~¤~ KISSANKULMAN loppuvuosi ~¤~

Vanha ei opi uusia temppuja...vai pitäisikö sanoa, että rikollinen palaa aina rikospaikalle! Täällä sitä ollaan taas, eikä nuorimmaisella ole ikää kuin se risat 4 kuukautta. :-)

Kuume alkaa olla taas kova. Ja tämä "tauti" on vissiin kroonista laatua.

Eli siis, kylläpä tekis mieli. Ja mikä oliskaan mukavampaa, jos Leannan tapaan yhdeksäs yllätys yllätys tulisi taloon.

Noh, mennään joulun yli nyt kunnialla, mutta uutena vuotena alkaakin kirjaimellisesti työnteko. Voe polo, mies rukka, mihin joutuu...(eikä vielä itse tiedä)

Pusut Kuonoon.

Tuolta odotuslistalta voisi minut ottaa pois. Nimittäin tuo viimeisin Pikkeliina syntyi 7 eloa, 2011.

Riesa, johan niitä uutisia odotettiinkin! Jotenkin tuosta viestistä olin lukevinani välistä, että tyttö tuli. Jos olen väärässä, niin korjataan virheellinen tieto välittömästi. :)



Mietin poistaessani, että jospa poistan vain LA:n ja jätän sinut sinne, mutta... Kiva, kun kävit piipahtamassa, ja tervetuloa takaisin listalle, jos/kun siltä tuntuu! :)



Tänne ei ihmeempiä, kamalaa kiirettä ja pituuskontrolleja. Joni kasvaa vähän hitaasti edelleen. Pituuskäyrä laskee jo hitaammin (nyt -1,8%), viimeksi 2 vkoa sitten lääkäri tuumasi, että taitaapa tuo kohta tuosta kääntyä, mutta seuraillaan edelleen. Tarkempaan syyniin joutui kuin isommat aikanaan, mutta kun verikokeet ja kaikki on kunnossa olleet, niin ei varsinaista syytäkään ole etsitty. Vielä. Syntyessäänkin kun oli varsin pitkä (+1,8%) ja meillä kaikilla lapsilla notkahdus on ollut (toisilla pienempi, myöhemmin tms) niin seuraillaan nyt. Pääseepä käymään neuvolassakin joka kk. :) Asiaa löytyy, kun joku jotain ymmärtäis, nyrkit pyörii suussa eli mahtaa pian hampaita tulla. Mahallaan vietetään suurin osa ajasta. Rauhallinen tapaus siis, isompien kopio.



Mutta pitää taas mennä oikooseksi, aamulla on auton katsastus ja kinkun metsästystä, illalla koulun joulujuhla. Torstaina alkaa joululoma. :)



Mukavaa joulunaikaa!



Äippä ja Joni 6kk

Niin alko joululoma koulusta ja samalla ihanat tappelut. Oltiin lasten kanssa liikenteessä: syömässä ja kaupoissa ja siellähän meni ihan tappeluks. Toivottavasti lapset tästä rauhottuu ku huomenna tulee miehen lapset tänne.



Itellä on ollu välillä virta ihan pois (kaame väsy) tän muuton ja raskauden takii. Paljon pitää viel tehä vaik onneks suurin osa on jo valmiiks laitettuna. Onneks supistelut on helpottanu eli eiköhän se kuuri oo auttanu virtsatie-infektioon. Ja vauva on alkanu liikkuu ihanasti :)



Olipas tosi omanapasta juttua, anteeks!



Hyvää vointia kaikille ja rauhaisaa joulua :)



Tarald 20+4 ja Nuppunen

Ja lyhyesti vauvauutiset: 20.12. klo 20.03 syntyi tonttutyttö, painoa 4445g ja pituus kotiinlähtiessä 50cm. Kirjoittelen tarkemmin vähän myöhemmin, nyt neiti tässä sylissä torkkuu. Mutta joulua päästiin onneksi kotiin viettämään.

Aamuhaamulle onnittelut ihanasta tonttutytöstä!



Aotearoa ja Siru 32+6

Aamuhaamu, ihanan prinsessan saitte ja sopivasti jouluksi kotiin. :)



Täälä on pitänyt kiirettä, saatiin sentään aattona kaikki kuntoon ennen pukin tuloa. Joni pääsi pukin syliin ja pukki sai nauttia oikein leveästä hymystä. :)



Mutta kello taas rientää...



