~EX-HAAHUT vko 45~

Hei, täällähän oli läjä ihania ultrauutisia! Onnittelut Juanitalle, Kengulle ja Minttulille! Hienoa, hienoa. :) Neronjan tilannetta minäkin tässä vielä harmittelen. On se niin väärin, jos nyt taas kävi ikävästi. Voi itku sentään. :( Toivotaan vielä parasta!



MELIKE kyseli vakuutuksista. Me otettiin Lähivakuutuksesta, jossa oli vertailumme toiseksi edukkain (edullisin oli Turvasta). Vuosimaksu on muistaakseni jotakin ~160 e, varausmaksu 90 e. Kotivakuutusta ei ollut pakko ottaa, mutta otettiin, kun vakuutus oli vissiin 30 % halvempi sen kanssa. Turvan vakuutukseen erona oli korvaussumma/sairaus (Turvassa vain yksi könttäsumma, jotain 29 000 e, sen jälkeen ei tipu enää mitään). En nyt muista tarkkaan noita lukuja. Lähivakuutuksesta on mahdollista saada maksusitoumus, mikäli on kyseessä vaikka joku isompi juttu (magneettikuvaus tms.), jota on aika nihkeätä maksaa ensin itse. Kuulemma ovat antaneet apteekkiinkin maksusitoumuksen, mikäli rahat ovat olleet loppu tms. Omavastuu 50e/sairaus.. Mitäs vielä. En nyt muista. Tapiolassa on tietty toi, että kuitteja voi kerätä vaikka vuoden ajan ja menee se yksi omavastuu. Sehän olisi kauheen kiva, mutta ainakaan meidän talous ei tällä hetkellä kestäisi sitä, että laskuja pidettäisiin hyllyllä vuoden ajan.



Muuten olen kyllä aika samaa mieltä kuin Viiru. Itselläni ei oo ollut mitään vakuutuksia ja hienosti olen tässä elämässä pärjännyt. Onhan tämä kieltämättä menossa vähän Jenkkien suuntaan. Ajattelimme nyt kuitenkin, että vakuutus otetaan ihan sen varalta, jos sattuu jotakin isompaa jo vaikka synnytyksessä (*kopkop*). En usko, että ihan jokaisen räkätaudin takia käydään yksityisellä.



BOJO: Ei ole kyllä sellainen olo, että synnytys alkaisi pian. Meillähän on esikoinen tulossa, joten synnytyksen käynnistymisen merkkejä voi olla vähän vaikea havaita, mutta ei musta tunnu, että tuo vauva olisi vielä laskeutunut tai kiinnittynyt. Ei oo ihmeempiä supisteluja ollut. Muutama viikko sitten menkkajomotusta, nyt ei sitäkään. Selässä tuntuu välillä sellaista tuikkivaa kipua, sekin on vissiin supistelua? Lääkärin mukaan kohdunsuu on hieman kypsynyt. Mitäs se sitten meinaa? Alkaako synnytys piakkoin vai voiko se mennä reippaasti ylikin? Toivon, ettei menisi sitä kahta viikkoa yli, jotta ehtisi joulutunnelmaankin mukaan. :) No, mua kuitenkin lohduttaa se, että vauva on varmasti ulkona jo jouluna. Kääk, sairaalajoulu kuulostaa kauheelta. :)



Ohhoi, josko tänään saisin JO pestyä noi vauvanvaatteet ja laitettua lipastoon odottelemaan pikkuista käyttäjää. Niin.. olen jauhanut tätä ajatusta jo useamman viikon, mutten oo tehnyt asialle mitään. Hitto, saan kyllä vielä näpeilleni tämän kiireettömyyteni takia. Vauva lähtee varmaan nyt sitten syntymään. Kääk. :)



No, nyt pois koneelta. Voikaahan hyvin! :)



-Pilkku & Ramses 36+6-

Ja pahoittelut Neronjalle! Tosi surullista. Lohtu-hali...



Kengulle ja Juanitalle onnittelut ultrakuulumisista! Kyllä se sitten helpottaakin kun kuulee kerrankin hyviä uutisia. :)



Omaan napaan kuuluu pahoinvointia! Ensimmäisen kerran elämässä koen raskauspahoinvointia! Noilla aikaisemmilla kerroilla ei ole ollut tietoakaan oireista, joten nyt hihkun riemusta... toisaalta tietysti tekisi mieli kömpiä kokoajan peiton alle surkuttelemaan omaa oloa... Mutta tietääpähän että pikku istukka alkaa kehittyä.



Onko muilla ollut öisin vatsakipua? Nyt olen jo kahtena yönä heräänyt n klo. 3 poltteluun. VOisikohan liittyä tuohon istukan muodostumiseen vai enteileekö taas jotain pahempaa? Päivisin ei tunnu vatsassa miltään. Yritän nyt kuitenkin varoa ylimääräistä rasitusta ja tältä päivältä täytyy jättää ratsastaminen väliin... mieskin saa nyt vain tyytyä kohtaloonsa.



Ninni rv 6+2

Olen tosi pahoillani puolestasi, niin väärin että pitikin käydä näin!



