Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
8-vuotias äkäpussi.
08.10.2011 |
Tyttö on tässä parin viime viikon aikana vetänyt herneet nenään IHAN joka asiasta. Tuntuu, että mikään ei ole hyvä. Välillä on toki ihan innoissaan, mutta hetkessä kaikki menee päin ahteria ja sit on piru merrassa. Parkuu ja raivoaa.
On nukkunut hyvin, syönyt hyvin. Koulussa ei kuulemma ole sattunut yhtään mitään erikoista. Yks tyyppi on ärsyttävä, mutta sitä se on ollut aina. Koulu sujuu ihan kiitettävästi. Kaikki vaan ärsyttää. Erityisesti pikkusisarukset tietenkin. Milloin jää joku "ärsyttävän" piirretyn tunnari soimaan kuulemma päähän ja häiritsee matikantuntia. Milloin pikkuveli ei tahdo leikkiä hänen kanssaan ja sit taas tahtoo, mutta tyttö ei sit haluakaan leikkiä pikkuveljen kanssa. Ei oo mitään tekemistä, mutta ei soita edes kavereilleen, kun yks kuitenkin nukkuu vielä (niin varmaan), toinen on kipeänä, kolmas reissussa ja neljäs ihan varmana jossain jne.. Kavereita siis on ja viikolla onkin heidän kanssaa aika usein.
Harrastuksissa käy iloisena. Kotona yks pieni piru. Vinkuu puoli päivää ettei oo mitään tekemistä ja lopun aikaa ulisee ja parkuu, kun joku meni taas vinksalleen. Pikkuvelikin on tyhmä, kun ei tee mitään mitä hän haluaa. (Yrittää jatkuvasti "kouluttaa" veljeään ja tyyliin jakelee jäähyjä, jos poika ei tee mitä sisko määrää... eikä velipoika todellakaan ole kovin innoissaan)
Mikään, mitä ehdotan ei kelpaa. Aina jotain vikaa. Tai ainakin siihen sitten maalaillaan piruja seinille, eikä viitsi/halua edes kokeilla. Kun kuitenkin menee pieleen. Tai ärsyttää.
Siis mistä hitosta tuuli voi puhaltaa???? En tajua. En kertakaikkiaan. Tytöstä ei saa lypsettyä irti mitään. Ja huomiotakin saa mielestäni ihan riittävästi, ottaen huomioon, että lapsia on kuitenkin kolme.
Viimetteeksi saatiin megalomaaninen riita aikaiseksi, kun ilmoitti haluavansa Nintendo dc:n. Ehdotin, että voisi ihan itsekin säästää rahaa sitä varten, on meinaan kallis vekotin. Saa kuitenkin viikkorahaa ja meillä on aina jotain pientä ekstrahommaa, jolla voi tienata halutessaan lisää. Kirkui mulle, että mun pitää sit järkätä hälle joku kippo, josta hän ei niitä rahoja saa pois. Ei voi kuulemma lompakkoonsa laittaa, kun ottaa ne sieltä kuitenkin pois ja tuhlaa kaikki. Totesin, että voisi sitä sitten harjoitella ihan oikeaa säästämistä ja pitää itse huolta, ettei rahat "katoa". Ei käy. Ja koska mä "pakotan" hänet säästämään, niin sit mun pitää kanssa säästää hänen puolestaan. Ja tää jatkui ja jatkui ja tyttö intti ja käänsi ja väänsi asiaa niin kauan, että mä käskin jo olla hiljaa ja sanoin, ettei ole pakko säästää, jos ei kertakaikkiaan tahdo, mutta voi olla, ettei sit saa sitä pelikonettakaan ihan noin vaan. -> Tyttö raivostui ihan täysin ja painui vaihteeksi ulisemaan vaatekomeroon...
Tämän tyyppisiä isompia ja pienempiä riitoja meillä käydään melkein joka päivä jostain aiheesta. Välillä suunnilleen tyhjästäkin.
Ja tyttö on kuitenkin hippasen liian nuori teinikänkkäilyynkin...
Kommentit (17)
Syytä en ole keksinyt, mutta sama meininki 8v. ja jatkuu näköjään osin vielä 9v.
Ei koko ajan mutta joka päivä joku ihme kohtaus kuvaamallasi tavalla.
Että sympatiaa täältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös 9v. äkäpussin äiti. Ap:n teksti osittain kuin omasta kynästäni;)
Jaksamisia! :) Kyllä tämä ohi menee (ainakin hetkeksi, tullakseen taas takaisin..)
ihan pahimmat raivarit saa kun yrittää jossain neuvoa, esim. läksyissä. 12v isosisko totesi tyynesti, että taas se meidän pikkumurkkuraivoaa :) ja sekös antoi vettä lisää myllyyn. Välillä naurattaa itseä, miten vaikeaa pienen elämä voikaan olla, mutta toisinaan huutaa itsekin pää punaisena kun ei jaksa turhaa kiukuttelua kuunnella!
äkäpussi... :P
Pitäisikö tämän minimaalisen otannan perusteella epäillä tätä taas joksikin "vaiheeksi"?
ni tietäsit et kokajan tulee aaltoliikkeellä hyviä ja huonoja aikoja, se kuuluu kehitykseen, mikään ei ole tasaista.
Eikä se ole sun velvollisuus olla joku hyvä haltiakummi sun lapselle.