Äippä ja Joni 6kk ja risat

Vauva uutisia on aina ihana kuulla. Synnytystarinoitakin on hauska lukea jos jossain vaiheessa aamuhaamulla on aikaa. =)



Täällä on tänään käyty niskapoimu ultrassa ja kaikki oli hyvin. Pieni söpöläinen siellä sätkytteli. Kyllä se vaan joka kerta on yhtä jännää ja ihmeellistä. =)

Olen ollut niin iloinen koko päivän.



Rakenne uä onkin sitten 23.2.



Kaippa meille sitten tosissaan on viides lauman jäsen tulossa. =)



Sirppana

Onnea Aamuhaamulle prinsessan syntymän johdosta :)



Ihanaa et Sirppanalla oli kaikki hyvin np-ultrassa. On se vaan jännää nähä pikkunen ultrassa, oli miten mones kerta vaan.



Me käytiin tänään rakenneultrassa ja kaikki oli pikkusella niin ku pitääki. Vauva liikku tosi paljon ja oli jotenki niin sulonen. Saatiin tietää et meille ois poika tulossa.



Mulla ei ollu sukupuolen suhteen toiveita mut mies toivo kovasti tyttöö ku sillä on edellisestä liitosta 2 poikaa. No ku saatin kuulla et poika ois tulossa ni huomasin miten mies vaikutti tosi pettyneeltä. Huoneen ulkopuolella se sano et suorastaan vituttaa...voitte vaan arvata kuka sai pidätellä kyyneleitä et päästiin autolle asti :( Jotenki toi oli niin inhottavasti sanottu et vieläki sapettaa! Koittihan mies sit viel sanoa et onhan se ainaki terve et eiks se oo pääasia. No ei auta muu ku toivoo et miehen potutus menee pian ohi ja ainaki viimestään ku vauva syntyy...



Tarald ja Nuppunen 21+2

Onnea sinullekin hyvistä ultra kuulumisista ja pojasta tietenkin. =)



Sen verran haluisin kommentoida, että uskon, että miehesi pettymys menee nopeasti ohi.

Minulle on tämä raskaus ollut melkoista mielen myllerrystä kun enhän edes halunnut lasta ja lisäksi olin kauhuissani ajatuksesta, että mitä jos saan neljännen pojan enkä sitä kaipaamaani toista tyttöä. Ja tämän ajatuksen kanssa meni aika kauan kamppaillessa. Aluksi ajatus neljännestä pojasta tuntui tosi pelottavalta, mutta nyt kun olen vaan asiaa käsitellyt ja miettinyt niin se on ihan sama kumpi sieltä tulee, vaikka haaveissa se toinen tyttö onkin. Mitä väliä sillä on kun mulla on kolme aivan ihanaa poikaa, vaikka en heitä ihan yhtä hyvin aina ymmärrä kuin tyttöä, mutta ihania he ovat. Tulkoot neljäs poika meille jos on tullakseen. Ihana hänkin varmasti olisi.



Vaikka suomalaiset usein ovat sitä mieltä, että ei saa toivoa jompaa kumpaa sukupuolta tai sitä ei ainkaan saa sanoa ääneen. Niin loppujen lopuksi monella on jokin toive. Toive on luultavasti suurempi jos on vain toista sukupuolta ennestään. Mutta toiveesta huolimatta en tiedä ketään joka oikeasti olisi pettynyt syntyvään lapseensa.



Mutta minä uskon, että miehesi tokenee pian ja jaksaa sitten innolla odottaa kolmatta poikaansa. Tarvitsee vaan aikansa. Itse olen iloinen, että sain käsiteltyä omat tunteeni jo ennenkuin on edes selvillä sukupuoli ja käsiteltyä ajatuksen neljännestä pojasta tai tästä lapsesta ylipäänsä.



Rakenneultrassa sitten selviää kuinka hyvin olenkaan asian saanut käsiteltyä. =)



Tsemppiä. Pahalta varmasti tuntui, mutta iloitse pojasta ja ajattele positiivisesti. Kukapa mies ei leuhkisi komialla poika katraalla. =)



Siprs

Aamuhaamulle suuret suuret onnittelut prinsessanyytistä - mukavaa, että saitte joulun viettää kotona sitten :)



Ja mahtista, ko Sirppanalla ultrassa kaikki oli hienosti :) Mulla ois reilut viikko rakenteeseen.



