Naapuri + lasten iltapäivähoito!!!!!!

että kysyit äidiltäsi ja hän epäili vähän jaksamistaan ja ehdottaisin juuri tuota paria päivää. Eivät he siitä loukkaanu tai ei ainakaan pitäisi. Ette te ole velvollisia järjestämään heille ip-hoitoa. Ja koska asia ei tavallaan ole sinun päätöksesi, vaan mummon joka lapsia vahtii, ei sinunt arvitse siitä huonoa omaatuntoa potea. Ei todellakaan

ei onnistuisi ja se siitä.

Kas -näin helppoa se on kun ei alistu muiden kynnysmatoksi.

että sanoisin, että voi tulla leikkimään, kun on ensin käynyt kotonaan syömässä/tekemässä läksyt, olisiko puolen tunnin tai tunnin päästä ja voi leikkiä 1-2 tuntia sopimuksen mukaan ja vain tiettyinä päivinä, jos ovat samalla luokalla niin silloin kun loppuu aikaisin. Olen kotiäiti ja minusta on inhottavaa, jos lähellä asuvat lapset tulevat lapseni kanssa kotiin (no, eivät tule, koska olen sanonut, ettei se käy kuin poikkeustapauksesssa, nyt tulevat vain ne, jotka asuvat eri suunnalla ja aika harvoin näin käy). Minusta on siis ihana ottaa se oma lapsi koulusta kotiin, kyselllä kuulumiset ja antaa ruokaa. HÄn tekee läksynsä ja tosi monena päivänä sitten menee leikkimään jonkun kaverin kanssa ulos tai sisälle, joskus meille. Mutta se puoli tuntia hänen kanssaan ilman kaveria, on myös minulle tärkeä ja minusta myös hänelle. Voin siis kuvitela, että mummolle on myös tärkeää ottaa poika vastaan. Näin myös vältytään "olen vastuussa naapurin pojasta, koska hoidan häntä" tilanteesta. Lapset sinänsä kyllä tykkää kavereista ja meidänkin tyttö on siis usein iltapäivät kavereitten kanssa. Ei ollut vielä eka luokalla, mutta myöhemmin.

Että ns. naapuri kehtaakin tulla kysymään moista asiaa! Huh, huh...

että moni ajattelee mummin jaksamista tai on jopa sitä mieltä, että mummi tekee jonkun "uhrauksen" käydessään poikaamme hoitamassa. Tällaisesta ei kuitenkaan missään nimessä ole kysymys, sillä ajatus pojan iltapäivähoidosta lähti mummilta itseltään ja kuluneet pari kuukautta ovat kuulemma olleet mummin elämän parhaimmistoon kuuluvaa aikaa. Hän on nauttinut suunnattomasti saadessaan viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa ja saadessaan tuntea itsensä taas erityisen tärkeäksi työstä poisjäännin jälkeen.

Mummi on myös kuvaillut, että suhde poikaan on hänen mielestään syventynyt entisestään ja yhteiset iltapäivän hetket ovat kummallekin aivan erityisiä. Olen toki kiitollinen äidilleni tästä suunnattomasta avusta, mitä hän arkeemme näin tarjoaa. Mistään mummin kyykyttämisestä ja orjuuttamisesta ei todellakaan ole meillä kyse.

ap

tuskin tuohon äitisi suostuisikaan, jos ei olisi itse ollut aloitteellinen tai sitten olisi äidillä aika huono käsitys omista rajoista. Mutta sanoin omassa viestissäni, että jo lapsenlapsen hoitaminen on iso asia. Se on, vaikka idea olisikin lähtöisin häneltä itseltään. On silti korrektia äitiäsi kohtaan suhtautua tähän asiaan isona palveluksena ja olla tuomatta lisärasitteita. Mielestäni ei ole kohtuullista, että hänen iloisuutensa lapsenlapsenhoitamisesta pitäisi nyt jotenkin murskata ottamalla hänet aivan itsestäänselvyytenä.

Ja kyllä minusta enemmänkin olisi suotavaa tänä päivänä mummien, ukkien ja muiden sukulaisten ja naapureidenkin apu lasten kasvatustyössä, mutta kohtuus silti kaikessa. Toki naapurin poika voisi joskus tulla kaveriksi pojalle ja useastikin, mutta en minä menisi mummin puolesta tuollaista hoitosopimusta lupaamaan. Se on kyllä jo aivan liikaa, varsikin kysymättä mummilta itseltään asiasta.