Entistä enemmän kyllä kirkastuu ajatus siitä, että lasten saaminen on lahja. Välillä olen saanut selitellä ihmetteleville lapsettomille ihmisille että meille toivotaan joskus pikkukakkosta, mutta katsotaan miten käy, ja he ovat siis ihmetelleet että miten niin kuinka käy, eikös lasten saaminen ole automaattista sen jälkeen kun on jo yksi - no ei todellakaan ole!!!



Minullahan oli myös tuhrua toissa vkonloppuna, joka onneksi loppui - jatkuakseen sitten seuraavana (eli viime) viikonloppuna. Nyt taas näyttää paremmalta. Koitan psyykata itseäni että nämä pienet vuodothan ovat normaaleja, mutta pelko silti on jossain tuolla takaraivossa. Ensi viikolla on ensimmäinen neuvola, ehkä niitä sydänääniäkin yritetään siellä sitten kuunnella ja toivottavasti hyvällä menestyksellä. Koskas ne muuten aikaisintaan kuuluu?



Toive06 9+5

Nostellaas tätä meidän pinkkaa vähän.



Ultrakuulumisia eiliseltä: kaikki hyvin! Kaveri esitteli itseään ultraajalle niin että tämä nappaili innoissaan kuvia ja totesi että harvoin näin selvästi näkee kasvonpiirteitä yms. Kaikki oli siis OK, sukupuolikin näkyi - toinen poika tulossa! Tätä osattiinkin odottaa, kummallakin oli aivan poikaolo. Nimikin on jo pojalle valmiina, tytölle ei oltaisi keksitty millään sellaista mistä päästäisiin yhteisymmärrykseen.



Bojo kyseli mitä miedän esikoinen meinaa tehdä kunhan jään kotiin. Todennäköisesti otan kotihoitoon, vaikka onkin pph:ssa mennyt ihan hyvin, viihtyy ja hoitaja on kiva jne. Mutta tuntuu hölmöltä kuskata poikaa vieraaseen kotiin kun omassa kotona olisi äiti ja pikkuveikka :) Vaikka aika raskastahan se varmaan alkuun on. Ikäeroksihan tulee sellainen 2 v 5 kk.



Toive06 kyseli kuuluuko sydänäänet viikoilla 10 +. Saattaa hyvin kuuluakkin, mutta riippuu laitteesta ja sen käyttäjästä! Eli ei kannata odottaa liikoja, ettei paniikki iske... Meidän neuvolassa kuunnellaan ekan kerran vasta NP-ultran jälkeen eli kun viikkoja on 14+ . Tällöin kuuluu varmasti. Ennen ei edes suostu yrittämään...



Hauskaa päivää kaikille!

Pahoittelut Neronjalle!!!!Elämä tuntuu välillä niin epäoikeudenmukaiselta.



Onnittelut ihanista ultra kuulumisista Juanitalle, Kengulle ja Minttulille!!!!



Omaa napaa: Maha tuntuu kamalan isolta. Ja näyttääkin. Kohdun kasvukipuja tuntuu varsinkin öisin, joten toivottavasti tuolla masussa joku muukin kasvaa. Nyt on iskenyt myös iltapahoinvointi. Joka ilta noin klo 16 eteenpäin voisin vaan maata sängyssä ja toivoa, etten oksentaisi ja lapset ihmettelee miksi äiti on sairas joka ilta.



Vakuutuksesta: Me aiomme ottaa syntymättömän lapsen vakuutuksen tulevalle pienokaiselle. Muillakin lapsilla on ollut ja esikoisella siitä oli hyötyäkin.Ne lopetettiin lapsilta 1 ja 3 vuoden iässä samaan aikaan, koska otin heille sitten kotivakuutukseen liitetyn sairas-ja tapaturmavakuutuksen.



Uba-aba 10+1

Olen kyllä käynnyt silloin tällöin lukemassa kuulumisianne, mutta omassa navassa ei ole tapahtunut sen kummempia, että en oo ees viittinyt kirjoitella tänne.



Olipa mukava lukea positiivisia ultra-kuulumisia. Onnea! Muistan itsekin ekan lääkärikäynnin toukokuulla ja sen jännityksen määrän. Kun lääkäri sitten totesi, että hyvin täällä sydän sykkii. Helpotus oli niin suuri etten osannut enää kysyä mitään. Siinä oli sillä hetkellä tärkein: sisälläni kasvaa oikea vauva!



Nyt menossa rv 37 eli loppusuoralla ollaan. Tämä raskaus on kohdallani ensimmäinen, takana on ainoastaan km. Jotenkin tuntuu, että olen ollut raskaana siitä keskenmenneestä raskaudesta asti eli kesästä 2004. Sillä keskenmenoani hoidettiin todella pitkään, lähes tähän onnistuneeseen raskautumiseen asti. Tämä raskaus on siis tuntunut todella pitkältä, mutta ompahan saanut rauhassa totutella asiaan, että meille on todellakin tulossa vauva ja että me ollaan pian 3 henkinen perhe. Ihanaa!



