MIllä syillä miehen ei tarvitse auttaa lainkaan vauvan yösyötöissä/heräilyissä?

Neljän vauvan kokemuksella jokainen on sipannut suoraan tissi suussa jatkamaan uniaan. Siis se on riittänyt, että vierelle ottaa ja sitten saakin jo lupsauttaa omat silmät kiinni. Siihen nuo on nukahtaneet syödessään. Sama ryöhtäytyksen kanssa. Harva vauva sitä oikeasti tarvii, mutta kun vastasyntyneestä aletaan heijata, niin lapselle tulee siitä "tapa" ihan turhaan. Taas kerran: yhtäkään neljästä en ole röyhtäyttänyt. Samaa muuten sanoi äitini ja mummunikin, että mistä tuo ihmisten yleinen käsitys röyhtäystarpeesta tulee... Toki, jotkut vauvat tarvii, mutta väittäisin, että 90% ei.

Olisi hauska nähdä nirppanokkarouvien naamat, kun mies luopuisi työstä, urakehityksestä, asuntolainan maksusta, farmariauton osamaksuista jne. ollakseen kotona hoitamassa vauvaa äitiysloman aikana. En usko, että nämä pyhimysäidit, joille perhe on NIIN PALJON työtä tärkeämpi, katselisivat miestä kovin monta päivää sen jälkeen, kun tämä lakkaisi ylläpitämästä perheen elintasoa.

Johan tästä on tutkimuksiakin, että miehen tilapäinenkin työttömyys tai tulojen aleneminen nostaa avioeron riskin moninkertaiseksi.

Miksi teidän vauvat valvoo yöllä? Neljän vauvan kokemuksella jokainen on sipannut suoraan tissi suussa jatkamaan uniaan. Siis se on riittänyt, että vierelle ottaa ja sitten saakin jo lupsauttaa omat silmät kiinni. Siihen nuo on nukahtaneet syödessään. Sama ryöhtäytyksen kanssa. Harva vauva sitä oikeasti tarvii, mutta kun vastasyntyneestä aletaan heijata, niin lapselle tulee siitä "tapa" ihan turhaan. Taas kerran: yhtäkään neljästä en ole röyhtäyttänyt. Samaa muuten sanoi äitini ja mummunikin, että mistä tuo ihmisten yleinen käsitys röyhtäystarpeesta tulee... Toki, jotkut vauvat tarvii, mutta väittäisin, että 90% ei.

Mun vauva on vielä niin pieni, että sillä ei ole mitään kiveen kirjoitettua päivärytmiä.

Vauva on välillä yösyöttöjen jälkeen pirteä. Hän ei ole semmoista tyyppiä, joka viihtyisi itsekseen köllimässä, joten häntä pitää vähän nukuttaa, muuten alkaa huuto. Välillä kärsii myös vatsavaivoista. Nukkuu kuitenkin muuten hyvin ja nukahtaa yleensä aika nopeasti nukutettaessa, paitsi jos on maha kipeä.

Terv. tuon yhden uuvatin kanssa asiasta vääntänyt

ei tarvitse, jos vauvaa imetetään. Muissa yöheräilyissä (=vauva herää johonkin muuhun kuin nälkään) kyllä mielestäni, esim. joka toinen yö hoitaa tällaiset heräilyt. Aluksi useimmat heräilyt johtuvat nälästä, joten silloin ei ole järkeä miehen heräillä. Meillä äiti hoiti ekat n. 3 kk kaikki heräilyt, koska vauva rauhoittui aina rinnalle, mutta sen jälkeen hän alkoi heräillä tunninkin välein eikä rinta aina kelvannut. Mies otti sitten vauvan hyssyteltäväksi ja toi esim. tunnin päästä kokeilemaan joko rinta kelpaisi. Ja kun yöimetys loppui, aloimme hoitaa heräilyt täysin vuoroöin.



Jos mies on tarkkuutta vaativassa työssä jossa voi olla ihmishengistä kyse (esim. rekkakuski, kirurgi) niin sitten ehkä vain viikonloppuisin tai joka kolmas yö tms.