Ja voi Tarald tuota sun miestäsi :( Eiköhän hällä mene hetki asian sulattamiseen ja ole onnellinen tulevasta pojastakin. Sun pitää sanoa sille, ettei se oo mikään sekatyömies, ko vaan poikia suoltaa ;)



Ite kerroin sitten jouluaattona tulevasta vauvasta mun äitilleni, nii vastaanotto ei ollut kovin kiva . Eikait, ei voi olla totta ja nii edasin oli kommentit ja sitten seuraavana päivänä kuitenkin soitti, ko järkytys oli laantunut. Käski kuitenkin laittaa koiran pois, jota todellakaan en tee. Koiruli on meän perheenjäsen, jota ei pois anneta. En tunne edelleenkään monotuksia ton istukan takia, mutta onneksi sain hommattua sen dopplerin, nii kuulen tarvittaessa syänäänet ja kaikki on ok :) Masu on kasvanut jo sen verta, että on pitäny ihan uusia vaatteita jo ostaa ja ihmeekseni löysin paljon kivoja vaatteita HenkkaMaukalta ennen joulua. Nimeä olen makustellut siitä lähtien, ko jouluna haudalla käytiin - tykkään lukea hautakivistä vanhoja nimiä.



Mutta nyt pittää painua lasten kanssa ulos, ko on pakkasta ja lunta!

Kiitos rohkasevista sanoista! Niitä tosiaan tarvittiin! Totta se on ettei varmaan kukaan oo voinu olla täysin pettyny siinä vaiheessa ku vauva syntyy ja onhan tässä monta viikkoa aikaa tottua ajatukseen kolmannesta pojasta :)



Tänään mies pyys jo anteeks et sano eilen niin rumasti mulle tästä pettymyksestään. Se taitaa olla jo jonkinmoista edistystä...joten kaipa tää ajan kanssa tästä silleki iloks muuttuu.



Ite aion nauttii täysillä pojan odotuksesta ja toisaalta ihanaa et nyt mun kuopus (mun lapsista ainoo poika) saa kaverin. Totta se on et kai sitä ainaki alitajuntaisesti toivoo jompaa kumpaa sukupuolta vaikka sitä ei haluiskaan myöntää. Mä olin aatellu ite et oishan se ihana jos tyttö tulis ku miehel ei oo viel tyttöö ja se niin kovasti toivoo mut kuitenki mulla oli koko ajan sellanen olo et hoin miehelleki et älä nyt liikaa toivo tyttöä. Ehkä siks otin niin raskaasti sen ku mies oli tosi tosi pettyny...



AmaliaJoel: Jotenki tuttu tunne toi minkä säki koit ku kerroit äidilles tulevasta vauvasta. Mun vanhemmat on suhtautunu 3 viimiseen raskauteen vähän silleen et mitä sitä nyt enää lapsia hankkimaan, niiden mielestä 2 riittää. Hyvä et äitis soitti jälkikäteen. Oli varmaan aatellu asiaa. Varmasti tuleva lapsenlapsi on yhtä rakas ja ihana ku jo olemassa olevat. Mulla on muuten kans toi dobbleri ja oon kuunnellu ahkerastiki vauvan sydänääniä. Nyt ku tunnen liikkeet ni ei oo enää niin kova pelko siitä onks kaikki vauvalla hyvin.



Ja noista nimistä vauvalle: meillä ei taida ees olla yhtään nimiehdotusta pojalle...täytyy varmaan alkaa miettii.



Tarald ja masussa jumppaava Nuppunen 21+3

ja onpa kertakaikkisen ihanaa, että kulmat edelleen kasassa ovat :) Hei kaikki "vanhat" tutut: nani, leanna, amalia-joel, sirppana, mamiof4 ja kaikki muut; sekä tietysti tervehdys kaikille "uusille" mouruajille ja niille pienille kynsijöille, jotka vielä mahoissa pötkivät, ja muutama vissiin jo ulkopuolellakin :)



Tämän vuoden viimeistä päivää viedään, ja eikös sitä päivitystä kuluneeseen vuoteen aina tule tehtyä... Vähän erilainen loppuvuosi meidän perheessä sikäli on ollut, että tämä äiti on ollut "keikkatyössä" jo pari kuukautta eli olen viikot pois kotoa kun työmatka on n.200 km suuntaansa. Mies halusi pitää vähän "lomaa", joten on ollut lapsosten kanssa kotona ja pakko tunnustaa, että hyvin on mennyt. Totta kai ikävä on, mutta ekat viikot oli oikeasti tunne, että on lomalla, kun on kuitenkin yli kaks vuotta istunut täällä neljän seinän sisällä lähes 24/7. Pienet tytöt (2 ja 1vee) eivät ole reagoineet minun poissa oloon mitenkään eli nukkuvat yönsä, syövät hyvin, eivätkä jää perään huutamaan jos menen esim. vessaan. Pidän sitä merkkinä siitä, että heillä on turvallinen olo kuitenkin.



