Kivaa tappelua taas lapsen kanssa (13 v)
Oli ostanut sellaiset korvikset, joilla venytetään reikä suureksi. Kielsin käyttämästä, ja nyt on kamala vänkääminen siitä, että miksei muka saisi.
Jumalauta kun se ulkonäkönsä pitää saada pilattua keinolla millä hyvänsä :(
Kommentit (31)
Meillä ei onneksi 14v vielä ole omin päin mitään vastaavia koruja tai lävistyksiä hankkimaan, vaikka niitä kyllä haluaisi. Olen kieltänyt ehdottomasti lävistykset ja kaikki sellaiset kehon muokkaukset, joita ei saa "peruutettua", siis juuri tuollaiset reikien suurentamiset ja esim. tatuoinnit. Täysi-ikäisenä saa sitten päättää omasta kehostaan.
Mutta en tosiaan tiedä miten toimisin, jos teini tekisi vastoin kieltoani... hankala homma. Jos ne korvareiät eivät vielä ole suurentuneet, yritä keksiä jokin keino millä saat tytön ymmärtämään miten rumat sellaiset reiät voivat sitten joskus olla ja että niitä ei saa tekemättömäksi!
Reikien suurentamisen saa todellakin tekemättömäksi. Itselläni ollut 12-14mm koruja korvissa, mutta kun lakkasin käyttämästä venytyskoruja, kutistuivat lähes umpeen (1-2 mm nyt). Ei kaikkea tarvitse kieltää vain kieltämisen ilosta. Helpommalla pääsette kun annatte periksi pienemmissä asioissa ja lapselle jää hallinnan tunne, kohta teillä on siellä teiniäitikatastrofi räjähtämässä käsiin.
Arvatkaa vaan kun lapsenne saa selville että kieltonne perustelu on valhetta, ei siinä enää tee mieli noudattaa muitakaan kieltoja kun perustelut ovat virheellisiä ja mielivaltaisia. Asioista voi ottaa myös oikeasti selvää eli vaikka kokeilla tuota venyttämistä ja palautumista itse.
meitä "vain poikien" äitejä kun ei ole "saatu" niitä pikkuprinsessoita :D ONNEKSI on vain niitä poikia. Urheilevat, harrastavat musiikkia, eivät ruinaa muotikuteita, vievät reippaasti roskat ja korjaavat mielellään löystyneet ruuvit ja muut tekniset jutut. Radikaalein toive on ollut vihreä väri vappuna hiuksiin - pesussa lähtevä. Vanhin siis kohta 16.
pojat eivät harrasta lävistyksiä ja laajennuksia?
Lapset kun alkoivat lähestyä kymmenen ikävuotta, aloin jo siinä vaiheessa kertoa mikä meidän perheessä on sallittua ja mikä ei. Ei lävistyksiä, ei seurustelua ennen 15.v. ikävuotta jne...toki välillä tytär kyseenalaistaa jotakin asiaa, mutta kunnon perustelut ja asia on sillä hoidettu.
Oma tytär on nyt 13.v. sai kesällä ensimmäisen tatuoinnin. On hänen oma piirtämänsä, ja minusta parempi vaihtoehto kuin jokin lävistys..tosin ikuinenhan se on, mutta jos haluaa sen joskus peittää toisella kuvalla, sekin onnistuu. Mutta jo sitä tatuointia tehdessä, teimme sopimuksen, että seuraavat "hullutukset" on sitten täysi-ikäisenä..paitsi jos rippivuonna tuntuu sitltä, että haluaa toisen tautuoinnin, niin sellainen on mahdollista, mutta vain, jos minä saan päättää paikan. Ne eivät siis ole sellaisissa paikoissa, että näkyisivät arkielämässä.
Jos teini ottaa jonkun lävistyksen, olkoonkin vaikka sellaset venytyskorvikset, niin so what? Onko se nyt niin iso juttu että siitä pitää alkaa tappelemaan. Kyse on vaan koruista. Ne saa kyllä pois myöhemmin jos lapsi haluaa, ei niistä vahinkoa koidu.
