Mies sitten lähti
Eilen illalla mies sitten pakkasi tavaransa ja lähti. Huusi ja solvasi minua sekä lapsiani, heidän kuultensa. Vanhempi teini-ikäinen poikani oli aivan järkyttynyt, itki ja pyysi ettei mies lähtisi. Nuorempi oli vaan hiljaa. Se oli ihan järkyttävää. Halasin poikia koko illan ja rauhoittelin.
Olen raskaana ja mies haluaa ehdottomasti abortin. Tulin vahingossa raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Siitä lähtien kun tein positiivisen tuloksen mies on istunut mykkänä tietokoneella. Olen koittanut puhua miksi en voi hyväksyä aborttia, olen itkenyt ja raivonnutkin hänelle. Tämä oli sitten seuraus.
Poikani palasivat perhekodista kesällä kotiin, ollaan pyhitetty aika rauhoittumiseen ja uuden arjen opetteluun kouluineen ja kaikkineen, kaikki on sujunut hirmu hyvin. Tätä raskautta ei oltu suunniteltu millään lailla ja tuli myös itselle hirveänä shokkina.
En nyt kertakaikkiaan tiedä mitä teen? Mies ei kanna minkäännäköistä vastuuta ja luikkii vaan karkuun. Vähemmälläkin olisi saanut meille pahan mielen. Mä pakahdun kohta tän tilanteen kanssa, ajatus ei kierrä. Olisinko yhteydessä miehen sisaruksiin? Voisiko joku puhua miehen kanssa kerran mun kanssa ei voi.
Ja tää ei sitten tiedoksi todellakaan ole mikään provo tai trolli tai mikä lieneekään
Kommentit (34)
Jos perhekuvionne ja tilanteenne on noin hajalla jo ennestään, niin kannattaako tuohon nyt vielä tehdä lapsia lisää? Jos puoliso ei missään nimessä halua lisää lapsia, niin kyllä on musta äärettömän väärin siihen pakottaa ja tehdä yksi se päätös, että lapsi tulee. Abortti olisi varmaan minullakin ihan se viimeinen vaihtoehto, mutta punnitsisin sitä varmasti vakavasti jos toinen vaihtoehto olisi perheen hajoaminen. Taas kerran. Jos taas et millään pysty aborttiin, niin vaihtoehtosi näyttää olevan aika vähissä. Koitat vaan selvitä. Voimia!
hyvä nainen,nyt otat itseäsi niskasta kiinni!anna ukon mennä menojaan,ja nyt keskityt poikiin ja masussasi olevaan vauvaan.ei abortti ole mikään ratkaisu.
Mitä tahansa teet, ÄLÄ tee aborttia miehen mieliksi! Tappaisit oman lapsesi miehen pitämiseksi! Hiukanko katuisit sitä myöhemmin.
Mies ei taida olla hyvä isähahmo pojillesi. Miehen lähtö taitaa olla hyvä juttu pojille ja sinulle ja vauvallekin. Älä hyvä ihminen ota miestä takaisin, vaikka anelisi sitä myöhemmin.
Nyt sinun pitää vaan pitää lapsistasi huoli ja jatkaa elämää itsenäisenä naisena. Kyllä se onnistuu. Pyydä tukea ystäviltä, suvulta, sossusta, kirkosta jne. jos apua tai tukea tarvitset.
kun siitä ei itse tarvitse pitää huolta. Tekö menette ap:n luokse auttelemaan??????!
Jo olemassa olevat lapset tarvitsevat sinua. Uusi vahinkovauva sotkee kaiken, perhekuviot ja ennen kaikkea oman jaksamisesi. Ymmärrän miestäsi siinä mielessä, jos lapsta ei halua niin ei halua. Ei riitä rahat, ei resusrrsit ja se lapsi on siinä KOKO ELINIÄN!!
Jos nyt olette saaneet asiat kuntoon ja pojat ovat palanneet perhekodista niin parasta mitä voit tehdä on keskittyä heihin. Anna ukon mennä jos on mennäkseen, sulle riittää nyt se että saat pidettyä pojat ja itsesi kunnossa ja selviät mahdollisesta erosta.
Ajatellaanpa hetki asiaa toisinpäin... jos mies voisi tulla raskaaksi ja niin haluaisinko minä että joku tekee minulle lapsen jota en halua ja minulla ei ole siihen mitään sanottavaa? En todellakaan. Kyllä se on MOLEMPIEN yhteinen päätös oltava! EN minä halua maksaa 18 vuotta elareita lapsesta jota en halua...
Mielestäni nyt ei auta kuin abortti, vakava keksustelu miehen kanssa ja ennenkaikkiea pitää huolta jo olemassa olevasta perheestäsi!
