Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pojan kasvattaminen tasapainoiseksi ja hyvinkäyttäytyväksi
27.09.2011 |
ON vaativaa, mutta mahdollista. Suurin osa pojista on vilkkaampia kuin tytöt. Väitän, että monet pojat on kasvatettu leväperäisesti "no pojat on poikia" mentaliteetilla, eikä ole rauhassa panostettu kunnon kasvatukseen. Annetaan elää kuin pellossa monta vuotta ja sitten ravataan lääkäreillä hakemassa diagnooseja kun ei se keskity.
Kommentit (24)
Hoitajatädit ovat usein "ovelia" pirulaisia, tekevät hirveitä ongelmia pojan kanssa jotta voivat toimia pelastavina "enkeleinä", on luettu kaikki oppaat ja toimitaan niiden mukaan, äidinvaistosta ei ole tietoakaan. Miesten pitäisi ymmärtää rajoittaa näiden ovelien hoitajatätien motiiveita jotka ovat pelkästään samanlaisten naispsykologien kirjoittamissa kirjoissa jotka ovat pojan kannalta pelkkää feministipaskaa. Viimmeisimpänä "sylihoito" joka on totaalista ahdistelua ja siten väkivaltaan yhdistettävissä. Pojalle pitää antaa tilaa rajojen puitteissa, mutta mikään ahdistava "sylihoito" ei käy.... liian helposti diaksonoidaan lieväksi ADHD:si ja sitten alkaa ahdistelu, ja nuorista isistä ei ole sanomaan vastaan..... monet naiset on suorastaan kaheleita uskossaan ! Pojille tilaa ja hyväksyntääääää.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma poikani on rauhallinen ja kohtelias. Mutta en minä ole mitään erityistä kasvattamisessa tehnyt, kunhan vain neuvonut oikean ja väärän eron sekä yleiset käytöstavat. Poika on vaan luonnostaan sellainen, että pitelee auki rollaattoria työntävälle mummolle, tervehtii yms. Poika on kyllä kotona osannut arvostella ihmisiä, jotka eivät vastaa tervehdykseen. Tietokoneellakin on välillä paljon, mutta sitten vaan yhtäkkiä lopettaa ja sanoo, että nyt on tullut oltua liikaa. Veljistäni toinen on samanlainen, on kasvanut kohteliaaksi itsestään. Vanhemmilla on mennyt kaikki resurssit meidän vanhimman veljen kanssa, jolla on oikeasti adhd eikä se ole pelkkää kätyöshäiriötä tai ylivilkkautta.
Parasta pojalle on se, että isä on mukana kasvattamassa ja antamassa hyvää miehen mallia. Itse en ole kokenut poikien kasvattamista ongelmallisena tai erityisen haastavana. Pojat on ihania ja meidän pojilla on onneksi vielä aivan mahtava isäkin :)
Naisvaltainen kasvatusympäristö päiväkodista aikuisikään asti ei ole hyväksi pojille. Suurin osa pojista käyttäytyy ihan hyvin, mutta sillä ei saa mitään huomiota naisilta, hoitajilta, opeilta jne. Toisin kuin tytöt. He saavat paljon positiivista huomiota poikia enemmän. Pojat huomataan sitten kun meluavat ja huomataan sitten negatiivisissa merkeissä, mutta ei muunlaisesta käytöksestä. Opetusmetodit tukevat enemmän tyttöjä kuin poikia. Naisten maailmassa pojat ovat aina "jotenkin väärinpäin" ymmärtämättä mitä pitäisi tehdä toisin.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 21:04"]
Parasta pojalle on se, että isä on mukana kasvattamassa ja antamassa hyvää miehen mallia. Itse en ole kokenut poikien kasvattamista ongelmallisena tai erityisen haastavana. Pojat on ihania ja meidän pojilla on onneksi vielä aivan mahtava isäkin :)
Naisvaltainen kasvatusympäristö päiväkodista aikuisikään asti ei ole hyväksi pojille. Suurin osa pojista käyttäytyy ihan hyvin, mutta sillä ei saa mitään huomiota naisilta, hoitajilta, opeilta jne. Toisin kuin tytöt. He saavat paljon positiivista huomiota poikia enemmän. Pojat huomataan sitten kun meluavat ja huomataan sitten negatiivisissa merkeissä, mutta ei muunlaisesta käytöksestä. Opetusmetodit tukevat enemmän tyttöjä kuin poikia. Naisten maailmassa pojat ovat aina "jotenkin väärinpäin" ymmärtämättä mitä pitäisi tehdä toisin.
