henkiseltä kehitykseltään jäljessä ja vaikutti lapselliselta. Päätyi koulukiusatuksi ja koko luokan heittopussiksi. Isommat pojat houkuttelivat ylä-asteella kaikkeen typerään, johon veljeni suostui saadakseen suosiota ja ystäviä.



Voi hyvin onnistuakin tai sitten voi käydä näin, että lapsuudesta tulee liian lyhyt, kun muut ovat vuoden edellä ja pitää kasvaa liian nopeasti.

Voisimme tietysti käyttää lapsen testeissä ja pohtia vasta sitten. Kieltämättä ajatukset risteilevät puolesta ja vastaan.



Kun esikoisimme alkoi koulun, hän oli kyllä melko turhautunut helppoihin tehtäviin. Hän hutaisi ne nopeasti ja ihmetteli sitten loppuajan, kun muut tekivät tehtäviään. Hänellä on vilkas mielikuvitus, ja onkin alkanut koulussa kehitellä omaa puuhaa. Käsitöissäkin on tosi taitava, tekee työt virheittä ja nopeasti alle puolessa ajassa siinä missä muut. Näitä kokemuksia miettiessä olen ajatellut, että kouluun voisi mennä aiemminkin.



Toisaalta lapsuus on lapsuus ja vapaata aikaa. Mutta kun lapsemme on päiväkodissa, ei kotona hoidossa. Oöen miettinut onko lapsen päiväkodissa olo sen kummempaa kuin että olisi koulussa? Laitos kuin laitos, toki koulunkäynti eroaa päivärytmiltään selkeästi koulun tahdista mutta silti käy mielessä, että eikö olisi sama olla sitten koulussa.



Kiitos paljon teille jotka selvensitte käytännön puolta, otan yhteyttä toki koulupsykologiin. Myös hyviä pointteja on tullut siitä, että kolmannella luokalla tahti kovenee. Mutta jos lapsi on todettu koulukypsäksi, miksei hän pärjäisi sittenkin samaan tahtiin luokkatoveriensa kanssa. Olen huomannut ekaluokan aikana esikoisen kautta, että osaamisen ja oppimisnopeuden tahdissa on todellakin huikeita vaihteluita lasten välillä muutenkin.



Haastava juttu, en tosiaankaan tiedä mihin päädymme. Lapsi on tärkein tässä pohdinnassa ja asiantuntijan lausunto antaisi perspektiiviä, oman lapsen näkee aina kuitenkin subjektiivisemmin kuin joku toinen.

huimasti edellä sitä mitä se oli joskus omassa lapsuudessani. Suurin osa osasi lukea ja laskea sujuvasti koulun alkaessa (moni osaa lukea jo ennen eskarin alkua). Eikä se koulu olekaan enää sellaista, että hitaasti edetään kirjaimesta toiseen. Esim. oma sujuvasti lukeva lapsni on saanut kunnon lukuläksyjä alusta asti, hänellä on koulussa myös matikan lisätehtävävihko jossa on varsin haastaviakin tehtäviä. Ei siellä turhaudu vaikka osasi jo paljon ennestään. Paljon on kuitenkin myös askartelua, lauluja, liikuntaa jne.

Ne ilman muuta vähän paikkaavat sitä, että koulujärjestelmä ei anna hieman edellä olevalle haasteita. Mutta jos koulupäivää ajattelee niin koulu ei järjestä kerhoja, joten päivällä niitä ei voi käydä. Illaksi taas ei kannata paria harrastusta enempää ottaa koululaiselle, kun muutenkin liikumme paljon vuodenaikojen ja sään mukaan. Myös yhteisiä perheharrastuksia on.



ap

tuplaamaan tokan tai kolmannen. ovat tossa vaiheessa eteviä ja muita edellä, mutta tilanne tasoittuu pian. tai sitten ei, jolloin koulunaloitus olis hyvä ratkaisu.

me asutaan ulkomailla, missä kouluun mentiin 6-vuotiaana. ihan ilman eskaria ja hyvin meni. joku osasi jo lukea ja kirjoittaa, joku ei. eivät ole välttämättömiä taitoja koulun aloittamiselle. nää perustaidot opetetaan kyllä koulussa. lähinnä se koulukypsyys tarkoittaa kai keskittymiskykyä.

sinne vaan!

Esim. oman lapseni soittotunnit ovat aina alkaneet jo klo 13-14 (ei koulun järjestämiä).

On kyllä totta, että kouluun mennessä todella moni osaa lukea. Eskarihan jo antaa valmiuksia lukemiseen ja laskemiseen. Siinä mielessä koulunkäynti on muuttunut omista ajoistamme ja toivottavasti opetusohjelmat ottavat tämän myös huomioon.



