Lue keskustelun säännöt.
Mä en tajua koiran kuolemaa itkevää fb-tuttua.
08.10.2011 |
Siis koira kuoli. Lemmikki, ei ihminen.
Ensin laittoi statusviestin: "Rakas pieni Mirkkumme (nimi muutettu) poistui tänään keskuudestamme lyhyen sairauden murtamana. Ikävä 3>"
Ei ole niin hyvä tuttu, että tietäisin esim. lasten nimiä ja kauhistuin, että joku sen lapsista on kuollut. Laitoin "osanottoni suurun". Osaaottavia viestejä tuli reilu sata lisäkseni.
No, seuraavana päivänä laittoi "Perheenjäsenen kuolemasta ei selviä ikinä. Itkusta ei tule loppua. En jaksa. Olen viikon sairaslomalla".
Olin ihan järkyttynyt ja mietin, että miten voi oman lapsen kuoleman jälkeen jaksaa päivittää jotain Facebookia.
Seuraavana päivänä tuli kuva koirasta ja teksti 2007-2011 "Mirkku".
SIIS HALOOO!!! Voisi vaikka kertoa, että KOIRA, LEMMIKKI on kuollut, ettei tarvitse yöunia menettää jonkun tuollaisen asian takia.
Ymmärrän, että joillekin koirat ovat tärkeitä. Minä en pysty siihen, en ole eläinrakas ja lemmikit ovat kaikki sellaisella kultakala-asteella mielessäni. Ne voi korvata.
Oli kai sitten viikon sairaslomalla. Nyt tuli kutsu hautajaisiin, jonka oli laittanut kaikille yli 400 FB-kavereilleen. "Mirkku pääsee tänään haudan lepoon. Ystävällisenä kutsuna ilmoitamme, että hautaan lasku tapahtuu siellä ja siellä ja muistotilaisuuteen on erikseen kutsuttu läheiset ja perhe."
Just.
Kommentit (123)
ja ikävöin ja itkea tirautan joskus vieläkin jo viisi vuotta sitten kuolleen koirani muistolle.. mutta että viikko saikkua..?! Voi vittu sentään, sanon minä!! Mun ISÄ (siis oikea isä, ihminen, ei mikään koiraisä.. ;D) kuoli; sain loppuviikon saikkua. Päivä oli keskiviikko. Olin siis 2,5 pvää töistä pois. Ja kyseessä oli mun oma isäni! Niin en kyllä joo oikein voi ymmärtää että joku saa viikon saikkua kun hauva delaa. Naurettavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keitä te oikeasti luulette olevanne kun kehtaatte arvostella toisten surua ja tapaa surra tärkeä perheenjäsenen menetystä??? HÄVETKÄÄ!!!!!!!
Otan todella osaa lemmikin menettämiseen. Kovaa on tehnyt itsellekin ja pitkään tuli itku aina koiran tullessa mieleen, nähdessäni tyhjän ruokakupin, talutushihnan, imuroidessani viimeisia karvoja sohvasta... mutta kohtuus kaikessa. On järjetöntä verrata koiran kuoleman aiheuttamaa surua lapsen kuoleman aiheuttamaan suruun. Niin vähättelee äärettömästi lapsensa menettäneiden tuskaa. Anteeksi vain.
Ihan niinku kaikessa olis joku saatanan standardi että listasta katotaan miten tähänki asiaan saa reagoida! Sinä ja sun kaltaset vajakit ette ole edes kykeneviä tuntemaan sitä mitä minä tunsin kun kissani menehtyi, enkä lastani surrut yhtään enempää.
Todella kuvottavaa ja sairasta tuollainen koiran humanisoiminen. Jos olisin pomo, ottaisin suurennuslasin alle kollegan, joka on viikon poissa koiran kuoleman takia.
Sairasta on sekin, jos koiralle annetaan ihmisen nimi. Jekku ja Repe ovat koiran nimia. Jos koiran nimi on tyylia Mirkku, ei henkilo kuulu ystavapiiriini.
jotta sillä olisi arvoa, ja kyllä ihan yhtä paljon arvoa kuin sinulla.