Miltä itsestäsi tuntuisi olla vastuussa vieraasta lapsesta??



Mummojen kohdalla se vastuu jo siitä omasta lapsenlapsesta on suurempi kuin mitä se on ollut esim. Ap:sta aikoinaan. Oma lapsi on aina oma lapsi ja heti, kun on yksikin sukupolvi välissä, niin se ei ole enää sama asia. Mummojen tarvitsee jo tuossa stressata niin sitä, että osaavat kaikissa tilanteissa toimia oikein, niinkuin sinä lapsen äitinä haluaisit toimittavan.



Tuohon yhtälöön sitten vielä vastuuta vieraasta lapsesta. Ei hyvä. Onko ne lapset edes hyviä kavereita. Leikkisivätkö edes keskenään, vaan tulisiko se toinen teille töllöttämään telkkua tai pelaamaan tietokoneelle? Entäs sitten, kun lapset riitaantuvat ja riitelevät. Mitenkä mummon pitäisi siitä selviytyä.



Ymmärrän hyvin äitisi suhtautumisen. Ei todellakaan olisi kivaa, enkä suostuisi. Naapuri hommatkoon oman lapsenpiikansa. En lähtisi tällaista järjestelyä omalle äidille, saatika anopille edes esittelemään.

minimituntipalkka on 5 euroa

Joten 5 euroa * 3h = 15e, eli 75 euroa per viikko



ja jos myohästyy niin varttitunnista se ylimääräinen pari euroa



halvalla myyt äitiäsi jos naapurinmuksu saa iltapäivähoidon vain 300e per kk

säännöllisesti, ymmärrän erittäin hyvin hänen varautuneen suhtautumisensa!



Mietipä vielä seuraaviakin asioita:

- mitä jos mummu sairastuu

- mitä jos tapahtuu onnettomuus, kuka on vastuussa?

(joko niin, että naapurin lapselle tapahtuu jotakin tai niin, että hän aiheuttaa teillä onnettomuuden)

- mitä, jos kukaan ei olekaan enää muutaman viikon päästä tyytyväinen?



Jos päädytte edes kahteen hoitoiltapäivään viikossa, olisi syytä tehdä kirjallinen sopimus asiasta. Muuten voi tulla ikäviä yllätyksiä, jos jotakin sattuu.



Itse isovanhempana haluaisin nimenomaan keskittyä siihen lapsenlapseen enkä missään nimessä haluaisi, että joka iltapäivä mukana pyörii myös naapurin lapsi.

tähänkin asti mutta että et halua vaivata äitiäsi vieraalla lapsella. Jos naapuri ei käsitä niin oma on ongelmansa.

Korkeintaan kerran viikossa, ja sekin tekee hommasta varmaan rasittavaa äidillesi. Ja omat eväät mukaan.



Eivät mummot halua hoitaa vieraita lapsia, jos tulevat viettämään yhteistä aikaa lapsenlapsensa kanssa. Varmasti kauhean ahdistava ja rasittava ajatus äidillesi, kun kivasta yhteisestä ajasta onkin tulossa velvoite ja rasite, josta on vaikeaa kieltäytyä loukkaamatta muita.



Mutta älä nyt ihmeessä mieti naapurisi reagointia, vaan äitiäsi.

Sillä mummo ei kerran innostunut asiasta. Tuollaisen kieltäminen suoraan voi olla vaikeaa. Lapsista voi periaatteessa olla hauskaa olla keskenään, mutta mummolle iltapäivä aika on mummo-lapsenlapsi-laatuaikaa, johon ei vieras lapsi sovi. Mummo luo sidettä lapsenlapseen. Oma lapsenlapsi on ihana ja sen kanssa viettää mielellään aikaa, mutta vieras on useiden mielestä ahdistava. Sama kuin omar vs vieraat lapset monille.



"Välillä" oleva hoito ei mielestäni sovi, sillä se voi lopulta mennä siihen että lapsi on joka päivä. Tuolloin on vielä hankalampi sanoa ja huonolla tuurilla mummo väsyy ja keksii verukkeita, ettei järjestely enää sopisikaan. Suosittelisin kieltäytymään kokonaan sanomalla, että vanhalle ihmiselle kaksi lasta on liian rankka tai että iltapäivä on mummon ja lapsenlapsen kahdestaan vietettävää laatuaikaa ja myöhemmin voi kyllä tulla leikkimään.



