Lue keskustelun säännöt.
Molemmat vanhemmat töissä, useampi lapsi...
16.10.2011 |
Onko teidän mielestänne elämänlaatunne kunnossa?
Musta tuntuu, että elämä menee ihan hukkaan, kun koko ajan on kiire, ja kaikkien perusasioiden pyörittäminen täyttää päivät täysin.
Meillä on 3 lasta, ja periaatteessa arki pyörii ihan mainiosti, käytännössä musta tuntuu, että koko ajan laahaan perässä, parin päivän herpaantumisen korjaaminen vie viikon, että saa taas hommat ajan tasalle, sellaista hyvää rauhallista aikaa perheen kanssa ei ole, vaan koko ajan pitäisi tehdä jotain.
Meillä on lasten asiat saatu järjestettyä sikäli hyvin, että heillä on suhteellisen lyhyet hoitopäivät ja yksi vapaapäivä arkena, mutta me aikuiset... Noh, mies ehkä jaksaa vielä vähän paremmin, mä en meinaa enää millään jaksaa.
Lapsia on 3 ja me miehen kanssa tehdään molemmat uraa, tosin 8h päivä työajan puitteissa.
Onko kukaan vaan päättänyt jäädä kotiin, ja tehnyt sen kanssa?
Kommentit (45)
tosin asiaan myötävaikutti yhden lapsen vammaisuus.
En ole katunut. Jääpä edes aikaa ja voimia olla perheen kanssa vaikka välillä rassaakin se, ettei rahaa tulee kuin yhden ihmisen palkka ja lapsia on neljä. Toisaalta en usko, että olisimme juurikaan onnellisempia vaikka rahaa olisi enemmän. Aika hyvää elämää elämme, kun ei aina ole kiire eikä väsynyt. Mieskin saa huilata työpäivän jälkeen, kun mulla on aikaa tehdä enempi asioita kotona lumitöistä suursiivouksiin ja varsinkin lasten asioiden hoitamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käydä nuuhkaisemassa sitä persausta, ja sinä voit mennä mukaan, jos siltä tuntuu.
Pillastun kun väsyttää, enkä edelleenkään tule kenellekään selittelemään syitä lapsilukumme takana.
Omassa työssä osittainen hoitovapaa ei työn luonteen takia onnistu. Mies taas on esimiesasemassa, enkä usko että hän kokee siihen niin tarvettakaan.Lähinnä ongelma lienee se, että MINÄ olen uupunut. Ollut jo aika pitkään. Minä olen se, joka tarvitsisi sitä lepoa ja rauhaa edes välillä.
osallistuuko lapset kotitöihin?
miksi teillä on kokoajan kiire??
meillä on viisi lasta, jotka kaikki koululaisia. Ihmettelen, miten te meinaatte sitten ehtiä, kun teillä on kolme harrastusikäistä lasta, joiden kuljettamiseen menee useimmat illat, ja heidän läksyjensä perään pitää ehkä katsoa. Lisäksi kouluikäiset lapset ovat päiväsaikaan kavereineen kotona, joten sotkuakin kertyy sitten aikalailla enemmän. Lisäksi ruokaa pitää laittaa useammin ja enemmän.Kiire ei siis ole vähenemään päin tulevina vuosina. Kai se kaikki on suhteellista. Minusta taas omasta vinkkelistäni teidän elämänne pitäisi tässä vaiheessa olla melko kiireetöntä.
yläpäätäsi, etkä vain sitä alapäätäsi...
Ihmisillä on erilaisia töitä, erilaisia työmatkoja jne.
Jos istuu kaupan kassalla ja asuu työpaikan ja koulun vieressä, on varmasti vähemmän kiire kuin jos on vaikka uutistoimittaja, työmatkaa on tunti ja kouluun esimerkiksi pitää kuskata ja miehellä on työmatkoja.
Sinusta tuntuu että asiat laahaavat, sinusta tuntuu että on kiire. Ajattele toisella lailla niin ei enää tunnu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(enkä sit mitään kuntokeskusjoogaa). Kiire kolmen pienen kanssa ei vähene vielä muutamiin vuosiin, lähdöt, aamu- ja iltatoimet tulee luultavasti olemaan aikaa vieviä ja tuskastuttavia vielä aika pitkään. Ja sitten tulee harrastusrumbat, taistelut läksyjen tekemisistä jne. Se mitä sä pystyt muuttamaan on suhtautumisesi siihen kiireeseen ja hektiseen elämäntilanteeseen. En suosittele töistä poisjättäytymistä tai edes osittaista hoitovapaata vielä ennen kuin pääset jonkinlaiseen balanssiin itsesi kanssa. Myöhemmässä vaiheessa voi toki olla että jollain uudelleen organisoinnilla olisi mahdollista hieman vähentääkin töitä ja saada vapautuva aika käytettyä hyvin. Usein kuitenkin saattaa olla että 1,5h vähennys työpäivästä tai 4 päiväinen työviikko ei tuokaan sitä helpotusta mitä kuviteltiin, jos se oma toiminta/tyytyväisyys elämään ei ole kunnossa. Tsemppiä! Otsikossa siis oli mun ehdotukset. Mulla vastaavaan on nimenomaan auttanut jooga.