"Toivottavasti kun yt-neuvottelut tulee
niin lempataan ulos nämä koiran kuoleman takia saikulla pinnaavat luuserit."
Mieluummin palkkaan ihmisen jolla lemmikki joka kuolee n.10-15 vuoden päästä kuin äidin joka jatkuvasti sairaslomalla, paksuna tai lasten takia työt kärsii:)
Mulle tuli mieleen tätä ketjua lukiessa, että onko täällä palstalla aikaa viettävät jotenkin tosi masentuneita tai muuten vaan häiriintyneitä? Sille vähän vaikuttaa.
Minä en rinnasta lemmikkiä ihmiseen ja hieman ihmettelen hautajaistohinaa, mutta kyllä ihmisten pitää antaa surra tavallaan, miten se keltään muulta on pois? Minä olen surrut kissaani jopa enemmän kuin jotain lähisukulaista..
Ihan hyvin vaikka pitäisi antaa 2 päivää sairaslomaa ja ihmisen kuolemasta 2 viikkoa ainakin. Ihmiset tarvii aikaa surra, mitä läheisempi sen raskaampi menetys joten se suruaika pitää saada, jotta pystyy käsittelemään asiaa.. En kyllä ymmärrä, miksi täällä jotkut ovat niin vihamielisiä ja tunneköyhiä että on tarve haukkua muita noinkin surullisesta asiasta? Jos toiset ovat menettäneet jotain ja kokeneet suruja, ketä luulette olevanne arvostelemaan ja tuomitsemaan? Ystäviä ette ainakaan jos ette tiedä edes onko toisen menetys ollut lemmikki vai ihminen.
Miksi pitää arvostella aina muiden tekemisiä, se kertoo enemmän teistä kuin arvostelun kohteena olijasta..
jokaisesta koiran kuolema-saikusta ja marsun mahatauti-saikusta niin se on sinun asiasi.
Mutta nyt kun lamaa taas uhkaillaan ja yt-neuvotteluja käydään joka puolella, taistelu työpaikoista on kova. Samoin työnantaja katsoo itselleen sopivimmat työntekijät.
Eli jos sinä karsit pois lapsentekoiässä olevat naiset, mutta ovat ihmisiä, joilla on koira niin ok. Mutta tässä on sinulle ongelma. Et voi siis ottaa hedelmällisessä iässä olevia naisia, koska hehän saattavat tulla paksuksi tai naisia, joilla on lapsia. Eli pystyt ottamaan töihin vain miehiä, joilla on koira. Varaudu siihen, että saatat saada niskaasi jonkun vittumaisen naisen ja saada häneltä syrjintäsyytteen.
No asiaan siis. Suurin osa työnantajista onneksi potkii pellolle nämä luuserit, jotka hakee saikkua koiran tai marsun tai pupun kuoleman takia. Työelämä on kuitenkin sen verran kovaa, että ei monikaan työnantaja kaipaa sellaista vellipersettä, joka masentuu koiran kuolemasta. Sellainen tyyppi todennäköisesti on muutenkin jatkuvasti vitutuslomilla ja masennuslomilla ja uupunut ja mitä kaikkea sitä voikaan saada saikkua kun vain väsyttää kulkea töissä.
