Jos miehesi sanoisi häpeävänsä raskauttasi, miten reagoisit?

Minä häpeäisin tästä miestä! Millaisiä ihmisiä on vielä vuonna 2011! Kuin olisi Afganistanissa!

Minä häpeäisin tästä miestä! Millaisiä ihmisiä on vielä vuonna 2011! Kuin olisi Afganistanissa!

Ja tämä todistaa taas sen, että usko (uskonto) on vaarallinen ja haitallinen.

Hyökkäys on paras puolustus. Sanoisin suoraan miehelle mitä ajattelen ja että ovi on tuolla, jos olet vielä sellainen. Lopeta itkeminen ja keskitty itsean. Jos et tee sen, kuka tekisi sinun puolesta? Sinä itse ja tuleva lapsesi olette tärkeimmat asiat maailmassanne! Rohkeutta!

ei hän kotikasvatukselleen mitään voi. Ehkä se rakenneultraan yhdessä meneminen voisi todellakin olla hyvä ajatus, siinä konkretisoituisi miehellesikin että kannat sisälläsi ihan oikeaa ihmisolentoa.



Uskon, että tilanne loukkaa sinua ja turhauttaa. Se on myöhäistä rypistellä kun on jo paskat housussa jne. eli turhaa miehesi on enää rypeä huonossa olossaan sen vuoksi, että lapsi sai alkunsa avioliiton ulkopuolella. Kun asialle ei kertakaikkiaan voi mitään. Ja syy on aivan yhtä paljon hänen kuin sinunkin eli on väärin, että hän purkaa omaa huonoa omatuntoaan sinuun.



Toisaalta, raskaudessa ja vanhemmuudessa ihminen joutuu tahtomattaankin peilaamaan itseään omaan lapsuuteensa ja suhteeseen omiin vanhempiinsa. Ehkä miehesi kokee tämän ristiriitaisena.



Millaiset suhteet miehelläsi ja sinulla on miehesi vanhempiin? Auttaisiko asian puhuminen heidän kanssaan?

tarvitaan sit kaksinverroin kovaa luonnetta ja ylpeyttä raskaudesta ja itsestäsi! Älä vain missään tapauksessa ala itse häpeämään.

Kuten jo moni sanoi, tuo on ihan täysin miehen oma ongelma, joka hänen on selvitettävä ITSENSÄ kanssa YKSIN. Älä mene siihen mukaan, keskity omaan tilaasi.



Itse saattaisin ottaa ihan kunnolla etäisyyttä, muuttaisin erilleen ja antaisin miehen rauhassa miettiä päänsä selväksi. Toki tämä on rankka vaihtoehto raskaana.



Mutta, nyt itsekunnioitusta ja ylpeyttä! Ja onnea kovasti vauvasta :))))

jos hän on ilman ehkäisyä kanssasi harrastanut esiaviollista SEKSIÄ, NIIN MITÄ HÄN KUVITELEE????????

aina voi tulla raskaaksi, ja kuka sinulle on sanonut ettet voisi tulla raskaaksi??





ei elämän kevät teitä .....





eli sinuna en tuollaista, vastuuntunnotonta miestä katselisi.

muuttaisin pois ja antaisin ola...



lapsi on ihana asia, onnea siitä että olet tullut raskaaksi, sinun pitäsi saada nauttia raskaudesta ja vauvan tulosta, suunnitella vauvan tarvikkeiden hankintoja jne jne



eli olettteko te uskovaisia, lestoja tms ????



miksi tuollainen ihme ajatusmaaailma???

väliä onko lapsi laitettu alulle ennen vai jälkeen avioliiton. Ja sinuna muistuttaisin miehelle että hän oli mukana sitä lasta tekemässä, jos ei lapsia ennen avioliittoa halua niin ei pidä seksiäkään harrastaa. Ja muista se myös itse, sinä et ole tätä yksin saanut aikaan.