[/quote]
Höpö höpö. Tutkimukset kertoo toista. Kyllä pojillle annetaan enemmän myös positiivista huomiota. Saa puhua pidempää ja keskeyttää.. Voin etsiä linkkejäkin, mutta olen tästä paljon lukenut. Poikien äitinä luonnollisesti haluat vetää kotiinpäin, mutta faktat olis syytä ottaa faktoina silti.
Aion kasvataa oman poikani kunnioittamaan toisia ja tasapainoiseksi, kaikinpuolin hyvinvoivaksi ihmiseksi. Toivottavasti onnistun. Hän on minulle niin hirveän rakas <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 22:29"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 21:04"]
Parasta pojalle on se, että isä on mukana kasvattamassa ja antamassa hyvää miehen mallia. Itse en ole kokenut poikien kasvattamista ongelmallisena tai erityisen haastavana. Pojat on ihania ja meidän pojilla on onneksi vielä aivan mahtava isäkin :)
Naisvaltainen kasvatusympäristö päiväkodista aikuisikään asti ei ole hyväksi pojille. Suurin osa pojista käyttäytyy ihan hyvin, mutta sillä ei saa mitään huomiota naisilta, hoitajilta, opeilta jne. Toisin kuin tytöt. He saavat paljon positiivista huomiota poikia enemmän. Pojat huomataan sitten kun meluavat ja huomataan sitten negatiivisissa merkeissä, mutta ei muunlaisesta käytöksestä. Opetusmetodit tukevat enemmän tyttöjä kuin poikia. Naisten maailmassa pojat ovat aina "jotenkin väärinpäin" ymmärtämättä mitä pitäisi tehdä toisin.
[/quote]
Höpö höpö. Tutkimukset kertoo toista. Kyllä pojillle annetaan enemmän myös positiivista huomiota. Saa puhua pidempää ja keskeyttää.. Voin etsiä linkkejäkin, mutta olen tästä paljon lukenut. Poikien äitinä luonnollisesti haluat vetää kotiinpäin, mutta faktat olis syytä ottaa faktoina silti.
[/quote]
Otetaan vain faktat faktoina. Siitähän on ollut paljon puhetta, miten paljon enemmän ja pidemmin tytöille esim. puhutaan päiväkodissa. He saavat siis enemmän huomiota. Pojat saavat lyhyitä ja ytimekkäitä "käskyjä" ja tyttöjä kasvatetaan keskustellen ja perustellen pidemmin asioita. Kun tyttö tulee näyttämään söpöä vauvaa, tyttö saa spontaaneja ihastuneita reaktioita, katseita ja sanoja naishoitajilta. Kun poika tulee näyttämään piirtämäänsä pääkalloa, joka on hänen ja hänen kaveriensa mielestä Tosi hieno, tädeiltä saa vähän laimeamman vastaanoton, jos minkäännäköistä, tai vaikka isoäidin suunnalta saa palautteeksi suoranaista kauhistelua. Poika haki vahvistusta taidoilleen ja itsetunnolleen, mutta naiset eivät ymmärrä eikä kannusta.
Myös siitä on paljon keskusteltu, miten koulun opetusmetodit ovat sopivampia tytöille eli että istutaan hiljaa paikoillaan ja kuunnellaan passiivisena. Meidän pojille tämä ei ole tuottanut hankaluuksia, mutta monelle pojalle tuottaa. Onneksi tämä on muuttumassa, että etsitään erilaisia tapoja oppia.
