Miehen kanssa riitaa vanhempainvapaasta ja nyt kiinnostaisikin tietää

En voi käsittää tuollaisia miehiä kuin ap:n. Varmaan sama mies antaa ohjeita siitä, milloin ja miten ap:n tulee imettää vauvaa... Uskokaa vaan, että tässä asiassa ei tasa-arvo tule koskaan toteutumaan siten, että molemmilla voisi olla yhtä paljon sanottavaa asiaan. Se johtuu siitä, että koko apsen saaminen on alusta lähtien niin epäsymmetrinen tasa-arvon kannalta.



Ja pidän itseäni feministinä.

että "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat".



Ei pidä ajautua työttömäksi luuseriksi.

mies ei voisi hoitaa vauvaa sen 6kk imetysjakson jälkeen, jos sen jälkeen aiot imetykset lopettaa tai vähentää ainakin?

Sitähän et voi etukäteen tietää onnistuuko pumppaus toisella kertaa, mutta en pidä tuota miehen ideaa kovin toimivana vaikka onnistuisikin pumppaamaan riittävästi maitoa.

Normaalisti asioista keskustellaan, eikä toinen tee päätöksiä yksin kuten miehesi.

En lähtisi täysimetysaikana kuin korkeintaan osa-aikaiseen työhön. Ymmärrän kyllä, että isällä on ihan yhtä suuri oikeus haluta olla vauvan kanssa ja se hoivaavampi vanhempi, mutta imetyksen vuoksi ei otettaisi riskejä. Tämä on meidän yhteinen tahto: on hyvin tärkeää ettei imetystä vaaranneta.



Tottahan se on että esim jenkeissä monet naiset menevät tuossa vaiheessa kokopäivätyöhön ja lypsämällä jatkavat täysimetystä, mutta ei se helppoa ole varmasti heillekään ja varmasti on paljon sitä ettei imetys onnistu pitkään tuolla pelillä.



Ja kyllä kolmikuinen vauva on tosi pieni elelemään tuttipullon varassa 10 tuntia päivässä JOS olisi vaihtoehtokin. Onhan se rinnan imeminen ihana tunnekokemuskin vauvalle.

n. 5 % naisista suostuisi tuohon. Itse en missään nimessä. En olisi pystynyt hormonien takia, enkä olisi ollut valmis lopettamaan imetystä (minultakaan ei tullut pumpulla mitään).



Tiedän itse asiassa yhden pariskunnan jossa mies jäi virallisesti kotiin tuon äitiysvapaan jälkeen (eli kun lapsi 3kk), mutta äiti työskenteli kotona ja jatkoi imetystä.



Eikö mies voisi jäädä kotiin esim. kun lapsi on 1v? Näin meillä ja yhtä kauan olemme olleet kotona, reiluksi koettu puolin ja toisin.

Kyllä minusta vauvan täysimetys on syy olla kotona ainakin 6 kk ikään asti. Se saattaisi teoriassa onnistua myös pumppaamalla päivisin, mutta miksi elämästä pitäisi tehdä väkisin vaikeaa ja riskeerata imetyksen onnistuinen.



Et kertonut, että miksi miehesi kokee että hänellä on "oikeus" jäädä kotiin? Ja kuinka pitkään ajattelitte hoitaa vauvaa kotona? Entä miksi mies sanoo, ettei sinulla ole vaihtoehtoja, eikö teitä ole kaksi aikuista päättämässä asioista tasaveroisesti?



Meillä mies jää hoitovapaalle kun lapsi on vuoden vanha. Minusta on tasa-arvoa, että mieskin voi halutessaan jäädä kotiin, mutta miksi silloin kun vauva on 3 kk miksei myöhemmin?

