Perätilasynnys vs suunniteltu sektio. Kertokaa plussat ja miinukset.
Kommentit (41)
Perätilasynnytys menee monesti niin hienosti, siinä on aina tippa, katetroidaan virtsarakkoa ennen h-hetkeä ja gynekologi sen hoitaa. Lastenlääkärikin on aina paikalla ja niin kuin jo mainitsin on erittäin tärkeätä että synnyttäjä on motivoitunut ja tekee niin kuin käsketään ponnistusvaiheessa. t kätilö
monella tapaa riskittömämpi kuitenkin ja aina valmius leikkaukseen jos ei etene toivotusti. Mutta aina se ei mene kuvaamallasi tavalla; itselläni esim ei ollut tippaa, ei katetroitu (ei edes kerrottu että sellainen kuuluisi rutiineihin), lääkäreitä ei ollut paikalla. Lastenlääkäri tuli paikalle n minuutin lapsen syntymän jälkeen.
Mietis missä kunnssa sun alapää ois sen jälkeen. Uskon ett keisarinleikkaus on myös turvallisempi.
Itse synnytin yli 4kg lapsen perätilassa, ja toivoin nopeammin kuin ekasta synnytyksestä.
En halunnut sektiota, koska siitä toipuminen vie niin kauan.
Kaikki meni todella hyvin ja mysö se alapää on aivan hyvä! =)
en perätilalasta synnyttäisi. Jos lapsen pää onkin niin iso, että se jää jumiin. Hätäsektio tuossa vaiheessa olisi aika karu.
Itse en lähtis perätilasynnytykseen. Mietis missä kunnssa sun alapää ois sen jälkeen. Uskon ett keisarinleikkaus on myös turvallisempi.
Mulla on takana yksi imukuppiavusteinen avotarjontasynnytys, joka oli ihan hirvittävän kivulias ja vaikea. Toista "erikoissynnytystä" en missään nimessä haluaisi käydä läpi.
Ja tuosta turvallisuudesta, synnytys on aina riski, niin on myös leikkaus.
Hyvillä mielin itse voin kokeneena perätilasynnytystä suositella, et ole yksin vaan seurana on lääkäri tai kaksi, ja paljon herkemmin seuraavat synnytystä.
Mahdollisimman luonnollisesti annettiin olla, jotta lapsi ei käänny huonoon asentoon, sain tosin niin hyvät tropit,että eipä sattunut mikään! =)
olen kyllä myös synyttänyt alatietsekin esikoisen.
Sektioon menisin jatkossakin ehdottomasti. Perätilasynnytyksessä riskit kohdistuu vauvaan, sektiossa äitiin. Paljon mieluummin otan ne riskit itselleni, kuin se mahdollisuus hapenpuutteeseen lapsella. Voisi olla vaikea antaa itselleni anteeksi, jos niin pahasti kävis. Minulle synnytys ei ole "sinetti" vauvalle, vaan se vauvan syntyminen, joten haluan lapsen riskejä pienentää sen takia.
Sektiosta toivuin ihan hyvin, koska suunniteltu sektio on ihan eri asia kuin hätäsektio. Itse asiassa toivuin huomattavasti nopeammin sektiosta kuin esikoisen synnytyksestä... Hätäsektiosta toipuminen on jo pidempää ja siihenhän voi perätilasynnytyskin päättyä.
Imukuppi siksi, koska en jaksanut enää ponnistaa. Vauva oli jumissa ja oli tulossa otsa edellä. Pää saatiin käännettyä, mutta hilkulla oli, että ei jouduttu sektioon. Vauva oli 3,3kg ja tosiaanki eppari jouduttiin tekemään. Sen takia mietin tuota perätilasynnytystä. Nyt vauvan painoarvio 3,8kg ja viikkoja 38 ja risat.
Minulle lääkäri suositteli ehdottomasti myös lapsen kannalta alatiesynnytystä.
Kun synnytys hoidetaan oikein, ei hapenpuutetta tule, ei kukaan antaisi perätilassa synnyttää jos se olisi jotenkin riski lapselle, höpö höpö juttuja.
Synnytys on aina riski, kummallekkin, aina.
Riskitöntä sektiota ei ole, ei edes lapselle.
tehty kaksi sektiota ja juuri perätilan vuoksi. En ymmärrä miksi lähes kaikki kauhistelevat pitkää toipumis aikaa sektion jälkeen, mulla viimeisin leikattiin lauantaina ja kotona oltiin jo keskiviikkona. Jälkitarkastukseen ajoin jo polkupyörällä. Suosittelen lämpimästi sektiota =)
Et kykene synnyttämään perätilassa lasta, ei pahalla, mutta siinä pitää todellakin asennoitua hommaan.
Veritulppa riski on myös huomattava ja lapsen on myös hyvä saada bakteerit alatiesynnytyksestä, sektiossa niin ei tapahtu.
valitsin perätilan sektion. Vauva oli ollut jo yli 10 viikkoa perätilassa, joten järkeilin, että joku syy siihen on ettei pääse kääntymään (esim napanuora kiertynyt tms). Sen vuoksi en uskaltanut yrittää alatiesynnytystä (olisi voinut vammautua, hapenpuutteen takia siis jos napanuora olisi ollut kiertyneenä). Lisäksi takana oli myös aiempi sektio (sekin suunniteltu, etisen istukan vuoksi), ja siitä jäi vain hyviä muistoja. Molemmat sektiot menneet kaikin puolin hienosti.
sektiossa äitiin. valitse siitä.
valitsisin sektion.
ap
tehty kaksi sektiota ja juuri perätilan vuoksi. En ymmärrä miksi lähes kaikki kauhistelevat pitkää toipumis aikaa sektion jälkeen, mulla viimeisin leikattiin lauantaina ja kotona oltiin jo keskiviikkona. Jälkitarkastukseen ajoin jo polkupyörällä. Suosittelen lämpimästi sektiota =)
Minulla kesti sektiosta toipuminen 2kk. Sektiosta 4kk ja vieläkin kiristää ja vihloo.
Ei kenellekään voi suositella lämpimästi oman kokemuksensa perusteella.
lisää, ihan jo sairaalassa kannoin vauvaa ja ruokatarjotintakin.Minä toivuin hyvin ja nopeasti. Eikä kotona apua ollut, mies jäi isyyslomalle vasta myöhemmin.
tarjontavirhe, oma jaksaminen, vauvan vointi? Riippuu paljolti lääkäristä sun tapauksessa, jonkun mielestä on selvä sectio koska on toimenpidesynnytys takana ja toinen voi olla sitä mieltä että tottahan toki alakautta JOS kriteerit siihen täyttyy (esim lantion koko, vauvan koko, sinun yhteistyöhalukkuus). Muuten suorana vastauksena kysymykseesi sanoisin alakautta, kyllä section jälkeen on kipeä erilailla ja hieman rajoittunutkin kun on vauva hoidettavana. Perätilasynnytys menee monesti niin hienosti, siinä on aina tippa, katetroidaan virtsarakkoa ennen h-hetkeä ja gynekologi sen hoitaa. Lastenlääkärikin on aina paikalla ja niin kuin jo mainitsin on erittäin tärkeätä että synnyttäjä on motivoitunut ja tekee niin kuin käsketään ponnistusvaiheessa. t kätilö