Jos sinua olisi salakuunneltu, miten toimisit?!

Kiitos todella paljon kaikista ajatuksistanne! Tekee hyvää saada kommentteja ihan ulkopuolisiltakin. Musta vaan tuntuu että oma pää tässä kyllä kohta hajoaa tai jotain kun en tiedä mitä mun pitäisi tehdä?! Siksi käynkin hakemassa apua ulkopuolelta, ns.ammattilaiselta. En ole päättänyt mitään lopullista mieheni suhteen ja se kyllä syö ihmistä. Tämä jatkuva pähkäily ja kun ei tiedä miten kannattaisi toimia niin on kamalaa. Kuinka kauan aikaa tähän voikaan mennä :( ennen kuin tiedän... oikean ratkaisun. Sydämeni sanoo että palaa miehesi luo mutta joku ääni, järki kait sanoo että älä palaa. Se että meille tulisi loppullinen ero vaikuttaisi niin paljon lapsiin ja minuun negatiivisesti. Toisaalta yhteinen tulevaisuus voi mennä aivan päin peetäkin. Tai sitten ero on helpotus mulle, en vain sitä nyt tajua?



Palatakseni tuohon miehen epäilyyn. Mies kertoi minulle että oli kulkenut "kello" kädessä ympäri asuntoa kun olin muuttanut pois. Miettinyt että miten kauan aikaa menee mistäkin mihin liikkuessa jne. Meillä on aika sokkeloinen talo. Katsonut päivämäärät tarkasti jne. Todennut että kaikki "epäselvyydet" olivat olleet ihan ns. normaaleja ääniä. Että meillä oli tosiaan ollut sillon ja sillon joku kylässä jne. Olin katsonut yhtä elokuvaa jossa oli ollut jonkilaista epämääräistä ähinää jonka tajusi vasta myöhemmin tulleen telkkarista. Oli luullut mm. niitä ääniä pettämisen ääniksi. Mies siis halusi selvittää itselleen että mitä on oikesti tapahtunut. Ei uskonut siinä vaiheessa minua vaan tarvitsi jotain muuta uskoakseen.



Meillä on ollut hiljaisempaa makuuhuoneen puolella jo jonkin aikaa, ikuinen ongelma. Mies on kuin "kani" ja mulle taas vähempikin riittää... Miehen ystävä joutui petetyksi joku aika sitten.

Mies tekee paljon töitä toisella paikkakunnalla ja osittain nämä kaikki asiat ovat saaneet mielikuvituksen laukkaamaan. Mulla ei ole tarkoitus puolustella miehen tekoja. Kerron vain asioita jotka ovat voineet jotenkin vaikuttaa miehen käytökseen.



Se tärkein asia kuitenkin on että miksi mies uskoi minun pettäneen häntä??? Miksi hän ei uskonut minun vakuutteluja? Ei luottanut minuun? Miksi hän ylipäänsä alkoi tehdä noin järjettömiä asioita. Miksi ei voinut puhua minulle tuntemuksistaan? Ja minusta on niin hullua että miehen läheiset eivät tunnu tajuavan tai ainakaan myöntävän ääneen minulle että tuo teko oli ihan kamala! Aluksi epäilivät minua. Ja kun tuosta teosta olen puhunut niin eivät tosiaan ole mitenkään ilmaisseet että mies olisi toiminut tosi väärin tai että teko olisi ihan sairas... Mua ihmetytää sekin että psykol/terapeutit eivät ota varsinaisesti kantaa tohon asiaan. Eivät siis pidä miestäni mitenkään "sairaana". Lähinnä tässä minun pitäisi antaa anteeksi ja ymmärtää ja opetella luottamaan uudestaan puolisooni. En mä vaan tajua.



On se vaan hyvä että tänne saa purkaa mieltään. Kun tuntuu että joka päivä on mulle erilainen tunteiden vuoristoradassa. Ymmärrän ja en ymmärrä. Ajattelen yhteistä tulevaisuutta ja sitten taas en, huoh.



ap

Ei todellakaan vaikuta normaalilta, enkä kyllä palaisi takaisin yhteen. Voimia!

Mies on todennut että kyllä kuka tahansa voisi toimia noin jos haluaisi todisteita pettämisestä! Ja jos olisi täysin varma että toinen pettää niin silloin käytös voi olla aika ikävää toista kohtaan. En tiedä. Ei mulle kyllä tulisi mieleen mitään noin outoa....



ap

mustasukkaisuudesta ole aiemmilta vuosilta, niin saattaisin harkita paluuta. Miettisin syitä siihen miksi mies näin on kuvitellut, onko kenties itse pettänyt? Onko joku kavereistaan pettänyt tai tullut petetyksi lähiaikoina ja saanut siten jonkun herätyksen siihen että häntäkin voitaisiin pettää?



