Naapuri ei "vakaumuksellisist syistä" halua koululle halloween-juhlia. Mitkähän nuo syyt on?

no itse olen uudestisyntynyt kristitty ja meillä on joka vuosi halloween naamiaiset...

ja sitten nämä samat ihmiset jotka iloisesti puolustaa luurankojuhliaan, juoksevat karkuun tai jäävät sanattamaksi kun joku oikeasti kuolee lähipiirissä.

minulle pyhäinpäivä on päivä jolloin menen lapseni haudalle viemään kynttilän. Minä en naura kuolemalle tai leiki sillä.

Ollaan siskon kanssa saatettu hautaan molemmat isovanhemmat ja myös vanhempamme. Pyhäinpäivänä käymme viemässä kynttilät haudalle ja sen jälkeen korkkaamme viinin. Muistelemme siinä kuoleita sen mitä hyvältä tuntuu.

Miksi sinä synkistelet kuoleman edessä?

Niin hirvittävän pahalta kuin rakkaan lähteminen tuntuukin, en näe mitään syytä nöyristellä kuoleman edessä ja hiljaisena vain paeta nurkkaan. Kuolema koittaa meistä jokaiselle, kuolleita saa muistella ilolla.

ja sitten nämä samat ihmiset jotka iloisesti puolustaa luurankojuhliaan, juoksevat karkuun tai jäävät sanattamaksi kun joku oikeasti kuolee lähipiirissä.

minulle pyhäinpäivä on päivä jolloin menen lapseni haudalle viemään kynttilän. Minä en naura kuolemalle tai leiki sillä.

Ollaan siskon kanssa saatettu hautaan molemmat isovanhemmat ja myös vanhempamme. Pyhäinpäivänä käymme viemässä kynttilät haudalle ja sen jälkeen korkkaamme viinin. Muistelemme siinä kuoleita sen mitä hyvältä tuntuu.

Miksi sinä synkistelet kuoleman edessä?

Niin hirvittävän pahalta kuin rakkaan lähteminen tuntuukin, en näe mitään syytä nöyristellä kuoleman edessä ja hiljaisena vain paeta nurkkaan. Kuolema koittaa meistä jokaiselle, kuolleita saa muistella ilolla.

Niin, me siis ylensä vedämme ihan kunnon kännit sillä viinillä. Puhumme vanhemmistamme ja muistelemme aikaa heidän kanssaan, nauramme hölmöille yhteisille jutuille tai äidin hauskoille tavoille, isän sutjauksille. Eikä siinä ole mitään hymistelyä, että itku silmässä vähän muistellaan. Kunnolla nauretaan ja muistellaan mitä jaksetaan. Sitten ryypätään ja puhutaan muuta.

Kuolemalla ei tarvitse leikkiä, mutta sille saa nauraa.

Jotain rajaa sentään saisi olla amerikkalaisperäisen kaupallisen hömpän nielemisessä.

Äitienpäivä on jo mennyt nahkoineen, karvoineen, ja ystävänpäiväkin on jo aika pahalla mallilla.

Nyt jo alkaa riittää, kun halloweenilla ei ole mitään kulttuurista sidosta suomalaiseen kulttuuriin, kun kekri taitaa olla vielä vieraampi kuin pyhäinpäivä tai vainajien muistopäivä.

Suomessa on kai jo pakanallisena aikana juhlittu niin pisintä päivää kuin yötä, ja ikivanhoissa "kalentereissa" on kevät- ja syyspäivän tasaukset huomioitu. Eikö niissä jo riitä?

Näkeehän sen.

Tämä on niin pimeä ja ankea tasapäistävä maa että jokainen aihe juhlaan on positiivinen asia.

Ja kulttuurimmehan on länsimaisena melkoisen pitkälle yhteneväinen amerikkalaisen vastaavan kanssa.

Hömpäksi moista nimittää vaan wannabe "olen-parempi-kuin-te-koska-minä-olnkin-kulturelli" -ihmiset.

Jos jenkit osaavat kaupallistaa juhlan niin siitä pitäisi ottaa oppia eikä alkaa itkeä sen kauhean kaupallisuuden perään. Eikös se mennyt sitäpaitsi pois muodista Neuvostoliiton kaatumisen mukana.

Eivät saa juhlia yhtään mitään, sääliksi käy.

joilla kekri saatiin aikanaan pyyhittyä kalenterista pois.