Mutta jos joku äiti jaksaa kaikki heräilyt ja isä ei halua niitä hoitaa niin eihän siinäkään ole mitään ongelmaa.

Pieni vauva ei osaa pompottaa ketään. Pieni vauva ilmoittaa tarpeistaan sen kummempia kelailematta. Mä en ole käsittääkseni yhdessäkään viestissäni ilmaissut, että musta lapsen nukuttaminen olisi jotenkin kamala kohtalo. Tää vauva on nyt tällainen, joten sen mukaan mennään. Sä teet noita tulkintojasi omien lastesi perusteella, minun vauvaani et ole koskaan edes nähnyt, saati hoitanut. Mä sen sijaan olen, ja tiedän kyllä, mitä hän tarvitsee. Edelleenkään, mä en seurustele vauvan kanssa yöllä, vaan nukutan esim. heijaamalla tai pitämällä rintani päällä. Sä olet tässä ketjussa keksinyt omasta päästäsi aika monta asiaa, mm. sen, että en muka käytä energiaa vauvan kanssa valvomiseen päivällä. Olet myös keksinyt sen, että meillä olisi yöt jotenkin kamalaa rallia, todellisuudessa ne ei ole, enkä ole vielä ollut päivisin väsynyt paria poikkeusta lukuunottamatta (vauvalla on ollut välillä vatsavaivaa), koska vauva nukkuu hyvin ja aika pitkiä pätkiä. Kuten sanoin, meillä nukutetaan vauvaa yöllä, jotta kaikki saataisiin nukkua, ja se ei yleensä vie pitkää aikaa. Kannattaisiko nyt kuitenkin luottaa siihen, että minä, joka hoidan vauvaa koko ajan, tunnen hänet paremmin kuin sinä, joka et ole vauvaani koskaan hoitanut? Jos haluat keskustella vaikkapa lapsen yöhoitamisesta, olisi hirveän paljon helpompi keslustella, ellet keksisi omasta päästäsi asioita ja yrittäisi panna sanoja toisten suuhun (esim. että seurustelen lapsen kanssa yöllä, että olen väsynyt zombi ja marttyyri - jos luet keskusteluamme, voit huomata, että vain sinä olet puhunut näistä asioista, en minä). Kiitos.

Olet luonut lapsellesi tarpeen tulla nukutetuksi! Pienellä vauvalla ei ole olemassa sellaista, ellet vanhempana mene sellaista opettamaan. Valinta on sinun, valvo rauhassa öisin ja valita, että mies ei osallistu.

Palataan asiaan, kun olet heijannut lastasi öisin uneen 5 kk ajan ja palaat tänne valittamaan, että vauva herättää sinua edelleenkin öisin ja ainoa asia, mistä unelmoit, ovat yöunet. Minä voin kertoa, että hymyilen silloin tällä puolen näppäimistön ja tiedän, että omampa helvetin menit sitten luomaan.

Jos vauvasi olisi jostain syystä syntymästään asti asunut kanssani, ei hän kaipaisi öisin nukuttamista vaan syötyään nukahtaisi tyytyväisenä kunnon uneen. Harmi, että et sitä suostu lapsellesi sallimaan. Mutta sinähän tiedät, mitä lapsesi tarvitsee ja jostain syystä juuri teillä se on kaikkea muuta kuin lupa nukkua rauhassa vatsa täynnä.