Tärkeintä on nyt se että lapsi on toivottu, ei ole mitään väliä milloin se on alulle laitettu. Jos mies ei lasta halua niin silloin ero lienee paras vaihtoehto, ei ole lapselle hyväksi että isä häntä häpeää, lapsi kun ei siihen voi mitenkään vaikuttaa eikä ole saanut itse päättää että on alulle laitettu ennen naimisiinmenoa.

Ja kuten sanoin, ei nykyään, tiukkoja uskovaisia lukuunottamatta, kukaan mieti ja laske muiden lasten alullepanemisia. Taitaa yli puolet esikoisita syntyä avoliittoon, meidänkin kaksi ensimmäistä lasta syntyi, vasta kolmas on ihan oikea aviolapsi. Kaikki nuo on kuitenkin yhtä rakkaita eikä ketään ole hävetty, eihän nyt lasta voi hävetä. Lapsi on lahja josta iloitaan, ei siinä aviot paljon paina.

Ikävä sanoa mutta sun miehes on vähän pöljä.

Hän ei ilmeisesti ole oikein onnistunut kehittämään itselleen vakaata arvomaailmaa ja hänellä on ikävä taipumus jumittua huonoihin fiiliksiin. Tämä on toki yleistä. Ap voi tietysti ajatella, että rakastaa miestä tämän vioista huolimatta. Mutta vaarana on se, että Ap alkaa ajatella miehen tapaan.

Kiitos teille kaikille vastanneille. Täällä kyynelehdin toimiston nurkassa... Kuten joku sanoi on aika nostaa se nk. kissa pöydälle, jo heti tänänä sen teen kun töistä kotiudun. Totta on se että tää ei voi jatkua näin, että märehdin itsekseni tätä. Ollaan tästä puhuttu mutta se aina päättyy mun kyynelehtimiseen eikä juttu enää jatku ku meen ihan shokkiin. Välillä tuntuu et räjähdän kun ei ole ketään kenelle tästä puhua. Kaikki ystäväni kuvittelee että elän elämäni hienointa aikaa juuri nyt... Tää on hienoa, ja ihanaa, mutta välillä mieheni nostaa tuon asian esille, kuinka hävettävä tilanne on. Silloin en voi olla ajattelematta että voi kun näin ei olisikaan käynyt........ :(



Kiitos vielä kerran, otan asian puheeksi miehen kanssa jo tänään. Ja jätän itkun ja häpeän tällä kertaa pois, minulla ei ole siis mitään hävettävää!! :')





ap

Jos miestäsi hävettää, että pani sinua ennen naimisiinmenoa, niin anna hävettää. Sanot sille, että itsepähän seksiä halusi harrastaa, joten nyt mutinat pois ja hiukan selkärankaa, kiitos!



Joku tossa jo musta hyvin sanoikin, että jokaiselle sattuu virheitä, vaikka ois kuinka uskovainen. Tärkeetä on sitten se, miten osaa kantaa vastuunsa siitä virheestä. Alkaako syytellä muita (viatonta vauvaa nyt saatana viimeisenä!) vai myöntääkö, ettei nyt mennyt ihan niinkuin Strömsössä, mutta jatkossa menee paremmin.



Sä olet ap raskaana ja sen takia nyt herkällä mielellä. Koeta sinäkin erottaa kaksi asiaa: se, mitä miehesi ääneen ajattelee huonosta omastatunnostaan ja se, mitä se sinusta/vauvasta ajattelee.



Tiukkana vaan tänään, kun otat asian puheeksi.



Jos itkettää, niin itkettää. Voithan sä vaikka kirjoittaa miehellesi nyt KIRJEEN, johon laitat pääkohdat ja panet lukemaan sen. Sanot, että kirjotit, koska et tunnekuohuissasi saa sitä itkemättä sanottua.

ap, minusta on hyvä asia, että miehesi on uskaltanut puhua asiasta. Se on jo yksi merkki siitä, että hän työstää asiaa ja käsittelee tunteitaan. pahempihan tilanne olisi jos hän hyljeksisi sinua, ei puhuisi raskaudesta jne ja saisit miettiä, että mistäkö se johtuu.



