Perätilasynnys vs suunniteltu sektio. Kertokaa plussat ja miinukset.

Jossain paikoissa perätila leikataan. Sairaalan valmius tehohoitoon ja maantieteellinen etäisyys isompiin sairaaloihin vaikuttaa myös.



Tunnen yhden (nyt jo aikuisen), joka on kärsinyt hapenpuutteessa pitkässä perätilasynnytyksessä. Siis itse oli se syntyvä vauva. Henkilöllä on kohtuullisen paha lukihäiriö ja muita neurologisia ongelmia.



Itse valitisisin varmaankin sektion. Olen synnyttänyt kaksi lasta, joista toinen tuli väärässä tarjonnassa ja synnytys oli mielestäni vaikea (kätilön mielestä meni hienosti) ja yhden isokokoisen vauvan helposti ilman kivunlievitystä (tämä oli mielestäni ok, kätilö järkyttyi, kun painoarvio ei pitänyt ollenkaan paikkaansa; tulossa piti olla todella pienikokoinen vauva, mutta oli 4,5 kg). Kuitenkaan en todennäköisesti haluaisi laittaa lasta alttiiksi perätilasynnytyksen riskeille, jos synnytys venyy, napanuora on kaulan ympärillä jne.

Päädyin sektioon kaiken pohdinnan jälkeen. Tuntuu turvallisimmalta ja ainoalta oikealta vaihtoehdolta nyt. Yksi lapsi siis tosiaan ennestään, mutta onneksi hän jo reipas 3v, jota ei tarvitse nostella. Kovastihan tuo leikkaus jännittää ja pelottaakin, mutta eiköhän se hyvin mene.



-ap-

lisää, ihan jo sairaalassa kannoin vauvaa ja ruokatarjotintakin.Minä toivuin hyvin ja nopeasti. Eikä kotona apua ollut, mies jäi isyyslomalle vasta myöhemmin.

Et voi mennä vannomaan ja suosittelemaan omien kokemusten perusteella. Koska jollekin muulle sektiosta toipuminen on paljon vaikeampaa.

Eipä sitä apua muillakaan välttämättä heti ole...

Niin myös omat kollegatuttavani ovat tehneet. Toki perätilassakin alatiesynnytyksen riskit ovat myös numeroina pienet, mutta mahdollisuus siihen että joku menee pahasti vikaan on olemassa. Suurin riski siis vauvalla hypoksinen tai anoksinen aivovaurio.

kokemusta molemmista

Olen lukenut paljon perätilasynnytyksestä löytyvää tietoa ja tullut siihen tulokseen, että haluan sektion. Perätilasynnytyksen riskeistä löytyi yllättävän vähän tietoa, mutta todellinen riski on napanuoran esiinluiskahtaminen ja siitä aiheutuva hapenpuute vauvalle. Riskejä liittyy myös pään nopeaan syntymiseen. Normaalissa tarjonnassahan pää raivaa tilaa muulle kropalle ja pää muovautuu hiljalleen. Perätilassa pää syntyy nopeasti muun kropan jälkeen. Sitäpaitsi minulla ei ole riittävää luottamusta paikallisen sairaalan henkilökuntaan ts. en luota, että paikalle saataisiin riittävän ammattitaitoista porukkaa etenkään päivystys aikaan.



Duodecim lehdessä oli asiallinen artikkeli perätilasynnytyksen riskeistä. Löytyy Googlaamalla. Siinäkin tutkimustulokset olivat osin ristiriitaisia, mutta itse en halua ottaa tietentahtoen ylimääräisiä riskejä vauvan suhteen.

Perätilasynnytys on riskisynnytys ja kun kerran saa valita, niin vauvan kannalta ehdottomasti parempi vaihtoehto sektio.



Just yksi kaveri joutui valinnan eteen ja tutki asiaa tosi laajasti ennen sektiopäätöstä. Mulle on tehty ekasta kiireellinen sektio ja se oli paljon ikävämpi kuin alatiesynnytys kakkosesta ja kolmosesta. Silloin harmitti ja vieläkin koen sen kaikista ikävimpänä synnytyksistäni. Mutta silti ehdottomasti ottaisin perätilassa taas sektion.