Pieni vauva ei osaa pompottaa ketään. Pieni vauva ilmoittaa tarpeistaan sen kummempia kelailematta. Mä en ole käsittääkseni yhdessäkään viestissäni ilmaissut, että musta lapsen nukuttaminen olisi jotenkin kamala kohtalo. Tää vauva on nyt tällainen, joten sen mukaan mennään. Sä teet noita tulkintojasi omien lastesi perusteella, minun vauvaani et ole koskaan edes nähnyt, saati hoitanut. Mä sen sijaan olen, ja tiedän kyllä, mitä hän tarvitsee. Edelleenkään, mä en seurustele vauvan kanssa yöllä, vaan nukutan esim. heijaamalla tai pitämällä rintani päällä. Sä olet tässä ketjussa keksinyt omasta päästäsi aika monta asiaa, mm. sen, että en muka käytä energiaa vauvan kanssa valvomiseen päivällä. Olet myös keksinyt sen, että meillä olisi yöt jotenkin kamalaa rallia, todellisuudessa ne ei ole, enkä ole vielä ollut päivisin väsynyt paria poikkeusta lukuunottamatta (vauvalla on ollut välillä vatsavaivaa), koska vauva nukkuu hyvin ja aika pitkiä pätkiä. Kuten sanoin, meillä nukutetaan vauvaa yöllä, jotta kaikki saataisiin nukkua, ja se ei yleensä vie pitkää aikaa. Kannattaisiko nyt kuitenkin luottaa siihen, että minä, joka hoidan vauvaa koko ajan, tunnen hänet paremmin kuin sinä, joka et ole vauvaani koskaan hoitanut? Jos haluat keskustella vaikkapa lapsen yöhoitamisesta, olisi hirveän paljon helpompi keslustella, ellet keksisi omasta päästäsi asioita ja yrittäisi panna sanoja toisten suuhun (esim. että seurustelen lapsen kanssa yöllä, että olen väsynyt zombi ja marttyyri - jos luet keskusteluamme, voit huomata, että vain sinä olet puhunut näistä asioista, en minä). Kiitos.

Olet luonut lapsellesi tarpeen tulla nukutetuksi! Pienellä vauvalla ei ole olemassa sellaista, ellet vanhempana mene sellaista opettamaan. Valinta on sinun, valvo rauhassa öisin ja valita, että mies ei osallistu.

Palataan asiaan, kun olet heijannut lastasi öisin uneen 5 kk ajan ja palaat tänne valittamaan, että vauva herättää sinua edelleenkin öisin ja ainoa asia, mistä unelmoit, ovat yöunet. Minä voin kertoa, että hymyilen silloin tällä puolen näppäimistön ja tiedän, että omampa helvetin menit sitten luomaan.

Jos vauvasi olisi jostain syystä syntymästään asti asunut kanssani, ei hän kaipaisi öisin nukuttamista vaan syötyään nukahtaisi tyytyväisenä kunnon uneen. Harmi, että et sitä suostu lapsellesi sallimaan. Mutta sinähän tiedät, mitä lapsesi tarvitsee ja jostain syystä juuri teillä se on kaikkea muuta kuin lupa nukkua rauhassa vatsa täynnä.

nukuttamiseen. Kuten olen jo monta kertaa sanonut, vauva on toisinaan yösyötön jälkeen pirteä, mutta ei aina. Välillä siis nukahtaa tissille syönnin jälkeen, välillä ei. Mä en voi sille mitään, että hän toisinaan on pirteä. Vaikka kuinka toivoisin, että hän on syötön jälkeen unessa, hän ei aina ole - kykenetkö ottamaan vastaan tämän tiedon? Jos laitan hänet pirteänä oman peiton alle nukkumaan, hän alkaa huutaa, vaikka mä olisin sitä mieltä, että vauvan kuuluu nyt nukkua. Heijaamalla hän nukahtaa hyvin helposti.

Totta kai mä SALLIN vauvan nukahtaa, mutta kun hänen on hieman vaikea nukahtaa, kun hän huutaa. Siis oikeasti, sä oot ihan absurdi tyyppi, keksit noita juttuja itse päästäsi, mm. sen, että mieheni ei muka osallistu vauvan hoitoon.