Pakanallinen juhla.

ja sitten nämä samat ihmiset jotka iloisesti puolustaa luurankojuhliaan, juoksevat karkuun tai jäävät sanattamaksi kun joku oikeasti kuolee lähipiirissä.

minulle pyhäinpäivä on päivä jolloin menen lapseni haudalle viemään kynttilän. Minä en naura kuolemalle tai leiki sillä.

Ollaan siskon kanssa saatettu hautaan molemmat isovanhemmat ja myös vanhempamme. Pyhäinpäivänä käymme viemässä kynttilät haudalle ja sen jälkeen korkkaamme viinin. Muistelemme siinä kuoleita sen mitä hyvältä tuntuu.

Miksi sinä synkistelet kuoleman edessä?

Niin hirvittävän pahalta kuin rakkaan lähteminen tuntuukin, en näe mitään syytä nöyristellä kuoleman edessä ja hiljaisena vain paeta nurkkaan. Kuolema koittaa meistä jokaiselle, kuolleita saa muistella ilolla.

Niin, me siis ylensä vedämme ihan kunnon kännit sillä viinillä. Puhumme vanhemmistamme ja muistelemme aikaa heidän kanssaan, nauramme hölmöille yhteisille jutuille tai äidin hauskoille tavoille, isän sutjauksille. Eikä siinä ole mitään hymistelyä, että itku silmässä vähän muistellaan. Kunnolla nauretaan ja muistellaan mitä jaksetaan. Sitten ryypätään ja puhutaan muuta.

Kuolemalla ei tarvitse leikkiä, mutta sille saa nauraa.

voi kuule minä en synkistele, mutta minusta itse kuolemassa ei ole mitään hauskaa tai naurattavaa. Etkö tajua että on ero nauraa kuolemalle/pilailla sillä kuin vaikkapa nauraa niille hauskoille muistoille joita liittyy yhteiseen elämään edesmenneen kanssa. Kuolleiden muistelua toki voi tehdä iloisissakin tunnelmissa, mutta se ei todellakaan tarkoita sitä että naureskelisin itse kuolemalle.

ja se mitä viittasin tuohon että ihmiset eivät osaa sitten suhtautua toiseen joka on kokenut menetyksen. Tuttavissani on lukemattomia ihmisiä, jotka kertovat, että kun iso osa ystävistä häviää kuin pieru saharaan tai eivät osaa edes osanottoaan esittää kun toisilta kuolee lapsi. Sitten samaiset ihmiset vinkuvat, että kun ei tiennyt mitä sanoa, niin sen takia ei uskallettu enää ottaa minkäänlaista yhteyttä.

Siinä vaiheessa kun ihmiset osaavat asiallisestikkin suhtautua sureviin/läheisensä menettäneisiin niin en pane enää pahakseni tuota kornia luurangoilla ja piruhahmoilla leikkimistä. Mutta empä usko sellaista päivää tulevan, kun sen verran tabu on kuolema nykaikana.

ja sitten nämä samat ihmiset jotka iloisesti puolustaa luurankojuhliaan, juoksevat karkuun tai jäävät sanattamaksi kun joku oikeasti kuolee lähipiirissä.

minulle pyhäinpäivä on päivä jolloin menen lapseni haudalle viemään kynttilän. Minä en naura kuolemalle tai leiki sillä.

Ollaan siskon kanssa saatettu hautaan molemmat isovanhemmat ja myös vanhempamme. Pyhäinpäivänä käymme viemässä kynttilät haudalle ja sen jälkeen korkkaamme viinin. Muistelemme siinä kuoleita sen mitä hyvältä tuntuu.

Miksi sinä synkistelet kuoleman edessä?

Niin hirvittävän pahalta kuin rakkaan lähteminen tuntuukin, en näe mitään syytä nöyristellä kuoleman edessä ja hiljaisena vain paeta nurkkaan. Kuolema koittaa meistä jokaiselle, kuolleita saa muistella ilolla.

niin no sittenhän sinä vietät sitä pyhäinpäivää niinkuin perinteinen suomalainen kuuluu...vai viettekö te sinne haudalle pääkalloja ja kaiveltuja kurpitsoja piruiksi pukeutuneina?

ja missä kohtaa tekstiä luki, että synkistelen??? hieman on omia tulkintojasi kyllä tuo...