Jos mustasukkaisuudesta on muitakin vinkkejä ollut, niin kyllä minun puolestani suhde päättyisi tuohon.



Mustasukkaisuutta on vaikea kitkeä ja kun se yltyy noin pahaksi, saattaa olla vielä pahempaa tulossa.

Mies on todennut että kyllä kuka tahansa voisi toimia noin jos haluaisi todisteita pettämisestä! Ja jos olisi täysin varma että toinen pettää niin silloin käytös voi olla aika ikävää toista kohtaan. En tiedä. Ei mulle kyllä tulisi mieleen mitään noin outoa.... ap

Miehelläsi on pahoja harhoja.

Nauhottelemassa miestänsä.

Sinun tapauksessasi salakuuntelusta ja muusta yksityisyyden loukkaamisesta on kulunut varmaan jo aika paljon aikaa, ja kun mies nyt vonkaa takaisin, niin tuo voisi olla mutkikkaampaa. Todisteetkin ovat voineet jo hävitä.

En ikinä ottaisi takaisin miestä joka ei kunnioita minua.

Tämän tapauksen takia jouduin hakemaan apua psykologilta. Käyn yksin juttelemassa, käymme yhdessä ja mies yksinään. Olen tajunnut että en minäkään ole ollut aina mikään ihana vaimo, että on paljon asioita joihin pitäisi puuttua tulevaisuudessa jos jatkaisin mieheni kanssa tai jos sitten löytäisin jonkun muun joskus kaukaisuudessa... Siis että parisuhdetta pitää todella hoitaa jne. Mutta sen olen kyllä tajunnut että en minä ole toiminut mitenkään sellaisella tavalla että mieheni olisi oikeutettu toimimaan tuollaisella tavalla!!! Että nyt on menty ja ylitetty sellainen raja ettei paluuta hyvään parisuhteeseen ehkä enää ole :( Olen kuitenkin luvannut antaa miehelleni mahdollisuuden näyttää että hän ei ole mikään "sekopää" ja haluaa vain hyvää minulle jatkossa. En ole vielä palaamassa yhteen enkä tiedä teenkö edes sitä koskaan mutta täysin en ole yhteistä tulevaisuutta heittänyt romukoppaan. Tapauksesta on nyt kulunut noin kolme kuukautta aikaa.



Auttakaa, puhukaa järkeä minulle, mitä vain.



ap

Hienoa, että olet oppinut uusia asioita parisuhteesta.

Mutta vaikka olisit ollut millainen vaimo, se ei oikeuta miehen salakuuntelua ja urkkimista. Se on rikos! Harkitsisitko yhteenpalaamista, jos mies olisi varastanut tai kavaltanut sinulta? Tai jos hän olisi pahoinpidellyt sinut?

Miksi mies haluaa nyt takaisin?

Onko parisuhde sinulle joku elämän päämäärä, että aina pitää olla joku mies - miksi? Mitä kivaa näet teidän mahd. yhteisessä tulevaisuudessa+ Mies pingottaa ja yrittää aikansa, sinä jännität. Voitteko luottaa toisiinne ollenkaan? Onko sellaisessa elämässä mitään järkeä?

Kauhea kysymysrimpsu, sorry :)

Tämän tapauksen takia jouduin hakemaan apua psykologilta. Käyn yksin juttelemassa, käymme yhdessä ja mies yksinään. Olen tajunnut että en minäkään ole ollut aina mikään ihana vaimo, että on paljon asioita joihin pitäisi puuttua tulevaisuudessa jos jatkaisin mieheni kanssa tai jos sitten löytäisin jonkun muun joskus kaukaisuudessa... Siis että parisuhdetta pitää todella hoitaa jne. Mutta sen olen kyllä tajunnut että en minä ole toiminut mitenkään sellaisella tavalla että mieheni olisi oikeutettu toimimaan tuollaisella tavalla!!! Että nyt on menty ja ylitetty sellainen raja ettei paluuta hyvään parisuhteeseen ehkä enää ole :( Olen kuitenkin luvannut antaa miehelleni mahdollisuuden näyttää että hän ei ole mikään "sekopää" ja haluaa vain hyvää minulle jatkossa. En ole vielä palaamassa yhteen enkä tiedä teenkö edes sitä koskaan mutta täysin en ole yhteistä tulevaisuutta heittänyt romukoppaan. Tapauksesta on nyt kulunut noin kolme kuukautta aikaa.