Olen sentään itse nainen, mutta silti tunnustan ja tunnistan naisten maailman (esim. päiväkodeissa ja kouluissa) heikkouden ymmärtää ja kasvattaa kaikenlaisia poikia parhaalla mahdollisella tavalla. Olisi hienoa, että näissäkin paikoissa olisi enemmän miehiä ja miehen malleja pojille.
Jotain kertovat myöskin esim. syrjäytymistilastot, ettei pojat saa ihan parasta mahdollista tukea kasvulleen ja kehitykselleen Suomessa. Ei se ole pelkästään koulun tai päiväkodin vika, mutta laittaa ajattelemaan, että mitä pitäisi tehdä toisin.
t: tuo edellinen kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faktaa siitä, miten maisvaltainen koulumaailma ei ole paras mahdollinen pojille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää suunnattomasti se kuinka useat ajattelevat ettei vilkkaan "häirikön" kasvatus ole kohdallaan. Meillä on kaksi poikaa, toinen on aina ollut kaikkien rakastama maailman hyväkäytöksisin poika ja toinen taas "häirikkö" joka vaatii todella paljon. Ei sille vanhemmat välttämättä mitään voi kun lapsi on luonteeltaan vilkas jne. Olen todennut ettei mikään oikeen auta, on vaan opeteltava hyväksymään lapsi sellaisena kuin on, olisi vaan ihanaa jos ympäristökin hyväksyisi erilaisuuden paremmin.
Heh, huomasin muinoin kirjoittaneeni viestin numero 2... Esikoispoikani on kolmannella luokalla, ja vaikka eka- ja tokaluokan naisopettaja oli tosi kova, huomaan, mitä etua on siitä, että kolmannelle tuli miesopettaja. Olen kuullut samaa tarinaa muiltakin: naisopettaja on kiva ja haluaa auttaa, "analysoi" poikaa ja löytää kaiken maailman kauneusvirheitä käyttäytymisestä (ei siis kiusaamista tms. oikein ilkeää) ja raportoi niistä vanhemmille. Kolmannelle tulee miesopettaja, joka sanoo, että olen huomauttanut lapselle käytöksen suhteen siitä ja siitä, mutta ei se ole vakakaa, ihan tavallinen, tosi kiva poika on. Suhtautuminen ei ole läheskään niin ongelmakeskeistä. Meillä poika arvostaa luokanopettajansa tosi korkealle, hänellä on selvä auktoriteettiasema, on suora ja reilu, ja poika tekee opettajan teettämät asiat jos ei nyt aivan mutinoitta, niin ihan hyvin kuitenkin. Arvostan kyllä tunnetaitoja jne., mutta joskus tulee mieleen, että aika pitkälle elämässä riittää, kun pyrkii olemaan kiltti muille, ei tarvi ehkä hioa sitä käytöstä niin elegantiksi mitä jotkut yrittävät... Joku joskus sanoikin, että vaikka nainen pyrkisi olemaan oikein hyvä kasvattaja pojalle, hänellä on kuitenkin aina se puute, ettei ole itse ollut pieni poika. Sama pätee varmaan toisinpäinkin, tietysti. Itse olin lapsena aika tyttömäinen ja kun tulin äidiksi, minulla oli suuret luulot itsestäni kasvattajana, ja täytyy sanoa, että poikien maailmaan ja logiikkaan tutustuminen on ollut aika avartavaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä odotan ensimmäistä poikaani ja olen paljon miettinyt kasvatusasioita. Olen itse opettaja, joten kaikenlaisia poikia on tullut nähtyä.
Luulen, että mieheni kanssa pyritään tekemään hyvin selväksi oikean ja väärän ero, ja pienestä pitäen opetetaan muiden huomioimista. Meillä ei ole TV:tä ja todennäköisesti rajoitamme myös tietokonepelaamista hyvin paljon ts. teemme yhteiset pelisäännöt pelaamisesta.
Vietämme aikaa paljon luonnossa: maalaismökillä, metsissä ja vesistöissä.Haluan, että poikani oppii tunnistamaan voikukan (ks.hesarin juttu, jonka mukaan lapset eivät nykyään tunnista kasveja) ja muut luonnon ihmeet jo pienestä pitäen. Aiomme viettää paljon aikaa perheenä, eikä niin, että lapset tekevät omia juttujaan ja aikuiset omiaan.