Voit kieltäytyä pahoittamatta hänen mieltään sanomalla, että esimerkiksi mummo ei halua olla vastuussa vieraasta lapsesta (joka tapausessa olisi, jos jotain sattuisi), mummo haluaa laatuaikaa, mummo on liian vanha ja jatka siihen perään, että kun te olette kotona niin lapsi voi tulla kyläilemään.



Kunnioita mummoa sen verran, ettet suostu ottamaan vierasta lasta hänen kaitsettavakseen. Hän tekee jo nyt valtavan ison jutun perheenne eteen. Kunnallinen hoito on niitä varten, joilla ei tuollaista mahdollisuutta ole, ei naapurit.

Mutta ilmainen lapsenpiika en ole. En omille lapsenlapsille, mutta en todella vieraille lapsillekaan.



Jos olisin ap.n tapauksen mummi niin uskon, että lopettaisin johonkin tekosyyhyn vedoten koko iltapäivähoidon. Myös sen oman lapsenlapsen.



Ap ei arvosta äitiään lainkaan.

Meidän lapsen kaverilla on isoisä pitämässä "iltapäiväkerhoa" ja heillä on ehdoton kielto tuoda kavereita ennen kuin vanhemmat tulevat kotiin. Se menee helposti riehumiseksi ja isovanhemman tehtävä ei ole huutaa ja metelöidä lapsia kuriin. Yhtenä päivänä sinne oli mennyt kolme lasta suoraan koulusta ja isän tullessa kotiin siellä oli juokseminen ja riehuminen käynnissä. Isoisä ei jaksa enää komentaa ja ei koe velvollisuudekseenkaan olla enää se tiukkis komentelija. Naureskeli mulle käveltäessä samaa matkaa koulusta, että "aikanaan on tarpeeksi lapsia komentanut ja ei enää jaksa" ja sehän se tulee heti eteen, jos poikia on enemmän.

Ihan hyvin voitte tosíaan sanoa ettei mummo jaksa kahta vilkasta poikaa. Ja se on tottakin. En usko, että äitisi haluaa ketään vierasta lasta siihen. Pointti on varmaan juuri se, että saa viettää kahdenkeskistä aikaa lapsenlapsensa kanssa ja samalla lapsesi saa itselleen tärkeän aikuisen koko huomion.

Minä olen opiskeleva kotiäiti ja sitä myöten tietysti koko lapsen kaveripiirin iltapäivähoitopaikka. Nykyään kiellän suoraan. Nuorempi lapsi nukkuu päikkärit 12-14:30, ekaluokkalaiset pääsee koulusta kello 12 tai 13. Tuo päikkäreiden aika on se, kun teen koulutehtäviä ja oma lapsi menee, koska on niin hiljainen ja tietää, että koulun jälkeen tehdään omiaan, jos äiti on kiinni koulujutuissa. Sitten kavereita yksi tai jopa kolme -> kauhea härdelli. Moninkertaiset metelit, juomistarpeet, nälät jne. Lisäksi onnistuvat aina pitämään sen verran meteliä, että nuorempi herää liian nopeasti -> unet jää kesken ja multa opiskeluaika liian lyhyeksi.



Eniten ottaa päähän, että koen velvollisuutta noista lapsista. Ne pelkää yksin olla kotona, kun vanhemmat eivät raski ottaa iltapäivähoitoa. Yksikin soitti viime viikolla kahden maissa suoraan mulle ja itki, kun pelkäsi kotona. Ei saanut ketään muuta aikuista kiinni, joten soitti kaverinsa äitille. Tottakai itkevä lapsi on meille otettava! En mä nyt julmuri sentään ole.

ei tunnu varmasti lapsestakaan kivalta...minä en vaatisi eväitä jos pojan ottaisin "hoitoon". Toki äitinsä kanssa sitten sopisin pienestä korvauksesta.

Ensinnäkin mummo varmasti haluaa viettää laatuaikaa lapsenlapsensa kanssa, ei pitää mitään iltapäiväkerhoa. Jo se että mummin piti miettiä vastausta kertoo totuuden eli hän ei halua mutta ei kehdannut heti kieltäytyä.