Nuo ovat todella rumia :(
Kaveri just kävi ompeluttamassa omat reikänsä umpeen.
Oli kans aika nuorena ottanut venytyskorut ja kyllästyi niihin,vuosia oli vain sellaiset rumat isot reiät :( Ei ne korvanlehdet mitkään kauniit ole ompelun jälkeenkään(kai ne tuosta vielä paranee),mutta huomattavasti paremmat kuin ne reiät.
Niin tytöt kuin pojatkin =) Pojilla se murkkuikä nyt vain tulee yleensä myöhemmin.
Mutta sitä jaksan aina ihmetellä, että miten te estätte seurustelun tiettyyn ikään asti?! Miksi nuori ei saa ihastua ja kokea vasta "rakkautta" jos siihen tilaisuus tulee?! Seurustellahan voi muuallakin kuin kotona. Enemmin pitäisin huolen siitä että lapsi tietää mikä on ns. oikea tapa seurustella.
Niin tytöt kuin pojatkin =) Pojilla se murkkuikä nyt vain tulee yleensä myöhemmin. Mutta sitä jaksan aina ihmetellä, että miten te estätte seurustelun tiettyyn ikään asti?! Miksi nuori ei saa ihastua ja kokea vasta "rakkautta" jos siihen tilaisuus tulee?! Seurustellahan voi muuallakin kuin kotona. Enemmin pitäisin huolen siitä että lapsi tietää mikä on ns. oikea tapa seurustella.
Vaikka en lävistyksiä/tatuointeja ym. hyväksykään!
Ehkä menee noin, ehkä ei:D
En tiedä, itse ehkä yrittäisin sitä lahjontaa, jotta saisin asiaa pitkitettyä.
Tyttären kaveri (nyt jo 17 v) otti lävistyskorun pari vuotta sitten vanhempiensa tietämättä ja onnistui piilottelemaan korvaansa (pitk tukka) vanhemmiltaan tähän asti. Ihan hiljan asia on paljastunut.
Itse olen mieluummin avoin ja keksisin jotain muuta, miten olisi se lävistys kuitenkin esim. korvarustoon tai napaan? Paranisi kuitenkin paremmin, jos siitä haluaa josksu eroon?
Totaalikieltäminen tai takavarikointi helposti johtaa asioiden salailuun.
Lävistyksen voi ottaa pois ja jäljelle jää pieni siisti neulan pään kokoinen reikä, joka kasvaa umpeen - jopa isot venytetyt lävistykset kasvavat umpeen. Lävistyksen, jossa neula menee KERRAN ihon läpi, infektiovaara on mitättömän pieni verrattuna kaukkaaltaan rikottuun tatuoituun ihoon. Lävistyksen aiheuttama allergiariski on mitättömän pieni ja allergeenistä pääsee eroon korua vaihtamalla, kun taas tatuointivärille jos allergisoituu, se pitää leikata ihosta pois.
Eikö teidän lapset korviksiakaan saa?
Kauneus on kylläkin katsojan silmässä, joten puoleltasi on tuo "nokun ne on niin rumia" -argumentti todella typerä. Et kai sinä määrää, mikä universaalisti on kaunista ja mikä ei? :D
Lapset kun alkoivat lähestyä kymmenen ikävuotta, aloin jo siinä vaiheessa kertoa mikä meidän perheessä on sallittua ja mikä ei. Ei lävistyksiä, ei seurustelua ennen 15.v. ikävuotta jne...toki välillä tytär kyseenalaistaa jotakin asiaa, mutta kunnon perustelut ja asia on sillä hoidettu. Oma tytär on nyt 13.v. sai kesällä ensimmäisen tatuoinnin. On hänen oma piirtämänsä, ja minusta parempi vaihtoehto kuin jokin lävistys..tosin ikuinenhan se on, mutta jos haluaa sen joskus peittää toisella kuvalla, sekin onnistuu. Mutta jo sitä tatuointia tehdessä, teimme sopimuksen, että seuraavat "hullutukset" on sitten täysi-ikäisenä..paitsi jos rippivuonna tuntuu sitltä, että haluaa toisen tautuoinnin, niin sellainen on mahdollista, mutta vain, jos minä saan päättää paikan. Ne eivät siis ole sellaisissa paikoissa, että näkyisivät arkielämässä.