Auttakaa, puhukaa järkeä minulle, mitä vain.

ap

Vastaan nyt niihin jotka ovat selviä juttuja, kait... -Jos mies olisi pahoinpidellyt minua tai lapsiamme, en palaisi yhteen. -Mies haluaa takaisin koska on tajunnut että en ole voinut häntä pettää. Sanoo rakastavansa minua ja perhettämme enemmän kuin koskaan. Eikä haluaisi elää ilman minua. -Osaan olla ja elää ilman miestä. Jos päädymme eroon en ihan äkkiä voi edes ajatella mitään miehiä rinnalle kulkemaan. Parisuhde, avioliitto on kuitenkin minulle tärkeä asia, jo ihan lastenkin kannalta. En haluaisi luovuttaa ennen kuin olen täysin varma tunteistani. -Tällä hetkellä tulevaisuus on iso kysymysmerkki. Uskoisin että olemme tajunneet paljon asioita toisistamme ja siitä miten ei saa toimia ja miten pitää toimia. Olen itse kasvanut ihmisenä valtavan paljon. Ja mieheni isänä kun on "joutunut" ottamaan vastuuta lapsista enemmän kuin ennen. -Luottamus? Jaa-a. Sitä en ole vielä saanut takaisin, mies kyllä väittää että luottaa minuun täysin. Tämä tapaus jätti minuun sellaisen jäljen että ihan äkkiä en osaa enkä edes halua luottaa mieheni tekemisiin, puheisiin. Pieniä määriä tuota luottamusta olen saanut takaisin mutta hyvin vähän. Se on tietenkin selvää että jos en osaa enkä pysty täysin mieheeni luottamaan niin eihän suhteestamme voi tulla mitään. Ja pitäisihän minun pystyä antamaan anteeksikin jossain vaiheessa. Ihan jo itsenikin takia. Katkeruus yms. ei tee hyvää.



ap

Osaa varmään myös näytellä tervettä. Onko valmis paljastamaan temppunsa myös muille ihmisille, vaikka pariterapeutille?



Pahoin pelkään, että kietoudut hänen hulluuteensä yhä syvemmälle, jos palatte yhteen.



Kommenteistasi päätellen olet jo tehnyt päätöksen yrittää vielä, ei voi kuin päätä puistella.



Puolison salakuvaaminen ja kuunteleminen ja tietokonene urkkiminen, pstien avaaminen --ihan pimeätä ja rikollistakin.

enkä todellakaan jatkaisi suhdetta, koska vaikea uskoa, että tuo asia muuttuisi.



On kyse sen luokan yksityisyyden rikkomisesta, että pelkästään se, että henkilö on kokenut tuon teon oikeutetuksi, aiheuttaisi välirikon, koska oma käsitykseni oikeasta ja väärästä olisi niin kaukana tuosta.

Mies haluaa takaisin koska on tajunnut että en ole voinut häntä pettää

ja siten on valmis palaamaan luoksesi? Jos näin, niin mies ei edelleen näe mitään väärää vakoilutominnassaan ja saattaa edelleen jatkossa kehitellä tarinoita päässänsä. Tästä asiasta kannattaisi olla selvyys ennen yhteenpalaamista tai ainakin sinun kannattaisi olla asiaan valmistautunut.

Sinänsä kuka tahansa voi "alentua" vakoilemaan puolisoaan, jos itsellään pidempi huono kausi ja tuntuu, ettei puolisolta saa tarvitsemaansa vastakaikua. Helposti saattaa jopa ajatella, että "kenties sillä on joku toinen".

Mutta sairaudeksi asia muuttuu, jos ne epäilyt eivät koskaan lakkaa ja silloin parisuhde saattaa olla tuomittu.

Mies on kertonut tekonsa terapeutille ja läheiset tietävät myös tämän asian. Olen saanut paljon erilaisia neuvoja tutuilta. Toiset sanovat että ei se tuosta muuksi muutu että älä vain palaa takaisin ja toiset taas neuvovat antamaan mahdollisuuden miehelle. Musta itsestäni tuntuu siltä että jos en anna mahdollisuutta niin saatan katua sitä asiaa hyvin kauan aikaa. Mutta jos mies jatkaisi sekoilujaan niin se olisi sitten siinä. Olisin täysin varma että en enää voi yrittää hänen kanssaan. Mutta siinä vaiheessa olisinkin sitten tosi rikki ihmisenä. Ja se kyllä pelottaa :( Tämä on niin vaikeaa kun rakkaus ei ole vielä hävinnyt mihinkään. Vaikka en mieheni tekemisiä hyväksy ja ne tuntuvat tosi pahalta...



ap

niin kyllä jos minulle tehtäisiin tuollainen temppu niin takaisin en miestä ottaisi. Sen verran nöyryyttävä kokemus mahtaisi olla.

todellakaan mitään jatkoa tuollaiselle mustasukkaiselle ja selvästi terveydeltään häilyvälle tyypille.

vaikuttaa siltä että miehen mielenterveydessä on jotain vikaa

Jos nyt ajateltas että toisella kumppanilla olisi jotain ongelmia oman päänsä kanssa, mielenterveys siis pettäis. Niin, olisiko se riittävä ja oikea syy jättää hänet? Eikös ihmisten pitäisi yrittää jatkaa pitkää liittoa ja hakea vaan apua? Jos kuitenkin rakastavat toisiaan.