Kerro naapurille, että lapsi voi toki joskus tulla pyytämään poikaasi leikkimään mutta ensin tehdään läksyt ja syödään välipala molemmat kotonaan. Kokonaan en lasten välisiä leikkejä hennoisi kieltää mummin ja ja lapsenlapsen suhteen muodostuminen varjolla, sillä vapaa-ajan kaverisuhteetkin ovat lapsille varsin tärkeitä.



Kun kerrot naapurille miksi hoito ei käy, voit vedota vastuuasioihin ja juuri tuon laatuaikaan OMAN lapsenlapsen kanssa. Mutta älä sano syyksi mummin jaksamista, jos se ei ole totta.

mummo oli epäröivällä kannalla, joten ei varmaan viitsinyt sanoa suoraan. Onhan se eri asia touhuaako poikasi mummon kanssa vai riehuuko kaverinsa kanssa. Jos suostutte 1-2 krt/vko, voi tilanne livetä käsistä ja naapurin poika onkin joka päivä teillä.

Enkä edes keskustelisi isoäidin kanssa. Toinen lapsi voisi korkeintaan kerran viikossa käydä teillä leikkimässä ja tuoda omat eväät mukanaan. Tämäkin vain, jos isoäidille sopii. Jos ilmenee, että jotain ongelmia kaverusten välille syntyy, niin sitten stop koko hommalle.

Minulle meinasi kanssa langeta tuollainen ap ja ip kerhon vetäjän osa. Naapurin lapsilla kun ei ole ketään aamulla eikä iltap.llä joka perään katsoisi.

Naapurin isä tuli kyseleen, että sopisiko minulle, että heidän lapset tulisivat aamulla ennen koulubussin tuloa odottamaan meille n. 15 min ja sitten veisin kaikki yhtä matkaa pysäkille ja sitten iltapv. menisin kaikkia vastaan pysäkille. Valvoisin sitten myös sen, että pääsevät kotiinsa kunnialla.

Sanoin, että ip. ok, mutta aamuksi en kaipaa meidän kaaokseen ketään, sillä se ihan varmasti sotkisi meidän himman tyystin, jos joku olisi lasten touhuja katselemassa ja kommentoimassa, kun se muutenkin on hieman hidasta.

Siihen isä sanoi, että hänelle se aamu juuri olisi tärkeempi, ei niinkään se ip, kun sillä saataisiin heidän homma paremmin pelaamaan!!

Sitten kysyi nauraen, paljonko tarvitsisin rahaa moisesta ja kun sanoin, että sitä tarvitsee miettiä, tulikin sellainen ilme vastaan, että ihanko tosissani alkaisin miettiä moista?? Kai olisi pitänyt vastata, että eihän nyt sentään rahaa, ilmaiseksihan minä tuon ilomielin teen :(

Lupasin miettiä ja kertoa sitten myöhemmin, vaan edelleen mietin ja aikaa on kulunut pari kuukautta. Eipä ole tullut uudelleen kyseleen. Taisi loppua rahat...

Ei hitsi, luuleeko joku, että kaikki pitää vaan saada ilmaiseksi naapuriavun nimissä, että heillä menee asiat helpommin, toisista ei niin väliä!!

Maailma on täynnä ihmisiä, joiden mielestä heillä on jollain tavalla rankempaa: muilla on aina helpompaa syystä x tai y. Olen oppinut, että monet ihmiset ovat sellaisia, että jos heille selviää, että olemme saaneet perintöä tai että olemme koulutettuja ja meillä on hyvä palkka tai jos omat lapsemme ovat ns. kilttejä ja helppoja, heidän mielestään meillä on joku MORAALINEN VELVOLLISUUS hoitaa heidän mahdottomia lapsiaan, koska meillä kerran menee niin hyvin...

Sitten saatetaan olla kamalan vihaisia, jos emme suostukaan jatkuvaan palveluun. Tietysti autan mielellänikin joskus, mutta ei ole minun asiani auttaa jatkuvasti ihmisiä, joilla ei ole mitään halua eikä kykyä omaan elämänhallintaan. En ole niin pyhimysmäinen, että sotken oman elämäni heidän takiaan.

Viimeisin tapaus oli naapuri, joka ei itse jaksanut herätä edes ruokkimaan ekaluokkalaistaan. Meidän olisi pitänyt sitten huolehtia, että ehtii kouluun. Pari kertaa rimpautettiin ovikelloa, niin siellä oli puoliuninen lapsi yöpuvussa.