Lue keskustelun säännöt.
Mä en tajua koiran kuolemaa itkevää fb-tuttua.
08.10.2011 |
Siis koira kuoli. Lemmikki, ei ihminen.
Ensin laittoi statusviestin: "Rakas pieni Mirkkumme (nimi muutettu) poistui tänään keskuudestamme lyhyen sairauden murtamana. Ikävä 3>"
Ei ole niin hyvä tuttu, että tietäisin esim. lasten nimiä ja kauhistuin, että joku sen lapsista on kuollut. Laitoin "osanottoni suurun". Osaaottavia viestejä tuli reilu sata lisäkseni.
No, seuraavana päivänä laittoi "Perheenjäsenen kuolemasta ei selviä ikinä. Itkusta ei tule loppua. En jaksa. Olen viikon sairaslomalla".
Olin ihan järkyttynyt ja mietin, että miten voi oman lapsen kuoleman jälkeen jaksaa päivittää jotain Facebookia.
Seuraavana päivänä tuli kuva koirasta ja teksti 2007-2011 "Mirkku".
SIIS HALOOO!!! Voisi vaikka kertoa, että KOIRA, LEMMIKKI on kuollut, ettei tarvitse yöunia menettää jonkun tuollaisen asian takia.
Ymmärrän, että joillekin koirat ovat tärkeitä. Minä en pysty siihen, en ole eläinrakas ja lemmikit ovat kaikki sellaisella kultakala-asteella mielessäni. Ne voi korvata.
Oli kai sitten viikon sairaslomalla. Nyt tuli kutsu hautajaisiin, jonka oli laittanut kaikille yli 400 FB-kavereilleen. "Mirkku pääsee tänään haudan lepoon. Ystävällisenä kutsuna ilmoitamme, että hautaan lasku tapahtuu siellä ja siellä ja muistotilaisuuteen on erikseen kutsuttu läheiset ja perhe."
Just.
Kommentit (123)
jauhatte vaan jotain hautajaisii,kun se piti saikkuu koiran kuoleman taki,se on musta väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaverien koira kuoli vuosi sitten. Ja nyt vuosipäivänä kaveri laittoi miehensä ja omalle sivulleen linkkejä, joihin kirjoitti, että tämä tulee meidän murresta mieleen ja tämä oli murren lemppari biisi jne.
Ei mua ärsyttänyt nuo, koska tiedän kuinka tärkeä koira oli kavereille. He ovat lapseton pariskuntia ja ikää on jo yli 40v eli lapsia ei tule eli koira oli heidän "vauvansa" 13 vuoden ajan.
kyllä sen koiran täytyy joillekin olla melkoisen tärkeä ja ihmisen veroinen, jos sen sairauksien ja tapaturmien hoitamiseen laitetaan tuhansia euroja rahaa kerta toisensa jälkeen.
näemmä tosi hyviä "kavereita", kun et edes tiedä onko kyseessä koira vai lapsi...
Toivon, että sinäkin ymmärrät sen eron. Kyllä voisi laittaa vähän enemmän tietoa siitä, kuka se "Mirkku" oli. Mistään en voinut arvata, ettei kyseessä ollut vaikkapa niiden lapsi.Saahan ihminen surra mitä vaan. Vaikka vaasin rikkoutumista. Mutta tuollainen on mun mielestä härskiä harhaanjohdattamista.
ap
Miks sulla on jotain puolituttuja ihmisiä, joiden lasten nimiä et tiedä kaverina? Ja jos ovat jotain ala-asteen luokkakavereita joita et ole nähnyt vuosiin niin miksi esität osanotot suruun? Melko tekopyhää ap! Miksi sen sun kaverin olis pitänyt kirjoittaa että kyseessä on koira - hänen kaverinsa kyllä sen varmasti tietävät, muilla tuskin surun keskellä on merkitystä mitä luulevat.
Et voi määrätä paljonko ja mitä toinen saa surra.
Toivon, että sinäkin ymmärrät sen eron. Kyllä voisi laittaa vähän enemmän tietoa siitä, kuka se "Mirkku" oli. Mistään en voinut arvata, ettei kyseessä ollut vaikkapa niiden lapsi.
