Nuukuustarinat hakusessa!!

joka käy leipäjonossa hakemassa ruokansa.



Hän on liittynyt myös syöpäsairaiden yhdistykseen, koska pääsee halvalla/ilmaiseksi mukaan virkistysmatkoille, itse on terve.



Hän kerää penkkarikarkkeja talteen ja käyttää niitä makeutusaineina mm. raparperikiisselissä.

joka käy leipäjonossa hakemassa ruokansa. Hän on liittynyt myös syöpäsairaiden yhdistykseen, koska pääsee halvalla/ilmaiseksi mukaan virkistysmatkoille, itse on terve. Hän kerää penkkarikarkkeja talteen ja käyttää niitä makeutusaineina mm. raparperikiisselissä.

jolla on monia omistuskämppiä, rahaa tilillä tiliotteen mukaan (kyllä, esitteli tiliotettaan) satoja tuhansia euroja, mutta joka käy leipäjonossa. Kulkee valehtelematta vaatteissa jotka on hankittu 70-luvulla ja jotka oli silloin ja 20kg sitten ihan kivoja, mut ei enää.

Sivutuloja tämä piheyden kuvatus hankkii istumalla uimahallin lippukassalla.

Mulla on aika paljon tuttavia ja työkavereita, jotka ovat Länsi-Suomesta kotoisin ja jotenkin enää mikään nuukuus ei yllätä heidän kohdallaan. Esim. yksikin pariskunta sai kerrankin lapset hoitoon ja pääsi juhlistamaan hääpäiväänsä ravintolaillallisella. Sitten ne katsoivat ravintola-annosten hintoja (n. 20 euroa/hlö) ja totesivat että Prismassa pihvilihan kilohinta on halvempaa, haetaan sieltä ja mennä takas kotiin paistamaan pihvit.



Sitten eräs toinen pariskunta teki oikeen malliesimerkin siitä kuinka halvalla voi häät järjestää. Kaikki oli niiiiin talkootyöllä ja itse tehtyä ruoista, booleista (80% Viru Valgeeta ja mehukattia), koristeluista alkaen, ja sen kyllä huomasi! Hääauto oli pariskunnan oma ruosteinen (ja kurainen!) farmarirassi ja häämatkalle prutkuteltiin sitten 20 kilometrin päähän kotoa johonkin kelohonkamökkiin ilman juoksevaa vettä. Kaikki lahjat pyydettiin rahana, vaikka pariskunta olisi kyllä kipeästi kaivannut kotiinsa vaikka mitä. Varmaan olivat tehneet jonkin tuloslaskelman siitäkin, että paljonko häillä tienaa! Perheen koti näyttää aivan kierrätyskeskuksen kuvastosta otetulta. Meille tarjottiin kahvitkin rikkinäisistä muovimukeista niin että kahvit tihkuivat reiästä syliin. Talopakettiin otettiin vain ne ihan pakolliset asiat ja juuri siitä halvimmasta päästä. Lapsilla on käytössä niitä samoja vaatteita joita pariskunta itse käytti n. 20-30 vuotta sitten. Ja hauskintahan tässä kaikessa on se, että rahaa kyllä makaa tilillä viisinumeroinenkin summa.



Minusta on kyllä suuri ero siinä onko nuuka ja pihi sen takia että ei yksinkertaisesti ole työtä, säästöjä tai muuten tuloja tai jos säästäväisyys, kierrättäminen yms. kuuluu arvovalintoihin kuin että kaikessa säästetään oman ahneuden ja jonkin pakkomielteen takia.

Työkaverini käy työpaikalla kopioimassa yhdenkin paperin, että kotona säästyy musteet ja paperit.. En ole viitsinyt käräyttää pomolle.

Eikä sen takia, että olisimme visuja, vaan ihan sen vuoksi, että tulostimemme on rikki, eikä onnistuttu uutta hankkimaan. On se niin iso kolo firman kukkaroon..;)

toki voi noin tehdä kuten edellä mainittiin.

Itsekin teen kesällä usein, ja tosiaan punaisesta maidosta tulee parempaa.



Mielestäni tuo ei ole mitään erityisen pihiä eikä mitenkään outoa.

Työkaverini käy työpaikalla kopioimassa yhdenkin paperin, että kotona säästyy musteet ja paperit.. En ole viitsinyt käräyttää pomolle.

Eikä sen takia, että olisimme visuja, vaan ihan sen vuoksi, että tulostimemme on rikki, eikä onnistuttu uutta hankkimaan. On se niin iso kolo firman kukkaroon..;)

Omia tulostamisia tulee niin harvoin, että mustekasetti ehtii kuivumaan ennen seuraavaa tulostusta.

Ei ihan viitsi jokaista tulostamista varten ostaa uutta mustekasettia.. tai tulostinta (joskus tulostimet on halvempia kuin mustekasetit)

Niin hyviä säästövinkkejä taas.



Vaikka helppohan se on Suomessa kerskakuluttaa, heittää pois käyttökelpoista. Järkeä siinä ei silti ole.

mä teen jatkuvasti itse viiliä ja jogurttia. Jogurttikoneeseen 1 purkki jogurttia, litra maitoa ja painan nappia. n 12 h päästä kansi kiinni ja jääkaappiin.