"Toivottavasti kun yt-neuvottelut tulee niin lempataan ulos nämä koiran kuoleman takia saikulla pinnaavat luuserit." Mieluummin palkkaan ihmisen jolla lemmikki joka kuolee n.10-15 vuoden päästä kuin äidin joka jatkuvasti sairaslomalla, paksuna tai lasten takia työt kärsii:) Mulle tuli mieleen tätä ketjua lukiessa, että onko täällä palstalla aikaa viettävät jotenkin tosi masentuneita tai muuten vaan häiriintyneitä? Sille vähän vaikuttaa. Minä en rinnasta lemmikkiä ihmiseen ja hieman ihmettelen hautajaistohinaa, mutta kyllä ihmisten pitää antaa surra tavallaan, miten se keltään muulta on pois? Minä olen surrut kissaani jopa enemmän kuin jotain lähisukulaista.. Ihan hyvin vaikka pitäisi antaa 2 päivää sairaslomaa ja ihmisen kuolemasta 2 viikkoa ainakin. Ihmiset tarvii aikaa surra, mitä läheisempi sen raskaampi menetys joten se suruaika pitää saada, jotta pystyy käsittelemään asiaa.. En kyllä ymmärrä, miksi täällä jotkut ovat niin vihamielisiä ja tunneköyhiä että on tarve haukkua muita noinkin surullisesta asiasta? Jos toiset ovat menettäneet jotain ja kokeneet suruja, ketä luulette olevanne arvostelemaan ja tuomitsemaan? Ystäviä ette ainakaan jos ette tiedä edes onko toisen menetys ollut lemmikki vai ihminen. Miksi pitää arvostella aina muiden tekemisiä, se kertoo enemmän teistä kuin arvostelun kohteena olijasta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei lapsi olisi korvattavissa, jos kerran koirakin on? Saahan niitä lapsia lisää tehtyä, mikä siis on ongelma? En ymmärrä!
Nimim. 15 vuotta lapsettomuushoitoja, 48 keskenmenoa, 1 elävänä syntynyt, edelleen elävä lapsi
Kuka tapansa meistä voi mennä ja ostaa koiran! Meidän koira tuli perheeseen puolen tunnin harkinnan jälkeen ja lähti tuttavaperheestä kyläilyn päätteeksi kotiin.
Onko tosiaan ihan sama asia!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos työnantajana olet valmis maksamaan palkkaa jokaisesta koiran kuolema-saikusta ja marsun mahatauti-saikusta niin se on sinun asiasi."
Asiat perspektiiviin.. Mielestäni vaan on suhteutettava se miten raskas se menetys on ollut. Toisia ei paljon vaikka serkun kuolema hetkauta ja toisille se voi olla juuri se läheisin ihminen.
"Eli jos sinä karsit pois lapsentekoiässä olevat naiset, mutta ovat ihmisiä, joilla on koira niin ok. Mutta tässä on sinulle ongelma. Et voi siis ottaa hedelmällisessä iässä olevia naisia, koska hehän saattavat tulla paksuksi tai naisia, joilla on lapsia. Eli pystyt ottamaan töihin vain miehiä, joilla on koira. Varaudu siihen, että saatat saada niskaasi jonkun vittumaisen naisen ja saada häneltä syrjintäsyytteen."
Sopii toki ottaa vakavasti, toivoin että pointti olisi tullut selväksi:) Todellisuudessa mulla on vain kaksi naista töissä, pikkuyritys kun on. Joten tiedostan kyllä äitiysasiat, kunhan heitin aiemman kommentin vaan siitä että ketä kannattaa palkata.. Kun ärsytti se typerä kommentti. Nimenomaan nuorehkoa naista ei kannattaisi, mutta mutta..;) Syrjintä saa myös olla aika selkeää että se voidaan todentaa eli aika selkeästi todistettavissa. Työnantajalla kun on oikeus palkata käytännössä kenet vain, voi aina keksiä jonkin syyn miksi toinen oli parempi. Tottakai jos työkokemus ja koulutus ym. menee täysin ristiin, mutta jos on lähellekään samaa tasoa niin sittenhän valitaan se "hyvä tyyppi" joka on jollain tapaa sopivampi sun firmaan. Sanoisin, että aika vaikea todentaa syrjintää ellet ole selkeästi pätevämpi ja osaavampi kuin paikan saanut tai esim. yrityksellä on 100 työntekijää ja kaikki miehiä..