Kannustamme lasta taiteellisten harrastusten pariin, mikäli hän osoittaa sellaiseen kiinnostusta.
Huh, tiedän, ettei asiat ole niin yksinkertaisia, kun lapsi on oikeasti jo olemassa, mutta onhan näitä hyvä miettiä etukäteen. Voihan lapseni olla vaikka ADHD. Olisin kuitenkin pettynyt, jos lapseni ei oppisi kunnioitamaan toisia ihmisiä.
Tämä keskustelu pursuaa hirveän stereotyyppisiä käsityksiä sukupuolista, kuten että poikia pidetään häiriköinä tai että pojat ovat automaattisesti vilkkaita. Meillä on rauhallinen poika joka on löytänyt samanhenkisiä kavereita, on myös suosittu vilkkaampienkin keskuudessa, ja on aina saanut pelkästään ylistävää palautetta sekä mies- että naispuolisilta opettajilta / hoitajilta.
Joku väitti että pojille on vain kaksi vaihtoehtoa, urheiluharrastus tai pelaaminen. Mitä ihmettä? Kyllä meidän poikamme soitonopettajan oppilaista näkyy suurin osa olevan juuri poikia; ei ole mitenkään harvinaista että pojilla on myös kulttuuriharrastuksia. Ainakaan meilläpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kahden pojan äiti, ja täysin kyllästynyt siihen, että pojat ovat ongelma joka naisten pitäisi ratkaista muuttumalla itse miehiksi. Ihan vaan siksi, että sekä pienet pojat että isot miehet ovat oppineet käyttäytymismallin, jossa sosiaalisesta vastuusta voi luistaa, pelkkää laiskuttaan, syyllistämällä niitä jotka syyllistyvät helpoiten maailmassa, eli äitejä.
Kaikilla lapsilla on isäkin, joka voi aivan hyvin kantaa kasvatusvastuunsa jos vain viitsii. Mutta kun ei viitsi.
[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 13:33"]
Minä olen kahden pojan äiti, ja täysin kyllästynyt siihen, että pojat ovat ongelma joka naisten pitäisi ratkaista muuttumalla itse miehiksi. Ihan vaan siksi, että sekä pienet pojat että isot miehet ovat oppineet käyttäytymismallin, jossa sosiaalisesta vastuusta voi luistaa, pelkkää laiskuttaan, syyllistämällä niitä jotka syyllistyvät helpoiten maailmassa, eli äitejä.
Kaikilla lapsilla on isäkin, joka voi aivan hyvin kantaa kasvatusvastuunsa jos vain viitsii. Mutta kun ei viitsi.
[/quote]
Toin jo ekoissa viesteissa esiin sen, että tärkeintä olisi isien ja miesten tuki poikien kasvulle. Toinen olisi se, että miehiä menisi enemmän päiväkoteihin ja kouluihin töihin. Kolmas se, että jokainen nainenkin pysähtyy miettimään, miten poikia kasvatetaan sekä kotona että päivähoidossa että kouluissa. Jotain voisi tehdä paremmin kaikilla rintamilla, se on selvä.
Eikä äitien syyllistäminen ole tosiaankaan mikään avainratkaisu. Mutta miten saada isät aktiivisemmin mukaan? Suunta tässä on kyllä oikea, miehet ovat koko ajan enemmän lasten elämässä mukana. Tosin tässäkin tapahtuu polarisoitumista. On niitä, joiden isät ovat hyvin aktiivisia ja sitten niitä, joiden isä ei ole ollenkaan kuvioissa.
t: poikien äiti
näistä viesteistä kylläkin huomaa kuinka huonosti tytöt on kasvatettu, ei mitään tapoja.
Nykyään tytötkin osaa olla kauheesti käyttäytyviä, räkivät kadulla, polttavat ja juovat alkoholia humalaan asti. Ei kaikki. Poika tarvii isän elämään.