Taka-ajatuksena tässä hankkeessa on ollut se, että kun olen kuitenkin yli viisi vuotta ollut tuon talon kirjoilla ja siellä aikanaan minut "hajotettu", niin pääsisin tuota kautta tutkimuksiin esim. tämän käden takia, ja selvityksiin, olenko sovelias tuon alan hommiin enää ollenkaan. Sanoin tt-lääkärillekin, kun kummasteli ettenkö voisi lähempää töitä hakea, että sanonko sitten työhaastattelussa, että olen tosi reipas ja ahkera, mutta varmaan kahden viikon jälkeen s-lomalla kun käsi ei kestä. Pointti meni perille, ja nyt odottelen kutsua KYS:iin käsikirurgille arvioon.



Niin meidän toinen joulukuinen täytti sitten vuoden jo, ja hieman haikeana kasasin jo tuonne muistolaatikkovaatteet ja kirppisvaatteet eri laatikoihin, pesin kaukalon päälliset ja kovasti tässä suunnitellut, että joko kohta puoliin alkaisi siirtämään neitiä siskon kanssa samaan huoneeseen, kun osaa jo kiivetä sohvalle ja sänkyyn ja tulla nätisti pylly edellä alas...



Meillä on neljä makkaria tässä tönössä, ja pojat on vallanneet yhden, meidän sottapytty-neiti yhden ja yhteen on tehty näille pikku-lilleille varaus eli hommattiin sellanen ihana pieni kerrossänky. Emppu 2vee on jo kesästä asti nukkunut yläsängyssä ja alapeti odottaa siskoa :) Saataisiin sitten miehen kanssa oma makkari "takaisin"....mutta mutta mutta. Ihan on sellanen tunnelma, ettei tää nyt ihan vielä olekaan ihan selvä peli, että ihan ku joku olis unohtunu...



Pitäisikö viiden lapsen äidin älytä päätellä jotain, jos a.)menkat myöhässä kohta kaks viikkoa b.) vilutus/väsytys/huimaus c.)"painontunne" alamahalla d.)vellova olotila, varsinkin jos maha on tyhjä ??!!??!! Mä en rakkaat siskot voi olla raskaana, enhän? Mun pitää laittaa kesäks itteni kuntoon (meillä on kaveripariskunnan kanssa veto), kun mä oikeasti olen reilut 30 kiloa ylipainoinen, sit tää käsi todnäk vaatii leikkauksen (on vaivannu vuodesta-06) ja mä olen synnyttänyt 2 lasta kahden vuoden sisällä!!! Ei kai kenenkään kroppa kestä kolmatta kolmen vuoden sisään (kauhulla piruuttani katoin, että JOS näin olisi, niin laskettu olis tismalleen ton neiti nelosen 3vee syntymäpäivänä)?!?! Mitään testejä en suin surminkaan ole edes hankkinut, enkä ukolle hiiskunut puolella sanalla, se varmaan hukuttais ittensä tohon viereiseen järveen. Ja entäs sukulaiset sitten?! Äiti repis niin pelihousunsa, eikä mun veli varmaan puhuis mulle enää koskaan. Ne on seittemän vuotta yrittäneet lasta kaikin mahdollisin keinoin tuloksetta, ja meille näitä sataa kun sieniä sateella!!! Just joulun alla mun ei edes niin kovin läheinen täti soitti, kiitti kortista ja käytti tehokkaat 10 minsaa siitä puhelusta kertomalla kuinka ihana olo hänellä oli aikanaan sterilisaation jälkeen, ja minunkin kannattaa nyt vaan keskittyä lastenlasten odotteluun, ja että onhan meillä nyt varmasti ehkäisyasiat kunnossa... Taidan seota!