Saahan ihminen surra mitä vaan. Vaikka vaasin rikkoutumista. Mutta tuollainen on mun mielestä härskiä harhaanjohdattamista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kyllä se hämmästyttävän tiukkaa teki. Tuhkat on vieläkin uurnassa, en ole saanut aikaiseksi haudata niitä. Se tuntuisi niin lopulliselta. Koira oli rakas perheenjäsen ja sitä suree kuin perheenjäsentä, ei nyt sairauslomalle saakka mutta kovasti kumminkin. Olen surrut ja kaivannut sitä varmasti enemmän kuin joitakin sukulaisia surisin ja kaipaisin.
Jotkut ihmiset on varmaankin herkempiä kuin toiset, joten kauheasti en ihmettele ap:n tuttavan suremista. Ne hautajaiset tuntuivat kyllä pikkasen yliampuvilta.
Miksi ihmisten täytyy saada julistaa empatiakyvyttömyyttään?
Et voi määrätä paljonko ja mitä toinen saa surra.
Minkähänlaisia kylmäkalleja nää kasvattaa kersoistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta noi hautajaiset meni överiksi.
MUTTA jokaisella on oma tapansa surra asiaa!
Itse olen kolme koiraa joutunut saattamaan koirientaivaaseen ( no tietty tiedän ettei sellaista ole)..
Mutta kun on perheenjäsentä 12 vuotta hoivannut ja rakastanut, harrastanut, touhunnut... ei suru katoa hetkessä. Itse vertaisin sitä kuitenkin siihen että jos sinulla on 12 v lapsi joka otetaan yhtäkkiä pois niin kyllä suru on suuri. Toki ei samassa mittakaavassa ja lapsen menettäminen vielä suurempi suru, toki! Mutta en tiedä mikä olet arvostelemaan toisen surua kun et itse osaa edes asettua toisen asemaan tai tuntea empatiakykyä!
Ekan koiran kuolemasta on neljä vuotta ja vieläkin on ikävä välillä ja suru. Toisen koiran 2 vuotta ja kolmannen vasta 3 kk.
Toki täytyy sanoa että surutyö on lyhyempi kun sen on kerran jo käynyt läpi. Sen kanssa oppii elämään ja elämän on jatkuttavat. MUTTA on oltava oikeus itkeä, surra omalla tavallaan. Mutta jos vielä tyyliin puolen vuoden päästä jatkuu samanlaisena suremisena niin sitten ei ole kaikki ok..
mun koira kuoli vuonna 2007, 15 yhteisen vuoden jälkeen. Mietin aina aamuisin ja illalla saatan kyyneleen tirauttaa vieläkin. Ehkä sitä ei voi ymmärtää jos sellaista rakkautta perheenjäseneen ei ole kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkinlaista päättelykyä voisi tietysti käyttää vai tunteeko ap montakin Mirkku-nimistä ihmistä?
Jonkinlaista päättelykyä voisi tietysti käyttää vai tunteeko ap montakin Mirkku-nimistä ihmistä?
Sisälukutaitoa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun koirani kuoli juuri vähän aikaa sitten, eikä se olut minulle mikä tahansa koira! Se oli paras ystäväni jota rakastin enemmän kuin mitään muuta! Tuo on todella loukkaavaa! Voit olla itse mitä mieltä hyvänsä, mutta sitä ei tarvitse netissä kailottaa! Tuo on todella epäkohteliasta ja epäreilua! Koira voi olla jollekin maailman tärkein asia vaikket sinä sitä arvostaisikaan! Minulla on hirvittävä ikävä koiraani, jota rakastin kuin omaa lasta. Suutuin ihan oikeasti kommentistasi!
..ihmisiä jotka keskustelupalstoilla itkee jotain tyrnäväläisiä tai kouvolalaisia täysin vieraita ihmisiä, tai lähettelee jotain "nyt sytytetään kynttilä muistolle"- viestejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se koira on monelle se ainoa todellinen ja LUOTETTAVA ystävä. Koira on taatusti aito ja ei juoruile, ei petä eikä käytä toista hyväkseen. En yhtään ihmettele, että koira on jollekin niin tärkeä.
Esim. Sinä ap, oletko Sinä ystävänä lähellekään sen veroinen kuin tuon fb-tuttavasi koira oli? Epäilen. Ainakin tämän aloituksesi perusteella saa Sinusta aika epäluotettavan kuvan...