Ensinnäkin ne jotka ovat joutuneeet hätäsektioon eivät edes voi verrata kokemuksiaan niiden naisten kanssa, joille on tehty suunniteltu sektio. Toiseksi, jos on hyvä lääkäri ja sopiva kipulääkitys niin sektiosta toipuu hyvin ja nopeasti. Väittäisin että on myös parempi äidille eikä vain lapselle.





Perätila ja synnyttänyt suunnitellulla sektiolla

Synnytin esikoiseni (3125g) perätilassa alakautta. Käynnistyi vesien menolla ja kesti 2h 15min. Lantio kuvattiin, ja sen perusteella arvioivat että mahtuu tulemaan.



En saanut kivunlievitystä, mutta hyvä mieli jäi. Väliliha leikattiin, koska sairaalassamme se tehdään kuulemma rutiinisti. Pahinta tuossa oli se tikkien ompelu. Paikat palautuivat hyvin, kun jumppasin aquaflex-kuulilla.

tehty kaksi sektiota ja juuri perätilan vuoksi. En ymmärrä miksi lähes kaikki kauhistelevat pitkää toipumis aikaa sektion jälkeen, mulla viimeisin leikattiin lauantaina ja kotona oltiin jo keskiviikkona. Jälkitarkastukseen ajoin jo polkupyörällä. Suosittelen lämpimästi sektiota =)

Minut leikattiin pe ja kotiin ma. Imetin täyttä häkää pe. Ihana leikkaus!! IHan toisenlainen kuin ensimmäinen kiireellinen sektio.

Itse toimenpide meni suht hyvin ja sain vauvan syliini jo leikkassalissa. Oli aivan ihanaa. Olin nimittäin murehtinut asiaa pitkään ja mikäs sen ihanampaa, ku sylitellä heti pientä nyyttiä. Heräämössä olin n 2h, jonka jälkeen pääsin osastolle.



Ylös sängystä nousin jo leikkauspäivän iltana. Samalla virtsakatetri poistettiin. Yöllä kävelin vessaan ja seuraavana aamuna jo aamupalalle ;)



Sairaalassa olin 4vrk ja toipuminen oli jo hyvällä mallilla, kun kotiin pääsin. Viikon verran söin kotona vielä särkylääkkeitä, mutta hyvin jaksoin ulkoilla jo heti kotiutuksesta seuraavana päivänä. Olen toipunut todella hyvin ja jos rehellisiä ollaan, niin kyllä tämä leikkaushaava parani nopeammin, kun epparihaava aikoinaan, joka oli pitkään kipeä ja vessassa käyminen yhtä tuskaa.



Nyt sektiosta jo kolmisen viikkoa ja tuntuu, kun koko leikkausta ei olisi edes tehty.



-ap-

Alatie on kaikille paras vaihtoehto, kunhan se on turvallinen. Lääkärit arvioivat lapsen koon ja äidin lantion koon perusteella kannattaako lähteä alatie synnytykseen. Meidän esikoinen oli perätilalapsi ja syntyi alakautta ilman mitään ongelmia.

kannattaa muistaa se, että kaikkein suurimmat riskit ovat seuraavien raskauksien riskit. Eli jos valitsee sektion tämän vauvan takia, voi seuraava vauva joutua riskiin. Kohtuun jää arpi, ja se lisää mm. istukan poikkeavan kiinnittymisen, istukan irtoamisen ja kohdun repeämän riskiä.



Wikipediasta: "Keisarileikkauksen jälkeen seuraavissa synnytyksissä perinataalikuolleisuus on kohdun repeämisriskin vuoksi jopa kahdeksankertainen verrattuna niihin synnyttäjiin, joille ei ole aiemmin tehty sektiota."



