Masennusta, just joo!!!

Voi masentua siitä kun ei ole. Vaikka kaikki muu näyttää sinun silmin ruusuiselta.

kuinka tervettä tämä sitten on?

ei se siitä silti sairasta tee. Ihme vouhotusta.

Elämässä tavallinen ongelma on se, että opimme jo lapsuudesta lähtien ajatuksia mm siitä minkälaisia meidän tulisi olla ja miten meidän tulisi käyttäytyä sekä mitä meidän elämässämme tulisi tehdä. Kopioimme siis roolin jota alamme esittämään valmiiksi kirjoitetussa teatterissa. Tavallisesti tämä kopiominen on tapahtunut jo niin nuoresta lähtien ja niin kauan, että ihminen uskoo olevansa se henkilö, joksi hänet on kasvatettu.



Tämä vaikuttaa ihmiseen siten, että nämä ulkoiset ajatukset alkavat ohjaamaan elämän suuntaa, ja vähitellen oma tahto vajoaa tiedottomuuteen. Ihminen kokee etäisyyden omaan tahtoonsa masentavana, ja normaalitila on se, ettei tiedä mistä masennus johtuu. Muutkaan eivät ymmärrä tätä sillä he tekevät vertauksen vain ulkoisiin asioihin, eli että on työ, sosiaalista elämää jne, ja näiden asioiden mukaan henkilön tila on "hyvä" eikä hänen pitäisi olla masentunut.



Kompastuin sattumalta kirjaan, jonka avulla sain selkeyttä mieleeni, ja ymmärsin miten opitut ajatukset vaikuttavat meihin. Kirja kuvailee ajatusten ja mielen toiminnot todella tarkalla tavalla, ja antaa työkalut joiden avulla tulee tietoiseksi omasta itsestään, sekä omasta alkuperäisestä tahdostaan. Kirjan nimi on Alkuajatus - Elämän pieni käsikirja, ehdota tätä ystävällesi. Tilasin kirjan täältä: www.alkuajatus.org

mutta ei tuo kyllä masennukselta vaikuta.

Mä en ainakaan jaksanut edes valittaa oloani kenellekään kaverille!

Enkä todellakaan jaksanut ottaa keneenkään yhteyttä!

Pakolliset asiat hoidin ja ulospäin näytin niiiiin pirteältä, että!

mutta ei tuo kyllä masennukselta vaikuta.

Mä en ainakaan jaksanut edes valittaa oloani kenellekään kaverille!

Enkä todellakaan jaksanut ottaa keneenkään yhteyttä!

Pakolliset asiat hoidin ja ulospäin näytin niiiiin pirteältä, että!

muut ihmiset ei oli yhtä kuin sinä?

Se on huomionhakuisten,heikkojen ja "rikkaiden" valkoihoisten keino päästä elämästä kuin koira veräjästä.

Masennusta ei ole olemassa. Se on huomionhakuisten,heikkojen ja "rikkaiden" valkoihoisten keino päästä elämästä kuin koira veräjästä.

Ja pim! Näin parantuivat kaikki masentuneet!

masennus on sairaus, jota sairastava ei itse tajua sairastavansa. Tärkein apu, tuki ja hoitoonohjaus on läheisten ihmisten vastuulla, kunhan tunnistaa oireet.

hoitoon hakeutuminen oma-aloiteisesti on mahdotonta.

hoitoon hakeutuminen oma-aloiteisesti on mahdotonta.

Perustele!

Ai koska masentuneena on tosi okei jäädä ruikuttamaan ja heittäytyä muiden armoille? Itseltään ei tarvitse enää vaatia mitään?

Isoin ongelma masentuneiden kanssa nykyään on paapominen. Tukea tietty pitää, mutta oma-aloitteisuutta. Masentunutta ihmistä ei voi parantaa ellei hän itse sitä halua. Ja moni on vain sen luontoinen että masentuneena on helpompaa. Ei tarvitse kantaa vastuuta mistään.

ja itsesäälissä rypijöitä. Yleensä alkoholiriippuvaisia ja masennusta käytetään tekosyynä, että saa ryypätä.

Itse juoksen helvetin nopeaa karkuun kun tapaan tällaisen iilimadon. Ap, juokse sinäkin.

että sille voi myös itse tehdä jotain?? Se on mielen sairaus johon pystyy kyllä psyykkaamisella jonkin verran vaikuttamaan. Kun tunnistaa ensimmäiset oireet, hakeutuu hoitoon josta on apua.

Nämä sarjamasentujat varmaan jo tunnistavat oireensa... ja miten se alkoholi auttaa siihen masentumiseen??

Miksette te masentuneet käsitä että sille voi myös itse tehdä jotain??

