Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mä en vaan ymmärrä yhden-kahden lapsen kotiäitejä jotka hehkuttavat homman rankkuutta.
22.09.2011 |
Arvostan kyllä kotiäitejä ja kotiäitiyttä älkää ymmärtäkö väärin aloitusta, itsekin olen hoitanut lapseni aina kotona. Mutta olenko mä nyt joku yli-ihminen kun mun mielestä parin lapsen ja kodin hoitaminen ei ole ollut alkuunkaan rankkaa? Ei se tuntunut rankalta silloin eikä tunnu nytkään kun lapsia on neljä, heistä kolme alle kouluikäisiä ja kotona siis, yksi alakoululainen. Minulla on myös oma yritys jonka asiat hoidan aamulla ennen lasten heräämistä ja illalla lasten nukahdettua, joskus kun mies kotiutuu töistä ajoissa ehdin tehdä omat työni jo iltapäivällä ja saan vapaan illan joskus taas teen yrityksen töitä yötä myöten. Mieskin on tahollaan yrittäjä eikä juuri ehdi kotona mitään tehdä ja parempikin niin että käyttää vapaa-aikaansa ennemmin lasten kanssa olemiseen kun kotitöihin. Koti on meillä aina siisti, ehdin varsin hyvin hoitaa kodin. Käydään joka päivä puistossa, ulkoillaan kahdesti päivässä, teen ruuat itse, kerhoillaan kerran viikossa, askarrellaan, luetaan..eli täytän varmasti hyvän kotiäidin meriitit vaikka en nyt työni puolesta täysin kotiäiti olekaan. Eikä ole edelleenkään minusta rankkaa hommaa, leppoisaa oman perheen tahtiin elämistä ennemminkin. Miten ihmeessä jotkut jaksavat aina valittaa miten rankkaa se on, vai enkö minä vaan ymmärrä jotain tässä? Eikä ole provo, luin taas kerran fb-ystäväni voivottelu päivityksen ja ajattelin kysyä kokevatko kaikki muut sen kotonaolon niin kamalan rankkana?Arvostan kyllä kotiäitejä ja kotiäitiyttä älkää ymmärtäkö väärin aloitusta, itsekin olen hoitanut lapseni aina kotona. Mutta olenko mä nyt joku yli-ihminen kun mun mielestä parin lapsen ja kodin hoitaminen ei ole ollut alkuunkaan rankkaa? Ei se tuntunut rankalta silloin eikä tunnu nytkään kun lapsia on neljä, heistä kolme alle kouluikäisiä ja kotona siis, yksi alakoululainen. Minulla on myös oma yritys jonka asiat hoidan aamulla ennen lasten heräämistä ja illalla lasten nukahdettua, joskus kun mies kotiutuu töistä ajoissa ehdin tehdä omat työni jo iltapäivällä ja saan vapaan illan joskus taas teen yrityksen töitä yötä myöten. Mieskin on tahollaan yrittäjä eikä juuri ehdi kotona mitään tehdä ja parempikin niin että käyttää vapaa-aikaansa ennemmin lasten kanssa olemiseen kun kotitöihin. Koti on meillä aina siisti, ehdin varsin hyvin hoitaa kodin. Käydään joka päivä puistossa, ulkoillaan kahdesti päivässä, teen ruuat itse, kerhoillaan kerran viikossa, askarrellaan, luetaan..eli täytän varmasti hyvän kotiäidin meriitit vaikka en nyt työni puolesta täysin kotiäiti olekaan. Eikä ole edelleenkään minusta rankkaa hommaa, leppoisaa oman perheen tahtiin elämistä ennemminkin. Miten ihmeessä jotkut jaksavat aina valittaa miten rankkaa se on, vai enkö minä vaan ymmärrä jotain tässä? Eikä ole provo, luin taas kerran fb-ystäväni voivottelu päivityksen ja ajattelin kysyä kokevatko kaikki muut sen kotonaolon niin kamalan rankkana?
