Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä 6-vuotiaan pojan kanssa, koiranpennun muovipussiin sulkeminen oli viimeinen pisara
23.09.2011 |
Minä ja mieheni erosimme 4kk sitten ja asumme erillämme. Meillä on kaksi poikaa, 3v ja 6v. Emme koskaa ole tapelleet lasten edessä, mitä nyt pientä kinastelua. 6v poikamme on aina ollut isänsä kanssa hyvää pataa ja hän murtui erouutisesta. Ei niinkään erosta, mutta siitä että isä muuttaa pois. Olemme puhuneet poikien kanssa tilanteesta ja 4v ei sitä niinkään ymmärrä, tajuaa että isän luokse saa mennä aina kun haluaa.
6v poikamme muuttui hiljaiseksi ja vetäytyi itseensä. Ehdotin exälle, että poika muuttaisi hänen kanssaan asumaan. Emme kuitenkaan loppujen lopuksi halua erottaa veljeksiä eromme takia, en halua että koko perhe hajoaa. Meillä on exän kanssa hyvät välit, pystymme puhua asioista ja 6v on monesti ollut hänen luonaan yötä (ei vain joka toinen vklp, vaan arkisin silloin tällöin). Poika selvästi ikävöi isäänsä.
Eskarissa minulle kerrottiin, että 6v on muuttunut aggressiiviseksi; lyö ja potkii muita lapsia, tönii, viskoo ruokaa ja hakkaa hoitajia. Puhuin pojan kanssa asiasta ja hän kielsi kaiken. Eskarissa tiedetään tilanteestamme, mutta siitä ei sen enempää olla puhuttu. Pian 6v muuttui myös aggressiiviseksi kotona; tönii 4v:ta, vie lelut, sammuttaa valot ja lukitsee huoneeseen. Pojat ovat yhdessä puhuneet koirasta jo jonkin aikaa, pitävät lelukoiria oikeina ja haluavat viedä ne ulos. Ajattelimme exän kanssa, että koiranpentu auttaisi 6v:ta saamaan ajatukset pois ahdistuksesta, joten hankin meille koiran. Käytämme sitä yhdessä ulkona ja pojat nauttivat uudesta perheenjäsenestä, koira on nyt 14vk saksanpaimenkoira. Tätä kesti viikon. Katoin pöytää valmiiksi iltaruokaa varten, kun 4v tuli sanomaan että "hauva on ihan hiljaa pussissa". Mietin, että mitä ihmettä. Menin poikien huoneeseen, 6v oli laittanut pennun muovipussiin ja sanoi istuvansa koiran päälle.
Mitä minä tässä tilanteessa teen, olen avuton! Vienkö lapsen psykiatrille, otanko exän takaisin luoksemme asumaan, MITÄ TEEN? Olenko tehnyt erolla omasta lapsestani hirviön?
Kommentit (33)
Lapsi näköjään reagoi todella voimakkaasti tilanteeseen! Hae apua perheneuvolasta, siellä osaavat arvioida ja ohjata tarvittaessa lastenpsykiatrialle! Lapsi tarvitsee kipeästi apua!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edes muovipussiin ja jätesäkkiin ei saa pitkäkoipista, rimpuilevaa koiraa aikuinenkaan.
Sakemanni aika vaativa rotu noin pienten lasten kanssa. Onko sulla kokemusta koirista? Uros hai narttu? Mietin vaan jaksamistasi kaikkeen. Sinälöää hyvä ja lohdullinen ajatus saada koira laveriksi. Loogista että lapsi yrittää "kostaa "
Edes koiralle, kun ei teille voi: isä meni, koira tuli tilalle. Siis tyhmä koira. Näin suoraviivainen lapsi on. Mutta ei koiran ja lapsen luottamus yhteen kupruun katoa. Koira selvisi ja kunhan juttelet pojan kanssa että noi. EI saatehdä, ja että hänen tulee teostaan paha mieli, ja koiran on paha mieli, että koira ja LAPSI OVAT samalla puolella, mutta voivat olla toisilleen lohduksi - kun saisit ajatuksen kääntymän näin, tulisi koirasta isoilo eikä huoli.
Erosimmekun kuopuspoikaoli liian pieni. Tajusisn sen vasta jälkeenpäin. Mutta kun näimme hänen surunsa, yritimme pahimman yli pinnistää niin, että tApasimme usein, lapsi sai luokseen hetkittäin meidät molemmat, kunnes opppi kestämään ajatiksen. Eli jos poika oli aivan surkeena, itkuinen tai kiukkuinen, tuli toinen puoliso esim illaksi kylään, jäi yöksi sohvalle tms. Ja kävimme yhdessä vielä eron jälkeenkin retkillä, pulkkamäessä, uimahallissa,laivaristeilyllä jne.
Lapsi ja lapset saivat
AIKAA sulatella asiaa ja surua, ikävää näin, pienempinä paloina. Lennätimme leijoja, ym, mistä poika tykkäsi. Vähitellen PELKOnsa meidän menettämisestä lopullisesti, pieneni ja suli pois. Pystyimmejotenkin laittaa omat vihantunteemme syrjään LASTEN vuoksi - vaikeaa se oli - mutta kun näimme, että pienin oli ihan pakahtumassa suruunsa muussa tapauksessa.
Olkaa yhä AIKUISIA, olkaa TURVALLISIA!
Nykyäänkin puhumme toisistamme vain hyvää lapselle. Olemme kertoneet, että riitelimme liikaa ja e me jaksaneet yhdessä, mutta se ei ole lasten vika. Olemme antaneet kysellä ja surra, raivotakin.