Mies haluaa takaisin koska on tajunnut että en ole voinut häntä pettää

Tarkoitatko, että hän ei löytänyt todisteita ja siten on valmis palaamaan luoksesi? Jos näin, niin mies ei edelleen näe mitään väärää vakoilutominnassaan ja saattaa edelleen jatkossa kehitellä tarinoita päässänsä. Tästä asiasta kannattaisi olla selvyys ennen yhteenpalaamista tai ainakin sinun kannattaisi olla asiaan valmistautunut.

Ensimmäisessä viestissä ap kirjoitti:

Kuuli näissä tallenteissa ties mitä "outoa", minun selitykset eivät auttaneet yhtään mitään.

Mikä tämän muutti? Jos tallenteissa oli aluksi miehen mielestä viitteitä pettämisestä, miksi hän muuttikin mielensä ja totesi, ettei olekaan?

Tuntuu vähän siltä että mies ei ole tajunnut mitä on tehnyt.

Hän puhuu sinun teostasi - oletkin ollut uskollinen, tai hän ei ainakaan ole saanut todisteita muusta - mutta ei ilmeisesti omastaan mitään. On eri asia kertoa vakoilusta ulkopuolisille, toinen asia ymmärtää miten on sillä toista vastaan rikkonut. Tarkoitan nyt siis tuota jälkimmäistä. Sen sijaan mies vakuuttelee rakkautaan. Miten paljon hän rakasti sinua kun vakoili sinua?

Näyttää siltä, että pidät henkistä pahoinpitelyä ja kaikkea muuta mtä vakoilu merkitsee vähäisempänä asiana kuin fyysistä.

Toisessa viestissä kirjoitat, että sinun pitää tai haluat antaa miehelle mahdollisuuden. Mikä vauva hän on, joka saa mokata ja mellastaa ja äiti-vaimo aina kestää ja kärsii?

Olen rivien välistä lukevinani, että olet jo ratkaissut asian ja palaat miehesi kanssa yhteen. Vähättelet omia tunteitasi ja reaktioitasi, pidät niitä miehen nykyisiä vakuutteluja vähäisempinä. "Onnea" jatkuu kunnes miehesi vainoharhaisuus taas nostaa päätään. Haluan kovasti olla väärässä!

Mutta teet niinkuin teet.

9

Vastaan nyt niihin jotka ovat selviä juttuja, kait... -Jos mies olisi pahoinpidellyt minua tai lapsiamme, en palaisi yhteen. -Mies haluaa takaisin koska on tajunnut että en ole voinut häntä pettää. Sanoo rakastavansa minua ja perhettämme enemmän kuin koskaan. Eikä haluaisi elää ilman minua. -Osaan olla ja elää ilman miestä. Jos päädymme eroon en ihan äkkiä voi edes ajatella mitään miehiä rinnalle kulkemaan. Parisuhde, avioliitto on kuitenkin minulle tärkeä asia, jo ihan lastenkin kannalta. En haluaisi luovuttaa ennen kuin olen täysin varma tunteistani. -Tällä hetkellä tulevaisuus on iso kysymysmerkki. Uskoisin että olemme tajunneet paljon asioita toisistamme ja siitä miten ei saa toimia ja miten pitää toimia. Olen itse kasvanut ihmisenä valtavan paljon. Ja mieheni isänä kun on "joutunut" ottamaan vastuuta lapsista enemmän kuin ennen. -Luottamus? Jaa-a. Sitä en ole vielä saanut takaisin, mies kyllä väittää että luottaa minuun täysin. Tämä tapaus jätti minuun sellaisen jäljen että ihan äkkiä en osaa enkä edes halua luottaa mieheni tekemisiin, puheisiin. Pieniä määriä tuota luottamusta olen saanut takaisin mutta hyvin vähän. Se on tietenkin selvää että jos en osaa enkä pysty täysin mieheeni luottamaan niin eihän suhteestamme voi tulla mitään. Ja pitäisihän minun pystyä antamaan anteeksikin jossain vaiheessa. Ihan jo itsenikin takia. Katkeruus yms. ei tee hyvää.

ap