Monelle tuntuu olevan paljon tärkeämpää se että vanhemmilla on oikeuksia ja ne sitten polkevat lapsen oikeudet tullen ja mennen. Mutta tämä samahan näkyy ihan kaikessa, lapset laitetaan hoitoon imeväisinä, koska kyllähän ne sopeutuu ja koska vanhemmilla on oikeus mennä töihin. Lapset hoidatetaan iltaisin muilla, koska vanhemmilla on oikeus harrastaa. Eron tullessa lapset on ne jotka sopeutuu kahteen kotiin jne. Vanhemmilla on oikeus joten lapsi on se joka juoksee vanhempien välillä.



Vanhemmilla on niin kovin paljon noita oikeuksia, isäkin saa ihan tosta noin vaan temmata lapsen rinnalta koska hänellä on oikeus hoitaa lasta. Mihin helvettiin ne lapsen oikeudet katosi?? Onko se lapsi vain vanhempiensa oikeuksien ja tasa-arvon toteuttaja?

Ja miksi ihmeessä olisin sen kummemmin väsyneempi töissä kuin isät, joilla on kotona pieni vauva...? Ihan samalla tavalla mä saan nukkua :) 13

naiset ovat ilmeisesti hormoniensa vuoksi paljon herkempiä vauvan äänille nukkuessaankin kuin isät. Ihan tyypillistä on, että vauva saattaa herätä vieressä 10 kertaa yön aikana, äiti herää joka kerta, mutta isä ei havahdu unestaan. Tiedän tuttavapiiristäni ainoastaan yhden parin, jolla tämä meni toisin päin ja isä heräsi herkemmin.

Minä meillä heräsin korvatulpat päässäkin paljon herkemmin kuin mies tai toiselta puolelta asuntoa. Ja vaikka olisin nukkunut ne korvatulpat päässä toisella puolen asuntoa, olisi vauvan ääni takuulla herättänyt minut siihen mennessä, kun isä olisi lähtenyt lämmittelemään tuttipulloa yöllä. Minä sen sijaan saatoin työntää tissin suuhun vaikka kuinka monta kertaa yössä ja mies heräsi aamulla virkeänä todeten, että nukkuipa vauva hyvin yön. Nukkui juu...

Tämän vuoksi äidit usein ovat väsyneempiä kuin isät. Isät eivät yleensä herää vauvan ääniin yhtä herkästi kuin äidit, joten jos äitiä ei saa nukkumaan jonnekin kellariin, äiti herää vaikka isällä olisi hoitovuoro yöllä. (Poikkeuksia toki on, mutta näin tuntuu menevän aika monella.)

Mutta imettämisen lopettettua olisin, jos mies olisi välttämättä halunnut jäädä vauvan kanssa kotiin. Vaikeaa se olisi ollut, mutta olisihan miehelläkin ollut siihen oikeus. Kysyin häneltä haluaako viettää osan hoitovapaista, mutta hän sanoi, että vain siinä tapauksessa, jos minä välttämättä haluan palata töihin. No, en halunnut, ja siis olen lapsen kanssa kotona.

Vierailija kirjoitti:

hohhoijaa...tuollaisille miehille ei lapsia pitäisi syntyä ollenkaan. Ei minkäänlaista tajua kehityspsykologiasta ja lapsen tarpeiden etusijalle asettamisesta. Anna sille joku kehityspsykologian oppikirja luettavaksi, että mikä on varhaisen symbioosisuhteen ja isän merkitys lapselle.

Ja se että äiti on se ensisijainen symbioosikohde vauvalle rintaruokinnan vuoksi, ei ole mitenkään pois isältä tai vähennä isän arvoa. Lapsi todellakin oppii ensin kiintymään yhteen ja sitten isä on se joka auttaa laajentamaan sitä kiintymyspiiriä äidin ulkopuolellekkin.

No, tietysti jos te haluatte jo pilata lapsenne elämän alussa niin sehän on teidän valinta. Minä tiedän omalla kohdallani kärsiväni edelleen siitä, että äitini tärkeimmässä symbioosivaiheessa työn takia jätti minut isän hoiviin (mm. valtava hylkäämisen ja arvottomuuden kokemus lapselle). Ja vaikutukset siitä on niin moninaiset, että terapiassa niitä sitten aikuisena käydään läpi...

