Miten tavallisen nimen lausuminen on niin vaikeaa?

Jos tuntee monta ihmistä, joilla on samantyyppiset nimet, menee sekaisin, miten kukakin halusi nimensä lausuttavan. Saattaa muistaa sen, että lausumista on useaan kertaan närkästyneesti korjattu, muttei muistakaan, mihin suuntaan. Sitten alkaakin luonnostaan vältellä nimen lausumista ja mahdollisesti myös koko ihmisen tapaamista.



Itse olen sitä mieltä, että itseäni tai lapsiani saa kutsua ihan millä nimellä tahansa, kunhan kutsuu kauniisti ;-)

eikä nimi Miikka nyt ainakaan. Se on minunkin mielestäni kaunis nimi. Mutta aiheutat lapsillesi aivan turhaa painetta kaveripiirissä ja elämässä muutenkin, jos stressaat ääntämistä. Eiköhän ole tärkeintä, että lapsistasi pidetään ihmisinä vaikka nimi sitten vähän lausuttaisiinkin sinne päin.

ymmärsinkö oikein, että säälit lastani, koska hänen nimensä on Miikka. Voi, minusta Miikka on aivan ihanan suloinen nimi pikkupojalla. Olen jo pikkutyttönä päättänyt, että jos joskus saan pojan, tulee hänestä Miikka. Olenkin saanut kaksi poikaa ja toisellakin on yhtä ihana nimi.

booa

kolleega

diabeetes

Nean lausuisin Neea, mutta boan boa, kollegan kollega ja erityisesti diabeteksen diabetes!

Jos tuntee monta ihmistä, joilla on samantyyppiset nimet, menee sekaisin, miten kukakin halusi nimensä lausuttavan. Saattaa muistaa sen, että lausumista on useaan kertaan närkästyneesti korjattu, muttei muistakaan, mihin suuntaan. Sitten alkaakin luonnostaan vältellä nimen lausumista ja mahdollisesti myös koko ihmisen tapaamista. Itse olen sitä mieltä, että itseäni tai lapsiani saa kutsua ihan millä nimellä tahansa, kunhan kutsuu kauniisti ;-)

Olen itse Sofia, ja esittelen itseni Sofia. Ihmiset sanovat nimeni Sofia, Sofi, Sofiia ja jopa Sonja. Eikä haittaa yhtään! Rakkaalla lapsella on monta nimeä :)

eikä koskaan ole tullut mieleenikään valittaa siitä että joku lausuisi väärin. Itse asiassa vanhempanikin lausuvat kumpikin oman äidinkielensä mukaan. Erityisen ihanaa on kun vanha ystäväni on "suomentanut" nimeni ja lausuu sen lisäten perään i:n. Onkohan hän itsekään tietoinen siitä?

eikä silmiini osunut, kerroitko nimesi jossain vaiheessa, joten vaikea kommentoida juuri sinun nimeäsi, mutta itseäni harmittaa, kun poikamme nimi on Miikka, mutta monet (jopa mummi) sanovat aina Miika. Onko se oikeasti noin vaikea juttu? Äitini ei myöskään ymmärrä, että siskonsa tyttö on Nina, eikä Niina.

ainakin on todella vaikea muistaa, onko joku Miikka vai Miika. No kyllä noista laulajistakin on vaikea muistaa, onko Tomi vai Tommi. Läheisillä mulla ei kyllä olekaan, kuin noita helposti muistettavia tavisnimiä, mutta sinuna en tosiaan vetäisi hernettä nenään.

samoin kuin Miikka ja Miika. Enkä mä nyt ole varsinaisesti vetänyt hernettä nenään, mutta ihmetyttää se asia. T. se jonka poika on Miikka

mä tiedän, että ne ovat eri nimet, mutten vain pysty jostain syystä muistamaan, kumpi kyseisen henkilön nimi olikaan. Vähän niin kuin sekoittaisi oliko joku Reijo vai Reino kait. Tai Aappo tai Aapo, kuka piru niitä muistaa. Paljon paremmin jää mieleen se, kun Nina niuhottaa nimensä lausumisesta, eikä mitenkään positiivisella tavalla jää. Minä kun lausun sen edelleen puolellatoista tai kahdella, paitsi sit kun nämä niuhot jäävät mieleen.

Toisen nimi on tietenkin Plussa.

ymmärsinkö oikein, että säälit lastani, koska hänen nimensä on Miikka. Voi, minusta Miikka on aivan ihanan suloinen nimi pikkupojalla. Olen jo pikkutyttönä päättänyt, että jos joskus saan pojan, tulee hänestä Miikka. Olenkin saanut kaksi poikaa ja toisellakin on yhtä ihana nimi.

ymmärsinkö oikein, että säälit lastani, koska hänen nimensä on Miikka. Voi, minusta Miikka on aivan ihanan suloinen nimi pikkupojalla. Olen jo pikkutyttönä päättänyt, että jos joskus saan pojan, tulee hänestä Miikka. Olenkin saanut kaksi poikaa ja toisellakin on yhtä ihana nimi.

Tottakai. Toisen nimi on tietenkin Plussa.

Nean lausuisin Neea, mutta boan boa, kollegan kollega ja erityisesti diabeteksen diabetes!