Juttele ex-miehellesi, näytä tämä viestiketju, josko pystyisitte yhdessä samaan? Kysy mitä poika haluaisi kanssanne tehdä. Vaikka vaan juoda munkkikahvit keittiössä yhdessä kuten ennekin. Ei pieni sydön kestä sitä ikävän painoa heti kerralla. Nauttii täysin siemauksin, kun saa teidän molempien huomion edes hetkesi.
ollut hiljaa pussissa. Eikä olisi mahtunutkaan.
3- tai 4-vuotias kertoisi koirasta sen nimellä.
Mitä kesti viikon?
Ensin nuorempi lapsi on ties minkä ikäinen, ja sitten koira hankitaan jotta "lapsi ei kärsisi erosta". :D
No joo, tulipahan tämäkin ketju luettua..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..vaan pelkkä pää, hyvät kommentoijat!
Eikä lapsi ole hirviö, vaan suruunsa pahahtuva pieni poika.
Älä vieläluovu koirasta. Tai vaihtakaa johonkin pienempään, helpompaan rotuun.
Antakaa rakkautta ja rajoja, turvallisesti pojille yhä edeleen. Hyvä, että voitte keskustell exän kanssayhä.
Voihan sitä eroakin siirtää siksi kunnes lapset isompia,jos tuo on vasta harkinata-aikaa...
Voimia! Halaa lasta useinja suukottele, kerro kuinka rakastat! Menkääyhdessä leffaan lasten ja exän kanssa. Jakakaa iloisia hetkiä! Kaiken ei tarvi päättyä kerrasta poikki.
Jos muustakin syystä, vaikka sairaudelle lapsi menettää vanhempansa , esim syöpä tms, niin toki lapsi selviää surunsa kanssa - mutta sitä paremmin jos on ollut aikaa sopeutua. Sama verrannollisuuus on totta erossakin.
Aikaa tarvitaan.kuukausia, vuosia. Ja elämä voittaa!
Aika parantaa.
onkohan teistä kouluttamaan saksanpaimenkoiraa.. huh huh.. perheneuvolaan heti! ja se koia oikealle kouluttajalle. ei ole lelu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uutuudenviehätys, arvaan. Ei kerro koiran nimeä täällä, koska haluaa olla anonyymi. Joku voisi jo siitä tunnistaa. Ei kaikki ole provoa, mitä joku mamma ei heti ymmärrä.
.. Satuttavat muita pahassa olossaa, vieläpä järein asein. Kuinka ei lapsi sitten, tunne-elämäänsä vielä opetteleva, keskeneräinen? Häntä pitää auttaa ja tukea tunteidensa (myös ja erityisesti niiden vaikeiden tunteiden ) hallinnassa ja ilmaisemisessa! Lapsi ei ole syyllinen vanhemoiensa eroon, muistakaa se!
Mutta mielestäni 6-vuotias on sen verran iso, että hänen pitäisi olla satuttamatta muita oman pahanolonsa vuoksi. Joo, ero on kriisi lapselle- ainahan se on- mutta ei kaikkien lapset ala satuttamaan viatonta PENTUA, jos elämässä meneekin huonosti!!
Oma 4-vuotiaani häiriökäyttäytyy ilman selkeää syytä, siksi kai olen niin paatunut ämmä. Lapsella on paha olla ja ahdistunut on, haemme hänelle kaiken mahdollisen avun (perheneuvola, neurologi, toimintaterapia jne.). Mitään emme saa irti lapsesta, emme me emmekä erityisopettajat pienryhmässä. Ja meidän perheessä ei ole erottu, käytetty väkivaltaa, huumeita tms. turvatonta- niin että joo, uskallan väittää että aina ongelma ei kuitenkaan ole vanhemmissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6-vuotias käyttäytyy aika loogisesti, hän purkaa pahaa oloaan. Olen aina miettinyt, mitä näille lapsille oikeasti kuuluu, joista äidit sanovat, että "Maikkuirmeli on niin tasapainoinen eronkin jälkeen, rakastaa uutta kotiaan ja on niin ihastunut saatuaan uusia sisarpuoliakin". Ero on lapsille tosi iso kriisi, ei sitä voi kieltää. Olen itsekin äitipuoli, joskus ero on kaikille pitkällä tähtäimellä mielekkäin ratkaisu, mutta lapsillekaan se ei ikinä ole helppo! Joskus tuntuu, että vanhemmat ovat ihan hämmästyneitä, jos lapsi oireilee eron jälkeen, kun "ei se naapurin Nuppukaan mitenkään oireillut". Ap:n tapauksessa siis muistuttaisin, että tuhlatkaa ruutia siihen pienempäänkin lapseen. Ero on iso juttu 4-vuotiaallekin ja sen lisäksi hän joutuu sivusta seuraamaan isomman lapsen oireilua. Ei kaikki ole aina hyvin, jos lapsi vaan ei valita. Suosittelen sitä perheneuvolaa ja ehkä isomman lapsen olisi hyvä olla enemmän isän kanssa. Jos teillä on niin hyvät välit (mistä tulee aina mieleen, miksi erosittekaan, mutta kai teillä oli jokin pakottava syy), yrittäkää sopia asioista lasten parhaaksi. Se on kuitenkin hyvä lähtökohta tulevaisuuteen, kun useinhan vanhemmat vain yrittävät kostaa toisilleen ja lapsista viis.
ja on noin 50 cm korkea. Mietin 6-vuotiastasi tunkemassa muovipussiin tätä paketti. Taisi olla vähän isompi muovipussi kuin ihan tavallinen Siwan kassi vai kuinka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tätä jauhantaa nyt saa näköjään jatkaa vaikka hamaantappiin asti!
Alue: Aihe vapaa
Jep, ap.ee on sama mikä kirjoitti kuinka
Vierailija - 23.09.11 09:15 (ID 13461977)
lapsonen tappoi hamsterin!