Mitä te kotiäidit teette päuvät pitkät?

Herätys kello 6. Sitä ennen pitkin yötä herätyksia pienemmän yösyöttöjen tiimoilta.



Suihkuun lasten kanssa tai ilman, vaipanvaihtoa kahdelta vaippaikäiseltä. pukemista, aamupuuroa. Ulos noin klo 9, kotiin noin klo 11. Ruoka lämpimäksi ja naamariin, lapset nukkumaan noin klo 12. Siinä välissä itselle kuppi kahvia, siivoamista, av, ehkä telkkaria.



Noin klo 13 herää toinen, klo 14 toinen. Lapset leikkii (sotkee), minä siivoan ja levitän pyykkiä. välipalaa, sitten ulos.



Sisään taas klo 16:30, ruokaa tekemään. Ruoka syödään klo 18 mennessä. Sitten leikitään, Klo 19:30 iltapuuro ja klo 20 nukkumaan.



Mies tulee kotiin viiden aikaan, jos tulee.

errä ei ole rakettitiedettä mutta työlästä on. Minulle tulee hoitolapsia lähiaikoina, sen verran kivasti tämä rullaa.

Töissä pääsen paljon helpommalla, sen verran olen sitäkin kokeillut. Kun vaan saisi työpaikan, että pääsisi sinne lomalle, kotona olo on niin raskasta jotenkin.

jos yhdestä ihmisestä kotiäitiys tuntuu lomailulta niin sitten sen täytyy olla sitä kaikille, vai? Itselläni on vasta yksi lapsi ja koira ja kyllä päivät menee ulkoillessa, leikkiessä, kodinhoidossa ja suurimmaksi osaksi ruoanlaitossa ruokailuineen. Päiväunilla en varsinaisesti voi kovin paljon tehdä kun lapsi on herkkäuninen ja ne kestävät muutenkin vain reilun tunnin. Erityisesti tuo terveellisen ruoan valmistaminen monta kertaa päivässä vie aikaa. Ei tunnu lomailulta, ei. Illalla sitten on pari tuntia aikaa tehdä juttuja ilman lasta. Meillä ei ole helppoa lasta enkä ole itselleni muutenkaan tehnyt äitiyttä helpoksi vaikkapa valmisruokien kanssa koska lapset ovat pieniä niin vähän aikaa ja mielelläni "uhraudun" muutamiksi vuosiksi elämään ihan lasten ehdoilla. En oikein ymmärrä miten sitä luppoaikaa voi jäädä kun meillä ainakin lapsi jaksaisi leikkiä äidin kanssa lähes joka hetki jos vain sitä aikaa siihen olisi.

mutta jos saat siihen muutaman lapsen lisää niin haastettakin alkaa jo olla ihan hyvin ja päiville täytettä enemmän :).



Samoja töitä teen itekin, mutta sotkut, ruuat, pyykit ja lasten kasvatuksen (silmällä pitämisen, kiistojen selvittämisen, huomionannon, kerhoissa käynnin ym.) voi kertoa kolmella.



Erilaista on kuin töissä, mutta ei nyt ihan lomailulta aina tunnu. Hienoa on huomata kuinka on selvinnyt ja lapset kasvaa ja kehittyy.

Minullakin oli esikoisen kanssa todella helppoa.

Sitten sain toisen lapsen ja helppous katosi.



Nuoremmalla lapsella kun sattuu olemaan ns. epäsäännöllinen rytmi (=ei minkäänlaista rytmiä), kiivast temperamentti, ja kovin vähäinen vähäinen unen tarve. Vauvana nukkui 15 min. ... 2 tunnin pätkissä.

Pärjää vielä koululaisenakin vähäisellä unella. Hänelle riittää 7 tunnin yöunet vaikka ei nuku päiväunia.



Nykyään käyn taas normaalisti päivätyössä, ja pääsen selvästi helpommalla kuin kotiäitivuosinani.

Helppo, pitkiä päikkäreitä nukkuva vauva. Mikäs siinä? Kämppä kiilsi, ruokaa tein ja roikuin netissä puolen päivää, kun vauva vaan nukkui ja ei ollut mitään muutakaan tekemist.



