Miten tavallisen nimen lausuminen on niin vaikeaa?

Nimi kirjoitetaan May, lausutaan "Mai". Joka ikinen kerta siitä väännetään joku "Mei". Argh!

lausuvat kyllä nimensä Neea, koskaan kuullutkaan että nimi pitäisi lausua Nea.



Samaan kategoriaan menee joku Pia tai Eva, junttia lausua nuo nimet lyhyillä vokaaleilla!

kaikkien nimet lausutaan niinkuin kirjoitetaan.

jo koulussa 80-luvulla meille junteille opetettiin, että "nina" lausutaan kahdella tai puolellatoista i:llä.

Ja mistä hitosta me voidaan tietää, onko teidän lapsenne nimi ulkomainen ja mistä maasta, ja mistä isä on kotoisin (lausutaanko george vai zoorz).



Niin, ja te jotka vetoatte siihen, että Nea ja Neea ovat kaksi eri nimeä, ja niiden kuuluu erottua toisistaan, mites sitten Maritta ja Marita taivutus?

Molemmat taipuvat Maritan.



Aina löytyy joku joka älähtää, sanoi sen nimen Kia/Ida tai Kiia ja Iida(jotka ovat hankalia käytännössä aina sanoa yhdellä, ja kuulostavatkin oudolta).

Pitää vissiin alkaa pistää muistikirjaan, että mites tämä henkilö nyt tahtoikaan, ja tarkistaa aina sieltä..

Vanhempani olivat 80-luvun muotioikkuihin alistuneita pölvästejä, koska halusivat antaa minulle nimen Roosa, mut kun se oli hienompaa kirjoittaa yhdellä o:lla. Systerini nimi on Katarina, vaikka ihan Katariina hän on.

Minulle Pia, Mia, Nea, Rea, Tea, Tia, Lina, Mina, Kia ovat kaikki nimiä, jotka lausutaan pitkällä vokaalilla. Sen sijaan kielikorvani sanoo, että Mira on Mira eikä Miira ja Taja on Taja eikä Taaja.

Pönttö pistää lapsensa nimeksi Nea ja haluaa sen lausuttavan myös Nea koska 98% suomalaisista lausuu sen pitkänä. Joten siinäpähän korjaatte koko ikänne muiden ääntämisvirheitä, te kaikki, joilla on Nea, Julia tai Mea lapsenne nimenä. Hah.

Sukunimeni kakkososa on ruotsinkielinen. Ärsyttää, kun kaikki sanovat sen ruotsinkielisen sukunimeni ruotsalaisittain ääntäen. Siinä on u, jonka voi siis sanoa sellaisena u:n ja y:n sekoituksena.



Itse en koskaan sano niin ja ärsyttää.

Olisiko tuota nimien taivutussääntöä hyvä noudattaa myös tässä?





"Saako nimen haltija määrätä taivutuksen?

Joitakin nimiä on taivutettu yleisten sääntöjen vastaisesti vain sen takia, että niiden kuuluisat kantajat ovat niin halunneet. Näitä ovat ”Ryti” ja ”Raade”, joita on toivottu taivutettavan niin, että genetiivit ovat ”Rytin” ja ”Raaden” eikä normaalien sääntöjen mukaan ”Rydin” ja ”Raa­teen”. Näin usein taivutetaankin, ja niinpä on syntynyt tilanne, jossa kirjoittaja ei oikeastaan voi lainkaan taivuttaa näitä nimiä ilman, että lukijoiden merkittävä osa pitää taivu­tus­ta vää­rä­nä. Jos tekstissä mainitaan Risto Ryti tai Uolevi Raade vain kerran, voidaan teksti yleen­sä muo­toil­la niin, että nimet esiintyvät vain perusmuodossa.

Edellä mainitussa artikkelissa annetaan perusohjeeksi, että sukunimiä taivutetaan kuten yleisnimiä, mutta sitten on poikkeus: ”Jos sanalla on kielessä kaksi taivutustapaa, on parasta valita sama tapa, jota nimenhaltija itse käyttää, jos se on tiedossa. Toisaalta on syytä muistaa, että yleiskielen mukainen taivutus on moitteeton, vaikka nimenhaltija itse ei sitä käyt­täi­si­kään.”