Jos joku joulukinkkunsa on uhritarkoituksessa uhrannut

niin silloin kannattaa jättää syömättä. Kannattaa jättää syömättä myös, jos samassa seurueessa on joku, joka voisi loukkaantua sen lihan syömisestä. Kristitty ei saa olla muille loukkaukseksi. Oman perheemme keskuudessa me syömme se joulukinkun ilolla ja kiitoksella ja ajattelemme, että meille on sallittua syödä kaikkea mitä lihakaupoissa on tarjolla, niinkuin Raamattu sanoo. Jos jonkun omatunto ei sitä salli, hänen on viisasta pidättäytyä syömästä.

Raamatussa ei joulukuusista ole mainintaa. Siinä ollaan tekemisissä ehdonvallan asioiden kanssa. Kukin tehköön niinkuin omatunto sanoo.

Sormuksesta sen verran, että pappi taitaa vaatia jonkun rinkulan vihkimishetkellä. Sormusta pidetään jatkuvuuden symbolina. Itse en sormusta käytä. Se ei avioliittoa heilauta mihinkään suuntaan.

sitä, että jouluateria on rituaaliateria. Uhriroolissa joulukinkku siinä on kun ajatellaan perinnäistapoja. On sinänsä merkityksetöntä, että et ajattele uhraavasi sikaa. Rituaalissa se on sen osa kuitenkin.

Joulukuusi on elämänpuun symboli. Ja elämänpuu löytyy Raamatusta kyllä.

Pappi ei vaadi sormusta.

Terv. teologi

kaikki eivät pidä hyvänä Halloweenin perusideaa. Ei myöskään sitä, että pukeudutaan noidiksi ym. Eivät halua olla missään tekemisissä minkään noituuden yms. kanssa.

kulttuuriset tekijät: suomessa on perinteisesti juhlittu pyhäinpäivää hartaissa tunnelmissa. Joku on joskus loukkaantunut kovastikin erityisesti jo oma lähiomainen on kuollut.

Näin ja Pyhäinpäivällä on Suomessa hartaat perinteet muutenkin. Ennen sen nimi oli vainajien muistopäivä, joten on melkoisen brutaalia juhlia joitan kummituksia tms.

ja sitten nämä samat ihmiset jotka iloisesti puolustaa luurankojuhliaan, juoksevat karkuun tai jäävät sanattamaksi kun joku oikeasti kuolee lähipiirissä.

minulle pyhäinpäivä on päivä jolloin menen lapseni haudalle viemään kynttilän. Minä en naura kuolemalle tai leiki sillä.

Ollaan siskon kanssa saatettu hautaan molemmat isovanhemmat ja myös vanhempamme. Pyhäinpäivänä käymme viemässä kynttilät haudalle ja sen jälkeen korkkaamme viinin. Muistelemme siinä kuoleita sen mitä hyvältä tuntuu.

Miksi sinä synkistelet kuoleman edessä?

Niin hirvittävän pahalta kuin rakkaan lähteminen tuntuukin, en näe mitään syytä nöyristellä kuoleman edessä ja hiljaisena vain paeta nurkkaan. Kuolema koittaa meistä jokaiselle, kuolleita saa muistella ilolla.

kaikki eivät pidä hyvänä Halloweenin perusideaa. Ei myöskään sitä, että pukeudutaan noidiksi ym. Eivät halua olla missään tekemisissä minkään noituuden yms. kanssa.



kulttuuriset tekijät: suomessa on perinteisesti juhlittu pyhäinpäivää hartaissa tunnelmissa. Joku on joskus loukkaantunut kovastikin erityisesti jo oma lähiomainen on kuollut.

aaveet, noidat yms. ovat saatanasta.

Tosiuskovaiset näkevät, että jenkkityylinen Halloween on eräänlaista paholaisen palvontaa.. :) Meillä kyse on ollut enemmän vainajien kunnioittamisesta, mutta jenkeissä on mukana paljon rekvisiittaa, mikä viittaa ihan saatananpalvontaan saakka, siis joidenkin mielestä.



Minusta se on hauska juhla ja osoittaa suurta tekopyhyyttä, ellei sitä voi juhlia. Kukapa ei olisi joskus nähnyt esim. kauhuelokuvaa?

Totototo