Se, että häntä hävettää, ei tarkoita sitä, ettäkö hän olisi kyvytön rakastamaan sinua tai lastaan. Hänen tuntemansa häpeä siitä, että hän on itse toiminut vastoin omia periaatteitaan, on tunne, joka hänen on vain käsiteltävä ja päästävä siitä eteenpäin.



Jos hänen taustansa todella on uskonnollinen, ymmärrän, että hän on pettynyt eniten varmasti itseensä, siihen ettei ole elänyt periaatteidensa mukaan ja se aiheuttaa häpeää, että hänen "rikkomuksensa" tulos (raskaus)on näin ollen selkeästi toisten nähtävillä. Ehkä voisit muistuttaa häntä siitä tosiasiasta, että kukaan ei ole täydellinen tai toimi aina omien moraalistandardiensa mukaisesti. Miltähän mahtoi Joosefista tuntua, kun hänen kihlattunsa odotti Jeesusta? Tunsikohan hän häpeää yhteisönsä edessä..



Sitten Raamatussakin on vaikka kuinka monta esimerkkiä ihmisistä, jotka ovat tehneet moraaliansa vastoin, katuneet(hävenneet tekoaan) mutta jatkaneet eteenpäin. Vaikkapa Daavid, joka murhautti toisen miehen, Mooses, joka surmasi vihaspäissään egyptiläisen jne



Onnittelut teille syntyvästä vauvasta, uskon, että olemalla avoin puolin ja toisin näistä vaikeistakin tunteista, te pääsette eteenpäin ja ilo lapsesta saa syttyä myös miehesi sydämeen.

mikä mies. Turpaan pitäisi tuollaista suoraansanoen lätkäistä. Miettisi mitä sanoo raskaana olevalle naiselle, turha se on siinä enää mtn jeesustella. Ja sitäpaitsi tää on Suomi ja 2000-luku.

Reagoisin ihan varmasti samalla tavalla, tuntuisi tosi pahalta. Ja kun asialle ei voi mitään! Haluaisin mieheltä tukea ja tuo tuntuu moitteelta (vaikkei sitä olekaan, yhteinen asiannehan se on).



Mutta jos mieheni itse ymmärtäisi, että tämä hänen häpeänsä on ihan irrationaali ja aika perusteeton tunne, niin antaisin sanat anteeksi ja olisin oikeastaan iloinen että meillä on suhde jossa hän voi sanoa vaikeatkin asiat ääneen.



Kertoisin kyllä miehelle, että koska minä olen se osapuoli joka kävelee maha pystyssä, asia on minulle vielä paljon kipeämpi ja konkreettisempi. Raskaana - ainakin ensimmäisellä kerralla - naisen identiteetti on myrskytilassa ja hauras, ja tuollaiset kommentit ovat todella vaarallisia ja myrkyllisiä, jos niitä ei saa puhuttua "hallintaan". Vaatisin siis miestä kuuntelemaan itkuani ja jotain konkreettista osoitusta siitä, että hänen ei ole tarkoitus jättää minua yksin "häpeäni" kanssa vaan kyseessä tosiaan on yhteinen juttu.



En kyllä osaa kuvitella miten se niin paljon voi hävettää, itselle kuitenkin lapsen tulemisen ja isäksi tulemisen ilo olisi niin suuri että se peittäisi häpeän alleen. Ja vaikkei mies vielä osaisikaan iloita, niin hänen kannattaisi vaikka teeskennellä sitä! Ylpeän ja onnellisen tulevan isän roolissa on paljon helpompi julkistaa tuleva vauva kavereille kuin häpeilevän vahinkolaukaisijan!

Ennen vanhaan syntyi tosi paljon nelikiloisia keskosia muutama kuukausi avioliiton solmimisen jälkeen.

Kokeile sitä, ap. Saat ilmaistua miehellesi sen, mitä ajattelet ilman itkua. Ja kun mies on kirjeesi lukenut, voitte jatkaa siitä keskustelua.

Sulla on kamala tilanne, myönnän. Itse olin vähän samanlaisessa tilanteessa, puolivälissä raskaana ja tulin raskaaksi täysin yllättäen. Lääkärit olivat vannoneet että en voi luomusti tulla raskaaksi.