Miksi te meuhkaajat ettei voi käsittää sitä.

että vaikka masentuneet tunteet nousevatkin pintaan ja oireet alkavat, ei järki lakkaa toimimasta. Kun makaan sängyssä aamulla ja totean etten jaksa/pysty/kykene eikä millään ole oikeasti mitään väliä, olen merkityksetön läheisilleni, ympäristölle, maailmalle ja ennenkaikkea itsellen puuttuu järkeni peliin. TIEDOSTAN olevani masentunut ja vaikka en sen kummemmin pysty fiiliksiäni muuttamaan, totean etten ole nyt täysissä sielun ja ruumiin voimissani arvioimaan päättääkkö elämäni vai ei. Otan päivän kerrallaan, pakotan itseni tekemään yhden asian jota olen aamulla miettinyt että en pysty edes sitä tekemään, menen nukkumaan, nukun huonosti mutta nukun hetken ja aamulla teen saman ja tsemppaan kahta kauheammin koska väsymys on järkyttävää. Ulkoilu auttaa väsymykseen ja muutaman univajeisen päivän jälkeen elimistöni antaa periksi ja uni tulee taas vähän parempana.

Minulla on lähipiiri jolle ilmoitan heti olevani selviytymisvaiheella, he tukevat lastenhoidossa ja suojaavat lapsia masennukseltani.

Uskokaa tai älkää, olen ollut ilman sitä pohjaa yli 4 vuotta, edellisestä selvisin viikossa. Tunnistan fiilikset ennenkun ne edes alkavat ja ajoissa aloitetulla ehkäisyllä vältän vajoamasta normaalia alakuloisuutta syvemmälle.

Minulla on diagnosoitu vaikea masennus ja lievää tapumusta maanisuuteen, en ole ikinä syönyt lääkkeitä tähän. Pelkään että jos turvaudun lääkkeisiin kun elämäni tuntuu vaikealta, kadotan kosketuksen siihen mikä on aitoa ja jään paitsi myös tunteiden positiivisesta ääripäästä. En halua ruikuttaa läpi elämääni, haluan tuntea sekä iloa että surua mutta en enää anna tunteideni lamauttaa itseäni.

Tää on niin taas näitä "mene lenkille" juttuja! Ei masentuneita ihmisiä saa syyllistää enempää jaksamattomuudesta! Ihan kun se elämä ei olisi heille jo tarpeeksi vaikeaa.

Miksei kukaan välitä tuosta lapsesta? Täälläkin vaan joukolla parjataan ap:ta kun ei "ymmärrä masentunutta". Mutta mä taas ihmettelen että miksei kaikki oo kauhuissaan et lapsen annetaan pyöriä humalaisen ja masentuneen äidin jaloissa! Lapsi turvaan sieltä ja äkkiä!

Lapsi pyörii sitten humalaisen äiidin jaloissa ja äiti kertoo olevansa amsentunut.

ap

Voi masentua siitä kun ei ole. Vaikka kaikki muu näyttää sinun silmin ruusuiselta.

Sinusta ei ainakaan ole mitään apua, päinvastoin.



t. masentunut, jonka ihanat ja rakkaat lapset pakottavat pysymään vielä ainakin hengissä (vaikkei millään jaksaisi)

Ehdota sille sellaista valolamppua mikä onkaan. Jos ei syysmasiksesta kyse, varmaan tuossa tarvittais ammattiauttajaa sitten.

Miksi tietämättömät aina pitävät suurinta meteliä???

vaan jatkuvasti pitää kuunnellä hänen huomionhakuista vinkunaa elämän vaikeudesta.



Miten hänen ongelmansa on maailman kamalampia (ei todellakaan edes ole mitään ongelmia) ja miten alkoholi auttaa mukavasti ongelmiin. Lapsi pyörii sitten humalaisen äiidin jaloissa ja äiti kertoo olevansa amsentunut. Mä en kestä!



Hänellä on kirkasvalolamppu mutta ei ole "jaksanut" laittaa sitä päälle. Hänellä on masennuslääkitys mutta ei suostu vaihtamaan sitä tms. koska ei se kuitenkaan mitään auta?!?



Ei halua mennä terapuetille juttelemaan kun sekin on niin hävettävää...



Mikään mitä ehdotat tai sanot ei kelpaa, ainoa mikä kelpaa on olla jokin hänen tunteidensa jätekaivo johon hän oksentaa pahaa oloaan ja sitten mun pitäisi tukea. En jaksa. Kaikki hänn elämässään on jonkun toisen vikaa, peiliin ei katso millään.



ap

Mistä arvaan että olet varmaan hoitoalalla? siellä on noin saatanan kylmiä akkoja!

Mistä sä voit nähdä toisen "sisään" ja sanoa onko masennusta vai ei? Mä uskon että sitä saa mitä tilaa, eli kun mollaat sukulaista noin niin sä sairastut vakavasti ja jäät yksin!!

että sille voi myös itse tehdä jotain?? Se on mielen sairaus johon pystyy kyllä psyykkaamisella jonkin verran vaikuttamaan. Kun tunnistaa ensimmäiset oireet, hakeutuu hoitoon josta on apua.



Nämä sarjamasentujat varmaan jo tunnistavat oireensa... ja miten se alkoholi auttaa siihen masentumiseen??