Asunnottomuus!
Olen 4-vuotiaan lapsen äiti. Olen tällä hetkellä työtön. Velkaa on ulosotossa jonkin verran. Vuokravelkaa ei ole. Olemme olleet asunnottomia Kesäkuusta asti.Asuntohakemukset Helsingin kaupungilla, Vav:issa, Espoonkruunussa, Satolla, vvo:lla, s-asunnoissa, asuntosäätiöllä yms. Yksityisiltäkin yrittänyt hakea. Asuntoa ei kuulu mistään. Sosiaalitoimisto antoi Helsingin Kaupungille puollon. Hyödyttääkö se yhtään?
Olemme kaikissa asunto jonoissa kuulemma erittäin kiireellisissä sijoissa. Ollemme olleet jo yli 5kk. Missä mättää? Miten tässä voi mennä näin kauan? Miten pystyn itse enempää vaikuttamaan asunnon saamiseen kun laittamalla hakemuksia soittelemalla heille, tai käydä paikan päällä kysymässä tilannetta? Tilanne alkaa olemaan jo siätämätön. En kestä enään asua toisten nurkissa. Tyttäreni ajatukset omasta kodista on ihan rikki. Työtä ei voi etsiä. Lapsen tarha matkat ovat tällä hetkellä päivässä melkein 4 tuntia. Suhteeni on kaatumassa. Kaikki huonosti. Onko kellään kokemusta samankaltaisesta tilanteesta? Vinkkejä. Vaihtoehtoja?
Kommentit (61)
Mä voisin tarvittaessa todistaa et mun virolainen työkaveri sai asunnon helsingin kaupungilta lastensuojelullisista syistä 13 päivässä.Olen itse lukenut sen paperin jossa asuntoa tarjottiin.Hänen lapset ovat molemmat jo koululaisia ja työssä käyvä mieskin muutti mukana.
Järkyttävää on myöntää et henkilöt jotka ei ole edes suomen kansalaisia eikä omien sanojen mukaan aikeissa jäädä suomeen vaan tulivat vähäksi aikaa TIENAAMAAN!!!!!!!!
Jos mulla ois asunto,antasin sulle.=(
Kiva että jotkuun sitten saa. Aika omituista.... Ja tosissaan en ole kuullut asunnottomista maahanmuuttajista. Onko muut? :o -Ap
Olimme irtisanottuja asunnon myymisen vuoksi, perheessä pieni lapsi ja luottotiedot kunnossa. Mistään emme löytäneet asuntoa!! Soitin ja itkin huoltani niin kaupungille (Hki), VVO:lle kuin muillekin firmoille..ilman tulosta. Näytöissä kävin, suositus oli. Ei auttanut; aina joku muu nappasi asunnon.
Nyt meillä on ylihintainen kolmio, jonka löysimme sillä että tuttu välittäjä etsi vuokralaisia. Minua järkyttää ajatuskin siitä, mitä olisi käynyt jos emme olisi tätäkään saaneet?? MIKÄ ON VIALLA JOS EDES TYÖSSÄKÄYVÄ LAPSIPERHE, JONKA SUKUKIN TÄÄLLÄ, EI SAA HELSINGISTÄ ASUNTOA????
Makuupussit mukaan ja asuntotoimistoon. Sanot ettet lähde ennenkuin kämppä järjestyy. Niillä on velvollisuus teille järjestää asunto, piste! Siis kaupungilla on, noilla muilla firmoilla ei, asunto saattaa olla aika kälynen, mutta parempi sekin kuin kierrellä toisten nurkissa kuin jotkut ruotulaiset ennenmuinoin.
entäs, jos asuntoja ei ole? Tai niitä vapautuu neljä ja asuintoimistossa on kuusi lapsiperhettä makuupusseineen. Ei sielläkään niitä asuntoja voida tyhjästä taikoa, valitettavasti.
Helsingin asuntotilanne on aivan järkyttävä ja joskus se johtaa todella ikäviin henkilökohtaisiin tragedioihin. Todella kamalia tilanteita nuo ap:n kuvaamat - ja niitä on useampia.
Ensinnäkin on aivan mieletöntä että ihmiset kuvittelevat elävänsä jossain superhyvinvointivaltiossa jossa kaikki asunnottomat saavat asunnon "kunhan pyytävät" -monet eivät tunnu ymmärtävän että tällaiset tilanteet ovat totisinta totta!
Ensinnäkin lähdetään vaikkapa siitä, että helsingin kaupungin asunnottomien toimisto on lakkautettu ja asunnottomille tarkoitetut asunnot ovat "kadonneet" johonkin. Toiseksi lähdetään siitä että kaupungilla ei ole mitään velvoitetta antaa asuntoa kenellekään, mutta sosiaalitoimi ja lastensuojelu voivat antaa puoltavia lausuntoja joista joskus on hyötyä, joskus ei.
