Lue keskustelun säännöt.
Miksi hankitte lapsia?
16.10.2011 |
Hei kaikki äidit ja miksei isätkin! Kysymykseni on, mistä syystä haluatte lapsia? Itse olen 26-vuotias työkyvytön mielenterveyskuntoutuja, olen ollut seitsemisen vuotta masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeellä. Itselläni on ollut aika vaikea elämä, koulukiusaamista ja vaikea, vaikkakin ehjä perhetausta. En haluaisi mitään muuta niin paljon kuin kuolla pois tästä kauheasta elämästä, mutta itsemurhaa en aio tehdä. Faktahan on, ettei elämä ole helppoa kenellekään, joten miksi siirtää taakkaa aina uusille sukupolville? Itse en koskaan aio hankkia lapsia, eikä kyllä ole miestäkään, jonka kanssa niitä hankkia. Täsmennän vielä, etten ole lapsivihaaja: lähipiirissä on rakkaita lapsia, mutta lasten kasvatus tervejärkisiksi, kunnon kansalaisiksi vaikuttaa kieltämättä välillä raskaalta ihan terveellekin, normaalille ihmiselle... Joten, miksi lapsia?
Kommentit (25)
Olen sen tiennyt jo muutaman vuoden ikäisenä. Jo 1 vuotiaana paapoin vuotta nuorempaa sisarustani.
Olen hyvä äitinä, olen hyvä lasten parissa. Se on mun elämän tehtävä.
Ihmiset loppuisi maailmasta jos kaikki ajattelisi, ettei "tehdä" lapsia kun maailma on niin julma paikka.
Olen onnellinen 4 lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
halusimme elämäämme lapsia, halusimme näyttää lapsillemme sen ihan mukavan, joskus tietty masentavan mutta joskus myös riemukkaan elämän joka meillä on, halusimme jonkun jolle opettaa minkä olemme oppineet elämästä, ja halusimme tuhlata ja saada rakkautta.
Siinä samassa saimme (lähinnä ehkä minä) myös pään pois perseestä sikäli, että sai muuta ajateltavaa kuin että mulla on paha mieli, mullehetikaikkinyt.
Kiitos kaikille vastauksista! Vielä saa toki kommentoida ja tuoda esille uusia näkökulmia, jos niitä vain on. Toivoo ap
Olen pari vuotta vanhempi sinua, ap, mutta miettinyt aivan samaa! Välillä halu saada oma lapsi (ja siirtää geenini eteenpäin?) tuntuu aivan pakahduttavalta. Mutta enimmän osan aikaa ajatus jälkikasvusta kauhistuttaa. Minäkö olisin vastuussa jonkun puolustuskyvyttömän pienen olennon elämästä ja onnellisuudesta? Entä, jos synnytän suurella tuskalla maailmaan uuden koulukiusaajan, massamurhaajan tai masentuneen? Entä jos lapsi olisi vaikeasti sairas tai vammainen? Tai entä jos hän olisikin seuraava Einstein? Liian suuret riskit, puoleen tai toiseen... Haluaisin antaa elämän uudelle suht onnelliselle ja tasapainoiselle ihmisolennolle, mutta epäilen, kykenisinkö siihen...
Toki se on ihmisen biologinen tehtävä mutta on syytä muistaa että DNA on pelkkä molekyyli, jolla ei ole aivoja, eli se ei voi määritellä mikä on oikein tai mikä väärin. Kärsimyksellä ei ole minkäänlaista väliä tai painoarvoa evoluutiolle eli et voi käyttää sitä argumenttina. On olemassa teorioita että raiskaus olisi luonnollista mutta itse en lähtisi perustamaan lakeja, jotka sallisivat raiskauksen. Miksi vertailen raiskausta ja lapsen hankkimista? Siksi että kumpikin on täysin itsekäs teko, josta voi aiheutua tuskaa. Se että itse kärsisi lapsen menetettyä ei ole oleellista eikä tee lapsen hankkimista yhtään sen oikeutetummaksi koska se on vain oheisharmi (jos ajatellaan että pääharmi on se lapsen kärsimys tai kuolema esim. autokolarissa).
En lähde tästä nyt sen enempää väittelemään koska on myöhä, eikä minulla ole mitään sinua vastaan. Tarkoitus näillä kommenteilla oli lähinnä valoittaa näitä lapsi-hulluja äitejä että he eivät voi vähätellä sitä riskiä, mikä lapsesse aiheutuu. Sen pitäisi saada ihmisistä nöyriä kun miettii mihin oman lapsensakin on voinut tahtomattaan tuomita ja jos saan yhdenkin äidin luopumaan aikeistaan hankkia se kuudes tai seitsemäs lapsi status syistä niin olen tyytyväinen että avasin suuni.