Pieni vauva ei osaa pompottaa ketään. Pieni vauva ilmoittaa tarpeistaan sen kummempia kelailematta. Mä en ole käsittääkseni yhdessäkään viestissäni ilmaissut, että musta lapsen nukuttaminen olisi jotenkin kamala kohtalo. Tää vauva on nyt tällainen, joten sen mukaan mennään. Sä teet noita tulkintojasi omien lastesi perusteella, minun vauvaani et ole koskaan edes nähnyt, saati hoitanut. Mä sen sijaan olen, ja tiedän kyllä, mitä hän tarvitsee. Edelleenkään, mä en seurustele vauvan kanssa yöllä, vaan nukutan esim. heijaamalla tai pitämällä rintani päällä. Sä olet tässä ketjussa keksinyt omasta päästäsi aika monta asiaa, mm. sen, että en muka käytä energiaa vauvan kanssa valvomiseen päivällä. Olet myös keksinyt sen, että meillä olisi yöt jotenkin kamalaa rallia, todellisuudessa ne ei ole, enkä ole vielä ollut päivisin väsynyt paria poikkeusta lukuunottamatta (vauvalla on ollut välillä vatsavaivaa), koska vauva nukkuu hyvin ja aika pitkiä pätkiä. Kuten sanoin, meillä nukutetaan vauvaa yöllä, jotta kaikki saataisiin nukkua, ja se ei yleensä vie pitkää aikaa. Kannattaisiko nyt kuitenkin luottaa siihen, että minä, joka hoidan vauvaa koko ajan, tunnen hänet paremmin kuin sinä, joka et ole vauvaani koskaan hoitanut? Jos haluat keskustella vaikkapa lapsen yöhoitamisesta, olisi hirveän paljon helpompi keslustella, ellet keksisi omasta päästäsi asioita ja yrittäisi panna sanoja toisten suuhun (esim. että seurustelen lapsen kanssa yöllä, että olen väsynyt zombi ja marttyyri - jos luet keskusteluamme, voit huomata, että vain sinä olet puhunut näistä asioista, en minä). Kiitos.

Olet luonut lapsellesi tarpeen tulla nukutetuksi! Pienellä vauvalla ei ole olemassa sellaista, ellet vanhempana mene sellaista opettamaan. Valinta on sinun, valvo rauhassa öisin ja valita, että mies ei osallistu. Palataan asiaan, kun olet heijannut lastasi öisin uneen 5 kk ajan ja palaat tänne valittamaan, että vauva herättää sinua edelleenkin öisin ja ainoa asia, mistä unelmoit, ovat yöunet. Minä voin kertoa, että hymyilen silloin tällä puolen näppäimistön ja tiedän, että omampa helvetin menit sitten luomaan. Jos vauvasi olisi jostain syystä syntymästään asti asunut kanssani, ei hän kaipaisi öisin nukuttamista vaan syötyään nukahtaisi tyytyväisenä kunnon uneen. Harmi, että et sitä suostu lapsellesi sallimaan. Mutta sinähän tiedät, mitä lapsesi tarvitsee ja jostain syystä juuri teillä se on kaikkea muuta kuin lupa nukkua rauhassa vatsa täynnä.

nukuttamiseen. Kuten olen jo monta kertaa sanonut, vauva on toisinaan yösyötön jälkeen pirteä, mutta ei aina. Välillä siis nukahtaa tissille syönnin jälkeen, välillä ei. Mä en voi sille mitään, että hän toisinaan on pirteä. Vaikka kuinka toivoisin, että hän on syötön jälkeen unessa, hän ei aina ole - kykenetkö ottamaan vastaan tämän tiedon? Jos laitan hänet pirteänä oman peiton alle nukkumaan, hän alkaa huutaa, vaikka mä olisin sitä mieltä, että vauvan kuuluu nyt nukkua. Heijaamalla hän nukahtaa hyvin helposti. Totta kai mä SALLIN vauvan nukahtaa, mutta kun hänen on hieman vaikea nukahtaa, kun hän huutaa. Siis oikeasti, sä oot ihan absurdi tyyppi, keksit noita juttuja itse päästäsi, mm. sen, että mieheni ei muka osallistu vauvan hoitoon.

joissa itketään sitä, että lapsi ei nuku. Se tulee olemaan sinunkin kohtalosi. Ei se mitään, itke pois väsymystäsi, ihan itse olet kuoppasi kaivanut. Heijaa vauvaa uneen, tassuttele ja nukuta, ihan miten tahansa. Se ei ole pois kuin sinulta ja vauvalta.

Kaksi helppohoitoista vauvaa, täysimetys noin neljä kuukautta. Esikoinen nukkui kolmikuisesta lähtien tavallisesti 8-9 tuntia putkeen yöllä, ehkä kerran viikossa imetin hänet klo 04. Mies töissä ja minä kotona vauvan kanssa, hoidin vauvan imetykset yöllä. Mieheni ei myöskään osaa imettää.