"Jotkin sanat kirjoitetaan sitaattilainojen tapaan, esim. "diabetes", vaikka ne ovat melko tavallisia kielen aineksia ja vaikka ne äännetään yleislainoina ("diabeettes" tai "diapeettes"). Itse asiassa virallinen säännöstö ei ole ihan yksiselitteinen, sillä se ei oikeastaan käsittele tämäntapaisia sanoja. Muodollisesti sitä kai pitäisi tulkita niin, että vokaali on pitkä (ee), koska ruotsissa on pitkä pääpainollinen vokaali eikä mikään erityinen sääntö vaadi lyhyyttä, kun taas konsonanttien pituuksia koskeva sääntö kirjaimellisesti tulkittuna vaatii yksinäiskonsonanttia (t), siis diabeetes. Tämä taas ei vastaisi oikein mitään käytössä olevaa kirjoitusasua eikä mitään käytössä olevaa äänneasua."

"Sivistyssanoissa konsonanttien pituus on ongelmallinen lähinnä k:n, p:n ja t:n sekä jossain määrin s:n osalta. Joskus syntyy vastaavia ongelmia myös g:n, b:n ja d:n sekä š:n osalta. Melko monissa tapauksissa kirjoitetaan vain yksi konsonantti (esim. vain yksi "p" sanassa "kampanja") mutta hyvin tavallista on ääntää kaksoiskonsonantti ("kamppanja"). Useimmissa sellaisissa tapauksissa normit vaativat sekä kirjoittamaan että lausumaan yhden konsonantin; käytännössä kukaan tuskin huomaa, että lausut "kanttarelli", ellet erehdy kirjoittamaankin niin. Toisaalta joissakin sanoissa pitkä konsonantti on normienmukainen, esim. "renessanssi", ei "renesanssi"."

"Jos lainanantajakielessä on sanan lopussa k, p, t, niin sana esiintyy suomessa joko niin, että taivutusmuodoissa kirjoitetaan yksi konsonantti mutta lausutaan kaksi (esim. pop : popin : popia [poppia]), tai suomeen mukautuneena siten, että perusmuodossa on kaksi konsonanttia ja loppu-i ja sana on astevaihtelun alainen (esim. netti : netin : nettiä). Ensin mainittu vaihtoehto on ollut oikeastaan ainoa tilanne, jossa kielenhuolto tunnustanut ristiriidan kirjoitus- ja äänneasun välillä yleislainoissa. Huomattakoon, että normit saattavat ottaa kantaa siihen, kumpaa mainituista vaihtoehdoista käytetään; niinpä normit vaativat kirjoittamaan internet : internetin : internetiä, vaikka ääntämyksen myönnetäänkin olevan "internettiä". Toisaalta esimerkiksi Suomen kielen perussanakirja jo hyväksyy muodon "poppia", vieläpä ainoana vaihtoehtona."

"Sivistyssanojen kirjoitus- ja äänneasu vaihtelee melkoisesti. Suurin osa vaihtelusta yhden kielen sisällä johtuu siitä, että kirjoitusasu ei aina täysin vastaa äänneasua; kirjoitetaan "boa" mutta lausutaan "booa". Äänneasukin voi vaihdella, mutta enimmäkseen se on mainitun ilmiön seurausta: kun ei aina kirjoiteta niinkuin lausutaan, niin saatetaan ruveta lausumaan niinkuin kirjoitetaan. Joku voi ruveta lausumaan "boa", varsinkin, jos tutustuu sanaan vain kirjallisessa muodossa."

"ia-loppuisissa sanoissa ja niiden johdoksissa on tätä ainesta lähinnä edeltävä vokaali lyhyt. Esim. Australia, akasia. Käytännössä kyseinen vokaali usein ääntyy pitkänä tai puolipitkänä sekä varsin usein kirjoitetaankin kahdella vokaalimerkillä (akaasia) etenkin muissa kuin maiden nimissä; sääntö nimittäin alun perin koski vain maannimiä."

http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/asu.html

Mäkin ihmettelen että miksi tyttäreni nimi Julia lausutaan Juulia??? Vaikka kuinka puhun Juliasta niin vastataan Juuliasta, ihan kuin en osaisi itse sanoa oman lapsen nimeä oikein.

Mielestäni aika helppo, toisin kun Pia Piia.

Meillä on ruotsinkielinen sukunimi, ja Nea on varsin luonteva suvussa kulkeva nimi, monta polvea siksi.

Mielestäni sinun kommenttisi on lapsellinen ja täysin turha.

Nimiä ei anneta sen mukaan, miten oletetaan muiden sen lausuvan. Jos nimesi on se mikä on, onko oikein, että sinua kutsutaan eri nimellä?

Päivinkin voi lausua SAVOLAISITTAISIn vaikka Päevi!!!! Onko oikein?

Tämä nyt on typerin perustelu. Ruotsinkieliset lausuvat Nea enemmänkin Neea kuin tiukasti yhdellä e:llä.

Sama kuin Nina sanotaan Niina!

kun näitä venäläisiäkin alkaa olla täällä pilvin pimein, niin muistakaa sitten opetella oikeat muodot, ettette vain loukkaa heitä.



"Karenina-nimeä painotetaan suomessa usein seuraavasti: KareNIIna. Venäjän kielessä nimen painotus on KaREEnina.



Galina Kulakova painotus on venäjän kielessä seuraavanlainen: GaLIIna KulaKOOva."



http://igs.kirjastot.fi/



pitäisikö tuota jonkun kysyä tuolta igsiltä se lopullinen totuus.

ja todellakin äännetään aina MIIA, NIINA, PIIA, NEEA, ihan kirjoitusasusta riippumatta, kuten vaikka diabetes

ja se on minusta tosi outoa, kun nimi on kuitenkin niin yleinen Suomessa. Milloin se on Maaria, Marja, Mariia tai outo yhdistelmä Maarja tai Marija.



Myös tapa lausua esim. nimi Maarit itsepintaisesti Maaritti on jotenkin vähän hmm hassu.



Tuntemani Nea oli kyllä "Neea" jo kolmisenkymmentä vuotta sitten...