Vasta nyt viikolla aloin miettiä, että eikös niiden menkkojen pitäny joulukuussakin tulla, ja siitä se ajatus sitten lähti... Mitä ihmettä nyt pitäisi tehdä/ajatella/tuntea?!



Sekavin aatoksin:maalaisomppu ja viisikko

Oo omppu. Voisiko tässä jo kenties sitten onnitella? =)Nyt kuule vaan hommaat sen testin ja teet sen vaikka tulos taitaakin olla aika varma jo nytkin. Sitten otat ukko kullan hihasta kiinni ja sanot, että taas oot siemenes kylväny isukki. Et sinä yksin sitä lasta ole aluille saattanut.

Parempi asiasta puhua ettei jää vaivaamaan.



Meillehän nyt kanssa tulossa yhden laukauksen vahinko ja kun ei asiasta testin jälkeen heti keskusteltu niin näin kamalia painajaisia kun mies oli vasta joku aika sitten sanonut, että ei enempää lapsia kiitos, että näissä neljässä on ihan tarpeeksi hommaa.

Ja kun asiasta vihdoin keskusteltiin kunnolla niin painajaisetkin loppui seinään.

Nyt kumpikin jo odottaa vauvaa hyvillä mielin, vaikka toki hieman tuleva pelottaa.



(Muoks)

Ei meilläkään ole vielä kerrottu kuin kolmelle ihmiselle juuri sen takia, että tiedän sen jeesustelun alkavan. Katotaan sitten kertomista kun ei enään paljoa pysty piilotteleen ja tyyliin kerrotaan yhdelle niin hetken kuluttua koko suku tietää. Pistetään sitten päiväksi puhelin kiinni niin saavat rauhassa kiukutella ja jutellaan sitten kun alku järkytys on ohi. =)





Tsemppiä omppu.

Vautsii Omppulainen millasen yllärin tehit meille :D Ja hei - miehän oon tehny noi meän kolme nuorinta 3 vuoden sisään ja sen takia kroppani varmaankin halus lepoa, esmes km:jen muodossa, jotta elpyisi sitten kunnolla tähän raskauteen. Ei se luonto enempiänsä anna, mitä ihminen pystyy kantamaan :D Siis oikeesti, vau ja iiiks - tehe testi varmistaaksesi, mutta aika selvä peli se taitaapi jo olla. Olen täällä yhtä hymyä :D



Ja ite sitten "julkistin" raskauteni juorupalstalla eli Facebookissa. Ootin kyllä aivan toisenlaista vastaanottoa kavereilta/sukulaisita, mutta kaikki näyttävät olevan vilpittömän iloisia meän puolesta. Nyt on sitten sekin asia hoidettu -- toi muille kertominen. Viikon päästä ois sitten rakenne.

Mulla on vain pieni hetki aikaa, joten yritän tiivistäen saada kaikki haluamani sanottavani tähän..



Ekaksi tietty onnittelut Aamuhaamulle pienen tonttutytön syntymästä!



Sirppanalle onnea ihanista np-ultrauutisista!!



Taraldille onnea hienoista rakenneultrauutisista ja haleja ukkokullan kommenttien johdosta! Kyllä se ehtii tässä vielä moneen kertaan tottua ajatukseen pikkumiehestä ja varmasti rakastuu häneen viimestään syntymän hetkellä!



Riesalle vaan tervetulotoivotukset tuonne kuumepuolelle! Meitä on siellä vaan muutama joten mielellään otetaan porukkaa sinne enempi mukaan jos vaikka juttuaki enempi tulis :)



A-J: hieno juttu että ootte saanu myönteistä palautetta raskausuutisen kertomisesta, on sitte itelläki parempi mieli :)



Aotearoa:) jaksuja vielä makoiluun vaikka hienosti oot jo viikkoja saanu kasaan!



Mites Leannan rakenneultra meni? Onnittelut muuten raskaudestasi :)



Ja sitte rakas OMPPU! Nyt kuule teet sen testin! Et voi pitää meitä enää yhtään pimennossa :) Ai ai että voi ollakki ihanaa jos se kutonen pieni ois siellä sun masussa tuloillaan!

Ja juuh määhän oon kans semmonen +30kg, muistat varmaan, ja kovasti oon yrittäny painoa äitin kans (jolla sitä on vaan +5kg) pudotella, mutta aika laiskaksi tuo kroppa turkkanen on ruvennu ku ei nuo lähe vaikka veihtellä leikkais! Mutta niin kyllähän sitä ehtii laihiksella sitte loppuelämänsä olla vai mitä! :)

Nuo on kyllä ihania nuo sun jutut, joka kerta saa hymyissä suin niitä lukea! Kiitos siitä!