Toinen lapsemme heräsi tyypillisesti 3-4 tunnin välein öisin ja imetin hänet aina siinä. Sama tilanne, eli mieheni töissä ja minä kotona lasten kanssa eikä mieheni osaa imettää.



Rehellisesti voin sanoa, että lapsemme eivät ole vauvoina itkeneet juuri ikinä öisin. Herääminen on ollut ähinää ja "rinnan etsintää". Varmaan meillä on ollut onnea näin helppohoitoisten vauvojen vanhempina, mutta uskon myös siihen, että vauvan voi opettaa väärille tavoille eli aletaan hyssyttelemään hieman kitisevää vauvaa ja häärätään ylenpalttisesti yöllä, jolloin vauva oppii siihen, että yöllä tulee aivan samat toiminnat kuin päivällä.



Suosittelen harkitsemaan tarkkaan, kuinka paljon vauvaa viihdyttää yöllä.

Pieni vauva ei osaa pompottaa ketään. Pieni vauva ilmoittaa tarpeistaan sen kummempia kelailematta. Mä en ole käsittääkseni yhdessäkään viestissäni ilmaissut, että musta lapsen nukuttaminen olisi jotenkin kamala kohtalo. Tää vauva on nyt tällainen, joten sen mukaan mennään. Sä teet noita tulkintojasi omien lastesi perusteella, minun vauvaani et ole koskaan edes nähnyt, saati hoitanut. Mä sen sijaan olen, ja tiedän kyllä, mitä hän tarvitsee. Edelleenkään, mä en seurustele vauvan kanssa yöllä, vaan nukutan esim. heijaamalla tai pitämällä rintani päällä. Sä olet tässä ketjussa keksinyt omasta päästäsi aika monta asiaa, mm. sen, että en muka käytä energiaa vauvan kanssa valvomiseen päivällä. Olet myös keksinyt sen, että meillä olisi yöt jotenkin kamalaa rallia, todellisuudessa ne ei ole, enkä ole vielä ollut päivisin väsynyt paria poikkeusta lukuunottamatta (vauvalla on ollut välillä vatsavaivaa), koska vauva nukkuu hyvin ja aika pitkiä pätkiä. Kuten sanoin, meillä nukutetaan vauvaa yöllä, jotta kaikki saataisiin nukkua, ja se ei yleensä vie pitkää aikaa. Kannattaisiko nyt kuitenkin luottaa siihen, että minä, joka hoidan vauvaa koko ajan, tunnen hänet paremmin kuin sinä, joka et ole vauvaani koskaan hoitanut? Jos haluat keskustella vaikkapa lapsen yöhoitamisesta, olisi hirveän paljon helpompi keslustella, ellet keksisi omasta päästäsi asioita ja yrittäisi panna sanoja toisten suuhun (esim. että seurustelen lapsen kanssa yöllä, että olen väsynyt zombi ja marttyyri - jos luet keskusteluamme, voit huomata, että vain sinä olet puhunut näistä asioista, en minä). Kiitos.

Olet luonut lapsellesi tarpeen tulla nukutetuksi! Pienellä vauvalla ei ole olemassa sellaista, ellet vanhempana mene sellaista opettamaan. Valinta on sinun, valvo rauhassa öisin ja valita, että mies ei osallistu. Palataan asiaan, kun olet heijannut lastasi öisin uneen 5 kk ajan ja palaat tänne valittamaan, että vauva herättää sinua edelleenkin öisin ja ainoa asia, mistä unelmoit, ovat yöunet. Minä voin kertoa, että hymyilen silloin tällä puolen näppäimistön ja tiedän, että omampa helvetin menit sitten luomaan. Jos vauvasi olisi jostain syystä syntymästään asti asunut kanssani, ei hän kaipaisi öisin nukuttamista vaan syötyään nukahtaisi tyytyväisenä kunnon uneen. Harmi, että et sitä suostu lapsellesi sallimaan. Mutta sinähän tiedät, mitä lapsesi tarvitsee ja jostain syystä juuri teillä se on kaikkea muuta kuin lupa nukkua rauhassa vatsa täynnä.