Vauva myllää mahassa tasaisen rauhallisesti. Hän herää aamuisin samaan aikaan kun me mieheni kanssa. Tänäkin aamuna meitä kumpaakaan ei nukuttanut klo 4.40, joten rupattelimme siinä tunnin verran. Välittömästi myös vauva heräsi ja osallistui keskusteluun työntämällä pyllyä navan oikealle puolelle ja kutittelemalla minua käsillään mahan sivuun. Sitten kun me nukahdimme uudestaan, niin hänkin rauhoittui ja heräsi uudestaan vasta aamukahvipöydässä parin tunnin päästä.



Eilen oli ohjelmaa lapsettomuudesta muistaakseni teema tms. kanavalla. Jotenkin aihe vetää minut aina vakavaksi. Olemme mieheni kanssa usein tässä miettineet, tulemmeko saamaan vielä lapsia, kun tämänkin ensimmäisenkin teko on ollut niin hankalaa...Kokeili parisuhdettamme ihan tosissaan.

No, nyt nautimme tästä raskaudesta vielä muutamat viikot ja sitten kaivatusta ja nyt jo niin rakastetusta vauvasta!



Voikaa hyvin!



Maaria rv 37

Mut voisi nyt lisätä listalle, uskollankohan vielä... Olen vähän taikauskoinen=)



Minä vm -80 ja mies -77. Kotipaikkana Päijät-Häme. Yritys aloitettu kesällä -04, keskenmeno 4/05 rv 8. Nyt plussa 10/05. Laskettua aikaa en vielä uskalla laittaa.

Mulla on kyllä tasan tarkkaan viikon, kun ultra tai sydänäänien kuuntelu saa mielen levolliseksi ja sitten taas alkaa se, että veläköhän tuolla on kaikki kunnossa. Meinasin jo soittaa neuvolaan, että ehtiskö jossain välissä kuunnella, mutta sain hillittyä itseni. Viikko sitten maanantaina siis edellisen kerran olin neuvolassa... Alkais nyt tuntuun ne liikkeet!



Viime yön näin unia välillä siitä ettei sydänääniä kuulunut ja välillä siitä, että vauva oli jo syntynyt ja me mietittiin missä asuttais. Oltiin miehen kans ihan eri mieltä ja yritin käännyttää sitä, että meillä on kuitenkin omakotitalo niin siinä on niin helppo asua vauvan kans, mutta ukko halus keskustaan kerrostaloon. Hassuja nuo unet.



Iltaisin mun maha on ihan ihmeellinen. Parina yönä on nyt nukkuminenkin ollut vaikeampaa, kun tuohon navan kohdalle tulee ihan ihme pallo. Kohtu on siis alempana vielä, mutta tuo on kai jotain lihaksia tai mitä lie sisäelimiä. Vatsalihasten tekeminen sai sen aivan mahdottoman kovaksi ja isoksi, mutta sen jälkeen en toki ole vatsalihaksia tehnytkään ja silti tulee joka ilta. Vaikea kysyä neuvolassakaan, kun sitä ei oo aamulla tai päivällä niin ei voi näyttää, että katso ja kokeile nyt mikä tuo on. Monet on ihmisen vaivat...



Kaikille oikein mukavaa keskiviikkoa ja pysykää te toiset hermoilematta...



miikuko rv14+6

Tänään oli sitten viimeinen lääkärineuvola. Kaikki oli ihan mallillaan, jopa hb oli noussut 127, vaikka en saanut apteekista ostettua Matrifolinia, joka mulla normaalisti tepsii tuohon matalaan hb:hen.



Kohdun ulkosuu oli vähän auki, mutta niin kuuluu näillä viikoilla normaalisti ollakin, sisäsuu vielä ihan kiinni. Jonkun verran tuo vauva painaa kuitenkin tuonne alapäähän ja emättimeen olikin kuulemma tullut suonikohjuja, yöks. Ne kuulemma häviävät synnytyksen jälkeen itsestään, että niistä ei sitten sen kummempaa haittaa ole.



Yskään sain yskänlääkäreseptin, jos se nyt ei ala menemään pois. En kuitenkaan vielä lääkettä apteekista hakenut. Haen sitten, jos tuntuu, etten ilman pärjää. Tuo lääke saattaa aiheuttaa joillakin pahoinvointia ja yritän muutenkin syödä mahdollisimman vähän lääkkeitä, vaikka ne vauvalle turvallisia olisivatkin.



Eilen kannettiin jo pinnasänky sisälle, kun se oli autotallin täytteenä. Aika täydeksi saatiin makuuhuone, kun siellä on esikoisen nuorisosänky (jota se ei edes käytä vaan nukkuu meidän välissä!) sekä nyt tuon pinnis, mutta vielä me mahdutaan. :-) Seuraavaksi toivottavasti noiden ylimääräisten sänkyjen tie kulkee poispäin meidän makkarista... Enempää ei ainakaan sisään mahdu!



Huh - viikko enää täysiaikaisuuteen! Tosi nopsaan kyllä aika kuluu...