ON: uudella kierrolla ollaan, edellinen veny 75pv:ksi ja teroilla se saatiin loppumaan...nyt siis ollaan periaatteessa oviksen aikaa kierrossa mutten oo varma onko sellasta mulla tässäkään kierrossa...noh tänään alkaa kuiteski uus satsi teroja tuleepahan kierto ainaki ajallaan suurinpiirtein.



Ja ai niin hyvää uutta vuotta kaikki kissarouvat!



Nyt täytyy kiiruhtaa pankkiin, lainhuutopapereita kirjottamaan..



nani

Nyt on siis ymmärrettävä ilmeisesti, että kissankulma aivan villinä liputtaa tämän "kurjuuteni" olevan positiivinen missio?! Tilannepäivitys on, että ei edelleenkään sitä punaista paholaista missään, mutta kaikki tikut lepäilevät yhä apteekin hyllyllä. On niin sisu kaulassa, asia tuntuu huomattavasti epätodemmalta, kun vaan on pää pensaassa...



Viikonloppuna jossain sivulauseessa jonkun ihan muusta aiheesta keskustelun lomassa se meillä asustava miekkonen totesi äärimmäisen päättäväisesti, että hänelle ei ainakaan tule enää yhtä ainuttakaan lasta. Hemmetti! Oikeasti meinasi suusta lipsahtaa sammakko, että kas kun ei ole tullut mieleen, kun siellä peiton alla hilautuu lähemmäs "pahat" mielessä!



Pakko kaatua sänkyyn, aamuvuoroviikko ja niiiiiin väsynyt. Aikaisintaan viikonloppuna alan tikkua tuijottaa, siihen asti uskottelen, että minulla on endometrioottinen vuotohäiriö...



Maalaisomppu mietteineen :)

Eli hyvin omanapainen viesti. Alkuun kuitenkin kaikille kiitokset onnitteluista. Vihdoin oli aikaa lukea täältä kuulumisia, päivät kuluvat aika nopsaan. Nyt ollaan tuon kaksiviikkoisen tontun kanssa kahdestaan kotona, isommat ovat koulussa ja mies lähti nuorimmaisen kanssa käymään mökillä. Minä puolestani kävin nöttösen kanssa eka kertaa vaunuajelulla, ja nyt neiti tyytyväisenä nukkuu eteisessä. Pitää käydä kohta raottamassa vaatteita, ettei tule liian kuuma.



Synnytyskertomusta: Minähän menin 19.12. kalvojen puhkaisua varten sairaalaan, mutta kun salissa oli ruuhkaa, niin päättivät, että kypsytellään vähän. Niinpä minulle laitettiin ballonki, eli katetrisysteemi, jonka tarkoitus oli käsittääkseni ärsyttää kohdunsuuta ja saada se näin kypsymään lisää. Vajaan vuorokauden sen kanssa kärvistelin, ja sen myötä kohdunkaula lyheni ja avautui kahdesta sentistä neljään. Niinpä sitten 20.12. puolen päivän jälkeen pääsin saliin ja kalvot puhkaistiin. Mitään hurjia supistuksia tämä ei saanut aikaan, joten neljän jälkeen otettiin muistaakseni oksitosiinitippa kehiin. Sittenhän niitä supistuksia alkoi tulla... Joskus ennen kuutta totesin kätilölle, että voisi joku kivunlievitys olla paikallaan, eli epiduraalia olin jo aiemmin esittänyt toiveena. Olisiko puoli seitsemän aikaan laitettu epiduraali, joka toimi aika hyvin. Toiseen jalkaan jäivät supistukset tuntumaan (älkää kysykö, miksi jalkaan, ehkä joku hermojuttu). ennen puudutusta olin viisi senttiä auki, ja siitä tunnin päästä jo melkein täyden kymmenen. Varsinainen ponnistusvaihe kesti 10 minuuttia. Tähän asti siis kaikki meni hyvin, pieni repeämä tuli vain. Mutta istukkapa ei sitten irronnutkaan, joten leikkaussalin kautta oli koukattava. Koska istukan irrotus tehtiin nukutuksessa, niin en siitä osaa sanoa mitään. Ainoa harmi oli matala hemppari, kun verta meni reilummin. Tilannetta on kuitenkin korjattu raudalla ja vertakin sain sairaalassa, joten olo alkaa nyt olla aika hyvä.