Jos ihminen on pois töistä koiran kuoleman takia, niin eihän hän oikeastaan ole pois koiran kuoleman takia vaan siksi että hän ei ole syystä tai toisesta työkykyinen. Ennemmin hoitaa päänsä kuntoon ja jos parin päivän romahdus kotona auttaa asiaa, niin ihan vapaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä oli hänen ammattinsa? Jos vaikka oli koiran kanssa partioiva vartija, poliisi tai sotilas, ja nyt kun Mirkkua ei enää ole, on saikku ihan aiheeseen.
Ehkäpä koira kuoli onnettomuudessa? Ja samassa onnettomuudessa omistaja joutui saikulle? Näin kävi tuttavalleni. Sheltti kuoli kolarissa ja omistaja loukkaantui ja joutui saikulle, ja silloin päällimmäisenä oli mielessä tuo koiran kuolema.
Jotkut koirat ovat vielä koiraihmisten keskuudessa enemmän pinnalla. Näin on esim. tapausten kanssa, jotka jostain syystä ovat julkkiksia, joiden elämä ja kuolema on jollain tapaa ollut yleisessä tietoisuudessa. Oma koirani oli löytökoirataustaisena tällainen. Vuosikausia rotulehdessä palstaa pitäneen koiran kuolema sai myös paljon surunvalitteluja.
Lähipiirissä on tapahtunut nyt muutama koiran yllättävä poismeno. Mm. nuori virkeä koira, jolle tuli hemolyyttinen anemia, ja toinen, jolla todettiin E-lonkat ja paha nivelrikko. Näitäkin koiria oli viikottain nähnyt harjoituksissa, kisoissa ja leireillä. Leikittänyt pentuna, rapsutellut ja pusutellut, miettinyt treeniongelmiin ratkaisuja jne. Seuraavaksi koira onkin kuollut. Tällaisessa tilanteessa omistajalta kuolee paitsi paras ystävä, myös koko harrastus- ja kaveripiiri voi mennä alta. On nimittäin henkisesti vaikeaa tulla treenaamaan ilman koiraa tai katsomaan vain muita.
Eikä empatian tunteminen esim. eläimen takia tarkoita sitä, etteikö voisi olla surullinen ihmisten ongelmista. Avarasti maailmaan suhtautuva voi tukea kavereitaan monissa ongelmissa ja suruissa.
Eniten tässä casessa ihmetyttää se, miksi ap ja koiran omistaja olivat kavereita. Edes Fecabookissa.
Jos toinen palkatuista työntekijöistä olisi aina vähän väliä milloin koiran kuoleman, milloin poikaystävän kissan matojen takia saikulla niin potkut saisi.
Mutta kukin työnantaja saa tehdä hyväntekeväisyyttä jos haluaa. Kukaan ei kritisoi sinua. Palkkaa, ketä haluat. Meiltä saadaan karsittua laman aikana aina pois ne tyhjän saikuttelijat ja laiskiaiset. Työnsä saa pitää se, joka työtä haluaa tehdä.