Kommentit (74)
kun vauva itkeskelee ja rimpuilee koko ajan, tein mitä hyvänsä. On luksusta käydä yksin vessassa rauhassa syömisestä puhumattakaan. Odotan innolla aikaa, kun se oppii lukemaan ja on tyytyväinen edes hetken itsekseen. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ihmisiä on erilaisia. Se mikä toiselle on helppoa ja vaivatonta, voi olla toiselle raskasta ja hankalaa. Lapsetkaan ei kaikki ole samasta muotista.
Onnittelut ap:lle kuitenkin, kun elämäsi näin selvästi on paljon parempaa kuin muiden.
mutta olen vanhempainvapaalla. Kerron nyt muutaman asian tässä, miksi tunnen tilanteeni raskaana.
Vauva ei viihdy pätkääkään selällään sängyllä, lattialla, sohvalla yms. Siis emme voi leikkiä näitä "kukkuu" leikkejä kuin noin kerran päivässä pienen hetken. Vaipanvaihdon yhteydessä voi onnistua. Yleensä kampeaa mahalleen ja kiukku alkaa. Vauva ei viihdy rintarepussa.
Vauva viihtyy sitterissä noin vartin kerrallaan, pari kertaa päivässä + syönnit. Silloin käyn vessassa tai yritän pukea päälle, että päästään ulos.
Vauva viihtyy vaunuissa ihan ok= Ulkoilemme paljon= kotityöt jää tekemättä. Huom. Vauva inhoaa pukemista. Kauhea tastelu ja huuto. Sama on myös kylpeminen= huutoa.
Vauva nukkuu 2-3 kertaa päivässä 45min. Silloin syön, laitan pyykit, tiskit ja yritän hetken rentoutua.
Isä tulee illalla kotiin (jos ei ole työmatkalla) noin klo19 Teen ruokaa ym. Noin klo alkaa lapsen unihuuto. Saan lapsen nukkumaan noin puolen tunnin-tunnin aikana.
Herää pari kertaa yössä. Ylös viimeistään klo8
Noniin. Mikä tekee rankaksi?
-Se etten saa omaa rauhaa käytännössä kuin iltaisin max tunnin.
-se että selkä ja kädet ovat aivan poikki lapsen hypyttämisestä, kantelusta ym.
-kokoaikainen perustyytymättömyys lapsessa- koskaan ei ole mikään hyvin!
-leipääntyminen, yksinäisyys, tylsyys, joka päivä sama ralli.
-lapsen vierastus. En voi lähteä samasta huoneesta pois kun lapsi jo karjuu
-itse luotu kiire ja stressi. esim. jos en saa nyt ruokaa laitettua niin siirtyy huomiseen ja huomenna taas sama juttu. tai haluaisin joskus katsoa jonkun tv-ohjelman, mutta sitten muistan sata tekemätöntä asiaa ja sitten kiukuttaa kun en nähnyt sitä tiettyä ohjelmaa.
Voisin jatkaa loputtomiin. Uskon, että olen vähän masentunut. Nyt on syksy.
a) vauva-aikana on nukuttu molempien lasten kanssa erittäin huonosti. Olen aina ollut huono kestämään univelkaa jotenka jo pelkästään tämä syy voi olla syy kaiken muun rankkuuteen. Siis MINUN kohdallani
b) en ole mikään kodinhegetär -tyyppinen muutenkaan. Kotityöt ovat minulle vain välttämätön pakko. Ennen lapsiakin ne hoitui mentaliteetilla "tehdään kun on pakko". Ja lasten myötä kotityöt tuplaantuu, ellei jopa triplaannu. Elämä on jatkuvaa ruuantekoa, siivousta, pyykkäystä jne. En tykkää.
c) tämä liittyy osaltaan edelliseen eli kaipaan elämään muutakin kuin sen pottumuusin teon ja lattian moppaamisen. Olen työssä, jossa viihdyn ja jossa olen hyvä ja josta saan paljon enemmän merkityksellisyyttä elämääni kuin pyykinpesusta.
