Mä olen pelkästään iloinen isovanhemmista

Jotkut idiootit ei osaa arvostaa mitään. Joillain lapsilla ei ees oo isovanhempia.

tai sitten mielenterveysongelmaisille... voihan toki isovanhemmilla "viirata päässä" mutta muuten tuo on kyllä tosi outoa.

että ei sitä lähestymiskieltoa (laajennettuna, kolmesti peräkkäin) niin vain "hommata".



Miten vaikea se on uskoa, että joillakuilla se isovanhemmuus oikeasti karkaa lapasesta niin, että se menee sairaaksi??



t. se lähestymiskiellon perheensä turvaksi saanut

mutta entäs anoppi ja appi, joilla on erilaiset kasvatusnäkemylset? Jos itse haluaisit vaikka kasvattaa lapsesi hellästi ja kiroilematta ja asoppilassa muksuille pidetäisiin koirakoulua ja piinattaisiin sarkastisilla "vitseillä" ja nolaamisella?

Ovatko isovanhemmat esim. uhkailleet tai puhuneet lapsille teistä halventavasti tms.?

Sekä minun vanhempani että mieheni vanhemmat haluavat perheellemme vain ja ainoastaan hyvää, joten todella olen onnellinen heistä. Vaikka eivät pystykkään olemaan hoitoapuna usein arjessa, saamme tarvittaessa järjestymään yökyläilyjä ja todellisessa hädässä joku auttaa AINA. He eivät pyri määräämään meidän perheemme elämää, mutta ovat tukena ja apuna tarvittaessa. Etenkin anoppini oli suurena tukeana elämäni pahimmassa kriisissä ja siitä olen hänelle aina kiitollinen. Mutta sekä minun että mieheni vanhemmat ovatkin aivan täysin järjellisiä ihmisiä eivätkä mitään mielenterveystapauksia tai alkoholisteja tms., joita ihan oikeasti isovanhemmissakin on.

omat vanhempani ovat aarre (myös mieheni mielestä), mutta miehen vanhemmista ei ole kyllä kovin paljon apua. Suht ok, ovat kuitenkin. Anoppi kerran meillä ollessaan vaihtoi verhot ja kurkkii aina kaikkiin laatikoihin. On vähentänyt sitä kyllä, kun on tajunnut että siitä ei pidetä.



Mutta anoppilassa on aina tv päällä ja siellä ei ole mitenkään otettu lapsia huomioon. Ei siis ole pottaa, syöttötuolia, lasten sänkyä, leluja, lasten kirjoja, lasten aterimia/ eikä tarjoilla mitään lapsille sopivaa. Eivät sovi sisustukseen tai muuten oikein kiinnosta. Appi ei juuri sanaakaan lapsille sano leikkimisestä puhumattakaan. Isovanhemmat ovat ihan oman käytöksensä takia jääneet lapsille täysin vieraaksi. Eivät tunne lapsiamme ollekaan, kaikki lahjat ja tuliaiset ovat sopimattomia. Synttäreillä esim. heille tulee paha mieli,kun lapset selvästi eivät ole kiinnostuneita heidän lahjoistaan ja heillä on minun vanhempien kanssa "omia juttuja"



Olen antanut lahjavinkkejä, mutta anoppi ajattelee, että pitää olla käytännöllistä ja tuo mitä tykkää. Siksi antoi 3-vuotiaalle pojalleni 120cm kurahousut, vaikka kerroin, että käyttää kokoa 92cm tai 98cm. Eipä lapsi oikein osannut ilahtua lahjasta. Minä sen sijaan olin ihan iloinen, menee isosiskolle ensi keväänä =).

hyvään mummilaan ei kuulu se, että siellä pitää olla täysi sisustus ja kalustus lapselle.

Ellei lapsi sitten asu siellä.

kahta kokoa isommat kuin se varsinainen vaatekoko eli noihan on ihan kohta sopivat sille pojallesi.



Ja jos tosiaan saa käytettyä kahdella lapsella niin sehan on vain hyvä!



Tuossa lahjassa ei ole mitään vikaa, päinvastoin.

Jotkut idiootit ei osaa arvostaa mitään. Joillain lapsilla ei ees oo isovanhempia.

Olkaa onnellisia, te joilla on vaikka se anoppi vaan. Minulla ei ole ketään, se jos joku surettaa varsinkin lasten puolesta.

jolle hain lähestymiskiellon. Tulisi halvemmaksikin.



Mihin voi toimittaa? Saat heti huomenna.

Totuus vain on se että eräät (aika monet mitä olen kuullut) isovanhemmat ovat ihan helvetin läheisriippuvaisia. Elämä on heille kuin kauniit ja rohkeat; kaikki pitää kytätä ja saada selville, jos ei muuten niin urkitaan asioita lapsilta.



Isovanhemmuus on vain tekosyy millä hankitaan väen väkisin kunnioitusta, isovanhemmuuden takaa komennellaan ja määräillään. Isovanhemmuus on väkisin väännetty tapa olla olemassa, oikea persoona roolin takana on luonteeltaan heikko ja elämässään epäonnistunut.



Hienoa jos joillakin on elämäänsä tyytyväiset ja tasapainoiset sukulaiset. Meillä kaikilla ei niin ole.

jos siis ei osata laittaa isovanhempia "kuriin". Asioista pitäisi voida keskustella ja sopia. On vaan jotenkin aika hämärää että turvaudutaan lähestymiskieltoon... Mutta mitä lie siinä sitten takana.

siis minusta kurahousut olivat ihan hyvä lahja (minun mielestä), kyllähän niille löytyy käyttöä. Mutta kyse onkin siitä, että 3-vuotias ei osaa niistä iloita yhtään. Toiset toivatkin jotain leluja tai kirjoja joista lapsi oli selvästi iloinen. Siitä tämä isovanhempi siis loukkaantui.



Minusta jos haluaa tuoda jotain käytännöllistä ja tarpeellista, niin pitää sitten kestää se, että lapsi ei asiaa niin ymmärrä. Toisaalta mummi toi vanhemmalle lapselle sopivaa kokoa, jotka sitten tämä synttärisankari saa käytettynä. Minusta olisi enemmän lahja sille sankarille, jos saisi kerrankin uutta päälle, eikä aina niitä siskon vanhoja..



Niin ja siis minusta on tyhmää pyytää lasta yökylään, jos ei ole mitään "tarvikkeita". Me siis olisimme voineet antaa matkasängyn, ostaa potan tms. mutta ne eivät sovi anopin sisustukseen.. Ehkä olen sitten "kiittämätön" tai "liian vaativa", mutta anopilla käy säännöllisesti kylässä 4 pottaikäistä ja 2 on vielä tulossa.. eli potalle löytyisi kyllä käyttöä.. minusta jos haluaa lapsivieraita kylään, voisi heitä ottaa huomioon.. siis vaikka joku kori voisi olla, jossa saisi pitää leluja/kirjoja (olisin voinut itse tuoda..) tai tarjoiluissa (ainoastaan kahvia/teetä/vettä juotavaksi..)