"Jos työnantajana olet valmis maksamaan palkkaa jokaisesta koiran kuolema-saikusta ja marsun mahatauti-saikusta niin se on sinun asiasi." Asiat perspektiiviin.. Mielestäni vaan on suhteutettava se miten raskas se menetys on ollut. Toisia ei paljon vaikka serkun kuolema hetkauta ja toisille se voi olla juuri se läheisin ihminen. "Eli jos sinä karsit pois lapsentekoiässä olevat naiset, mutta ovat ihmisiä, joilla on koira niin ok. Mutta tässä on sinulle ongelma. Et voi siis ottaa hedelmällisessä iässä olevia naisia, koska hehän saattavat tulla paksuksi tai naisia, joilla on lapsia. Eli pystyt ottamaan töihin vain miehiä, joilla on koira. Varaudu siihen, että saatat saada niskaasi jonkun vittumaisen naisen ja saada häneltä syrjintäsyytteen." Sopii toki ottaa vakavasti, toivoin että pointti olisi tullut selväksi:) Todellisuudessa mulla on vain kaksi naista töissä, pikkuyritys kun on. Joten tiedostan kyllä äitiysasiat, kunhan heitin aiemman kommentin vaan siitä että ketä kannattaa palkata.. Kun ärsytti se typerä kommentti. Nimenomaan nuorehkoa naista ei kannattaisi, mutta mutta..;) Syrjintä saa myös olla aika selkeää että se voidaan todentaa eli aika selkeästi todistettavissa. Työnantajalla kun on oikeus palkata käytännössä kenet vain, voi aina keksiä jonkin syyn miksi toinen oli parempi. Tottakai jos työkokemus ja koulutus ym. menee täysin ristiin, mutta jos on lähellekään samaa tasoa niin sittenhän valitaan se "hyvä tyyppi" joka on jollain tapaa sopivampi sun firmaan. Sanoisin, että aika vaikea todentaa syrjintää ellet ole selkeästi pätevämpi ja osaavampi kuin paikan saanut tai esim. yrityksellä on 100 työntekijää ja kaikki miehiä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Eikä empatian tunteminen esim. eläimen takia tarkoita sitä, etteikö voisi olla surullinen ihmisten ongelmista. Avarasti maailmaan suhtautuva voi tukea kavereitaan monissa ongelmissa ja suruissa."
Aivan, olen samaa mieltä. Tuntuu, että jos on ystävästä tai kenestä tahansa kyse jolla on surua ja joku sitä sitten väheksyy, niin ei olla kaikki kohdallaan sellaisella..
"Eniten tässä casessa ihmetyttää se, miksi ap ja koiran omistaja olivat kavereita. Edes Fecabookissa."
Tämä minuakin kummastuttaa, miksi olla facebook kavereita jos ei tunne edes toista? On kiva kun on virtuaalikaveri ja voi leikkiä että "mulla on näin monta ystävää" joista ei todellisuudessa tiedä mitään. Jotenkin surullista.
Miksei lapsi olisi korvattavissa, jos kerran koirakin on? Saahan niitä lapsia lisää tehtyä, mikä siis on ongelma? En ymmärrä!
Nimim. 15 vuotta lapsettomuushoitoja, 48 keskenmenoa, 1 elävänä syntynyt, edelleen elävä lapsi
Kuka tapansa meistä voi mennä ja ostaa koiran! Meidän koira tuli perheeseen puolen tunnin harkinnan jälkeen ja lähti tuttavaperheestä kyläilyn päätteeksi kotiin.
Onko tosiaan ihan sama asia!?
epäillä ettet ole ollut raskaana 48 kertaa.
Olisithan sinäkin voinut lapsen adoptoida.
Tässä onkin ollut kyse elämän arvosta ja rakkaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos toinen palkatuista työntekijöistä olisi aina vähän väliä milloin koiran kuoleman, milloin poikaystävän kissan matojen takia saikulla niin potkut saisi.
palkkaisia sellaisia luusereita jotka olisivat vähän väliä pikku vaavin mahakivun tai pikku prinsessan/prinssi ripulin takia saikulla. Potkut ansaitsevat mokomat laiskurit!!!
"Mutta kukin työnantaja saa tehdä hyväntekeväisyyttä jos haluaa. Kukaan ei kritisoi sinua. Palkkaa, ketä haluat. Meiltä saadaan karsittua laman aikana aina pois ne tyhjän saikuttelijat ja laiskiaiset. Työnsä saa pitää se, joka työtä haluaa tehdä."
Saisi toki pyrkiä ymmärtämään mitä kirjoitin, että miten asiat pitäisi mielestäni olla. Puhun ihan vain omasta puolestani enkä missään roolissa täällä, että asiat suhteutettuna. Jos joltain kuolee aviomies on se aika eri luokkaa kuin joltain se serkku. Mutta toiselle se serkku voi olla se ainoa läheinen. Ja joku voi olla yksinäinen jolla ei ole kuin se koira lähellään. Jotain rajaa joo mutta tapauskohtaisesti..