Ja miehen ja kaverit... oikeastaan ainoat jotka on sulle korvaamattomia on vanhemmat ja sisarukset jos niitä on ja vähintään toinen vanhemmista on kuollut. Näin siis jos suhtautuu elämään niinkuin sinä, useimmat kuitenkin tunnistavat kaikki yksilöinä ja näin ollen korvaamattomina. Sivistymättömyydestä tämä sun tilas vaan johtuu.
Lähiomaisen kuolemasta jäädään sitten varmaan työkyvyttömyyseläkkeelle, jos koiraa tuollain surraan.
on joillekin juurikin sitä: perheenjäsen. Eli sitä surraan siinä missä muitakin läheisiä.
Miksi ihmisten täytyy saada julistaa empatiakyvyttömyyttään?
Et voi määrätä paljonko ja mitä toinen saa surra.
Minkähänlaisia kylmäkalleja nää kasvattaa kersoistaan?
Mutta rakaskin eläin on ELÄIN. Kulkukoiria ei meille "adoptoida" niin kauan kun maailmassa on nälkäisiä ja kodittomia lapsia.
Lehmät ovat maidontuotantoon, possut ja kanat lihakarjaa. Puput ja hirvet söpöä riistaa, nam nam. Kalat on luotu kalastettaviksi.
Ei se silti tarkoita ettei eläintä saa surra tai että eläimiä voisi kohdella kaltoin. TERVE JÄRKI vaan kehiin.
ne lapsetkin on.
niin lempataan ulos nämä koiran kuoleman takia saikulla pinnaavat luuserit.
Tiedättekö mikä minusta on tunneköyhää? Lisäksi ajattelematonta ja osoittaa puutteellista älyä? Se, kun rinnastetaan koira lapseen. Kuten moni vajakki täällä. "koirani oli vauvani" ja "jos kerta koira on korvattavissa, niin sitten on lapsikin..." Koira on koira ja lapsi on lapsi. Koira on rakas, mukava ja hauska kaveri, mutta silti kuka tahansa lapsi on miljoona kertaa tärkeämpi.
Me olemme ihmisiä ja elämme ihmisyhteisössä, eläimistä saamme ruokaa ja seuraakin ne voivat pitää, mutta koira ja ihminen eivät ole saman arvoiset. Näin vain on. Koiralla ei ole ihmisoikeuksia siitä yksinkertaisesta syystä, että se ei ole ihminen.
onpa harvinaisen yksinkertainen ja sivistymätön ihminen... hyi kamala.
Ymmärrän hyvin "Mirkun" emäntää. Oma koiramme kuoli elokuussa ja suren sitä vieläkin. Se vain jätti yllättäen tyhjän paikan kotiimme ja sydämeeni. Yllättäen siksi, että olin pitänyt sitä vain "koirana". Nyt tajuan, että sehän oli kaikessa mukana. Lisäksi sillä oli paljon sellaista annettavaa, mitä ihmisellä ei ole: se hyväksyi minut täysin, rakasti ja arvosti minua ulkonäöstäni ym. riipumatta, se ei arvostellut eikä loukannut. Kaiken tämän se antoi huomaamatta. Ja nyt vasta sen tajuan. Koira on persoonallisuus, ei uutta oteta noin vain tilalle ja se uusi onkin sitten aivan toinen persoona.
Kyllä kaiken tämän kokemani jälkeen Ymmärrän "Mirkun" hautajaiset. Olisin itse kaivannut jotain rituaaleja, joita voisin muistella ja jotka olisivat auttaneet surutyössäni. Koiramme hautaaminen oli karua: pahvilaatikossa hiekkakuoppaan. Siellä se nyt sitten oli, se, jonka kanssa olin tehnyt lenkkejä ja joka juoksi aina perääni ja tiesi missä olen. Se oli ja on kamalaa ajatella.
Ja vielä "Mirkun" emännän puolustukseksi, tuossa tilanteessa ei ole kovin järkevä ja voi toimia noinkin, että ihmiset saavat väärinkäsityksen, siis ettei ollukaan lapsi. Huomasin, että avuttomuudellaan koirani herätti minussa äidillistä huolenpitoa, kuten lapsemme. Joten sen paikka on sydämessäni lähellä lapsia.
Toivoisin, että jokainen saa kokea omat tunteensa ilman toisten tuomiota, koska olemme erilaisia ja koemme eri tavalla. Ja tiedetäänhän, etä padotut tunteet aiheuttavat masennusta ym.