Ei siinä sitten auta, vaikka päällään seisoisi ja ne tienestinsä kaataisi jonkun muotigurun taskuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sulla kiinnostusta tehdä vaikka muutaman kerran viikkoon jotain ns. hanttihommia johon ei tarvitse sen kummempaa koulutusta? Esim. lehtien jakaminen tai jonkinlainen kotoa käsin tehtävä myyntityö? Jos miehellä ok palkka ja teidän kulut on kohtuulliset niin kyllä varmaan pärjäätte, vaikka jäisitkin kotiin. Jos elämä on yhtä stressiä niin siitä vasta sairaslomat tulee, jos oikein kunnon burn out iskee joku päivä.. Kannattaa hiljentää tahtia.
ja tuo minulle stressiä. Mies vuorotyössä, joten osaltaan hoitaa viemiset ja hakemiset silloin kun voi.
Koululle on n 200metrsiä kotoa, mutta välissä kantakaupungin vilkasliikenteinen katu, jossa ajetaan ylinopeutta liikennevaloista piittaamatta. Siksi ekaluokkalainen saatetaan kouluun. (Ei kyllä suostuis yksin vielä kotiin jäämäänkään). Sitten 1.5km päiväkodille. Fillarilla menee, joskin säätöä, kun eskarilainen polkee jalkakäytävällä ja minä ajoradalla... Julkisilla ja kävellen kestää jonkin aikaa. Ja pk:lta kodin ohitse viipottaen työpaikalle.
Menee n 1h20min, jos vien molemmat.
Ja toiseen suuntaan jopa kauemmin. Ekaks kodin lähellä olevasta ip-kerhosta koululainen ja hänen kanssaan hakemaan eskarilainen toiselta suunnalta ja sitten kotiin....
Elämä olis helppoa, jollei tätä logistiikkaa tartteis säätää.
Ens vuonna taas helpottaa, sitten ovat molemmat koulussa.
i] Mekin tehdään kumpikin 8h/5päivänä viikossa mies tekee vielä joka toinen viikko 13.30-21.30 lapsia tosin vain vielä kaksi mutta meillä lapsen hoito on järjestetty niin että pappa hoitaa, isompi on jo koulussa, siis ainoa asia meiltä jää pois arjesta on lapsen vieminen ja hakeminen hoitoon... =) lapsilla on yhteensä vain kolme harrastusta isommalla salibandy sunnuntaisin ja pienemmällä tiistaisin muskari ja keskiviikkosin perhesähly miehellä on salibandy treenit 2-3 kertaa viikossa + vielä talviliiga pelit, itse koitan kävellä ja uida 1-2 kertaa viikossa (uida siis) ja arki soiluu ihan mukavasti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kiire on viime vuosina vain lisääntynyt sen jälkeen kun kaksi vanhimpaa ovat menneet kouluun ja harrastuksia on tullut. Lapsia on kolme, joista yksi vielä päiväkodissa 4 pv viikossa!
Kahden vanhemman koulunkäynnin kanssa on jatkuvasti tosi paljon hommaa. Keskimmäinen on erityislapsi, tarvitsee apua KAIKESSA. Ei voida jättää yksin aamuisin eikä iltapäivisin. Ei esim. osaa yhtään kelloa vaikka on kohta 10-vuotias. Muutenkin läksyjä on paljon, myös normaaliesikoista on välillä autettava, esim. kuulusteltava läksyissä.
Kiirettä lisää se, että olen kolme iltaa viikossa täysin yksin lasten kanssa kun mies on töissä. NIinä iltoina hoidan kaiken: hoidosta hakemisen, kaupassa käynnin, ruoan laiton, harrastuksiin kuskaamisen.
Kaikilla lapsilla on vain yksi harrastus/lapsi, silti sekin tuntuu joskus liialta kun ovat eri iltoina:(. Käyn kerran viikossa kuntosalilla ja se on max mikä on mahdollista meidän perheellä! Miehellä ei ole yhtään ulkopuolista harrastetta! Ei vain ehdi/voi kun on muutenkin iltaisin paljon pois niin ei raaski ottaa lisäiltaa harrastukselle.