Sonnette & hippu 36+0

Hermoilen täällä. Oireet tuntuvat olevan tänään erittäin vähäisiä aiempiin verrattuna. Rinnat ovat vain hieman arat painellessa. Tosin yleensä rinnoissa tuntemukset alkavatkin vasta illansuussa. Kuinka pitkään teillä muilla ne alkuraskauden oireet ihan oikeasti kestivät?

Olen nyt oireillut viikolta 5/6 ja nyt menossa 8+5, eli viikko 9 ja välillä tuntuvat vähenevän¿



Toisaalta, onhan tässä jo useamman viikon ehtinyt etomista ja muuta kokeakin. Väsynyt olen yhä. En kuitenkaan läheskään yhtä väsynyt kuin toissa viikolla. Mies oli sitä mieltä, että täytyyhän näiden oireiden jossakin vaiheessa vähentyä joka tapauksessa ja tyypillisesti kadota kokonaan.



Ja sekin jännittää, että tänään on taas ultra. Pelottaa, sillä päivä on laskujeni mukaan sama kuin viime heinäkuussa istuin täristen ja turtana Kättärin päivystyksessä verta vuotaen.

Ja sitten kävin tietenkin äsken hölmö lukemassa tuolla haahujen puolella kuinka jollakin oli 9+ jotakin ja km ja vielä samalla viikolla oli ultrassa ollut kaikki hyvin. Tämä on aika kaameaa, ettei saa hetkenkään rauhaa peloiltaan. Olen siis käynyt läpi kaikki kauhuskenaariot siitä kuinka tänään ultrassa ei sydäntä näy ja kasvua viime viikosta ei ole tapahtunut. Miikukon pelot ja hermostus ovat siis liiankin tuttuja. Olet kuitenkin jo niin paljon pidemmällä (siltä se tuntuu ainakin).



Tämä ultra on nyt jo kolmas ja olen vasta viikolla yhdeksän. Ensimmäisessä kun ei vielä oikein mitään näkynyt, paitsi möykky ja hentoinen syke, viime viikolla jo kasvuakin oli tapahtunut ja syke näkyi. Nyt sitten pitäisi kai näkyä jo jotakin järkevämpää¿ Ja silti pelottaa, että vaikka mitä voi vielä tapahtua. Vaikka lääkärihän kyllä sanoi, että elä sen mukaan, että tällä hetkellä faktojen mukaan kaikki on hyvin. Seuraavaksihan on kai luvassa np-ultra jossakin viikon 13 paikkeilla. Miten ihmeessä voin kestää 4 kokonaista viikkoa?!?!



Ja tänään ja eilen on ihmeellisesti pistänyt rintaa. Lieneekö vain tätä hermoiluani¿



Ihanaa, että muilla, teillä kaikilla, on ollut hyvä ultrakokemuksia ja -kuulumisia. Onnea kaikille tasapuolisesti niistä.

Anteeksi kun olin näin omanapainen. Vielä pitäisi kuitenkin jaksaa kolme tuntia¿ miksi nyt pelottaa niin kaameasti¿



Aapeli 8+5

Voi vitsi, vieläkin leijailen ihan pilvissä!! :)



Eli meillä oli siis tänään rakenneultra... Kaikki on vauvalla loistavasti, lapsivettä normaalisti ja koko vastasi päivälleen viikkoja (ultraaja sanoi, että tämäpä ihme, että harvoin enää tässä vaiheessa vastaavat)!! Meidän pupunalle nukkui ensiksi, mutta heräsi sitten siinä painelussa ja oli NIIN söpö, että... Imi peukkua, heilutteli käsiä ja jalkoja, availi suutaan, venytteli kaulaa jne. Äidille tuli oikein kyynel simäkulmaan sitä pientä ihmettä katsoessa!! Painoarviota ei saatu, mutta sukupuoli selvisi 90% varmasti... Se jääköön kuitenkin vielä salaisuudeksi!! ;)



Nyt voi sitten ruveta odottelemaan tätä vauvaa ihan tosissaan (keskenmenojen takia kun olen tässä ollut ihan hermoheikko ja pelännyt ties mitä)... Ostoksiakaan en ole vielä tehnyt, mutta nyt kyllä pelkään hurahtavani täysillä kauppojen valikoimaan!! Huomenna ajateltiin lähteä ekaa kertaa lastentarvikkeeseen katsastamaan vaunuja...



IIK, mä voisin huutaa koko maailmalle kuinka onnellinen olen, että vauvalla on kaikki hyvin!!



Terkuin Mellu ja Pupunalle rv20+2 [color=red][size=4]♥

[/quote]

suurimmat pahoittelut... Vaikea löytää edes sanoja, tosi paha mieli tuli puolestasi, olet ajatuksissani! (((HALAA)))



Onneksi täällä on saanut itkeä tihrustaa hyvienkin uutisten takia! Voi kuinka nuo ultrakuulumiset aina saa mielen herkistymään ja kyyneleen valumaan poskea pitkin! Ihan järjettömän upeeta Melike että kaikki oli rakenneultrassa noin hienosti, kuule huuda sinä vaan koko maailmalle onneasi! On tämä raskaus vaan niin suuri ihme että vaikea välillä käsittää ja todeksi uskoa.