Kirjoitin jo aiemmin että kummeksuin hautajaisia 400:lle ja ei nyt sentään 2 viikkoa lemmikin kuolemasta saikkua oteta, vaikka pidän itseäni hyvin eläinrakkaana. Olen itsekin murtunut kissan poismenon vuoksi ja pääsin siitä päivässä/kahdessa pahimman yli mutta toki surin sitä sitten kotona eikä se silloin töitä enempää estänyt. Ikävä on joskus vieläkin, eli en voi silti millään lailla väheksyä sitä tuskaa mikä lemmikin poismenosta tulee.
Mitä olen itse tosin työelämässä nähnyt, niin hyvin usein juurikin nämä äidit ovat enemmän poissa töistä milloin itsensä tai lastensa takia, että tuo "työnsä saa pitää se, joka työtä haluaa tehdä" pätee paremmin vaikka sinkkuun tai lapsettomaan (ei enää niin nuoreen) naiseen jolla on se koira.. Ei toki kaikki, mutta jotkut äidit voi olla oikea riesa työpaikoilla..
Jos toinen palkatuista työntekijöistä olisi aina vähän väliä milloin koiran kuoleman, milloin poikaystävän kissan matojen takia saikulla niin potkut saisi.
Mutta kukin työnantaja saa tehdä hyväntekeväisyyttä jos haluaa. Kukaan ei kritisoi sinua. Palkkaa, ketä haluat. Meiltä saadaan karsittua laman aikana aina pois ne tyhjän saikuttelijat ja laiskiaiset. Työnsä saa pitää se, joka työtä haluaa tehdä.
perheenjäsenen kuoleman sureminen on laiskuutta?
Ei ole mikään heikkouden merkki rakastaa toista.
Kun heitä alkaa lapsi kyllästyttämään, he varmaan käyttävät oman lapsensa piikillä tai ampuvat kuulan kalloon.
Olen aina inhonnut koiria ja kyllä näin nimettömällä palstalla tosiaan näkee koiranomistajienkin oikean luonnon. Kukaan terve ihminen ei rinnasta elukkaa ja lasta. Mutta koiranomistaja sen tekee.
Ihmettelekkö vielä, mistä näitä irtohurttia tulee, jotka purevat ihmisiä ja tappavat lapsia.
Jos toinen palkatuista työntekijöistä olisi aina vähän väliä milloin koiran kuoleman, milloin poikaystävän kissan matojen takia saikulla niin potkut saisi.
palkkaisia sellaisia luusereita jotka olisivat vähän väliä pikku vaavin mahakivun tai pikku prinsessan/prinssi ripulin takia saikulla. Potkut ansaitsevat mokomat laiskurit!!!
kun kerta on perheenjäsen?
Jos toinen palkatuista työntekijöistä olisi aina vähän väliä milloin koiran kuoleman, milloin poikaystävän kissan matojen takia saikulla niin potkut saisi. Mutta kukin työnantaja saa tehdä hyväntekeväisyyttä jos haluaa. Kukaan ei kritisoi sinua. Palkkaa, ketä haluat. Meiltä saadaan karsittua laman aikana aina pois ne tyhjän saikuttelijat ja laiskiaiset. Työnsä saa pitää se, joka työtä haluaa tehdä.
perheenjäsenen kuoleman sureminen on laiskuutta? Ei ole mikään heikkouden merkki rakastaa toista.
palkkaisia sellaisia luusereita jotka olisivat vähän väliä pikku vaavin mahakivun tai pikku prinsessan/prinssi ripulin takia saikulla. Potkut ansaitsevat mokomat laiskurit!!!Alle kouluikäisen lapsen yksin kotiin jättäminen on heitteillejättö. Päivähoitoon ei ripuloivaa lasta vastaanoteta.
niin lempataan nämä lapsen/miehen/vaimon kuoleman takia saikulla pinnaavat luuserit.