Ei ole mitään symbioosivaihetta.

Lopeta toi äitimyytin ylläpitäminen.

Miksi näin vanha ketju on nostettu, ap:n lapsi lienee jo eskarissa ja ongelma varmaan ratkennut tavalla tai toisella... Mutta omasta puolestani en olisi kyennyt töihin vauvan ollessa 3kk, hoitoalalla olen ja päivät fyysisiä ja rankkoja. Molemmat lapset syöneet öisin tuossa vaiheessa vielä monta kertaa ja yöt valvoneena imetyksen vuoksi ei olisi jaksanut päiviä töissä. Lisäksi en ollut sektioista johtuen fyysisesti lähellekään työkuntoinen. Pumpulle en herunut, joten imetyskin olisi pitänyt lopettaa. Vaikka olisikin herunut niin 8-10 tuntia töissä ilman pumppausmahdollisuutta olisi aiheuttanut varmaan rintatulehduksen ja viime kädessä maidon ehtymisen. Niinpä meillä minä pidin vanhempainvapaat ja palasin töihin vauvan ollessa n. 10kk, isän jäädessä ensin isyysvapaalle ja sitten hoitovapaalle. Ihan puhtaasti biologiasta johtuen, muuten ollaan tasapuolisesti lapsemme hoitaneet.

Olen ehkä vanhanaiksinen, mutta musta se on äidin oikeus olla kotona ensimmäinen vuosi. Äiti on synnyttänyt eli parantelee vielä itseään ja tosiaan imetys.. Jokainen joka sanoo että "no pumppaa töissä" ei ole ollut töissä vuotavien tissien kanssa joita pitäisi pumpata tunnin välein.

Onneksi minulla on mies joka on samaa mieltä ja olen kotona vielä 1,5v kanssa.

Vanha ketju, mutta meillä esikoinen ei huolinut pulloa. Lisäksi söi todella tiheään, myös öisin. Toisen lapsen kanssa taas imetys meni mönkään siksi, että tykästyi pulloon, eikä enää huolinut rintaa. Ei asiat vauvan kanssa aina mene niin kuin joku haluaa tai suunnittelee.

Miksi annat miehen vaikuttaa omaan päätöksen tekoosi?? Jos haluat olla vauvasi kansa niin ole. Aivan järjetöntä touhua antaa miehen sanella mitä tehdään. Itsekkään kuuloinen pikkupoika-mies sinulla muutenkin. Minkälainen mies käskee vaimon töihin vauvan ollessa parikuinen? Surkeaa...

Vierailija kirjoitti:

Mutta useimmat miehet eivät vaan voi ymmärtää sitä tarvetta, mikä useimmilla naisilla on olla pienen vauvan lähellä. Se on hormonaalista. Sitä ei voi selittää. Jos tämä yhteys katkaistaan niin se saattaa jopa vahingoittaa vauvan ja äidin suhdetta.

MUTTA minusta olennaisempi asia kuin äidin tunteet on se, että vauva kehittyy normaalisti vain äärimmäisen kiinteiden ihmissuhteiden ansiosta. Vauva kiintyy siihen henkilöön/henkilöön, joka on eniten saatavilla, ja tämän henkilön ei sitten pitäisi olla vauvasta kovin kauaa erossa säännöllisesti. Jos mies käy töissä päivät työmatkoineen joka päivä, niin väistämättä äidista tulee se ensisijainen kiintymyssuhde. Ja 3-9 kk ikä on kriittistä aikaa henkiselle kehitykselle, joten tuona aikana ensisijaisen hoitajan vaihtuminen voi olla vahingollista. Siksi ainakin itse suosittelisin, että äiti on hieman pitempään kotona ensin, ja sitten hoitajaa vaihdetaan "saattaen".