Sitten tuli kakkonen: vaativampi, huonounisempi ja päälle tauotta sotkeva esikoinen. Lapsethan ei vauvana edes sotke, sitten vasta, kun alkaa tulla ikää. Nyt on tasainen kaaos kämpässä. Lapsiperheiden mittapuulla meillä on suhteellisen siistiä, muttei voi verrata esikoisen vauva-aikaan.

Kaksi ensimmäistä on reilun vuoden ikäerolla, kuopuksen ja esikoisen välillä oli 4½ vuotta.



Kaikkia lapsia on hoidettu kotona vähintään 2-vuotiaiksi, esikoista luonnollisesti vanhimmaksi vaikka ehti ennen kuopusta olla vuoden verran päiväkodissakin.



Yhä edelleen muistelen tuota aikaa aivan ihanan leppoisana jaksona. Ne päivät kun oltiin kotona, sai kaiken tehdä vaan omaan tahtiin ja kun oli rajattomasti aikaa, myös koti oli aina leikkejä lukuunottamatta järjestyksessä.



kaksi isompaa olivat kuopuksen äitiysloman aikaan kerhossa 2 x viikossa pari tuntia kerrallaan, jolloin me vauvan kanssa käytiin siellä sun täällä. Reissattiin myös paljon mökillä ja mummoloissa, ihanaa kun ei ollut päivän päälle menot ja paluut ja pystyi valitsemaan vaikka junayhteydestä itselle parhaiten sopivan. Kuopuksen ollessa vähän isompi käytiin esim. uimassa nelistään, sekin menee hienosti kun on aikaa.



Ei mulla ollut edes tylsää, tykkäsin vaan olla ja puuhata. Tylsiä oli ne jaksot kun mies oli (ja on yhä) usein kolmekin viikkoa maailma toisella puolella ja illatkin oli "vaan" lasten kanssa. Just juttelin aamulla nyt eskarissa olevan kuopuksen kanssa hänen vauva-ajastaan, että hän heräsi aina aamulla ennen kuutta, mikä otti vähän pattiin, mutta otti yleensä sitterissä pienet torkut jo kahdeksan maissa ja ehdin juoda aamukahvit ja lukea lehden ennen kuin isommat heräsivät ja heidän aamupalansa aikana ihan kaikessa rauhassa.



Jos voittaisin lotossa jäisin kotirouvaksi - ja nyt vasta siitä ottaisinkin kaiken irti kun lapset ovat pian kaikki koulussa ja tuossa tapauksessa rahaa olisi rajattomasti :)

1 lapsi 1v, olen hoitovapaalla ja pidän kyllä itseäni kotiäitinä, vaikka palaankin töihin viim kun lapsi 3v. Mulla 2 korkeakoulututkintoa, nyt opiskelen kolmatta. Mitä teen päivisin? Herätään 9-10 aikaan, sit aamupesua ja -palaa ja leikkiä ja petaamista ja keittiön siivousta lapsen kans tunti, pari. Jos lapsi jaksaa, lähetään ulos. Jos ei, päiväunet. Unien aikana luen, katon telkkaa, pyörin netissä, puuhaan kotona. Lapsi leikkii aika paljon ite mut olen aina valvontamoodissa. Ruoan teen kerran pvssä, toinen ateria samaa tai ed.pv tähteet, riippuu. Pari kertaa päivässä ulkoilua. Kerran vkossa uinti ja muskari, pari kertaa nähään tuttuja perheitä. Jos mummo tai mies lapsen kans, käyn salilla, leffassa, kaverilla, kävelyllä.. Päivät ei oo tylsiä eikä samanlaisia. Tää ei oo lomaa, mut täyden tuntusta Elämää. Rakastan tätä vaihetta, rakastan lapseni seuraa. Ei mikään kiire töihin, mua motivoi nyt tää. Jo mä ehdinkin elää ja työskennellä ennen lastani; ehkä ne jotka saa lapsen liian aikaisin ei viihdy kotona? Mulla ei käy aika pitkäks mutta en voi valittaa, ei ole raskastakaan.