Juanita, Kengu ja Viirukin olivat tainneet käydä ultrassa hyviä uutisia kuulemassa ja kauniita kuvia katsomassa! Onnea teillekin. Aapelille peukkuja!



Miikuko, kuinka ollakkaan, samoissa mennään taas näissä huolenaiheissakin! Mulla on peräti jo 1,5 viikkoa siitä kun vaavelin viimeksi näin, ja nyt se hiipii taas mieleen.... pelko ja ahdistus siis. Taas mietin että onko tuo massu liian pieni, eikö viikolla 16 (alkoi tänään) pitäisi olla jo iiiso maha. Mulla melkeinpä samanlainen jo monta viikkoa, mitä nyt välillä turpoaa aikas suureksi. Mutta turvotusta tosiaan. Ja pitäisikö mun jo tuntea liikkeitä? Kun en oikein usko että nuo mitä olen tuntenut olis niitä, kun eivt oikein sovi muiden kuvailuihin hipaisuista, kuplimisesta, koputtelusta... Äh, hulluksi tässä totisesti tulee. Seuraava ultra ois tasan viikon kuluttua, milläs sitä sais itsensä pysymään suht rauhallisena siihen asti? Milloinkohan tämä hermoilu loppuu? Ei varmaan ikinä.



joanna 15+0 (!)

Ihana lukea noita teidän loppuraskauden juttuja (Pilkku, Bojo, Sonnette) ja äippäloman fiiliksiä(vauvan tavaroiden esille laittoa ym)!! Niitä kovasti odotellessa itsekin...



SONNETTE: Vakuutuksesta vielä sen verran, että jätin juuri Tapiolaan kanssa yhteydenottopyynnön asian tiimoilta... Katsotaan minkälaisen tarjouksen antavat!!



TIITIÄINEN: Kiva kuulla sustakin pitkästä aikaa... Ollaan molemmat tuolla maaliskuisissa, mutta aikas vähän tulee sinne kirjoitettua!! Harmi, jos sulla jo nyt alkavat selkäkivut vaivata... Mulla ei vielä kovin fyysisiä vikoja ole ollut!! Oletko miettinyt tukivyön hankkimista? Kerrohan perjantaina sitten mitä neuvolassa asiasta sanovat... Mulla on aika " tiukkis" neuvolantätsy, joka ei sairaslomia ota kuuleviin korviin...



RIAX: Ohoh, sullahan on jo paljon viikkoja kertynyt (ihan salaa)... Ja ihme, että pahoinvointi vielä noilla viikoilla vaivaa!! Itse taisin ykätä vikan kerran joskus rv16 ja nyt pahoinvointi alkaa olla jo taakse jäänyttä elämää!! Alussa sitä toivoo, mutta kyllä sen jo noilla viikoilla soisi loppuvan, eikö? Kiva kuitenkin kuulla, että muuten menee kivasti... :)



Juanitalle, Kengulle ja Minttulille tuhannesti onnea hyvien ultrakuulumisien johdosta!! Ja Viirulle onnea tulevan (kin) pojan johdosta!!



Ninnille voimia pahoinvointiin!! Kyllä sen kestää, kun tietää, että silloin pikkuisella on kaikki kunnossa...



MIIKUKO: Ymmärrän hyvin, että huolestuttaa... Rohkeasti vain soittelemaan sinne neuvolaan, että pääsee kuunteluttamaan niitä sydänääniä!! Mulla on niin ihan nauvolantäti tuossa asiassa, että sanoo aina, että tule vaikka joka viikko, jos siltä tuntuu... Vauvakin voi paremmin, jos äiti ei kokoaikaa ole huolissaan!! Voin omasta kokemuksesta nyt kertoa, että huoli hävisi heti, kun liikkeet aloin tuntea päivittäin ja nyt tämän päiväisen ultran jälkeen lupasin itselleni alkaa nauttia täysillä tästä loppuajasta ja hössöttää just niin paljon kun esikoisesta vain voi hössöttää välittämättä muiden katseista... Tietysti vieläkin mielessä pyörii kaikki ennenaikaiset synnytykset, kohtu kuolemat jne, mutta eihän sitä voi 40 viikkoa elää pelossa ja varjella itseään pahimmalta vaihtoehdolta!!



AAPELI: Tulehan kertomaan ultrakuulumiset!! Varmasti kaikki on mallillaan sielläkin...



JOANNA: Kiitos ihanista sanoistasi!! On niin ihanaa kun täällä ihmiset ymmärtävät tosiaan miltä tuntuu, eivätkä pidä ihan tärähtäneenä...