Kaikista erikoisin tai yllättävin juttu oli se, että mies ei päässyt synnytykseen, vaikka oli vapaalla ja mummo oli hoitamassa lapsia. Ukkokulta sairastui tuolloin, joten pääsi osallistumaan lähinnä tekstiviestejä lukemalla. Ja tietysti sitten hermoili, kun ei mitään kuulunut, kun olin siellä leikkaussalissa. Onneksi oli mukavat kätilöt, joiden kanssa urakasta selvittiin kunnialla. Pieni paniikki meinasi iskeä päätä ponnistaessa, mutta rauhalliset kätilöt ja oma järki saivat siinä takaisin raiteille.



Kaikkinensa loppu hyvin, kaikki hyvin. Vauvelilla on sivuääni, mutta tarkan tutkimisen jälkeen lastenlääkäri oli sitä mieltä, että se häviää. Kolmen kuukauden kohdalla käydään kuitenkin kontrollissa sen tiimoilta.



Nyt taidan täyttää vähän tiskikonetta, kun nöttönen jatkaa uniaan.



Aamuhaamu ja neiti 2vkoa

Onnittelut hyvistä ultrakuulumisista Sirppanalle ja Taraldille! Taraldille vielä lohtuhali miehen käytöksen takia.



AmaliaJoel: minun äidilläni oli ihan samanlainen reaktio kuin sinun äidilläsi kun kerroin odotuksestamme. Onneksi kuitenkin kaikki muut ovat kuitenkin ottaneet asian hyvin, niinkuin näyttää käyneen teilläkin :)



Nanille kiitokset tsempityksestä: eilen meillä lopetettiin kaikki estelyt (tabletit ja vuodelepo) kun 34 viikkoa tuli täyteen ja palasin taas takaisin pelkkään neuvolaseurantaan. Toivottavasti sinulla kierto pian tasaantuu ja pääsette yrittämään vauvaa ihan tosisssaan!



Sitten omaan napaan: meillä on jännittävät hetket nyt menossa kun limatulppa lähti irtoamaan viime perjantaina. (Eli paria päivää ennen kuin sain lopettaa estolääkkeet.) Supistuksia tulee nyt kipeitä ja usein. Mutta ei ihan tarpeeksi kipeitä, eikä tarpeeksi säännöllisesti, jotta synnytys näillä käynnistyisi. Kaikki meidän muut lapset (5kpl) ovat syntyneet 3-5 päivää limatulpan irtoamisesta ja tänään olisi nyt neljäs päivä menossa.. Saas nähdä kuinka tässä käy. Vieläkin kyllä haaveilen, että edes 36 viikolle päästäisiin (silloin vauvan saisi suht todennäköisesti vierihoitoon), mutta aika näyttää...



Mikä parasta, meidän aikaisempien keskosten syntymäviikot on ohitettu ja olo on ihanan rauhallinen nyt.



Aotearoa ja Siru 34+1

Piti tulle taas tänne häiriköimään kun täällä on Aotearoalla jännät ajat meneillään! Oikein hurjasti voimia tulemaan viimeiseen rutistukseen, sillä eiköhän se pikkuinen Siru-neiti sieltä kohta synny, jos ei ole jo syntynyt! Onnea tulevaan kuitenkin!

Hienosti kyllä olet saanut viikkoja kasaan, ei voi muutako onnittella sinnikkyydestäsi! Mutta mitäpä me ei lastemme vuoksi tekisi tai kestäisi :)



Ja Ompulle...pakko oli sullekki tulla sanomaan ku rupes niin harmittamaan tuo sun tilanne...

Hehkuttelin niin kovasti tuota sun tilannetta jos sää pikkuista oottaisit ku tiedän sun kuutosesta haaveilleen, mutta tosi vaikea tilanne sulla oikeasti sen ukkokullan kanssa on!