nukuttamiseen. Kuten olen jo monta kertaa sanonut, vauva on toisinaan yösyötön jälkeen pirteä, mutta ei aina. Välillä siis nukahtaa tissille syönnin jälkeen, välillä ei. Mä en voi sille mitään, että hän toisinaan on pirteä. Vaikka kuinka toivoisin, että hän on syötön jälkeen unessa, hän ei aina ole - kykenetkö ottamaan vastaan tämän tiedon? Jos laitan hänet pirteänä oman peiton alle nukkumaan, hän alkaa huutaa, vaikka mä olisin sitä mieltä, että vauvan kuuluu nyt nukkua. Heijaamalla hän nukahtaa hyvin helposti. Totta kai mä SALLIN vauvan nukahtaa, mutta kun hänen on hieman vaikea nukahtaa, kun hän huutaa. Siis oikeasti, sä oot ihan absurdi tyyppi, keksit noita juttuja itse päästäsi, mm. sen, että mieheni ei muka osallistu vauvan hoitoon.

joissa itketään sitä, että lapsi ei nuku. Se tulee olemaan sinunkin kohtalosi. Ei se mitään, itke pois väsymystäsi, ihan itse olet kuoppasi kaivanut. Heijaa vauvaa uneen, tassuttele ja nukuta, ihan miten tahansa. Se ei ole pois kuin sinulta ja vauvalta.

aika usein muuten vaahdota siitä, että vauvaa ei pitäisi nukuttaa rinnalle, koska hän ei opi nukahtamaan ilman?

Kuule, oikeasti, säkin tiedät, että mä en kaiva yhtään mitään kuoppaa sillä, että en anna lapsen huutaa. Enpä usko, että sä tosissas antaisin 1 kk:n ikäisen lapsen huutaa, ettei se vaan "oppisi" nukutukselle. Vauvan pitää oppia siihen, että vanhempi vastaa sen tarpeisiin, jotta perusturvallisuus syntyisi (onkohan tuo perusturvallisuus susta se "kuoppa"?). Jos vauva tyyntyy uneen nukuttamalla, niin silloinhan se tarkoittaa sitä, että vauva kaipaa sitä läheisyyttä.

Mun vauva alkaa huutaa, jos sen panee pirteänä nukkumaan. Se lopettaa huudon heti, kun otan sen syliin ja alan heijata. Yhtä hyvin voisin evätä siltä syömisen yöllä sillä perusteella, että nyt pitäis nukkua.

Muuten, neuvolasta kävivät viime viikolla ja kyselivät, miten yöt menevät. Kuvailin heille meidän yörutiineja ja he sanoivat, että oikein hyvä.

Ja edelleen, olisin kyllä tosi väsynyt, jos antaisin vauvan huutaa yöllä.

Suosittelen harkitsemaan tarkkaan, kuinka paljon vauvaa viihdyttää yöllä.

vauvaa yöllä, mä nukutan. Kaksi aivan eri asiaa. Jos mä viihdytän vauvaa, juttelen ja lepertelen ja laulelen ja koskettelen, nukuttaessani heijaan tai pidän vauvaa rinnan päällä.

Jos en nukuta, alkaa huutaa. Sitä en halua kuunnella. Ja edelleenkään, vauva ei ole pirteä joka syötön jälkeen. Neuvoisitko siis mua, että antaisin vauvan huutaa?

koska imetän ja vauva harvoin muuten herättää kuin nälkäänsä. Vaikka herättäisikin niin tilanne ei viikolla olisi erilainen sillä miehelläni aamuisin klo 5 herätys ja hänen työnsä vaatii tarkkaavaisuutta. On siis oltava pirteä ettei vahinkoja tapahdu. Jos olen väsynyt niin nukun päivisin viimeistään silloin kun mies tulee tulee töistä.

on auttanut. Ei mitään ongelmaa.

Mutta minulla ei olekkaan suomalainen mies. ;)

on auttanut. Ei mitään ongelmaa.

