Molemmat vanhemmat töissä, useampi lapsi...
Onko teidän mielestänne elämänlaatunne kunnossa?
Musta tuntuu, että elämä menee ihan hukkaan, kun koko ajan on kiire, ja kaikkien perusasioiden pyörittäminen täyttää päivät täysin.
Meillä on 3 lasta, ja periaatteessa arki pyörii ihan mainiosti, käytännössä musta tuntuu, että koko ajan laahaan perässä, parin päivän herpaantumisen korjaaminen vie viikon, että saa taas hommat ajan tasalle, sellaista hyvää rauhallista aikaa perheen kanssa ei ole, vaan koko ajan pitäisi tehdä jotain.
Meillä on lasten asiat saatu järjestettyä sikäli hyvin, että heillä on suhteellisen lyhyet hoitopäivät ja yksi vapaapäivä arkena, mutta me aikuiset... Noh, mies ehkä jaksaa vielä vähän paremmin, mä en meinaa enää millään jaksaa.
Lapsia on 3 ja me miehen kanssa tehdään molemmat uraa, tosin 8h päivä työajan puitteissa.
Onko kukaan vaan päättänyt jäädä kotiin, ja tehnyt sen kanssa?
Kommentit (45)
Auto olisi kyllä käytettävissä tarvittaessa...
Nyt enää ensi kevääseen tätä kahteen paikkaan roudaamista, joten en sen takia viitsi ajokorttia hankkia.
Toisekseen ainakin lasten hakuaikana liikun ruuhka-aikaan 16.30-17.30 välillä, joten en tiedä nopeuttaisiko auto kulkemista Vallilan, Keskustan ja Töölön välillä suhatessa.
että lapset on sisällä kuivassa ja lämpimässä ja voivat syödä vaikka välipalaa.
Mieluummin seison lasten kanssa liikennevaloissa tai ruuhkassa niin että nämä mutustuvat välipalaa takapenkillä tyytyväisinä ja tavarat ovat takakontissa kuin yritän saada rapaisia lapsia jaksamaan siellä julkisissa liikennevälineissä ja kannan paitsi omat kamani, myös lasten reput jne.
Kun minä ylipäätään päätin hankkia lapsia ensimmäinen mitä tein oli ajokortin ajaminen... En jaksaisi päivääkään ilman omaa autoa.
Anna kun arvaan - siksi kun se on muotia.
hoitovapaalle. Kyllä vähän rauhoittuu ja keretään harrastaa yhdessä. Lapset on niin lyhyen ajan pieniä, että ei se 15 vuoden päästä tunnu missään. Töitä kyllä kerkeää tehdä ja sitten kun lapset muuttavat pois kotoa, jään osa-aikatöihin, koska en tarvi niin paljon itselleni käyttörahaa. Ylimääräisen vapaa-ajan harrastan ja teen juttuja, ehkä saan hoitaa lapsenlapsia. Tällaiset on suunnitelmat.
jossa olen töissä ti, to ja pe.
Lapsia 3, kaikki koululaisia
Anna kun arvaan - siksi kun se on muotia.
perse.
Jos ei ole älykkäämpää kommentoitavaa, kannattaa pitää päänsä kiinni.
Enkä kerro kiusallakaan, miksi meillä on kolme lasta. Se kun ei sinulle millään lailla kuulu, eikä tähän kyseiseen keskusteluun.
hoitovapaalle. Kyllä vähän rauhoittuu ja keretään harrastaa yhdessä. Lapset on niin lyhyen ajan pieniä, että ei se 15 vuoden päästä tunnu missään. Töitä kyllä kerkeää tehdä ja sitten kun lapset muuttavat pois kotoa, jään osa-aikatöihin, koska en tarvi niin paljon itselleni käyttörahaa. Ylimääräisen vapaa-ajan harrastan ja teen juttuja, ehkä saan hoitaa lapsenlapsia. Tällaiset on suunnitelmat.
millaisista töistä olette jääneet pois?
Itselläni tilanne on se, että työ on mielekästä, ura on kohisten nousussa, liksa on hyvä... mutta tämä kokonaisuus perheen kera vaan vie voimat, ja tuntuu ettei lopulta mitään jää käteen. ELi en pysty panostamaan töihin täysillä, enkä myöskään perheeseen, vaan kaikki on yhtä nuorallatanssia...
Meillä on yksi koululainen ja kaksi pk-ikäistä.
kestää, kun ostaa vain tarpeellisen ja laatua. Niin meillä on tehty. Ja onhan toinen töissä. Oikeastaan ei olla tingitty mistään. Ehkä se on kulutuskysymys?
terv. 3
Hyvin kärsii vähentää töitä :)
Kaksi jo omillaan ja pari koululaista.
Saan rauhassa nauttia vauva-ajasta ja olla kotona..
Sitten joskus kun palaan töihin, niin tehdään töitä miehen kanssa eri vuoroissa, niin ei tarvii viedä nuorinta hoitoon. Kotihoidossa ainakin 4-5 vuotiaaksi asti :)
Hyvin kärsii vähentää töitä :)
Kaksi jo omillaan ja pari koululaista.
Saan rauhassa nauttia vauva-ajasta ja olla kotona..Sitten joskus kun palaan töihin, niin tehdään töitä miehen kanssa eri vuoroissa, niin ei tarvii viedä nuorinta hoitoon. Kotihoidossa ainakin 4-5 vuotiaaksi asti :)
olet yhteensä ollut kotona? Onko työsi sellaista että siihen voi noin vain palata pitkän poissaolon jälkeen?
Täytyy myöntää että itse nautin työstäni niin paljon että ei ole käynyt mielessä kotiin jääminen. Limitämme töitä siten että lapsilla 6-7 h hoitopäivät. Pidän myös kiinni siitä etten tee töitä viikonloppuisin ja lomilla.
Kai sinä laskea osaat, kun kerran uraakin luot?
pois "keskipalkkaisista" töistä. Oikeastaan uran tekeminen keskeytyi ensimmäiseen äitiyslomaan. Ei meidän yksikössä olisi kyllä ollut mahdollisuuksiakaan edetä. Muiden lasten synnyttyä en kokenut oravanpyörää mielekkääksi, ja siksi päätös.
kun ap noin pillastui.
Yhden elättäjän varaan jättäytyminen on riskaabelia, koska mitäs sitten teette, kun se elättäjä jää esimerkiksi työttömäksi tai sairastuu?
Fiksumpaa on pitää kiinni molemman työpaikasta, mutta molempien ottaa osittaista hoitovapaata.
Ja sitten ulkoistaa kotitöitä.
kun ap noin pillastui. Yhden elättäjän varaan jättäytyminen on riskaabelia, koska mitäs sitten teette, kun se elättäjä jää esimerkiksi työttömäksi tai sairastuu? Fiksumpaa on pitää kiinni molemman työpaikasta, mutta molempien ottaa osittaista hoitovapaata. Ja sitten ulkoistaa kotitöitä.
En ole itse tehnyt täyttä työaikaa sitten esikoisen syntymän, enkä tee, ennen kuin kuopus pääsee 2. luokalta. Oikeus työajan lyhentämiseen on siihen asti, vaikkei Kelan tukea saakaan 3-6-vuotiaista. Veroprosentti kun laskee tulojen laskiessa, niin kyllä pärjää, jos taloudellisesti ei ole valmiiksi kovin tiukkaa.
mihis se ap katos??