Me kuulumme oikein pohjasakkaan koska meillä on luottotiedot menneet -ja häätö tuli 2kk maksamattomista vuokrista jotka kyllä maksettiin myöhässä vuokranantajalle. Vuokrat olivat viime kesältä jolloin työni oli katkolla ja tarvitsimme toimeentulotukea, päätös tuli mutta sos.toimi ei maksanut vuokraa koska papereista puuttui joku lisäselvitys jonka saimme toimitettua liian myöhään. Vuokrat maksettiin myöhässä ja me saimme häädön joka astui voimaan lokakuussa.
Minulla on mielenterveysongelmia, minulla on diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö, masennus sekä persoonallisuushäiriö. Olen käynyt terapiassa ja sen avulla voinut hyvin ja päässyt työkykyiseksi. Aina näin ei ollut.
Sain työpaikan vuoden sopimuksella joka olisi tarkoitus muuttaa vakituiseksi ensi syksynä -ja tällöin pääsisin hoitamaan asianmukaisesti luottotiedoissani olevia merkintöjäkin.
Käymme molemmat töissä ja lapsemme käy tarhassa päivisin edelleen helsingissä.
Olemme majoittautuneet vanhempieni asuntoon ja koko omaisuutemme (irtaimisto) on sijoitettuna navettaan johon se todennäkösiesti homehtuu koska muuta säilytystilaa huonekaluille ja tavaroilel ei ole. Täällä on lisäksi remontti käynnissä.
Työmatkani kestää päivittäin nelisen tuntia.
Olemme käyneet näytöissä, lähettäneet sähköpostia, tehneet hakemuksia jne. mutta tuloksetta. Meille ei tarjota asuntoa luottotietojen mentyä.
Sosiaalitoimesta eivät voi kuulemma mitään koska tilanne on huono. Lastensuojelu on tehnyt puoltavan lausunnon viime vuoden puolella. Kaaupungilta sanotaan että vapautuvia asuntoja ei ole ja että uudisasuntoja ei meille tarjota luottotietomerkintöjen vuoksi.
Kun "itkin" lastensuojelun puolelle tilannettamme ja että tarvitsemme asunnon/apua koska tämä on täysin sietämätöntä ja että pian olen tilanteessa jossa oireeni pahenevat ja joudun työttömäksi oli vastaus tämä:
"Mikäli teidän on jatkuvasti vaikea hoitaa näitä arjen asioita niin ehdotan, että miettisimme lapsen sijoittamista esim. väliaikaisesti avohuollon tukitoimenpiteenä, jotta saisitte asianne kuntoon.
Vanhempien nimittäin oletetaan jaksavan hoitaa nämä arjen asiat ja viime kädessä mikäli ette siihen pysty niin lastensuojelulain mukaisesti joudumme vakavasti miettimään sijoitusasiaa."
Ikään kuin se ettö meillä on lapsi, on se ongelma. Kun me pyydämme apua ja kysymme mitä voimem tehdä, meilel ehdotetaan laspesta luopumista ikään kuin se pelastaisi tämän perheen tilanteen!
emme kuulleet sos.toimen puolelta mitään kunnes laitoimme tammikuussa asiasta viestiä ja muistutimme että tilanteemme on täysin kestämätön. Meille tuli ystävällisesti säöhköposti jossa kerrottiin että sosiaalityöntekijämme onkin vaihtunut.
Hänelle laitamme viestiä, koetamme soittaa ja ei vastausta. Viimein kun saimme hänet kiinni, ei tällä ollut mitään tietoa tilanteesta vaan ihmetteli, mitä me oikein haluamme "haluatteko siis toimeentulotukea, tukea takuuvuokraan vai mistä tässä on kyse?"
Olen totta vie väsynyt ja stressaantunut. Meiltä puuttuu varsinainen tukiverkosto, emme pysty tapaamaan ystäviä, perhetuttuja tai harrastamaan mitään. Lähdemme aamulla klo.08.00 ja pääsemme "kotiin" klo.20.00 tekemään ruokaa ja syömään. Eli kaikki aika kuluu matkustamiseen, töissä/tarhassa käymiseen ja meilel jää perheen kesken yhteistä aikaa muutama tunti vuorokaudessa. :((
Ja ei, me emme voi muuttaa mihinkään kauas koska työt ovat Helsingin seudulla ja minulla ei ole ajokorttia saati sitten autoa millä liikkua.