Sun tehtävä on autta sitä läpi pahimpien karikoiden, ja rakastaa sitä ehdoitta.
Pettymyksiä tulee aina, se on itsestään selvyys, muuta niistä pääsee yli. Mun 10v. laps halus tänään applen iphonea, littlest petshop joulukalenteria, ja ruotsiin syyslomalla. Aina saa haluta, mutta ei kaikkea pidä saada, sillä silloin ei iloitse enää mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on rankkaa olla 8v..tai 9. Tai 3..tai 6. Tai.. Varmaan sait idean? Ei ole vissiin aiemmin ollut kovin mieltään osoittava tämä lapsukainen? Itselle kun on siunaantunut hyvinkin tempperamenttisiä kappaleita, niin noiden puuskien kanssa on tottunut elämään ihan aina :D
Ja mitä noihin haluamisiin tulee, niin saahan sitä haluta. Aina ei vaan saa mitä haluaa, ei edes joka kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttävän raivarin tuo saa nykyään aikaiseksi ihan jo siitä, että pitäs ottaa partioon vihko mukaan, eikä keksi mitään kuljetusvälinettä sille. Tai saa iltapalaksi voikkarin juustolla, mutta oliskin halunnut kinkkua ja kurkkua.
Ennen jokseenkin tyytyväinen, vaikkakin omapäinen tenava on muuttunut yhtäkkiä aikapommiksi, eikä ikinä tiedä mikä saa sen räjähtämään. Jos ikää olis vaikka 4-5 vuotta enemmän, ymmärtäisin kyllä. Mutta 8v käyttäytyy kuin mikäkin pikkuteini? *erittäin syvä huokaus* Mikä hemmetin monsteri tuosta enää kehkeytyykään, kun teini-ikä koittaa O_O
Oli se melkoinen pakkaus uhmiksenakin, kerrankin puri mua suutuspäissään 1,5h sylittelyn ja itkupotkuraivareiden päätteeksi kulmakarvoista niin, että veri tirsusi ja olin ihan varma, että nyt lähti pala ;D
Lapsia on kolme ja tää on vanhin. Jokaisella se uhmiskin ollut omanlaisensa...
toiset vaan vetelee herneitä nenään joka risahduksesta, ja pahenee iän myötä, kunnes oppii kontrolloimaan omia tunteitaan vähän paremmin. Toiset alkaa tuossa iässä räiskyä niinkuin teinit ikään, toiset on sitten lajia "änkytetään vastaan joka asiasta hamaan tappiin asti", ja onhan se toki olemassa sekin laji, jotka pysyy kutakuinkin rauhallisina läpi lapsuuden..onnea vaan heille.
tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka päivä vetää herneet nenään jostain aivan mitättömästä jutusta, itkee, vollottaa, kirkuu ja tekee suunnilleen kuolemaa milloin mistäkin.
Lisäksi komentelee muita ja kuvittelee, että voi määrätä koko perheen toimintaa sen mukaan mitä itse haluaa.
Sanoo kaiken olevan hyvin, kavereita on, koulu on mennyt hyvin jne. Alamme olla jo hieman huolissaan, koska tämä ei ole lainkaan tyypillistä käytöstä lapselle.
En tiedä mikä on, mutta toivottavasti menee pian ohi...
Kaikki on aina jonkun muun syy, mitä enemmän saa, sen ilkeämmäks ja vaativammaksi muuttuu. No, toivotaan että on ohimenevä vaihe...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja varsinainen äkäpussi tämäkin.
Pienenä oli nii-iin kiltti ja herttainen, mutta kun koulu alkoi viime vuonna, muuttui käytös ihan kummalliseksi. Kuikuttelee, inttää vastaan joka asiasta, jäkättää, suu käy yhtenään, ärsyttää tahallansa isompia sisaruksia. Niin ja itkeä vollottaa jokaisesta pikku asiasta. Joka aamu kiukkuaa milloin mistäkin(vaatteista,aamupalasta, hampaitten pesusta, kiireestä) ja lähtee ovet paukkuen toisinaan kouluun. Aika rasittavaa! Koulussa menee kyllä ihan kivasti.
Pientä tasaantuimista on tullut, mutta sitten tulee taas päiviä. viikkoja, kun ihan kaikki on vaikeaa... Ei muuta kuin tsemppiä ja johdonmukaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan kuin meidän 8v äkäpussista oisit kirjoittanut... :D
Jos on aina ollut, niin sitten se on vaan sen luonne ja sille ei paljon mitään voi, asennekysymys. Mutta jos on nyt muuttunut hirviöksi yhtäkkiä ja ennen ollut pikku enkeli, niin sitten se on huolestuttavampaa.
ja tyttö kyseessä. Saa tasaisin väliajoin ihan infernaalisia raivareita, ja sätkii lattialla. Syy voi olla aivan mikä tahansa.
On luonteeltaan herkkä, tunnollinen ja hyvin temperamenttinen (taitaa olla valitettavasti äidin peruja...) ja olen ajatellut että kun tsemppaa niin paljon aina muualla, niin kotona on sitten pakko päästellä. Meillä nämä kilahdukset menevät äkkiä ohi, mutta niitä on joka päivä.
Alue: Aihe vapaa
Mutta meidän tytöstä ilmeisesti kirjoitit...