Sekaannuksia on aiheuttanut kielenopetus ja -ohjailu, jossa on väitetty, että nimen­hal­ti­jal­la on oikeus määrätä nimestään. Kielenhuollon käsikirja esittää (5. laajennetussa ja muute­tus­sa painoksessa v. 2003 s. 171): ”Nimenhaltijan omaa toivetta on syytä kunnioittaa suku­nimien taivutuksessa.” Reunahuomautuksessa se sanoo vielä voimakkaammin: ”Omaa mieli­pidettä kunnioitettava”. Tämä kielenhuollon kannaksi väitetty näkemys ei siis ole viral­linen, ja se on suorastaan absurdi. Kielenhuollon kantahan on, että jos nimelle on kaksi taivutus­tapaa, voidaan ottaa huomioon asianomaisen oma tapa. Tässä kyllä on ainakin sävyeroja nimistönhuollon ja muun kielenhuollon välillä: nimistönhuolto esittää selvemmin sen linjan, että nimeä taivutetaan kielen sääntöjen mukaan.

Käytännössä huomioon otettavia tapauksia ovat lähinnä edellä mainitut ”Ryti” ja ”Raade”, joissa niissäkin on kyse lähinnä mukautumisesta kieliyhteisön vallitsevaan käytäntöön, joka puolestaan on aikoinaan mukautunut kahden tunnetun henkilön toivomuksiin. Poikkeus­nimien joukkoa ei ole syytä laajentaa. Esimerkiksi taivutus Lonka : Lonkan (oikean tai­vu­tuk­sen Lonka : Longan sijasta) synnyttää turhia epäselvyyksiä siitä, mikä on nimen perusmuoto.

Suppeankin vaihtelun salliminen on epäkäytännöllistä ja häiritsevää. Vaikka vaihtelu pe­rus­tui­si kielessä jo oleviin eroihin, ennen muuta murrevaihteluun (esim. Närhen ~ Närhin), ei ole perusteltua yleiskielessä sallia kirjavuutta sen enempää kuin sanojen taivu­tuk­ses­sa yleensäkään. Sellaisessa kielenkäytössä, joka muutenkin on murresävytteistä, tilanne on toinen. Sukunimeä taivutetaan yleiskielen vastaisesti perhepiirissä ja muussa paikal­li­ses­sa kielenkäytössä. Kun ruvetaan kirjoittamaan tai puhumaan yleiskieltä, pitää selvistä mur­teel­li­suuk­sis­ta luopua myös nimissä. Tämä linja edellyttää, että nimen haltija tarvittaessa hal­lit­see nimen kaksi eri taivutusta. Vaatimus on paljon kohtuullisempi kuin se, että kaikkien muiden pitäisi tietää, miten itse kukin haluaa nimeään taivuttavan tai mistä itse kukin on kotoi­sin ja miten nimeä taivutetaan seudun murteessa.

Osmo Ikolan toimittama Nykysuomen käsikirja tiivistää ja perustelee hyvin, miksi ihmisellä ei ole oikeutta määrätä nimensä taivutuksesta:

Kolmas periaate, jota kuulee puollettavan, on se, että nimen haltija itse saisi mää­rä­tä, miten hänen nimeään taivutetaan. Niinpä on tunnettua, että presidentti Ryti aikoi­naan halusi nimensä taivutettavaksi astevaihteluttomana: Ryti : Rytin. Tä­män­kin peri­aatteen noudattaminen johtaisi mahdottomuuksiin, koska saman nimen halti­joita tavallisesti on useita. Tultaisiin siihen, että samaa nimeä olisi tai­vu­tet­ta­va eri tavoilla sen mukaan, ketä nimen haltijoista tarkoitetaan. Ehkäpä pitäisi nimen taivutus ilmoittaa jo virkatodistuksessa. Jokaisen on näin ollen tyydyttävä siihen tosi­asiaan, että hänen nimensä on kielen aines, joka taivutettaessa seuraa kielen sääntöjä; nämä säännöt eivät kuitenkaan ole joka kohdassa samat kuin ne, jotka koskevat appellatiivien taivutusta.

Sirkka Paikkala kirjoittaa Kielikellossa 2/2010:

Ohjeet ovat kaikille samat ja kohtelevat kaikkia nimenkantajia tasapuolisesti. Siksi yksittäisen nimenkantajan mieltymystä, joka poikkeaa yleisen sukunimen va­kiin­tu­nees­ta taivutustavasta, ei julkisessa viestinnässä ole tarvis eikä syytäkään nou­dat­taa."