Nyt sinun on ajateltava poikiasi, heillä on hurjan rikkinäinen menneisyys.
Ei enää yhtään lasta - eikä miestä tuohon kuvioon. Keskitytte elämään hyvää elämää kolmestaan.
Hanki nopeasti itsellesi apua.
masentuu abortista niin ettei pysty huolehtimaan lapsista ja pojat joutuvat taas perhekotiin? Abortissa kuitenkin tapetaan lapsi ja on äärimmäisen julmaa pakottaa äiti tekemään se.
Yksipuolinen ap:n miehen syyttäminen ei kuulosta kohtuulliselta.
Ap on eronnut lastensa isästä sen jälkeen kun lapset joutuivat perhekotiin. Mulle syntyi vaikutelma, että uusi suhde on suht tuore, pojat juuri muuttaneet takaisin äidin luo ja äiti jo avolitossa. Ei tässä vielä mitään, mutta se "vahinkoraskaus" vielä epävarman tilanteen päälle, se on mun mielestä liikaa.
Jos ap ajattelee järjellään eikä vain tunteillaan, niin abortti voi olla paras vaihtoehto. Kukaan ei väitä, että abortti olisi mikään pikkujuttu, mutta ei se kyllä koko elämää tuhoakaan, ellei sen anna tehdä sitä.
Mies tuskin lähti siksi, että ap:lle tulisi paha mieli (kts. avaus), vaan hän koki varmaan tilanteen yksinkertaisesti liian kuormittavana. Vaikkei hänen tekoaan hyväksyisikään, sitä ei ole vaikea ymmärtää.
Jos sä otat tuon miehen takaisin, niin opetat lapsillesi että te ette ole minkään arvoisia ja teitä saa kohdella miten huonosti tahansa.
abortissa tapetaan alkio, ei lasta niinkuin jokainen tietää.
On hienoa hurskastella että abortti on murha, ei tässä maassa (tai muissakaan) nyt sentää murhia tehdä. Täällä huudellaan syntymättömän lapsen oikeuksista tulla maailmaan mutta kuka puhuu muun perheen oikeuksista kun VAHINKO tapahtuu?!
Isän oikeuksista? Äidin oikeuksista? Sisarusten oikeuksista?
Ap miettii nyt mitkä aisat hänen kohdallaan painavat vaakakupissa enemmän. Moraalinen krapula abortista jonka tiesi tehneensä KOKO perheensä hyvinvoinnin vuoksi vaiko uusi lapsi josta pitää pitää huolta aina...ilman miestä, rikkinäisten lapsien kanssa, yksin.
En ukso että abortti tuhoaa kenenkään elämän, vaikeaa se voi olla (kuten itselläni oli, olin yksi niistä jotka eivät KOSKAAN tekeisi aborttia ja kuinkas sitten kävikään)mutta siitä selviää vaikka terapian avulla.
Voimia ap!
hellyyden kohde sun vanhemmille pojille, jotka saattavat tarvita normaaliakin enemmän hellyyttä ja läheisyyttä. Reilusti pienempi sisarus on usein valtava resurssi hieman vanhemmille lapsille, jotka ei enää "kehtaa" hakeutua vanhempien kainaloon mutta voivat halia ja hellitellä pientä sisarusta todella paljon.
Kunhan vain muistat jakaa huomiota vanhemmillekin lapsille vauvan syntymän jälkeen. Älä tee aborttia ellet ole 100% varma ettet jaksa lapsia hoitaa. Jos olit ajatellut pitää lapsen miehesi kanssa, pystyt siihen kyllä yksinkin. Voimia!
Tietämättä sen kummemmin taustoja, sanoisin näin miehenä, että anna lusmun lähteä. Tollainen selkärangaton vässykkä ja kaikesta päätellen aika turha tyyppi muutenkin ei ansaitse perhettänne.
Kyllä sä yksinkin selviät jonkun aikaa jos vaan osaat pyytää apua. Kaikki turvaverkot, ystävät ja sukulaiset, vaan hyvällä omalla tunnolla mukaan ja avuksi. Pidät myös lapsen jos siltä tuntuu, mieshän on elatusvelvollinen vaikka kuinka nillittäisi vastaan.
että mies saa panna vaimoansa ja livistää karkuun kun raskaus alkaa kun vaimo ei suostu aborttiin.
Ei tämä avioliitto ihan tuore ole, yhtä ollaan pidetty 4 vuotta ja nyt sitten tämä.
Olo on karsea.
Olisin kyllä sinun tilanteessasi huolehtinut ehkäisystä.