Onko vaativan lapsen äiti aina huono äiti?

Itse uskon puolestaan, että rauhallisten vauvojen ja lapsien äidit ovat masentuneita tai muuten tunneköyhiä/kylmiä, jolloin lapsi on oppinut olemaan hiljaa ja miellyttämään äitiään...?



Normaalisti vauvat ja lapset itkee ja kiukuttelee. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Vauvoilla on myös erilaisia vatsavaivoja johtuen koliikista tai refluksista yms, joihin ei paraskaan äiti mahda yhtään mitään.



Provo mikä provo :) Hauskaa illan jatkoa sinulle! Älä murehdi itkevistä vauvoista :)

ovat itse olleet vaativia vauvoja aikoinaan. Vaativista vauvoista kasvaa skarppeja aikuisia aikanaan.

Meillä vauvan itkun syyksi paljastuivat allergiat, joita ei edes neuvolassa osattu epäillä. Ei siinä äidin rauhallisuus paljoa auta, jos toisella on masu kipeä...

kun toinen on vaativa ja toinen helppo?

kun toinen on vaativa ja toinen helppo?

ja toinen äidin suvusta

kun toinen on vaativa ja toinen helppo?

ja toinen äidin suvusta

sehän oli pointti.

Toiset lapset ovat temperamenttisempia, rauhallisempi äiti voi kokea tällaisempi lapsen käytöksen haasteelliseksi, puolestaan temperamenttista äitiä voi ujon lapsen arkuuus ja herkkyys rasittaa yhtä lailla.



Vauvat itkevät monista eri syistä. On normaalia, että vauvat itkevät jonkin verran, toiset ovat kuitenkin vauvasta saakka luonteeltaan rauhallisempia, joten myöskään tämä ei tee äidistä automaattisesti masentunutta tai kylmää äitinä. Vauva oppii luottamaan, että tarpeisiin vastataan ajoissa. Toisaalta on aina niitä lapsia, jotka tarvitsevat itkuun yllyttyään enemmän rauhoittelua.



Niinhän me kaikki olemme erilaisia, ilman että siinä mitään vikaa on. Kauheaa olisi, jos olisi vaatimus, että kaikkien olisi oltava jo vauvasta saakka tietynlaisia. Ja osa lapsista vaatii vanhemmiltaan hieman enemmän...

Luulin että tässä oli kyse vähän vanhemmista lapsista.



Tuttavapiirissä yksi todella huonosti käyttäytyvä lapsi ja voin sanoa että lähs 100 % äidissä vika.



Voin sitten ilmoittaa olevani huono äiti. Onhan se tietysti minun syyni että lapsella syntymästä asti refluksia. :D

myöntää; nukuttuani pari kuukautta maksimissaan 5h yössä, korkeintaan 30 kerralla, valvoen unipätkien välillä vähintään 30min, nukkuen istuallanni nojatuolissa pidellen refluksivauvaa pystyasennossa olkapäällä, tunsin itseni huonoksi äidiksi. Oli hieman haastavaa olla rauhallinen, toisaalta kun kulki koko ajan sumussa ja usvassa, niin oli ehkä ulkoisesti liiankin rauhallinen.



sitten taas toisen lapsen kanssa nukkuessani 9h yössä, heräillen pari kertaa lyhyesti imettämään tunsin itseni loistavaksi äidiksi. Ja olin tyytyväinen ja rauhallinen.



Joten ap osui aivan naulan kantaan minun tapauksessani!Iso käsi ap:lle! :)