"Perussääntö on, että suomenkielisiä etunimiä taivutetaan suomen kielen yleisten sääntöjen mukaan. Tähän on kuitenkin useita poikkeuksia. Joitakin nimiä taivutetaan toisin kuin yleis­nimiä, lähinnä siksi, että mielle­yhtymä vastaavaan yleisnimeen koettaisiin liian häi­rit­se­väk­si. Ehkäpä kuvaavin esimerkki on Veli : Velin. Jos sitä taivutettaisiin kuten yleis­nimeä veli : veljen, voisi puheessa (ja joskus kirjoituksessakin) syntyä todellisia väärin­käsityksiä.

Monissa etunimissä ei tämän takia ole astevaihtelua. Lisäksi usein loppu-i säilyy taivu­tus­muodoissa, vaikka vastaavassa yleisnimessä se vaihtelee e:n kanssa. Taivutetaan esi­mer­kik­si Lempi : Lempin, vaikka yleisnimi taipuu lempi : lemmen.

Joissakin tapauksissa on kaksi vaihtoehtoa, esimerkiksi Satu : Sadun ja Satu : Satun. Vaik­ka kielenhuolto hyväksyy molemmat, on järkevää yleiskielessä taivuttaa tällaiset nimet kuten vastaavat yleisnimet. Perustelut ovat samat kuin sukunimien osalta: nimi ei ole kan­ta­jan­sa omaisuutta vaan osa kieltä.

Satu : Sadun

Kaksoiskonsonantit kk, pp ja tt ovat suomalaisissa nimissä aina astevaihtelussa.

Markku : Markun

Joskus halutaan, että esimerkiksi Markko-nimeä taivutettaisiin Markko : Markkon, jotta se eroaisi Marko-nimestä. Tämä on kuitenkin aika lailla suomen kielen järjestelmän vastaista, sillä kaksoiskonsonantit ovat astevaihtelussa kaikissa suomen kielen sanoissa.

Vieraskielisiä nimiä taivutetaan kuten vieraita sanoja yleensä, vaikka asianomainen henkilö olisi suomenkielinen. Joskus on tul­kin­nan­varais­ta, onko nimi ”suomenkielinen”, etenkin jos kyse on sepitetystä nimestä tai jos nimi esiintyy samassa kirjoitusasussa eri kielissä."

http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/8.4.html



Tuo siis tuosta ainaisesta inkuttamisesta, että saa itse päättää.



Ja tosiaan, mulle opetettiin, että se i pitenee, einkä vielä nyt varsinaisia todisteita ole muustakaan saanut.



Mites te "Suomessa_lausutaan_kuten_kirjoitetaan-ihmiset" sitten lausutte sanat kollega, boa, diabetes?

joilla vastaava nimi lausutaan pitkänä :) Itse tunnen esim. monta Tea-nimistä, mutta kaikkien nimi sanotaan pitkänä.

Yhden Lean tunnen, hänen nimensä sanotaan lyhyenä.

Tiedän muutamia Tea- ja Lea-nimisiä. Heitä kaikkia kutsutaan yhdellä e-kirjaimella lausuttuna. Miksi sitten jostain Nea-nimestä väännetään väkisin Neea? En tosin ole ap, mutta millä logiikalla?

Kaivakaa nyt esille jotain videopätkiä niin saadaan selville. Media on kuningas.

Itseasiassa Nea on yleisempi nimi kuin Neea, otapa selkoa asioista.

t. ohis

eikä silmiini osunut, kerroitko nimesi jossain vaiheessa, joten vaikea kommentoida juuri sinun nimeäsi, mutta itseäni harmittaa, kun poikamme nimi on Miikka, mutta monet (jopa mummi) sanovat aina Miika. Onko se oikeasti noin vaikea juttu? Äitini ei myöskään ymmärrä, että siskonsa tyttö on Nina, eikä Niina.

joiden lausumisesta ei ota erkkikään selvää. Tiedänpä eräänkin suomalaisen parin jotka antoivat lapsen nimeksi MIYA, miten hitossa tuostakin pitäisi tietää miten vanhemmat haluaa sen lausuttavan :O

eikä silmiini osunut, kerroitko nimesi jossain vaiheessa, joten vaikea kommentoida juuri sinun nimeäsi, mutta itseäni harmittaa, kun poikamme nimi on Miikka, mutta monet (jopa mummi) sanovat aina Miika. Onko se oikeasti noin vaikea juttu? Äitini ei myöskään ymmärrä, että siskonsa tyttö on Nina, eikä Niina.

ainakin on todella vaikea muistaa, onko joku Miikka vai Miika. No kyllä noista laulajistakin on vaikea muistaa, onko Tomi vai Tommi.