Mutta minulla ei olekkaan suomalainen mies. ;)

Imetys ei ole este yöheräilyssä auttamiselle. Ensinnäkään vauva ei aina huuda nälkäänsä ja toisekseen meillä mies on nostanut yöllä vauvan tissille ja minä olen vain nukkunut. :)

Meillä esikoinen herätti monta kymmentä kertaa yössä ekan vuoden aikana, kymmenisen kertaa tokan vuoden aikana, 5-10 kertaa kolmannen vuoden aikana, 4-6 kertaa neljännen vuoden aikana, ja vasta 5. vuoden aikana hän alkoi nukkua öitä herättämättä meitä. En todellakaan missään vaiheessa uskonut, että tämä lapsi olisi herännyt vain syömään.



Toinenkin lapsi herätti lyhyen jakson ajan muutenkin kuin syömään. Syötöt kyllä hoidin minä, mutta on meillä mies saanut yhtä laila herätä ja valvoa yöllä lasten kanssa, oli sitten töissä, lomalla tai opiskelemassa. Samoin olen minä herännyt, vaikka olisin ollut töissä tai opiskelemassa. Meillä on diili mennyt niin, että ne iltamyöhäiset heräilyt olen hoitanut minä, koska olen luonnostani iltavirkku, ja sitten aamuöiset on hoitanut mies, joka taas on aamuvirkku. Minustakin on tullut vain kärttyinen, jos en ole saanut nukkua kunnolla varsinkin sitä aamuyötä, samoin kuin miehestä, jos on joutunut valvomaan pitkälle iltaan, kuten on joskus mun työmatkojen takia joutunut.

Neljän vauvan kokemuksella jokainen on sipannut suoraan tissi suussa jatkamaan uniaan. Siis se on riittänyt, että vierelle ottaa ja sitten saakin jo lupsauttaa omat silmät kiinni. Siihen nuo on nukahtaneet syödessään. Sama ryöhtäytyksen kanssa. Harva vauva sitä oikeasti tarvii, mutta kun vastasyntyneestä aletaan heijata, niin lapselle tulee siitä "tapa" ihan turhaan. Taas kerran: yhtäkään neljästä en ole röyhtäyttänyt. Samaa muuten sanoi äitini ja mummunikin, että mistä tuo ihmisten yleinen käsitys röyhtäystarpeesta tulee... Toki, jotkut vauvat tarvii, mutta väittäisin, että 90% ei.

Jeppistä. Kivaa yleistystä taas. Meillekin sanottiin synnärillä, että rintaruokittua vauvaa ei tarvitse lainkaan röyhtäyttää. Oltiin sitten pari viikkoa ihan hoo moilasina, että mitä tämä vauva itkee näin kovasti, kunnes kerran huomattiin, että pystyasennossa tuli röyhy, ja vauva rauhoittui saman tien. Nyt ollaan röyhtäytetty aina kun on tullut tuota selvää kipuitkua, ja se tepsii aina.

Mielestäni meille oli kuitenkin väärin sanoa laitoksella, että röyhtäytystä ei tarvitse lainkaan. Olisivat vaikka mieluummin sanoneet, että useimmin ei tarvitse, mutta voi koittaa sitä, jos vauva itkee rinnan jälkeen.

Mutta tiedän kyllä että kaikki vauvat ovat erilaisia. Siksipä en väitä tietäväni että esim. kaverini yöllä valvova tarvitsisi röyhtäytystä. Voin tietty sanoa, että meillä toimi tällainen. He itse ovat parhaita keksimään mikä heidän vauvalleen tepsii.

Ei saa siis yleistää. Kaikki yrittävät saada yöt rauhallisiksi, ja tuo yleistys, että kaikki vauvat nukkusivat heti tissille: Ei pidä paikkaansa! Jotkut itkevät ilmavaivaa, toiset pissahätää, toiset taas nälkää todella usein. Ja sitten jotkut vauvat voivat itkeä ihan vain sitä, että heräsivät ja väsyttää, mutta uni ei vaan heti tule pyllylle paijaamisella tai tutilla. Silloin voi auttaa "nukuttaminen" eli esim. meillä ihan vaan syliin ottaminen puolimakuullaan ja siinä heijaaminen hetkeksi, kunnes uni on tullut ja oma sänky taas kelpaa. Huom! Perhevalmennuksessakin on sanottu, että pienen vauvan itkuun pitää vastata. Muuten perusturvallisuus kärsii.

