Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En halua olla enää äiti...
10.10.2011 |
Niin kamalalta kuin asia kuulostaa, en jaksa olla enää äiti 7-vuotiaalle tyttärelleni. Rakastan häntä yli kaiken mutta me ei muuta tehdä kuin riidellään jokaisesta asiasta. Olen yrittänyt antaa hyvän kasvatuksen tasapainoisessa perheessä, mutta olen vain saanut aikaan varhaisteinin joka joka asiaan pitää sanoa vastaan, ihan vain periaatteesta ja jaksaa loukata käytöksellään joka päivä. Aviomieheltä saan tukea ja rakkauta, mutta onko se väärin toivoa myös lapseltaan?
Oman käytöksenikin on mennyt väärille raiteille kun en enää yksinkertaisesti jaksa enää. En koskaa löisi lastani, mutta nykyään huudan ja itken tosi herkästi ja valitettavasti syyllistän myös lastani. Tiedän että toimin väärin, mutta en vain enää jaksa...
Onko muilla samoja tuntemuksia? Mitä voin tehdä asialle. Miten saan lapsen ymmärtämään oikean ja väärän ja miten voin taas tuntea olevani tärkeä ja rakastettu...?
Kommentit (13)
saada takaisin.
Kysyt miten voit tuntea olevasi tärkeä ja rakastettu. Olisikohan lapsellasi sama tuntemus.
Olet äiti, joten sinun tulee rakastaa ja olla aikuinen pienelle lapsellesi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin rakkaus oltava pyytteetöntä.
Minusta tuntuu, että olet väsynyt, kun lapsi ei käyttäydykkään kuten toisten lapset. Lapset ovat yksilöitä.
Aloittakaa kasvatus alusta. Vaikka lastenkasvatusohjelmat hiukan hauskoja, niissä on kuitenkin paljon hyviä vinkkejäkin.
vaan lapsi ja käytöksen perusteella ikäistään nuorempi.Älä kohtele henkisesti viisivuotiasta teininä.Ilkimys=(
kyll äsun tyttäresi sua rakastaa. Ja ymmärtää oikean ja väärän. Ja voit uskoa, että kaikkien muidenkin lapset käyttäytyvät välillä samoin. Se kuuluu asiaan. Rajoja testataan, stressiä puretaan ja kaiken sen alla sua rakastetaan - siitä kertoo juuri se, että sut on valittu testin ja tunteiden purun kohteeksi.
Odota vaan, kyllä sieltä se parempikin päivä taas tulee.
(Mut hei, ei seitsemänvuotias vielä mikään esiteini ole. Se on vielä ihan lapsi. 10-12 jo on.)
Kannattas lukea millaisia ovat 7 vuotiaat!! Sinä olet äiti, koko elämäs loppuun asti. Käyttäydy kuten aikuinen. Ota vastuu. Ja lopeta lapsen syyllistäminen. Kaikki 7 vuotiaat ovat hankalia, mutta tämä on harjoitusta sulle murroikää varten. Nyt padotaan puroja, myöhemmin jokia. Tsemppiä, terveisin aikuisten lasten äiti. Ja jos kiinnostusta riittää lainaa A. Wahlgrenin Lapsikirja, siinä on hyvät avut 15 ikävuoteen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset ovat kuin pikku-murrosikäisiä, toisaalta vielä pieniä mutta toisaalta niin hitsin isoja. Ainakin isotella osataan, aikuisia väheksyen. Ja eskari ei sun tytöllä ole vielä kaukana, tuo kuuluu varmaan vaan tuohon ikään. Meillä on nyt tokalla oleva lapsi ja on paljon helpompaa kuin viime vuonna. Odotellessa sitä alkavaa murrosikää... Mutta ohi se menee, vanhemmuus on ylä- ja alamäkeä, välillä pitempiä ja välillä lyhyempiä. Tehkää jotain mistä molemmat tykkää ja sitä kautta saatte hyvän alulle, pikku hiljaa. Muista kiittää, kannustaa, palkita. Mutta vaadi myös kunnioitusta vanhempia kohtaan, jos muutava kehoitus ei riitä, ota joku etuus pois. Kasvattaminen on jankuttamista, toistamista, tiukkana pysymistä; toisaalta myös pusuttelua, helittelyä jne. Kyllä se rajojen asettaminen ja jankkaus kantaa vielä hedelmää. Tsemppiä!
Äläkä pety, kun lapsesi käyttäytyy huonosti. Lapset käyttäytyvätkin huonosti.
Sun ei pidä riidellä lapsesi kanssa, ei missään asiassa. Lapset riitelevät keskenään, sinä et ole lapsi. Sä olet lapsesi äiti.
Mun neuvoni olisi, että lopetat riitelyn, etkä ottaisi kaikkea yleensäkään niin henkilökohtaisesti.
Kuuntele mitä lapsesi haluaa sanoa sulle, jutelkaa keskenänne. Pienikin lapsi on viisas.
Anna lapsellesi hellyyttä. Ota se syliin.
Kysy, että miten me voitaisiin toimia paremmin keskenämme, mitä odottaisit multa.
Kuuntele mitä lapsesi vastaa, ja toteuta se.
Luultavasti se sanoo, että oltaisiin enemmän yhdessä etkä huutaisi niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä saa puhua kasvatuksen ongelmista ja lapsellekin voidaan järjestää tukikäyntejä jos tarvitaan. Me käytiin muutama kerta yhtenä keväänä.
hankaliin lapsiin, mutta pidä mielessä se ajatus, että kyseessä on yleensä vain ohimenevä, ikään liittyvä kausi, ja helpompaa on tulossa. 7 vuotiaat on tosiaan usein hankalia, mutta ei sitä kauaa kestä, helpommat ajat ovat edessä, kunnes taas pahenee, ja sitten taas helpottaa....
Täällä esim. tietoja kehitysvaihtesta, noin keskimäärin, jokainen lapsi toki kehittyy omalla tavallaan ja omaan tahtiinsa:
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/6_7-vuoti…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset tutustukaa vanhaan uskontoonne! Siis Suomenuskoiseen pakanauskoonne.
Vanhat Jumalamme ovat voimakkaita mutta rauhan ja hyväntahtoisia. Etsiytykää pakanuudesta kiinnostuneet toistenne luokse. Vanha Suomenusko on oikeaa uskoa edelleenkin eikä vie ojaan vaan oikeaan suuntaan.
Ihan hyvä juttu jonka allekirjoitan, mutta miten tää liittyisi erityisesti ap:n ongelmaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuohon ikään, ei sillä ole "varhaisteini-iän" kanssa onneksi mitään tekemistä... Tuossa iässä vaan on vaikeaa olla samaan aikaan niin "iso" kun kuitenkin on vielä niin kovin pieni.
Täällä samanikäinen tyttö, joka jaksaa vänkyttää vastaan JOKA ikisestä asiasta. Hermot meinaa palaa monta kymmentä kertaa päivässä, mutta olen koittanut ajatella että kyllä se tuolla tytöllä on kuitenkin vaikeampaa kuin minulla.
Alue: Aihe vapaa
Sun tarvii ansaita se lapsen rakkaus ja se lähtee ajan antamisesta lapselle, lapsen kehumisesta, yhteisestä tekemisestä ja rajojen asettamista ja ennen kaikkea oman käytöksen esimerkillä.