Mene säkin vaan rohkeasti neuvolaan kuunteluttamaan niitä sydänääniä kun siltä tuntuu, niin saat taas huokaista hetken (mulla kesti tuo varmuus aina n. viikon)... Ja voihan se olla, että ovat liikkeitä mitä tunnet!! Itse tunsin ekat liikkeet just rv15+/16+ ja ne ei todellakaan tuntuneet miltään perhosen siiven sipaisuilta tai kuplilta vaan lähinnä joltakin " sykäykseltä" ... Nyt kun liikkeet tuntuu päivittäin, voin vasta varmasti sanoa niiden olleen liikkeitä, koska ovat vieläkin suht samoja (paitsi voimakkaampia)!! Itse en olisi koskaan voinut kuvitella liikkeiden tuntuvan tältä (luulin niiden aina tuntuvan samalta kun joku tönäisee sua käsivarteen tms), mutta nytpä ne tuntuukin vähän jopa epämiellyttäviltä muljahduksilta ja sykähdykseltä, joka imaisee sun vatsaa sisäänpäin!! Tosi vaikeasti selitetty, mutta eivät ole kovin miellyttäviä, vaikkakin NIIN ihania, että ilman ei voisi enää elää!! :) Ja masun kasvusta sanoisin, että mullakaan ei vielä ole vatsaa juurikaan... Just maanantaina neuvolassa terkka katsoi, että kohtu on vielä n. 2cm navan alapuolella ja kasvaa sisällä piilossa... Sf-mitta kuitenkin oli hieman yli normien (17cm), joten kaikki kunnossa... Itse olin aina kuvitellut mulle jo iiiison masun näille viikoille, mutta vielä ei ulkopuoliset ole huomanneet mitään!! Kovin malttamattomana kuitenkin sitä vauvamasua odotan...



Täällä tuntuu flunssa pukkaavan päälle... :/ Nyt on kuitenkin pakko mennä siivoamaan, mies jo aamulla imuroi, joten mulle jäi kylppärin pesu ja pölyt!!



Mellu ~ palstaterrori

Kiitos kannustuksesta ystävät.

Kaikki on (tietenkin) hyvin. Pikkuinen oli kasvanut huimaan kahden sentin mittaan ja mieskin oli iloinen kun näyttää nyt kuvissakin jo muistuttavan hieman oikeaa vauvaa.

Lääkäri oli jälleen kerran ihan mielettömän ihana ja sanoi, että tulet kyllä hermoilemaan tästä koko raskauden, mutta yritä aina luottaa sen hetkiseen faktatietoon, joka kertoo kaiken olevan hyvin. Yritän, yritän, mutta teidän muiden juttuja lukiessa tuntuu, ettei tuo hermoilu taida ikinä loppua ;)



Ja mikä ultrassa oli mielettömintä!

Papunen aivan selvästi liikahti! Ja se kyllä sai sydämeni sulamaan (vaikka ihan sula se on jo kyllä muutenkin).

Siis eihän tuollainen yhdeksännellä viikolla vielä itse liiku vaan lillii vaan, mutta se kyllä jotenkin todisti taas elämän olemassaolosta. Lääkärikin sitä ihasteli.

Voi kuinka aika kuluisi nyt nopeasti sinne NP-ultraan. Sinne on vielä niin järjettömän pitkä aika, kuukausi! Tai mistäs minä tiedän, kutsua ei vielä ole tullut, mutta laskin, että noin neljän viikon päästä aika varmaankin olisi.

Lääkäri toki sanoi, että hän on aina käytettävissä ja sanoi, että vaikka joku pitäiskin useaa ultrassa käyntiä hupsuna, hän ei (ei tietenkään), sekin oli mukava kuulla.



Sydämessä tuntuu vieläkin " vihlomista" . Täytynee soittaa aamulla neuvolaan, jos tuo jatkuu kun noita sydänoireita on muutenkin. Voi tosin johtua myös noista oksennusreflekseistä, joita välillä saan, jotka varmaankin raastavat sisäelimiä ja kylkivälilihaksia äärijännitykseen. Oksentanut en pariin päivään kuitenkaan ole, onneksi :)



Oikein ihanaa keskiviikon jatkoa kaikille



Aapeli ja papu 8+5

Pitkästä aikaa kävin täällä lukemassa ja kirjoittelen nyt sitten vähän samalla.



Onnittelut Beyondille ja Helis77:lle vauvojen syntymän johdosta!!!



Onnittelut myös uusille plussanneille!!!



Listan mukaan minä sitten olisin niinkuin seuraavana menossa synnyttämään.



Olimme koko viime viikon Suomessa lomalla ja en siellä päässyt tietokoneelle käymään. Nyt myös tämä viikko on ollut yhtä menoa joka paikkaan, että hyvä jos koneella kerkiän käymään.



Tänään kävin neuvolassa ja hb on onneksi noussut 106:sta 137:ään. Aloitin ottamaan Blusaft:ia(?) ja sen ansiosta olen saanut noinkin hyvin sen nousemaan. Ei meinannut neuvolatätikään uskoa, kun näki tuloksen. Verenpaineessa alapainekin oli taas noussut viime kerrasta ja oli nyt 115/80 (edellisellä kerralla 115/70). Mikki on jo niin valmiina " lähtökuopissaan" että voi kuulemma tulla milloin vaan. Ajattelin että jos vaikka lauantaina tekisin vähän suuremman siivouksen ja se sitten jos vaikka auttaisi asiaa.