onko tässäkin keskustelussa taas menossa arvotus sen mukaan, kellä on rankinta? Vaikka olisi vain yksi lapsi ja vaikka hän olisi kuinka "helppo" tahansa, ei kotiäiti ole arvoton! Toki on hienoa, jos joku jaksaa kymmenen lapsen ja kahdenkymmenen laaman hoitajana, kun kaivolle saa kävellä viisi kilometriä kärrypolkua, mutta ei rankkuudella kannata kilpailla! Ap:n kysymykseen vastauksena, että kotiäitiys voi olla hienoa, vaikkei olisi rankkaa. Äiti on lapselle arvokas ihminen, eikä aika lapsen kanssa mene hukkaan. En pidä työäitejä epäkelpoina, mutta korostan vain sitä, että äitiys on arvokasta ja lapsille kannattaa antaa aikaa (voi siis onnistua myös työssäkäyviltä!). Ei ajan viettäminen lapsen kanssa tarkoita sitä, että tyhmistyy automaattisesti ja on kaikin puolin luuseri. Äitiyteen kannattaa suhtautua sopivan rennosti, mutta siinä ohessa ajatella myös lapsen etua. Toki joku voi jaksaa painaa töitä yötä myöten, mutta valtaosa kotiäideistä ei tee sitä gradua siitä ihan yksinkertaisesta syystä, että haluaa viettää aikaa lasten kanssa, enkä kyllä itse keksi mitään leikkiä, missä äiti voi selailla tutkimuskirjallisuutta ja kirjoittaa koneella niin, että lapset kokevat äidin olevan läsnä. Mutta hienoa siis, jos tämä onnistuu. Mutta lopetetaan rankkuudella ja saavutuksilla kilpailu ja jätetään marttyyrinkruunukin pölyttymään :)

aika kului kyllä kotia hoitaessa ja tiestysti lasta.

Imetin, Siivosin, pesin pyykkiä, ulkoiltiin, leikittiin, nukuin päikkäreitä, laitoin ruokaa jne.



Sanoisin että ihan samoja juttuja kuin mitä kahden lapsenkin kanssa.



Esikoinen oli helppo vauva, mutta tekemistä riitti silti. Nautin koko ajasta, mutta lähinnä olen kotona lasten takia.



Töitä kerkeän tekemään sittenkin kun lapset menevät eskariin :)

Herätys kello 6. Sitä ennen pitkin yötä herätyksia pienemmän yösyöttöjen tiimoilta.

Suihkuun lasten kanssa tai ilman, vaipanvaihtoa kahdelta vaippaikäiseltä. pukemista, aamupuuroa. Ulos noin klo 9, kotiin noin klo 11. Ruoka lämpimäksi ja naamariin, lapset nukkumaan noin klo 12. Siinä välissä itselle kuppi kahvia, siivoamista, av, ehkä telkkaria.

Noin klo 13 herää toinen, klo 14 toinen. Lapset leikkii (sotkee), minä siivoan ja levitän pyykkiä. välipalaa, sitten ulos.

Sisään taas klo 16:30, ruokaa tekemään. Ruoka syödään klo 18 mennessä. Sitten leikitään, Klo 19:30 iltapuuro ja klo 20 nukkumaan.

Mies tulee kotiin viiden aikaan, jos tulee.

Voi kultarakas veisit lapsesi hoitoon, niin ei tarvitsisi tehdä tuota kaikkea.

Huh. ite en kyll ärupeis lastne kanssa suihkussa käymään.

Sori vana, mut toi ei kyllä kuulosta terveeltä lasten eikä sinun kannalta

vai että sellasta

lapsi ei nukkunut oöivin kun noin 2 h pätkissä, joten en ollut aivan yhtä pirteä kuin sinä päivisin ja kyllä tiesin mitä tein päiväunien aikaan.

Meillä on kyllä oma talo, piha ja iso kasvimaa, muutama lemmikkikin, hoidettavana lasten lisäksi, ja tämän lisäksi olen itse tehnyt verkko-opintoja avoimessa yliopistossa.



Mutta uskon kyllä, että yhden lapsen äidillä aika voi tulla pitkäksi jossain kerrostaloasunnossa, jossa ei ole juuri tekemistä. Tosin kyllä sitä tekemistä, esim. opintoja, käsitöitä, keksii, kun vähän käyttää mielikuvitustaan..

