Lue keskustelun säännöt.
Mua siis niin ärsyttää rasittava sukulaiseni, joka tulee
14.10.2011 |
yhden soman nelikuisen vaaleanpunaisiin bodeihin ja valkoisiin pitsihattuihin pyntätyn pikku prinsessan kanssa taivastelemaan meidän kahden leikki-ikäisen pojan talouden elämää. Onhan se kiva nostaa vauva hienolle pehmoviltille pällistelemään ja kehua, miten kaikki on sujunut niin ihmeen hyvin eikä tämä vanhemmuus nyt sitten ollutkaan niin kovaa työtä kuin luultiin ja miten mies on ottanut nämä ensimmäiset kuukaudet töistäkin vapaata että saadaan ihan vaan keskittyä koko suvun voimin tähän uuteen ihmeelliseen ihmiseen ja säästellä väsyneen äidin voimia. Ja kuin taivaan lahjana nukkuukin niin hyvin ja voi jeesus. Ja sitten muljauttelee silmiään, kun yritän hiki norona selässä valuen pitää palettia kasassa vierailun ajan, kattaa pöydät, komennella lapsia, varoitella ettei vauvaan saa koskea, keitellä kahvit, passata ja viihdyttää. Rasitun aivan älyttömästi tällaisista vierailuista, kun tekis mieli sanoa että kuule sä et tiedä mistään vielä mitään etkä varsinkaan kun et joudu yksin koskaan edes tekemään yhtään mitään!!!
Argh, väsyneen äidin typerä aloitus. Pakko johonkin purnata etten vaan sano ajatuksiani missään muualla ääneen.
Kommentit (11)
mutta mulle jo nää kaksi vilkasta lasta ON iso homma ja jotenkin se kulminoituu, kun sukulainen näkee vaan oman prinsessansa eikä yhtään auta näissä tilanteissa eikä huomioi, että olen aivan hiki päässä kun ravaan keittiön ja olohuoneen väliä ja koitan pakottaa pojat viihtymään omassa huoneessa tai kanssani keittiössä. Ja olen niin hermo kireänä jo muutenkin, että kun hän ainoastaan silloin havahtuu, kun kurottuu suojelemaan omaa vauvaansa minun hirviölapsiltani,niin se jotenkin ärsyttää minua eniten.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mitä se on sinulta pois, jos jollakin on helpompaa?
Sitäpaitsi meille ei ainakaan kukaan tule kutsumatta, joten jos käy noin hermoille niin miksi vietät aikaa sen sukulaisen kanssa?
Aika monet helpon esikoistyttövauvan äidit on just tollasia. Sitten kuvittelevat olevansa erityisen taitavia vanhempia kun kaikki menee niin ihanasti ja maailmassa ei muuta olekaan kuin se meidän Janica ja nyt se oppi kierähtämään aj nyt sille tuli hammas ja voi sentään, sillä oli KORVATULEHDUS...
Koita kestää ja älä ota sitä liian usein teille kylään. Ajan myötä teistä voi tulla taas hyvät kaverit, kun elämä opettaa.
Ei sinun tarvitse palvella sukulaisiasi kuin kuninkaallisia oman perheesi kustannuksella. Anna poikieasi elää, keitä kahvit kun ehdit. Pikkuvauvan äiti voi ihan itse huolehtia omastaan. Se hiki ja hermostus tulee siitä, että yrität liikaa.
Voit myös aukaista suusi ja sanoa, että autatko vähän, nyt meinaa mennä härdelliksi. Älä marttyroi...
Yritä jaksaa hymyillä sisäänpäin, kyllä se arki sille sukulaisellekin ennemmin tai myöhemmin iskee.
Ja yritä lopettaa suorittaminen, keitä kahvit kun ehdit ja anna omien lastesi olla NORMAALISTI kotonaan. Iloitse vilkkaista ja energisistä (rivien välistä luen, että poikasi ovat tällaisia) pojistasi! Ei se vauva siitä rikki mene, jos pojat häsäävät ympärillä, se on vauvan äidin ongelma jos sen sellaiseksi kokee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pankoot vauvansa sitteriin tai turvakaukaloon eikä minkään peiton päälle. Paljon turvallisempi paikka.
Olen pannut itsekin merkille, että just monet yhden pienen tytön vanhemmat ovat juuri tuollaisia, ei vain tää sukulainen. Mua myös rassaa, että meidän poikia monet tällaiset äidit (+ myös heidän miehensä usein) pitävät "tosi vilkkaina" ja siinä on jokin paheksuva sävy. Niin mäkin olisin ehkä ajatellut ennen tätä elämäntilannetta, mutta, siperia on opettanut..
jotenkin silti rasittaa. Voi olla, että jokin muukin hänessä rasittaa mitä en ehkä osaa nimetä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä eräs voimakasluonteisen mutta joviaalin esikoistyttövauvan ylpeä äiti. Ihan vaan ohimennen poikkesin kysymään, että miksi ihmeessä omaa (tyttö)vauvaansa ei saisi pitää maailmannapana ja vaikka pyntätä vaaleanpunaisiin hörselöihin? Pitäisikö rasittuneempien äitien mieliksi esittää, kuinka raskasta ja ikävää äitiys on? HAHA! :D (Toisaalta, en kyllä useinkaan käy vierailuilla lapsiperheissä, koska en erityisemmin nauti niistä tilanteista. Mieluummin vietän ihania hetkiä ihanan pikkuiseni kanssa ilman ylimääräistä melua ja härväämistä.)
Täällä eräs voimakasluonteisen mutta joviaalin esikoistyttövauvan ylpeä äiti. Ihan vaan ohimennen poikkesin kysymään, että miksi ihmeessä omaa (tyttö)vauvaansa ei saisi pitää maailmannapana ja vaikka pyntätä vaaleanpunaisiin hörselöihin? Pitäisikö rasittuneempien äitien mieliksi esittää, kuinka raskasta ja ikävää äitiys on? HAHA! :D (Toisaalta, en kyllä useinkaan käy vierailuilla lapsiperheissä, koska en erityisemmin nauti niistä tilanteista. Mieluummin vietän ihania hetkiä ihanan pikkuiseni kanssa ilman ylimääräistä melua ja härväämistä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä jaksaa hymyillä sisäänpäin, kyllä se arki sille sukulaisellekin ennemmin tai myöhemmin iskee.
Ja yritä lopettaa suorittaminen, keitä kahvit kun ehdit ja anna omien lastesi olla NORMAALISTI kotonaan. Iloitse vilkkaista ja energisistä (rivien välistä luen, että poikasi ovat tällaisia) pojistasi! Ei se vauva siitä rikki mene, jos pojat häsäävät ympärillä, se on vauvan äidin ongelma jos sen sellaiseksi kokee.
Anna poikien häslätä ja relaa =)
Joskus tulee kyllä ajatuksissaan hymähtäneeksi itsekin ihmisille, joilla on työ ja tuska selvitä parista lapsesta, kun itsellä on tosi iso sakki. Mutta pinna venyy vuosien ja kokemuksen myötä. Olin kai yhtä riekaleina joskus esikoisen kanssa.
Kuinka usein joudut kestämään sitä teatteria?