Mutta sitten on se toinen puoli, jonka tahtiin on pakko mennä. Esikoisen ekaluokalla lapset jaettiin heti alkuun A ja B ryhmiin eli niihin jotka osasivat lukea ja jotka eivät osanneet. Nämä ryhmäjaot ovat voimassa nyt kakkosellakin. Pisti vain silmään, että noita jakotunteja taitaa olla vain yksi viikossa. Ei se paljon auta, kyllä peruskoulu todellakin rakentuu heikoimman lenkin pohjalle. En laita vastaan, näin on ja tulee olemaan.



Mutta ankaraa sekin on, jos luokasta lähes puolet on ns. normilapsia tai sen yli ja sitten opetus etenee hitaampien tahtiin. En voi välttyä ajatukselta, että peruskoulun pitäisi kehittyä ja ottaa huomioon erilaiset oppijat vahvemmin.



Jos opettajia ketjussa, niin kommentoikaa.

mutta meidän tyttö on niin auttamattoman lyhyt ja pieni, että tämä on se syy minkä takia ei missään nimessä aikaisemmin kouluun. Näyttää suurinpiirtein 4-vuotiaalta :D

Hyvin harvan 6-vuotiaana koulun aloittaneen kokemukset ovat positiivisia. Näin se vaan on riippumatta siitä, mikä oli aikaisen aloituksen syy.



Oma tammikuussa syntynyt siskoni aloitti 7-vuotiaana, vaikka osasi lukea jo 5-vuotiaana eikä sitä ole tarvinnut koskaan katua.



Ajattelepa tulevia vuosia: lapsesi menee rippikouluun vuotta myöhemmin kuin kaverit, saa mopokortin ja ajokortin vuotta myöhemmin kuin luokkakaverit, ei pääse mahdollisesti lukiolaisena samoihin bileisiin kuin kaikki 18-vuotiaat kaverit...

Nämä ovat olleet nuorena koulun aloittaneiden suurimpia harmeja.

Meillä poika on nyt kasilla, ja hyvin sujuu edelleen, niin henkisellä kuin fyysiselläkin puolella. Hän on pitkä ikäisekseen, eikä erotu joukosta kokonsa puolesta (tämä oli aikoinaan yksi kriteeri).

Koulukypsyystestin jälkeen kaupunkimme koulupsykologi teki neljänä eri kertana pojalle testejä, joiden perusteella suositti koulun aloituksen aikastamista. Lopullinen päätös oli tietysti meillä vanhemmilla, ja sitä mietittiin pitkään, varsinkin kun selvisi että ekaluokan tuleva ope suhtautui aluksi asiaan negtiivisesti (syy: poika, ja vasta maaliskuussa syntynyt).

Tässä vaiheessa koulutietä uskaltanen sanoa, että meidän pojan kohdalla aikaistus kannatti. Ja koulunkäynnistä huolimatta on ehtinyt harrastaakin.

Mutta kun lapsemme on päiväkodissa, ei kotona hoidossa. Oöen miettinut onko lapsen päiväkodissa olo sen kummempaa kuin että olisi koulussa? Laitos kuin laitos, toki koulunkäynti eroaa päivärytmiltään selkeästi koulun tahdista mutta silti käy mielessä, että eikö olisi sama olla sitten koulussa.

Omatkin lapseni ovat olleet paivakodissa ja eskarissa ennen koulun alkua 6-vuotiaana, ja kylla se ero on ollut valtava. Koulussa pitaa istua pulpetissa ja jaksaa keskittya siihen asiaan mita luokka kulloinkin tekee, paivakodissa paivarytmi on huomattavasti vapaampi, vapaata leikkia on paljon, ja lisaksi saa nukkua paivareita. Ainakin taalla meillapain nuo 6-vuotiaat ovat viela sen verran vasyneita etta tuo paivarimahdollisuuden poisjaaminen on aika iso muutos monelle.

(On melkoista kotiaitiyden glorifiointia muuten (joka tuntuu olevan Suomessa nykyaan hirmu yleista, en tieda miksi?) kuvitella etta "laitos kuin laitos", kun vertaa tarhaa ja koulua kotihoitoon. ;-))

T: 5

jotka ovat sitten koulun alettua siirretty suoraan ylemmällä luokalle.



Pari tapausta heti ekaluokalta ja yhden joka siirrettiin lukion ykkösen jälkeen kirjoituksiin.

Opettajilla ei ollut enää mitään annettavaa.