[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 11:13"]
Heh, huomasin muinoin kirjoittaneeni viestin numero 2... Esikoispoikani on kolmannella luokalla, ja vaikka eka- ja tokaluokan naisopettaja oli tosi kova, huomaan, mitä etua on siitä, että kolmannelle tuli miesopettaja. Olen kuullut samaa tarinaa muiltakin: naisopettaja on kiva ja haluaa auttaa, "analysoi" poikaa ja löytää kaiken maailman kauneusvirheitä käyttäytymisestä (ei siis kiusaamista tms. oikein ilkeää) ja raportoi niistä vanhemmille. Kolmannelle tulee miesopettaja, joka sanoo, että olen huomauttanut lapselle käytöksen suhteen siitä ja siitä, mutta ei se ole vakakaa, ihan tavallinen, tosi kiva poika on. Suhtautuminen ei ole läheskään niin ongelmakeskeistä. Meillä poika arvostaa luokanopettajansa tosi korkealle, hänellä on selvä auktoriteettiasema, on suora ja reilu, ja poika tekee opettajan teettämät asiat jos ei nyt aivan mutinoitta, niin ihan hyvin kuitenkin. Arvostan kyllä tunnetaitoja jne., mutta joskus tulee mieleen, että aika pitkälle elämässä riittää, kun pyrkii olemaan kiltti muille, ei tarvi ehkä hioa sitä käytöstä niin elegantiksi mitä jotkut yrittävät... Joku joskus sanoikin, että vaikka nainen pyrkisi olemaan oikein hyvä kasvattaja pojalle, hänellä on kuitenkin aina se puute, ettei ole itse ollut pieni poika. Sama pätee varmaan toisinpäinkin, tietysti. Itse olin lapsena aika tyttömäinen ja kun tulin äidiksi, minulla oli suuret luulot itsestäni kasvattajana, ja täytyy sanoa, että poikien maailmaan ja logiikkaan tutustuminen on ollut aika avartavaa...
[/quote]Mun poikaa opetti ekalla ja tokalla rehtori joka oli nainen. Hän kehui kovasti poikaa tapaamisissa että reissuvihossa. Yksikään miesope ei sitä tehnyt.
[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 18:59"]
Nykyään tytötkin osaa olla kauheesti käyttäytyviä, räkivät kadulla, polttavat ja juovat alkoholia humalaan asti. Ei kaikki. Poika tarvii isän elämään.
[/quote]
Ongelma ei ole kasvattajan sukupuoli vaan ennemminkin se, millainen tempperamentti kasvattajalla itsellään on. Vilkkaat ja sosiaaliset arvostavat ja tukevat lapsistaan näitä ominaisuuksia, hiljaisemmat taas rauhallisempaa käytöstä. Jos poika on todella vilkas ja isä on lukutuokka, ei isä ymmärrä poikaa sen paremmin kuin hiljainen nainenkaan. Toisaalta vilkkailla pojilla on helpompaa kuin vilkkailla tytöillä, koska poijilla vilkas luonne on hyväksytympi. Vilkas tyttö ei välttämättä saa kiitosta aikuisilta samoista asioista kuin poika, koska häneltä odotetaan hillitympää käytöstä. Tällä voi olla negatiivisia vaikutuksia tytön itsetuntoon.
Lasten kasvatuksessa olisi tärkeämpää ottaa huomioon lapsen yksilölliset ominaisuudet ja yrittää unohtaa tietyt sukupuoliroolit.
Alue: Aihe vapaa
on vaikeaa, kun suurin osa kasvattajista on naisia. Naiset eivät pidä mölystä ja menosta, mutta toisaalta ei pojille ole mitään mielekkäämpää malliakaan, koska kunnon pojan pitää olla mölyapina. Runoja rustaava kukkien haistelija se vasta kauhistus naisille olisikin. Alakouluikäisille pojille on kaksi aktiviteettia: liikuntaharrastukset tiettyyn aikaan tietyssä paikassa ja pelaaminen koneella. Eka ei vie aikaa kovin paljon ja toista pidetään paheena, vaikka nämä paheksujamammat ne pelit ja vehkeet ovat hankkineet. Mitä poika voi tehdä? Näin kärjistetysti...