Läheisillä mulla ei kyllä olekaan, kuin noita helposti muistettavia tavisnimiä, mutta sinuna en tosiaan vetäisi hernettä nenään.

Tunsin erään Carolinen, jonka nimi lausuttiin "karoline". Mutta ehkä tuon C:n vuoksi jokaisella opettajalla ja muilla jotka ensimmäisen kerran lukivat nimen, tuli ensin hiljaisuus ja sitten "karolain" tai "karolin" tai "karoliina".



Muakin aluksi oudoksutti lausua tavallaan englantilainen nimi suomeksi. Aivan samoin kuin Louis, joka tosiaan sanotaan "louis". (!)

eikä silmiini osunut, kerroitko nimesi jossain vaiheessa, joten vaikea kommentoida juuri sinun nimeäsi, mutta itseäni harmittaa, kun poikamme nimi on Miikka, mutta monet (jopa mummi) sanovat aina Miika. Onko se oikeasti noin vaikea juttu? Äitini ei myöskään ymmärrä, että siskonsa tyttö on Nina, eikä Niina.

eikä silmiini osunut, kerroitko nimesi jossain vaiheessa, joten vaikea kommentoida juuri sinun nimeäsi, mutta itseäni harmittaa, kun poikamme nimi on Miikka, mutta monet (jopa mummi) sanovat aina Miika. Onko se oikeasti noin vaikea juttu? Äitini ei myöskään ymmärrä, että siskonsa tyttö on Nina, eikä Niina.

ainakin on todella vaikea muistaa, onko joku Miikka vai Miika. No kyllä noista laulajistakin on vaikea muistaa, onko Tomi vai Tommi. Läheisillä mulla ei kyllä olekaan, kuin noita helposti muistettavia tavisnimiä, mutta sinuna en tosiaan vetäisi hernettä nenään.

samoin kuin Miikka ja Miika. Enkä mä nyt ole varsinaisesti vetänyt hernettä nenään, mutta ihmetyttää se asia. T. se jonka poika on Miikka

eikä millään saada taottua vähänkään vieraampien ihmisten kalloon, että se on Aron eikä Aaron.



Huoh ja mur.

ymmärsinkö oikein, että säälit lastani, koska hänen nimensä on Miikka. Voi, minusta Miikka on aivan ihanan suloinen nimi pikkupojalla. Olen jo pikkutyttönä päättänyt, että jos joskus saan pojan, tulee hänestä Miikka. Olenkin saanut kaksi poikaa ja toisellakin on yhtä ihana nimi.

Mielestäni aika helppo, toisin kun Pia Piia.

Meillä on ruotsinkielinen sukunimi, ja Nea on varsin luonteva suvussa kulkeva nimi, monta polvea siksi.

Mielestäni sinun kommenttisi on lapsellinen ja täysin turha.

Nimiä ei anneta sen mukaan, miten oletetaan muiden sen lausuvan. Jos nimesi on se mikä on, onko oikein, että sinua kutsutaan eri nimellä?

Päivinkin voi lausua SAVOLAISITTAISIn vaikka Päevi!!!! Onko oikein?

Oijoi, olen luullut, että Nea lausutaan aina Neea. En oo iki-kuuna-päivänä kuullut sitä lausuttavan yhdellä eellä. Ei ihmiset tahallaan sitä väärin sano.

Hyvä kun korjaatte, sen jälkeen lausuisin oikein tottakai. Mutta ei siitä toisaalta kannata suuttua... Se kun on yleisempi toi toinen tapa lausua. Ja p.s. Kaunis nimi, molemmin sanottuna.. ;)

Nean lausuisin Neea, mutta boan boa, kollegan kollega ja erityisesti diabeteksen diabetes!