Samalla syyllä kuin naisen ei tarvitse maksaa ensi- eikä muillakaan treffeillä, ei huolehtia kuka maksaa laskut pitkän hoitovapaan aikana, ei vaihtaa autonrenkaita, hommata takkapuita tai tehdä remonttia.



Eli kuinka moni teistä miesten valvottajista tekee yllämainittuja?

kohdalla ollut täysimetys 5-6 kk ikään saakka. Yösyötöissä mies olisi ollut lähinnä tiellä. Ja toisaalta koen myös, että on parempi, että edes toinen saa nukkua ja pystyy sitten vuorostaan hoitamaan hommat päivällä / illalla.



Mutta jokainen perhe tyylillään, mikä kellekin parhaiten sopii.

Jos pyytäisin, mutta en koes sitä tarpeelliseksi, koska vauva on perhepedissä ja imee ravintonsa tissistäni kätevästi ilman huutoja. Välillä 2,5 kk ikäisellä on vielä vatsavaivoja, jolloin menen vauvan kanssa olkkariin ja tulemme makkariin vasta kun pahimmat huudot on huudettu. Mies hoitaa paljon esikoista iltaisin ja viikonloppuisin, käy ulkona hänen kanssaan, kylvettää ja nukuttaa, joten mä hoidan vauvan.

siitä yksinkertaisesta syystä, että muu perhe on nukkunut - miksi miehen tarvitsisi valvoa, jos kaikki muut nukkuvat.



Ja yhden vauvan kanssa molemmat vanhemmat saivat osallistua yökanniskeluihin ihan niin paljon kuin ikinä jaksoivat. Sitä hommaa riitti kummallekin vähintäänkin riittävästi, joten ei senkään vauvan kanssa tarvinut laskeskella, että kumpi on heräillyt enemmän. Kumpikin oli siinä vuoden aikana valvonut paaaaaljon enemmän kuin olisi oikeasti jaksanut.



Vaikka tässä ja sadassa muussa vastaavassa ketjussa osa ei sitä edelleenkään usko, niin vauvat on erilaisia ja jotkut vaan valvottavat. Eikä meidänkään valvottajalla ole mitään syytä sille huudolle löytynyt. 7 vuotta on etsitty itse ja lääkärien voimin yksityisellä, julkisella, keskussairaalassa, jne. Lapsi vaan on terve kuin mikä, mutta herkkä on. Ja sellainen on vauvana vaativa hoidettava.

Teidän suvussa sitten varmasti periytyy sellaiset nielemisen ja vatsaportin rakenteet, ettei vauvat (ja aikuiset) röyhtäile.

Nuo on katsos rakenteellisia juttuja, että toisten tarvii röyhtäistä ja toisten ei. Ja jos teidän suvussa ei esiinny sellaista rakennetta, että röytäyttää, niin kuule eri suvuissa se voi olla eri tavalla! Eikö olekin omituista!!

Sun neljä vauvaa, joilla nuo ruuansulatuskanavien rakenteet on periytyneet sun ja miehesi suvusta, ovat todennäköisesti siinä suhteessa hyvin samanlaisia keskenään. Joten sun neljän vauvan kokemuskesi ei kerro juuri mitään tämän pallon vauvoista. Se kertoo vain jotain siitä millaiset rakenteet sinun ja miehesi kautta peritytyy.

Neljän vauvan kokemuksella jokainen on sipannut suoraan tissi suussa jatkamaan uniaan. Siis se on riittänyt, että vierelle ottaa ja sitten saakin jo lupsauttaa omat silmät kiinni. Siihen nuo on nukahtaneet syödessään. Sama ryöhtäytyksen kanssa. Harva vauva sitä oikeasti tarvii, mutta kun vastasyntyneestä aletaan heijata, niin lapselle tulee siitä "tapa" ihan turhaan. Taas kerran: yhtäkään neljästä en ole röyhtäyttänyt. Samaa muuten sanoi äitini ja mummunikin, että mistä tuo ihmisten yleinen käsitys röyhtäystarpeesta tulee... Toki, jotkut vauvat tarvii, mutta väittäisin, että 90% ei.