Viiliä teen niin että 1 kaupasta ostettu viili, litra maitoa ja yön yli purkkeihin, sitten jääkaappiin.



Tämä on paljon parempaa ja kun taloyhtiöön on vasta nyt tullut energiajäteastia mutta mihin kannet ? myös paljon energiaystävällisempi tapa sekä edullisempi kaupan päälle.



Mä saan kenkäkaupassa olevalta henkilöltä aina välillä ison kasan kenkälaatikoita. Käy autolla töissä ehkä joka toinen kk ja silloin niitä tuo. Toinen henkilö, samassa taloyhtiössä on remppamies ja tuo mulle aina tapettien jämät ja avatun liisterin. Siis jos tapetoi tänään, ottaa käyttämättömän valmiin liisterin mukaan ja tuo sen samana päivänä mulle.

Mä päällystän näillä tapeteilla kenkälaatikot ja lapset kun käyvät synttäreillä laittavat lahjan aina näihin. Laatikot ovat tosi tykättyjä, esim tyttäreni ystävät käyvät aina etukäteen valitsemassa minkä laatikon ottavat. Ja näin tietty tyttäreni kutsutaan useammin synttäreillekin. Pojalleni irrotan lehdistä poikien juttuja, liimaan niitä myös laatikoihin.

Ehkä suurimman aarteen tein reilu vuosi sitten kummitytölleni, joka täytti 10 v. Oli Victorian kesä ja hän on itsekin varsinainen prinsessa. Joten leikkasin kaikki mitä löysin, joissa oli pariskunta tai vaan Victoria, liimasin kuvat kenkälaatikkoon. Laatikossa oli varmaan yli 100 naamaa. Kontaktimuovia päälle ja lahja sisään. Kenkälaatikko on 1 suurimmista aarteista vielä tälläkin hetkellä.

Samoin joulupaperit säästän ja liimaan ne laatikoihin ja aina sanon nämä on helppo kierrättään, ei tiedä tekeekö kukaan niin.

oikea sana on tietty päällystää. Eli päällystän kenkälaatikot tapettien jämillä, kuvilla jne.

mä teen jatkuvasti itse viiliä ja jogurttia. Jogurttikoneeseen 1 purkki jogurttia, litra maitoa ja painan nappia. n 12 h päästä kansi kiinni ja jääkaappiin. Viiliä teen niin että 1 kaupasta ostettu viili, litra maitoa ja yön yli purkkeihin, sitten jääkaappiin. Tämä on paljon parempaa

purkista ennen syömistä... mutta monet ottavat sen siemenviilin purkin lopusta. Niin minä noistakin jutuista ymmärsin. Siinä vaiheessa kun sylkeä ja bakteereja täynnä oleva lusikka on kauhonut sieltä viilistä jo monet kerrat... oks.

mä teen jatkuvasti itse viiliä ja jogurttia. Jogurttikoneeseen 1 purkki jogurttia, litra maitoa ja painan nappia. n 12 h päästä kansi kiinni ja jääkaappiin. Viiliä teen niin että 1 kaupasta ostettu viili, litra maitoa ja yön yli purkkeihin, sitten jääkaappiin. Tämä on paljon parempaa

purkista ennen syömistä... mutta monet ottavat sen siemenviilin purkin lopusta. Niin minä noistakin jutuista ymmärsin. Siinä vaiheessa kun sylkeä ja bakteereja täynnä oleva lusikka on kauhonut sieltä viilistä jo monet kerrat... oks.

Joo siis minäkin todellakin kannatan tätä. Miksi joku sanoi että "viilistä nauramista".. mielestäni vain yksi vastanneista piti tapaa outona.

Mutta siis joo, siemenviili otetaan uudesta purkista ja yhdestä purkista saakin monta uutta viilikippoa. En minäkään mistään viimeisestä sylkisestä viilistä uutta tekis, onhan se ihan selvää että myös nuo bakteerit siinä kasvais.

Kerran kysyin miksi on puhelin aina pois päältä, kun soitan. Vastaus oli että sähköä säästyy kun ei tarvitse ladata puhelinta niin usein. Ja senkin latauksen tekee vanhempien kotona.



No itse syyllityn siihen nuukuuteen että sillon kun kävin usein baareissa vk:sin niin ostin vaan yhden siiderin tai max.kaksi koska ne on niin kalliita baarissa. En viinan takia baarissa käynykkään.



Faija aina sanoi mun mutsille jos puhu liian kauan puhelimessa, että lopeta jo, lopeta jo! Ja huitoi käsimerkkejään, ja minä sain aina nauraa sille asialle, kun äiti parka joutui keskeyttämään juttujaan puhelimessa. Se oli lankapuhelinaikaa, ja tottahan se on, ei ole ilmaista lärpätellä jonninjoutavuuksia pitkään.

lisäksi mulla oli termarissa esim salmaria ja kävin sitä vessassa aina naukkaamassa.