Olo rupeaa olemaan jo niin tukala, että Mikki saa tulla ihan milloin vaan. Jalat on sen verran kipeät että käveleminen on vaikeaa ja selkäkin vaivaa välillä. Supistuksiahan on ollut jo viikkoja. Pari viikkoa sitten kun kävin neuvolassa oli paikat pehmenneet ja kohdunkaulaa 2,5cm jäljellä. Seuraavan neuvola-ajan sain lasketulle päivälle (22.11.).



Nyt nukuttamaan kuopusta, kun vielä tuolla kuuluu " hyppelevän" sängyssään. Isommat lapset on jo nukkuneet jonkun aikaa.



T:IinaMiio ja Mikki 38+1

Kiitos taas ymmärryksestä ihanat ihmiset! Joanna, meillä on tosiaan aivan sama aikataulu. Minä sitten soitin äsken neuvolaan, ku Mellukin lupas ;-) ja pääsen 13.45 käymään äänien kuuntelukäynnin. Nolotti vähän soittaa, mutta pakko ajatella mies parkaakin, kun kuuntelee mun hermoiluja illat pitkät. Saa taas parin päivän rauhan, jos äänet kuuluu...

Siihen uskon kans, niinku Mellu sanoit, että liikkeet sitten helpottaa tätä pelkoa. Mulla taitaa olla tuo kohtu jotenkin taakse päin, kun äänet on ollut aina vaikea löytää (molemmat kaks kertaa kun on ehditty kuunnella) joten se kai voi vaikuttaa siihenkin, että liikkeet tuntuu myöhemmin. Yks ilta luulin jo, että vauva potki, mutta tais olla jotain muuta, kun ei sen jälkeen oo tuntunu. Ja IHANAA, että teidän rakenneultrassa kaikki oli hyvin! Enää vajaa kuukausi meillä siihen rajaan.

Aapelille ONNEA hyvistä ultranäkymistä. Voisinpa sanoa tosiaan, että kohta se hermoilu helpottaa, niinkuin monilla ihan oikeesti tekee, kun ultrassa on käyty. Mutta omalla kohdalla se on helpottanu tuoksi maagiseksi viikoksi jostain syystä joka kerta. Mies onkin jo monta kertaa kysynyt, että olisko siitä haittaa, jos varattais likkeiden tuntemiseen asti viikon välein se ultra. No rahaa menís ainakin, enkä kyllä kehtaa edes mennä sinne enää, kun kolmesti on jo tähän mennessä käyty.

Eihän uskois aivan vähästä kummasta, että kolmatta odotan?! Kyllä tuo keskenmeno vaan jälkensä jättää! Ei ollut mitään tälläisia pelkoja, kun tyttöjä odotin! Toki välillä mietti onko kaikki hyvin, mutta ei käyny mielessäkään ylimääräiset äänien kuuntelut, saati sitten ultrat! Ja mies raukallenihan tämä on toinen raskaus ja ensimmäinen meni siis kesken, joten eipä ole helppoa tällaisen vaimon kanssa ensimmäistä lastaan odottaa...

Tulipa taas omaa tilitystä, mutta iltapäivällä ehkä uudelleen.



miikuko rv15+0

Kovasti siellä pieni sydän jumputti ja ekaa kertaa löytyi äänet sen enempiä etsimättä. Nyt taas tuntuu, että enhän oikeasti voinut edes pelätä ettei niitä kuuluis... Ja meidän neuvolan täti on ihana! Sanoi, että älä sinä huolehdi ja öitä valvo, kun eihän tässä mene kuin pari minuuttia kun nämä kuuntelee niin tuu vaan niin usein kuin tuntuu tarpeelliselta. Kyllä me Joanna kuule ens kesänä nautitaan vauvan kans ihanasta ajasta pienen kans, kun ei tarvi edes vaatteita pukea kovasti, että voi lähtee ulos. *haaveilee jo*



IinaMiiolle supistuksia ja nopeasti ja helposti kuluvia loppu metrejä ennen pikkuisen syliin saamista!



Energiaa puhkuva miikuko, joka aloittaa nyt siivouksen, kun sai mielenrauhan

Miltä teistä on tuntuneet kohdun kasvukivut. Mulla on nyt vko 7+2 ja eilen sekä tänään on ollut outoja kipuja alavatsalla. Todella vaikea kuvailla sanoin, ihan niin kuin " venyisi tai laajenisi" vatsassa ei tunnu sellaiselta ns. supistukselta niinkuin menkkakivut. Aiemmin olen tuntenut vain sellaisia hetkittäisiä viiltäviä kipuja, nyt kipu on pitkäaikaisempaa ja suuremmalla alueella.



Onkohan tämä normaalia? Soitan huomena neuvolaan, niin kai voin samalla kysyä tästäkin.

Neronjalle suuri lohtuhali!!



Ja nyt itsekkäästi omaa napaa.

Kävin alkuraskauden ultrassa, jossa löytyikin sikiö ja syke, oli ihanna nähdä se siinä ruudulla..

Mutta- löytyi myös toinen sikiö, mutta ei sykettä. Samassa sikiöpussissa vieläpä. Kuollut vauva. Voi hyvänen aika!!