Omakotitalon hoito ulkoa ja sisältä vie todella paljon aikaa. Talo on onneksi valmis mutta autotalli vielä rakenteilla. Mies EI tee sitä onneksi itse. Se jo olisi kaiken huippu. Mutta puutarha ja kaikki ulkotyöt vievät vain aikaa:(. Sisällä on jatkuvasti jotain siivottavaa.
Lapsia yritän kyllä velvoittaa tekemään jotain, mutta yhtä paljon aikaa sekin vie kun itse patistan heitä tekemään. Tietty oppivat ehkä ajan myötä paremmin.
Mutta sama tunne on minullakin että harvoin on aikaa vain istua ja olla. Aina on jotain TEKEMISTÄ! Saman olen kuullut muiltakin samassa tilanteessa olevilta.
Minusta kiire lisääntyi paljon kun lapset menivät kouluun ja tuli paljon kuskaamisia kavereille/läksyjä/harrastuksia/kouluasioita joita pitää hoitaa. Lisäksi kolme lasta on aina enemmän kuin kaksi esim.
Helppoa mulla vielä oli kun kaikki olivat vielä pieniä. Vain perustarpeet piti tyydyttää. Nyt tuntuu että pitäisi ehtiä olla niiden lasten kanssa kunnolla, ehkä harrastaa jotain yhdessä, lukea, tehdä ruokaa...
ap:lla ei ole kouluikäisiä lapsia, joten ei hänen tarvitse kouluun kuskata. Ap:n kirjoituksessa ei myöskään puhuttu mistään työmatkoista, vaan työt tehtiin perustyöajan puitteissa. 28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhin hoitaa koulunsa ja harrastumenonsa itse ja 2 nuorinta harrastaa 2 kertaa viikossa. Koululle on 80m, kulkevat siis itse. Kaverit asuvat kaikki lähistöllä, joten sinnekään ei tarvitse kuskata. Ehdin itsekin harrastaa hyvin lasten harrastusten aikana ja miehen kanssa vuorotellaan muuten. Työmatkaan menee 30-40/suunta min riippuen ruuhkasta. Kuljen autolla, koska muuten menisi yli tunti per suunta.
lapsilla paljon harrastuksia, mutta ei meillä ole mihinkään kiire!
Tehdään miehen kanssa molemmat paljon etätöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja luulet olevasi muita parempi, koska olet revitellyt enemmän.
Lue itse paremmin ja mieti, että oikeesti hei, sinä et ole maailmannapa.
Tee konkreettisia asioita tuon kiireen selättämiseksi. Teillä siihen pitäisi olla taloudellisesti mahdollisuuksia, jos kerran molemmat olette hyvässä asemassa työelämässä:
- hanki auto / toinen auto
- ulkoista kodin siivous, puutarhanhoito, lakanapyykki tai mikä nyt sitten sua eniten rasittaa
- laske rimaa
- käy harvoin kaupassa, tee isoja satseja ruokaa jne.
- priorisoi
- selätä kaaos sopiviksi tehtäviksi
- yritä elää sopivasti hetkessä
- nuku riittävästi (jätä hommia tekemättä ja mene nukkumaan)
- joogaehdotus oli hyvä, siis muokkaa mieltäsi
itsekeskeiset omahyväiset kusipäät ärsyttävät aina.
voisitko perustella hiukan kommenttejasi! Ja jotain rakentavia ehdotuksia samalla, kiitos.
Lasten luonteet, oma ja miehen työ, onko epäsäännöllilset työajat, pitääkö töitä tehdä kotona, miten lapset hoitavat koulunsa, saako perhe apua, onko tukiverkkoja, lasten koulu- ja hoitomatkat jne! Missä asutaan, jos asutaan vuokralla kolmiossa kotitöitäkään tuskin on verrattuna jos asutaan maalla 200 neliössä, iso tontti jota hoitaa, pitkä tie joka pitää aurata talvella, iso nurmikko kesällä jne jne.
kun ainokainen aloitti koulunkäynnin.
Oli kotona ala-asteen ajan ja kouluttautui sen jälkeen uuteen ammattiin, vaikka ikääkin oli jo yli 40-v.
käydä nuuhkaisemassa sitä persausta, ja sinä voit mennä mukaan, jos siltä tuntuu.
Pillastun kun väsyttää, enkä edelleenkään tule kenellekään selittelemään syitä lapsilukumme takana.
Omassa työssä osittainen hoitovapaa ei työn luonteen takia onnistu. Mies taas on esimiesasemassa, enkä usko että hän kokee siihen niin tarvettakaan.
Lähinnä ongelma lienee se, että MINÄ olen uupunut. Ollut jo aika pitkään. Minä olen se, joka tarvitsisi sitä lepoa ja rauhaa edes välillä.