Jos on, niin en vielä huokaisisi helpotuksesta, vielä on pari vuotta aikaa tapahtua vaikka mitä.... Mutta joo, uskon kyllä itsekin, että kun tarpeeksi nuorena alkaa jostain asiasta puhua, niin se saattaa auttaa siihen, ettei nuori kokeile sitä, mutta ei välttämättä. Ja jos ei sitä, niin sitten jotain toista, sellaista mitä ei ole tullut edes ajatelleeksi silloin, kun lapsi oli pieni.
Ja toki lapset on erilaisia, toiset uhmaa enemmän vanhempiaan, toisille se ei ole niin tarpeen. Jonkinlainen muorrosikä ja rajojen koettelu on kuitenkin normaalia, ja jos sitä ei tee muorrosiässä kotona, niin sen tekee ehkä parikymppisenä muutettuaan kotoa pois. Parikymppisenä on toki enemmän jo järkeä päässä, mutta toisaalta silloin ei vanhemmilla ole enää mitään mahdollisuuksia vetaa rajoja, joten tiedä sitten, kumpi on parempi..
Mutta ei tämä tarkoita, että teillä nyt jotain tulisi tapahtumaan, kunhan jäin pohtimaan asiaa ja mietin, ettei 13 vuotiaan kohdalla voi vielä tietää, miten murrosikä tulee menemään =)
kuka teillä on aikuinen ja kuka on lapsi?
En voisi kuvitellakaan, että meilla lapsi edes yrittäisi tuollaista. Ottakaa nyt hyvät vanhemmat auktoriteettiasemanne takaisin! 13-vuotias on vielä aivan lapsi!
Minua häiritsee se, että miksi te aikuiset ette voi perustella lapsillenne, miksi he eivät saa edes 5mm venytystä? Äitini ei anna vaikka hänellä ei ol3 mitään syytä, tai hän ei kerro sitä. Eihän sitä edes hiusten alta nää:)
Minua häiritsee se, että miksi te aikuiset ette voi perustella lapsillenne, miksi he eivät saa edes 5mm venytystä? Äitini ei anna vaikka hänellä ei ol3 mitään syytä, tai hän ei kerro sitä. Eihän sitä edes hiusten alta nää:)
mutta venytetyt korvanreiät on kamalat, ja sitten varsinkin, kun niitä ei enää haluaisi, niin korvat on kuin painavia korviksia ikänsä pitänyt 90v. mummo.
Minua häiritsee se, että miksi te aikuiset ette voi perustella lapsillenne, miksi he eivät saa edes 5mm venytystä? Äitini ei anna vaikka hänellä ei ol3 mitään syytä, tai hän ei kerro sitä. Eihän sitä edes hiusten alta nää:)
Kyllä aikuinen päättää, mikä on sallittua ja mikä ei. Sen kummempia perusteluja ja lässyttelyjä ei kaivata, vaan todetaan, että tässä perheessä ovat nämä säännöt. Kunhan ovat täysi-ikäisiä ja omillaan, saavat vapauden valita.
Vanhemmat komentavat ja rajoittavat ja valitettavasti joutuvat sietämään lastensa pettymyksiä sen suhteen, ettei ihan kaikkea voi tehdä tai saada.
meitä "vain poikien" äitejä kun ei ole "saatu" niitä pikkuprinsessoita :D ONNEKSI on vain niitä poikia. Urheilevat, harrastavat musiikkia, eivät ruinaa muotikuteita, vievät reippaasti roskat ja korjaavat mielellään löystyneet ruuvit ja muut tekniset jutut. Radikaalein toive on ollut vihreä väri vappuna hiuksiin - pesussa lähtevä. Vanhin siis kohta 16.