Kun apua pyytää ja vaatii, sitä ei saa. Kun joku repostelee että "TÄYSIN MAHDOTONTA ETTÄ ETTE SAA ASUNTOA, EI SE ODOTTAMALLA TULE" ja muuta pas¤kaa niin eipä ole meitä auttanut hakemukset, soittelut, näytöissä ramppaamiset ja sähköpostit.
huomauttaisin vielä että olemme pyytäneet kriisimajoitusta joulukuun alusta alkaen, mutta mitään ei ole kuulunut. Miksi, sitä en tiedä.
Meille on myös sanottu että joskus kriisitilanteissa sosiaalitoimi saattaa joutua majoittamaan perheen erilleen; isä johonkin, äiti johonkin ja lapsi johonkin, kaikki eri paikkoihin. Tämän kuultuamme emme heti lokakuussa halunneet kriisimajoitukseen turvautua koska tuo toimi aika hyvänä peloitteena!! Uskoimme, että kestämme muutaman kuukauden tätä rumbaa ja että kyllä varmasti kaupungilta (tai jostain) meille löytyy pienikin asunto, mutta toisin kävi.
5.kuukausi kodittomuutta alkanut, kuinka kauan kestän?
ps.en kaipaa ihmisten tuomitsevia ja epäuskoisia kommentteja, halusin tuoda meidän tilanteemme esille jotta ne, jotka ovat samassa tilanteessa tietävät etteivät he ole yksin näiden asioiden kanssa! Jättäkää siis tuomionne pois, kiitos.
Katseleppas vaikka 100km suuntaansa, ei pitäisi olla vielä liian pitkä matka isänkään tavata lasta.Laita oikotielle hakuun haluamasi kokoinen asunto ja älä nirsoile.Kun saatte sen oman katon päänpäälle, voit alkaa järjestellä muita asioita.
Kyllä asunnottomutta on.. Itsekin asunut lapsien kanssa forenomilla tilapäisesti. Haimme asuntoa 300km säteeltä ja 1kk pelkkää ei oota. Maalta sitten tärppäsi joten onneksi on auto. Ilman autoa toki voi asua missään kauempana. Asunnon jälkeen voi sitten hakea päiväkotia ja työtä joka sekin vie kuukausia usein kun hoitopaikat tukossa eikä yksityiseen varaa. Tilanteita on monenlaisia eikä ollut minunkan eka kerta asunnottomana. Mm eron myötä aiemmin paininut asuntoasioiden kanssa. Helsingistä turha ollut hakea. Ei meilläkään riittänyt että olen asunnoton ja lapsia kolme.. Oli siinä lapsilla huolta missä koti kun asuttiin sukulaisilla vuoron perään. Voi tosiaa töihin mennä kun ei ole lastenhoitajaa. Ja työttömänä asunnottomana tulot ovat olemattomat!
Ei niihin asuntoloihin lapsen kanssa voi mennä, eikä lapsiperheelle mitään asuntolaa tarjota. Sitä paitsi mikäli erehtyy ottamaan asuntolapaikan vastaan ei ole enää asunnoton (koska sulla on se majoitus), eli sitten ei ainakaan saa asuntoa mistään.
Roskaa. Olen ollut asuntolasysteemissä töissä, siellä oli joskus myös lapsiperheitä. Asuntolapaikan saaminen ei vaikuta pysyvän asunnon saamiseen.
Tosin vaikuttaa siltä että tämän ketjun pointti on lietsoa vihaa maahanmuuttajia kohtaan keksimällä höpöjuttuja ylisuurista sossukorvauksista ja vertaamalla niitä sitten aloittajan "tilanteeseen".
haet työ- tai opiskelupaikkaa? Vaikeaahan se asunnottomalle on, mutta kun sitä kämppää nyt ei jostain syytä tunnu löytyvän, niin jostakin päästähän ihmisen on lähdettävä tilannettaan kohentamaan. Ja kun lapsi kerran on hoidossa, niin aikaahan sulla on.
Tuli vielä mieleen, että jos asuntotilanne noin surkea ja lapsen hoitoonvienti noin hankala, miksei lapsi asu isänsä luona tai isä ylipäänsä auta?
Jotain outoa tässä kuviossa on, ehkä vain uusavuttomuutta, ehkä oikeaa syrjäytymistä.
niin lapsi sulta ainakin olisi jo otettu pois. En usko, että viranomaiset antavat lasta pitää kadulla.
et asuu sukulaisten/perheen nurkissa.Mikäli perhe tarkoittaa Ap;een omia vanhempia tai sisaruksia niin ei hänelle asuntoa tarjota ikinä.Viranomaiset katsoo muualle ajatellen et isovanhemmat huolehtii siitä nelivuotiaastakin.
Kaikkein paras olis jos AP menis sinne kallion virastotaloon joka on siinä hakaniemen kupeessa ja jonottais asuntolapaikan.Siinä on vaan se vaara et lastensuojelu puuttuu asiaan.