Mulla 10v ,2 ja puolja 1v. Nyt en puhu 10 vuotiaasta. Oli helppo vaan yhden kanssa verrattuna nykyiseen. Ehdin opiskelemaankin ja oli omaa aikaa. Nyt puhunkin noista kahdesta pienemmästä, koska isompi käy jo koulua ja on aika itsenäinen.Pikkuisista se isompi on aina ollut huono nukkumaan. Olin jo väsynyt ennen nuoremman syntymää, koska ykkönen heräsi pahimmillaan 17 kertaa yössä karjumaan. Lääkärillä käytiin asian takia. Todettiin vain että toiset vaan on niin herkkäunisia. Kakkonen sairastui kahdesti syntymän jälkeen vakavaan infektioon. Molemmat valvottivat kilpaa yöt, ja isompi jätti päikkäritkin kaiken kukkuraksi pois uuden tulokkaan tultua taloon. En saanut levätä univelkoja pois päivällä. Nyt pari kuukautta ykkönen on suurin piirtein nukkunut yönsä. Pienempi herättää muutaman kerran. Eli parempaan päin menemässä se asia. Omaa aikaa ei yksinkertaisesti ole. Olo kuin zombiella, ajatus ei kulje unirästien takia.Aina kuitenkin ruoka valmiina kun mies pääsee töistä.Ja häiritsevimmät tavarat pois näkyvistä. Muiden nukahtaessa illalla teen kotitöitä, vaikka haluaisin heittäytyä sänkyyn. Liika väsymys on aiheuttanut nukahtamisvaikeuksia. Päivällä ei parane jättää noita pieniä ilman kontrollia. Ne keksii kokoajan tuhmiaan ja isompi on välillä tosi kovakourainen ja toimin erotuomarina. Puistot pitää valita niin ettei ole liian vaarallisia härveleitä ja aidat, koska molemmat on tosi hurjapäitä. Jos menee toisen perään, toinen on jo menossa johonkin pahaan paikkaan tai karkuun puistosta. Esikoisen kansa oli helppoa puistossa, kun oli vaan se yksi vahdittava ja ehti jutella muidenkin äitien kanssa. On ihana kuitenkin seurata lasten touhuja ja uuden oppimista joka päivä, toisaalta odotan lasten kasvua ja töihin pääsyä..

et sinä ole kotona, jotta SULLA ois hauskaa. Nyt luettelit vain niitä asioita, joita SINÄ olet tehnyt. Tuntuu että olet missannut kotona olemisen pointin - sen että LAPSI saa olla kotona, kasvaa rauhassa, olla hyvässä hoidossa rakkaiden ihmisten kanssa.



Koeta nyt hyvä ihminen siirtää se katse sieltä omasta navasta ihan hetkeksi pois. Sinun kerhoilut ja ulkoilut ja syömiset ja laiskottelut ei mitenkään liity siihen, miksi kotona ollaan.

Meillä on kyllä oma talo, piha ja iso kasvimaa, muutama lemmikkikin, hoidettavana lasten lisäksi, ja tämän lisäksi olen itse tehnyt verkko-opintoja avoimessa yliopistossa.

Mutta uskon kyllä, että yhden lapsen äidillä aika voi tulla pitkäksi jossain kerrostaloasunnossa, jossa ei ole juuri tekemistä. Tosin kyllä sitä tekemistä, esim. opintoja, käsitöitä, keksii, kun vähän käyttää mielikuvitustaan..

öö, miks sitä tekemistä pitäs keksiä jos voi mennä töihinkin? mitä hyötyä on kenellekään jos mammat kutoo sukkia kotona?

piha kunnossa, koiria 2kpl. Normaalit kotityöt ja ruuanlaitot ja leipomiset, opiskelua myös. Ei ole vielä käynyt aika pitkäksi, onneksi.



Harvakseltaan ehtii tänne palstallekin.

et sinä ole kotona, jotta SULLA ois hauskaa. Nyt luettelit vain niitä asioita, joita SINÄ olet tehnyt. Tuntuu että olet missannut kotona olemisen pointin - sen että LAPSI saa olla kotona, kasvaa rauhassa, olla hyvässä hoidossa rakkaiden ihmisten kanssa.

Koeta nyt hyvä ihminen siirtää se katse sieltä omasta navasta ihan hetkeksi pois. Sinun kerhoilut ja ulkoilut ja syömiset ja laiskottelut ei mitenkään liity siihen, miksi kotona ollaan.

no tohon on kyllä turha vedota. Kyllä lapsella on hyvä olla myös hoidossa.