Ja niille, jotka vaativat tähän tutkimusviitteitä niin suoraan asiaa ei ole tutkittu, koska se on mahdotonta käytännössä. Kiintymyssuhdetutkimus, lastenpsykiatrinen kokemustieto ja esim. anakliittisesta masennuksesta kärsivien lasten tutkimus ovat tuottaneet sellaisen tietopohjan, josta tämän päätelmän voi johtaa. Itse en olemassaolevan tiedon valossa ainakaan uskaltaisi lähteä riskeeraamaan asiaa.

Mutta HUOM. jos isä hoivaa vauvaa aamulla, illalla ja viikonloppuisin paljon, niin hänestä tulee aivan varmasti vauvalle erittäin tärkeä, ja hoivaajan vaihtaminen myöhemmin on sitten helpompaa.

Voihan isä olla sitten kotona vaikka 2 vuotta, jolloin hänestä aivan takuulla tulee vuorostaan se ensisijainen hahmo. Ja tietysti jos pystytään järjestämään asia kuten 13 ilmeisesti on tehnyt, että isä on alusta saakka hoivannut melkein yhtä paljon niin molemmat vanhemmat voivat olla ensisijaisia.

Eli jos minulta kysytään niin tämä arvon rouva olisi tyytyväinen jos mies haluaisi jäädä kotiin yli 9kk lapsen kanssa (ja elättäisin myös perheen). Suunnilleen näin tehtiinkin esikoisemme kanssa, mieheni jäi kotiin kun lapsi 11kk. Onhan tilanne epäreilu jos molemmat haluaisivat olla nimenomaan vauvan kanssa päivät pitkät, mutta mielestäni lapsen kannalta tuo mainitsemani järjestely on yleensä parempi. Lähipiirissäni tämä on yleensä vaikuttanut miehille sopivan aivan mainiosti.

Sitten on myös se, että raskaudesta, synnytyksestä ja imetyksestä toipuminen henkisesti ja fyysisesti vie joiltain enemmän aikaa kuin se 3kk(ei kaikilta toki).

Olen samaa mieltä, että APn puoliso ei ole esittänyt asiaa ja sen perusteluita kovinkaa asiallisesti ja jotenkin paistaa läpi se, että taustalla saattaa olla jotain muutakin kuin pelkkä halu hoitaa lastaan.

MUTTA se mikä tässä kauhistuttaa on tämä naisten asenne. Täällä valitetaan kun mies ei hoida mitään asioita tai lapsia, mutta kas kummaan kun joku haluaisi näin tehdä, niin voi herran jestas eihän se nyt käy. Isä saa jäädä aikaisintaa vuoden ikäisen kanssa kotiin. Niin eikä se kumminkaan mitään kotitöitäkään tekisi, eihän ne miehet edes osaa sellaisia.

Ei kai nyt tuolla asenteella yksikään mies edes viitsi yrittää. Ensinnäkään ei anneta mahdollisuutta ja sitten jos se annetaa, ei kuitenkaan luoteta että mies siitä selviäisi. Isällä ei siis ole mitään oikeuksia (siis käytännössä) tutustua lapseensa vauvaiässä? Korkeintaan ensimmäisten synttärien jälkeen.

Myönnetään, että 6kk voisi imetyksen jne. kannalta olla sopivampi ikä, mutta sekin riippuu paljon tilanteesta ja tuleeko rintamaitoa vai ei, tms.

Kertokaas nyt joku sitten miten sen isän pitäisi toimia, että arvon rouvatkin olisivat tyytyväisiä?

Isi33

Vastenmielistä miesvihaa toi tekstisi.

Äiteys ei ole millään tavalla tärkeämpää kuin isyyskään. Mitään erityissuhdetta ei äidillä ole lapseen.

Tässä huomaa tämän naisten tasa-arvon. Sitä tasa-arvoa haetaan vain kun se itselle sopii. Mutta äitimyyttiä halutaan kyllä ylläpitää kaikin keinoin.