Laivalla tein aina niin että hain tax freestä viinipullon ja ostin yhden lasillisen ja kävin sitä aina täyttämässä.

No, tuskin olen siinä ollut ainoa.

Mun 60+ täti dyykkaa kaupan pullonpalautuspisteen roskiksesta ostoksilleen aina muovikassit. Hyi hitto sellasiin haiseviin kaljalimaisiin pusseihin laittaa ruokansa!

ehti täpäkkänä ojentamaan, että vanhempien ihmisten huonekalupolitiikka on ihan järkevää, kun ei jatkuvasti uusita kalustoa, niin kuin nuoriso siis ilmeisesti tekee. Joo. Munkin mielestä on ihan hyvä, jos ostaa kestävän ja vähän parempilaatuisen huonekalun kerran kahteenkymmeneen vuoteen kuin vähän halvemman joka toinen vuosi. Mutta mun vanhempien sukupolvella tuntuu olevan sellainen nyrkkisääntö, että jos tarjolla on ruma ruokaryhmä joka maksaa 380€, ja kaunis, laadukkaampi ruokaryhmä, joka maksaa 450€, niin tokihan otetaan se ruma ja halvan oloinen rimpula, koska se on niin paljon halvempi. Todellisuudessa vuositasolla erotus on mitätön, koska sitä pöytää ja tuoleja tullaan käyttämään vuosikausia.



Ja tokihan minäkin ne kauniit lahjakassit säästän, ja jotkut kivat lahjapaperit (sellaiset paksummat ja hyvät), mutta en niitä teipinrepäsyjälkisiä ja hiukan revenneitä.



Kirpputoreilta olen ostanut vaikka mitä hienoa ja hyvää, mutta ei tosiaan mitään järkeä mennä kirpparilta ostamaan jotain kulahtanutta vauvan bodya joita saa H&M:lta samaan hintaan uusia. Kirppareilta metsästän nimenomaan jotain uniikkia, tai sellaista mikä olisi uutena huomattavasti kalliimpaa.

Olen jo useamman vuoden ajan hankkinut vessapaperit yliopiston vessasta. Rullaa ei saa irti telineestä, vaan sitä pitää aina kelata. Otan myös mäkkäristä mukaan pippuria, koska en viitsi ostaa kaupasta.



Kaikista huvittavinta tässä on, etten ole edes mikään köyhä.

kummisetä ei anna tätini ostaa astianpesukonetta. Halvemmaksi tulee pestä astiat käsin. Pesuvesi lämmitetään liedellä, koska setä ei halunnut vetää lämmintä vesijohtoa ylös keittiöön. Onneks tulee sentään nyt suihkuun lämmin vesi, aikaisemmin ei tullut sitäkään. Nimittäin suihkuun oli vedetty vain kylmä vesi ja lämmin otettiin kiukaan vesisäiliöstä.

Edes mennyt vaarini kävi aina syömässä työttömien ruokalassa. Tämä paljastui, kun äitini ihmetteli,että miten voi syödä niin halvalla. Ja kotipalvelun ateriat tulivat kuulemma liian kalliiksi, niin nekin olisi pitänyt lopettaa.

...oli tokaa kertaa luonani kylässä. Juotiin teetä. Jonkin ajan kuluttua keitin toiset kupilliset ja koska vedenkeittimessä oli vielä vettä jäänyt edellisistä kupillisista, kaadoin sen pois ja laskin hanasta uutta vettä kannuun.



"Mitä sä teit?!" huudahti mies. Olin ihan äimänä äänen sävystä. Sanoin keittäväni vettä, mutta jos hän ei haluakaan teetä, niin voi saada kahvia tai mehua tai...



Mies alkoi mesota, että ei hän sitä tarkoittanut vaan sitä, että kaadoinko äsken keittimestä vettä pois ja lisäsin uutta tilalle. Myönsin näin tehneeni. Hän alkoi sättiä minua tuhlaamisesta.



Totesin, että ainahan sanotaan, ettei legionellabakteerin vuoksi saa vedenkeittimessä keittää uudelleen jo kertaalleen kuumennettua vettä. Mies katsoi minua alentuvasti ja kysyi, luulinko TOSIAAN, että legionellabakteeri ehtisi lisääntyä näin lyhyessä ajassa.



Kyse oli varmaan alle 1 dl vettä...



Ne oli sitten viimeiset teet, mitä sille miehelle keittelin. Ja edelleen kaadan vedenkeittimestä kertaalleen keitetyt ja jäähtyneet vedet pois. :)



Ja mies ihmettelee kuulemma edelleen yhteiselle tuttavallemme, miksen halunnutkaan jatkaa suhdetta hänen kanssaan. :O Eipä ole halunnut kukaan muukaan häntä jonkin aikaa tapaillut nainen...

Olen jo useamman vuoden ajan hankkinut vessapaperit yliopiston vessasta. Rullaa ei saa irti telineestä, vaan sitä pitää aina kelata. Otan myös mäkkäristä mukaan pippuria, koska en viitsi ostaa kaupasta.

Kaikista huvittavinta tässä on, etten ole edes mikään köyhä.

sinä oot sitte kleptomaani!