Mä olen aivan mäsänä, kaikki energia menee siihen, että pitää itsensä koossa! Viikon päästä TAYS: iin seurantaan, lääkäri ei uskaltanut ennustella suuntaan jos toiseenkaan.

Eli vaihtoehdot ovat sitten että se elävä vauva on jotenkin niin sitkeä sissi, että ei hätkähdä kuolleesta sisaruksestaan, tai.. no, toisen vaihtoehdon tiedättekin.

Itkettää, mutta silti arki on elettävä, ja hommat hoidettava, vaikka sisällä huuttaa pieni minä apuun ylempiä voimia..



Oli ihana lukea teidän hienoja ultrakokemuksia!

Kaikille hyvää vointia, ja jos teillä tietoa vastaavista Onnistuneista raskauksista, niitä olisi kiva kuulla



kuutar rv 7+5, jonka toinen vauva, josta ei edes tiedetty, on jo kuollut...

antteksi!!!!

Terveisiä etomislandiasta.



Melike sanoi, että pelko hävisi kun liikkeet alkoivat tuntua ja samaa sanoi minulle lääkärikin. Sitä ennenhän ei voi ¿olla ihan varma¿. Ihanaa, että sinä olet jo saanut ¿rauhan¿ : ) ja voit nautiskella raskaudesta.



IinaMiiolle onnea matkaan ja pikaista eroon pääsyä noista tukalista tuntemuksista. Jos näin voi sanoa ;)



Juanitalle, en osaa suurella kokemuksella sanoa, paitsi pari viikkoa sinua edellä menevänä : ) Väillä vatsassa jotenkin kiristää ja repii, viiltää kuten sanoit. Ja välillä tuntuu sellaisia pidempikestoisia pallomaisia tuntemuksia. Pari kertaa on tuntunut tuolla selänkin puolella sillä tavalla ¿menkkamaisesti¿.



Kuuttarelle lohtuhali ultrakuulumisten vuoksi. Täältä olen kyllä lukenut useita kertomuksia samankaltaisista tilanteista kuin sinulla. Ja hyvällä menestyksellä on raskaus jatkunut. Pidän valtavasti peukkuja ja toivon pelkkää parasta sinulle ja sitkeyttä pikkuisellesi.



Miikukon tapaan luulen minäkin ravaavani neuvolassa myöhemmin sydänääniä kuuntelemassa. Onnea sydänäänten kuulumisesta.



Yksityinen lääkärini evästi minua eilen neuvolan lääkärintarkastuksiin sanoen, että JOS ja KUN päättävät kuunnella ne sydänäänet ja mikäli niitä ei kuulu, on vaadittava ultra-aika. Sillä sen pelon ja hermostuksen kanssa ei jaksa kukaan olla varsinkin kun edellisestä km:sta on vain 4kk (sama kai se o kuinka kauan). Siis mikäli mitään ei kuulu.

Muistan kesällä kuinka lääkäri sanoi, että ¿kuunnellaan, vaikkei sieltä mitään kuulu¿ ja ihan omasta tahdostaan. Ja eipä kuulunut, ei, kun lopulta selvisi, ettei ollut mitään kuunneltavaakaan enää niillä viikoilla :(

Onko tällaista ¿mallia¿ tarjottu teille muille? Ajattelin pyytää noin. Tai siis sanoa, että kuuntelee vain, jos haluaa, mutta jollei mitään kuulu haluan ultran. Mitenköhän suhtautuvat? Muutoin olen taas aivan paniikissa.



Ja se siitä oireettomuudesta. Keksinpä loistavan asian ja pesin hampaat tänään ihan ensimmäisenä tekonani aamulla ja siitähän sitten saikin syöksyä oksentelemaan. Ja aamulla tuli syötyä tavanomaista hiukan enemmän ja päivällä vähemmän ja iltapäivällä sitten taas kaikki ulos. Nyt alan jo epäillä tuota ensi keskiviikon töihin menoa. Oireista ei siis epäselvyyttä :)



Ja lisäksi minä, joka olen vältellyt kypsentämättömiä juustoja, kalaa yms. olen syönyt pakastemarjoja kilokaupalla viimepäivinä. Ja APUA, niissähän on suurempi listeria-riski kuin missään. Niitä on kaapissa 5kg! vadelmaa ja mansikkaa, eikä mitään itse poimittua, jotain unkarilaista varmaan. Perhana, nyt on ryhdyttävä keittämään niistä kiisseliä ja unohdettavat nopeat marjapirtelöt ja ihana kylmät aamujuomat.

Sillä tuolla marjamäärällä mitä niitä olen syönyt (700g/pvä) tuskin ainakaan riski vähenee¿ Vaikka olen sitä mieltä, että mozzarellaa yms. syödään kyllä ympäri maailman ja lapsia syntyy sielläkin¿ että siis tuskin näistä kannattaa mitään paniikkia ottaa. Paitsi noista monen kilon pakastemarjamääristä, otin jo :)



Terhakkaa torstai-iltaa kaikille



Aapeli ja papu 8+6