Puolivälissä mies alkoi epäröimään että haluaako tätä lasta jne. Ihan hirveän epäreilua että mies voi vaan pikku päätöksellä jättää kaiken ja jatkaa elämäänsä. Nainen on loppujen lopuksi aina se joka kantaa vastuun. Kipuilen vieläkin tämän epäreiluuden kanssa ajoittain, mutt nykyään olen pääosin hyväksynyt tämän naisen roolin.



Mutta onnea lapsesta vielä kerran! :))))))

Aa, en lukenut koko ketjua, joten meni ohi että olette siis menneet naimisiin kun huomasitte että olet raskaana.

Lapsi on lahja, ja jos tuo miehen asennevamma ei parane, niin itse ainakin ärähtäisin kunnolla. Lopeta itku ja huuda, raivoa. Lapsi on viaton ja sulla on oikeus nauttia raskaudesta ja tulevasta vauvasta, vaikkei se oliskaan suunniteltu!!! Nyt vaan shoppailemaan niitä kauniita raskausvaatteita ja ehkä jo jotain söpöä vauvallekin...!?

sen miten paljon mies satutti ja loukkasi sinua - koska sinähän olet vain osasyyllinen tilanteeseen, ja miehen kokemaan häpeään täysin syytön.



Meillä ei sentään tällaista tilannetta ollut, mutta ihan yhtä lailla minun mieheni loukkasi minua tosi perustavanlaatuisesti toista lasta odottaessani. Ehkäisy oli lopetettu yhteisellä päätöksellä, ja mies oli siitä takuuvarmasti erittäin tietoinen. Meni lähes vuosi, että tulin raskaaksi, ja alkuun mies antoi ymmärtää olevansa iloinen tulevasta lapsesta. Sitten mies alkoi vetäytyä, ja kun olin kuudennella kuulla raskaana, mies töksäytti kerran, että minä olen pakottanut hänet hankkimaan sen lapsen, jota silloin odotin. Minä en tiennyt, mitä siihen olisi pitänyt vastata, koska en silloin enkä nytkään vielä ymmärrä, miten ihmeessä olisin muka voinut miehen pakottaa lapsen hankkimaan. Hän itse oli sitä mieltä, että ehkäisy lopetetaan ja annetaan toiselle lapselle lupa tulla, hän kyllä tiesi, ettei ehkäisyä ollut mutta harrasti silti seksiä kanssani, ja ihan täysin vapaaehtoisesti, itseasiassa ajoittain jopa niin että HÄN painosti minua seksiin, ja käytti yhtenä keinona sitä, että "miten muka voitais edes saada toinen lapsi, jos ei koskaan edes harrasteta seksiä". Hän ei myöskään kertonut ajatuksiaan silloin, kun abortti olisi vielä ollut mahdollinen.



Tällä hetkellä odotan kolmatta lasta, ja suoraan sanottuna mietin, pitäisikö ottaa ero jo nyt, kun mies ei ole vielä ehtinyt aukoa päätään eikä loukata mitenkään, vai odottaa se kolmas ja viimeinen loukkaus ja erota sitten. Esikoisenkin raskaudessa oli aikoinaan omat loukkauksensa, mutta sekään ei ollut niin paha kuin tämä toinen, joten kolmas varmaan on vielä pahempaa.

Epäilen miehesi olevan jostain Palestiinasta tai vastaavasta. Siellähän tyttö surmataan tuollaisesta synnistä perheen kunnian takia!!



Oletpa tosiaan liemessä! Sua vastassa on voimakas perinne ja tarvitset paljon voimaa ja viisautta voittaa tuon asenteen.



Koska uskon vakaasti tähän ulkomaalaistaustaiseen asenteeseen niin ymmärrät kai et sun itkut ei auta vaan kasva nyt äkkiää vastuulliseksi aikuiseksi. Myönnä tapahtunut ja sano miehellesi lujin sanoin et lapsi on arvokkaampi kuin hänen sukunsa mielipide. Lapsi on aina loppujen lopuksi Jumalan lahja ja piste.

ettet lisääntyisi enää?