Veikkaan et AP on lähtökohtaisesti arka ihminen joka ei osaa/kehtaa/uskalla vaatia ja käyttää kaikkia keinoja joita hänellä voisi olla.Työtä hän ei saa ennen kuin asunto on.Lapsikin kannattaa pitää tarhassa, lapsen oma etu se on eikä olla 24/7 viittä vaille masennuksen kynnyksellä olevan äidin kans.Mä vaan toivon et tämä äiti ei vaan luuhaa "kaduilla" sen työttömän miesystävänsä kanssa vaikka pitäis tehdä vähintään sen lapsen päivähopidon ajan töitä sen eteen et heidän elämä paranisi.
Minuakin kiinnostaisi missä lapsen isä on????AP kertoi olevansa sosiaalitoimiston asiakas joten hän saa varmasti elatustuen,perusosuudet itselleen ja lapselle,lapsilisän yh-korotuksella ja varmasti täyden tuen tuleviin vuokratakuisiin.
Jos AP puhuu totta eikä keksinyt juttua tulevan kansallisen asunnottomuuspäivän vuoksi,mitä myöskin epäilen,hän tekee jotain väärin.Helsingissä on useita ryhmäkoteja yms.joihin nuori äiti ja lapsi pääsevät.Siellä opetetaan kädestä pitäen hoitamaan asioita.Miksei hänen sosiaalivirkailija ole antanut lähetettä sellaiseen???
Mene ja tiedä =)
asunnottomana 2-vuotiaan lapsensa kanssa. Luottotiedot kunnossa, mutta oli juuri polkaissut käyntiin oman firman, kun vaimo heitti ulos, myi asunnon (joka oli hänen) ja muutti ulkomaille. Firma pyörii kyllä, mutta vähän hissun kissun vielä, eikä tulot kelpaa vuokranantajille ja jotkut sanoo ihan suoraan, etteivät vuokraa yrittäjille. Asuvat meidän siskon luona, mutta alkaahan tämä tilanne olla jo aika kestämätön. Kaupunki ja säätiöt sanoo vaan, että ei oo kämppiä.
Nämä tarinat tulevat valitettavasti vain lisääntymään :/
Eli asunto Helsingistä, vantaalta tai espoosta olisi meidän tilanteeseen hyvä. ap
En edes tiennyt että noinkin voi toimia. ap
kun hänellä on se tarhapaikka. Syystä että olen ollut työelämässä. Ainoa hyvä asia tytöllä on nyt tietyt toverit päivähoidossa ja se että hän pääsee tuttujen ihmisten kanssa tekemään ne asiat mitä hän on tottunut tekemään. Enkä meinaa häneltä kaiken tämän muun hässäkän keskellä viedä viimöstä iloa. ap
asunnottomana 2-vuotiaan lapsensa kanssa. Luottotiedot kunnossa, mutta oli juuri polkaissut käyntiin oman firman, kun vaimo heitti ulos, myi asunnon (joka oli hänen) ja muutti ulkomaille. Firma pyörii kyllä, mutta vähän hissun kissun vielä, eikä tulot kelpaa vuokranantajille ja jotkut sanoo ihan suoraan, etteivät vuokraa yrittäjille. Asuvat meidän siskon luona, mutta alkaahan tämä tilanne olla jo aika kestämätön. Kaupunki ja säätiöt sanoo vaan, että ei oo kämppiä. Nämä tarinat tulevat valitettavasti vain lisääntymään :/
Tarkoitukseni ei ole lietsoa vihaa maahanmuuttajia kohtaan. Olen kuullut näin käyvän. Ja jo enenn asunnottomuuttani olen näitä asioita hiljaa mielessäni pohtinut. ap
menemään koska olen koditon. Kuinka onnistun hoitamaan millon mistäkin iteni töihin ja lapseni tarhaan. Kun kotia ei ole. En ole uusavuton. Omasta mielestäni jo sen 5kk olen yrittänyt toimia erittäin aktiivisesti asunnon haun kanssa. Itse olen aivan ällikällä lyöty,miksi meillä tilanne tämä... Lapsen Isä on kuvioissa. Mutta hän ei ole kykenevä pitämään lapsestamme huolta. Minulla on yksinhuoltajuus. Ja nyt kun sanoin noin, alatte varmaan miettimään olenko minä kykenevä pitämään lapsestani huolta. Kaikki asiat on tilanteeseen nähden hyvin. Kadulle ei jouduta. Mutta oma jaksamiseni ja huoli tyttäreni "reissaamisesta" alkaa jo riittämään.
Alkaa olemaan kyllä niin onneton tää tilanne että alan harkitsemaan tuotakin vaihtoehtoa.