Mitä enemmän sektioita takana, sitä suuremmat ovat riskit seuraavassa raskaudessa.

ja seuraavalla kerralla perätilavauva. Menin suunniteltuun sektioon, vaikka se jännittikin todella. Mua ei siis oltu koskaan leikattu aikasemmin! Omalla kohdallani ratkaisu oli aika selvä-ajattelin vaan, että en missään nimessä halua riskeerata, että lapselle käy mitään tai saa hapenpuutteen tms. jos jää jumiin taas. Ekalla kerralla oli niin lähellä ja esikoinen vietti siinä keskoskaapissa ekat päivät letkuissa. Onneksi vaikuttaa ihan terveeltä nyt. Toista kertaa en halunnut riskeerata. Leikkaus meni hyvin ja toivuin nopeasti, olin 4 päivän jälkeen taas kotona.

mulla takana vain yksi suunniteltu sektio, ei alatiesynnytystä. mutta itse ainakin toivuin nopeasti. sairaalassa oltiin 5pv ja siellä olin aika kipeä kaikki päivät mutta kotona jo parin päivän päästä olo oli kuin ei olisi mahaa auottukaan :)



tietysti sektiossa on nostelu- ja kantelukiellot, että jos sinulla on muita lapsia (kuten ilmeisesti on yksi?) niin sen hoitaminen voi tuottaa vähän ongelmia jos on vielä suht pieni jota pitää nostella. ja noita kieltoja tosiaan kannattaa noudattaa (kiellot 6 viikkoa), säästyy useimmiten kiinnikkeiltä ja haava paranee kunnolla.



lämpimästi voin suositella sektiota. etenkin jos vaihtoehto on perätilasynnytys ja jos edellinen synnytyskokemuksesi on tosiaan tuollainen. en usko että pystyt perätilasynnytykseen ja hätäsektio on sitten ihan asia erikseen ja vauvalle on voinut jo keretä tulla hapenpuute...

vain onnistuneita alatiesynnytyksiä.



Mutta ap:n antamien tietojen pohjalta ja vauvan kokoarvion puolesta (vertaa esikoinen) sanoisin, että Ap:n tapauksessa se sektio olisi hyvinkin perusteltu päätös.

Synnytin juuri esikoisen hata sektiolla. Huomattiin kesken normaalin synnytyksen etta lapsi oli peratilassa, ja laakarit paatti etta nain oli parempi.



Oli todella hyva kokemus -lapsi syntyi perjantai yona ja kotona oltiin sunnuntai iltapaivalla. Kotosalla hengailin viikon ihan normaalisti (en sankypotilaana) ja sitten lahdin pikkuhiljaa ihan normaaliin ulkoiluun ja elamaan sen jalkeen. Helposti onnistui kun mies oli ekat kaksi viikkoa kotona.



Seuraavaan synnytykseen toivon suunniteltua sektiota taman kokemuksen perusteella (siis seka sen tunteja kestaneen normaalin supistelukarvistely synnytys vaiheen, ja keisarin leikkauksen johon paadyin)

Itse vaadin sektion, koska vauvan kokoarvio oli 4600-4700g ja kun lapsivedet meni ei vauva ollút laskeutunut/kiinnittynyt laisinkaan. To yönä oli sektio, olisin päässyt jo la kotiin, mutta lapsen paino oli laskenut liikaa, kun maitoní ei riittänyt 4750g kokoiselle vauvalleni, niin sunnuntai aamuna kotiuduin. MItään ongelmia, vaivoja tms ei sektiosta tullut ja olin HUOMATTAVASTI paremmassa kunnossa kuin ne äidit jotka synnyttivät ison vauvan alakautta..

sektiossa äitiin. valitse siitä.

Itse valitsin ko. tilanteessa sektion. Syy oli se että mielummin suun. sektio kuin paljon suurempi riski vauvalla hapenpuutteeseen jos pitkittyy ja hätäsektioon

Ensinnäkin ne jotka ovat joutuneeet hätäsektioon eivät edes voi verrata kokemuksiaan niiden naisten kanssa, joille on tehty suunniteltu sektio. Toiseksi, jos on hyvä lääkäri ja sopiva kipulääkitys niin sektiosta toipuu hyvin ja nopeasti. Väittäisin että on myös parempi äidille eikä vain lapselle.

Perätila ja synnyttänyt suunnitellulla sektiolla

Toivuin silti huonosti.

Kyllähän ap:n kannattaa mennä sektioon jos alatiesynnytys yhtään mietityttää. Mutta pitää muistaa että jokainen on erilainen ja paranee eritavalla.