Ymmärrrän kyllä varsin hyvin että sua pelottaa ihan ottaa asia puheeksi hänen kanssaan. Meillä tuo mun kultani kans aina silloin tällöin väläyttelee tuota samaista repliikkiä että ei yhtään lapsia meille enää kiitos! Mutta kyllä se sitte kans voisi sanoa joka ilta siihen malliin kiehnää ettei paljo haittaa jos sieltä vitonen merkkejä tulemisestaan antais :) Eli tosi aikuisihan nuo meidän rakkaat on ja ei se pitäis enää tuossa iässä mikään yllätys olla jos plussaa pukkaa =D

Mutta ensimmäisenä (jota kyllä kovasti ootan) sun pitäs se testi tehä ja sitte miettiä miten sen miehellesi kerrot jos (ja kun) se kahta viivaa näyttää...

Edellisestä plussasta (mies oli reissunpäällä ja en oikein tienny mikä päivä sen vauva-asian kanssa oli) mää otin kännykällä kuvan ja laitoin sen viestillä hälle menemään. Sai sitte ihan rauhassa itekseen sitä tuumailla ja sisäistää ennen ku sille takaisin soitin, tai en nyt muista soittiko se...Mutta kuitenki jos siinä oli jotain negatiivisia ajatuksia heti niin empä sitte niitä tarvinu kuulla :) ja en niitä kyllä kuullutkaan.

Kuitenkin kovasti jaksuja sulle ja oikein kunnon halirutistus!



Olipas mukava lukea Aamuhaamun synnytyskertomusta! Nuo on kyllä niin ihania ja jännittäviä luettavia :) Harmi ku isukki ei päässyt synnytykseen mukaan, se kyllä on lohduttava tuki vaikka ei meillä ainakaan siitä muuten mitään iloa ole ollut =D voin kyllä kuvitella mikä paniikki toisessa päässä iskee ku viestiä ei takaisin päin kuulu! Onneksi tosiaan loppu hyvin kaikki hyvin!



Vauva- ja plusssauutisia ootellessa!



Terkuin nani

Näin siis alko jo uus vuos ja uudet kujeet ;) Ja odotusaika senku vähenee...jotenki jännää et justhan sitä vasta teki plussatestin ja nyt on kuitenki jo yli puoles välis raskaana.



Maalaisomopulla on tosiaan jännää nyt! Kuinka maltat olla testaamatta? Eiköhän mies kuitenki innostu vauvasta ku saa kuulla raskaudesta. Jotenki itestä tuntuu ku on jo monta lasta ni se yks siihen ei oo niin kovin paha enää. Mieski tossa ennen rakenneultraa totes et jos nyt ei oo tulossa tyttö ni sit tehää niin kauan et tulee. Vitsihän se oli mut ehkä yks lisää ei tässä kaaoksessa enää tunnu kauheen pahalta. Nyt ku on 3 viikonloppuna kuussa 6 lasta ni se seitsemäs sopii joukkoon hyvin.



Hyvä sirppana ku saitte miehen kaa juteltuu yllätysraskaudesta. Ehkä se sulattelu kestää heten ja sit voi alkaa hyvillä mielin odottaa yhessä. Yhteinen odotushan tää kuitenki on!



AmaliaJoel: Facebook on hyvä kanava tuoda julki uutiset ;) Niin mäki tein tän raskauden aikana ja pian tästä ties lähes kaikki tutut. Eipä tarvinnu soitella ja selitellä kellekään!Ja yllättävää kyllä mäki sain vaan positiivista kommenttii :)



Nani: Tsemiä vauvan yritykseen! Toivottavasti pian onnistaa!



Aamuhaamu: Olipa ihana lukee sun synnytyskertomus :) Tuli heti oma tuleva synnytys askeleen lähemmäs. Kurja ettei sun mies päässy mukaan synnytykseen mut hienoo et kaikki meni hyvin vaikka jouduiti istukan irrotukseen. Oliks sun mies sit tosi kipeenä? Saaks sitä tulla mukaan synnytykseen jos on vaan jotain pientä esim. lämpöä tai nuhaa? Ihania vauvantuoksuisia päiviä sinne!



Aotearoa: Sulla on jännät päivät menossa :) Tsemiä synnytykseen ku lähtö tulee ja eiköhän se pian tuu! Ihana kuulla sit miten kaikki meni.



Omaa napaa: Vauvan liikkeet on alkanu tuntuu tosi hyvin. Eilen illalla oli oikeen vaikee saada unta ku vauva jumppas niin kovasti. Tänään oli pakko ostaa pikkunen 50 senttinen puku aleista. Nyt voi sitä hypistellä rauhassa kotona ;)



Tarald ja Nuppunen 22+3