mutta olen vanhempainvapaalla. Kerron nyt muutaman asian tässä, miksi tunnen tilanteeni raskaana. Vauva ei viihdy pätkääkään selällään sängyllä, lattialla, sohvalla yms. Siis emme voi leikkiä näitä "kukkuu" leikkejä kuin noin kerran päivässä pienen hetken. Vaipanvaihdon yhteydessä voi onnistua. Yleensä kampeaa mahalleen ja kiukku alkaa. Vauva ei viihdy rintarepussa. Vauva viihtyy sitterissä noin vartin kerrallaan, pari kertaa päivässä + syönnit. Silloin käyn vessassa tai yritän pukea päälle, että päästään ulos. Vauva viihtyy vaunuissa ihan ok= Ulkoilemme paljon= kotityöt jää tekemättä. Huom. Vauva inhoaa pukemista. Kauhea tastelu ja huuto. Sama on myös kylpeminen= huutoa. Vauva nukkuu 2-3 kertaa päivässä 45min. Silloin syön, laitan pyykit, tiskit ja yritän hetken rentoutua. Isä tulee illalla kotiin (jos ei ole työmatkalla) noin klo19 Teen ruokaa ym. Noin klo alkaa lapsen unihuuto. Saan lapsen nukkumaan noin puolen tunnin-tunnin aikana. Herää pari kertaa yössä. Ylös viimeistään klo8 Noniin. Mikä tekee rankaksi? -Se etten saa omaa rauhaa käytännössä kuin iltaisin max tunnin. -se että selkä ja kädet ovat aivan poikki lapsen hypyttämisestä, kantelusta ym. -kokoaikainen perustyytymättömyys lapsessa- koskaan ei ole mikään hyvin! -leipääntyminen, yksinäisyys, tylsyys, joka päivä sama ralli. -lapsen vierastus. En voi lähteä samasta huoneesta pois kun lapsi jo karjuu -itse luotu kiire ja stressi. esim. jos en saa nyt ruokaa laitettua niin siirtyy huomiseen ja huomenna taas sama juttu. tai haluaisin joskus katsoa jonkun tv-ohjelman, mutta sitten muistan sata tekemätöntä asiaa ja sitten kiukuttaa kun en nähnyt sitä tiettyä ohjelmaa. Voisin jatkaa loputtomiin. Uskon, että olen vähän masentunut. Nyt on syksy.
Ap:n vastaus tähän olisi:
Miksi hankit lapsia kun et jaksa??
Mutta fiksut ymmärtävät että tuollaista se välillä on ja saa olla väsynyt ja siitä saa ja pitää puhua. Ei tarvitse vaan kestää ja kestää yksin. Kaikki paranee ajan kanssa ja usko pois pian koitta päivä jolloin arki on taas ihanaa ja asiat rullaa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat erilaisia, taustat ja aiemmat kokemukset erilaisia. Joillekin arjen organisointi on luontevaa, toisille se on tosi vaikeaa.
Itse halveksun kaltaisiasi "olen niin paljon parempi kuin muut" -ihmisiä. Itseä ylennetään muita alentamalla. En voi antaa mitään arvoa sellaisille ihmisille. Anteeksi vain.
Olen itse kokenu tosi rankan sairauden, eikä se näy päällepäin, mutta jouduin aloittamaan elämäni tavallaan alusta. Joo ja kyllä joskus väsähdän pienenkin perheen kanssa (heräilen kaikkeen tosi herkästi, joten harvoin nukun sikeästi) ihan muistakin syistä.
Silti saan kaltaisiltasi jatkuvasti huomauttelua kuinka helppoa mulla on (harvoin mistään valitan) ja niillä ei ole hajuakaan mitä olen läpikäynyt. Ei edes uudemmilla "läheisillä" ystävillä.
Haluan, että ihmiset ottavat minut sellaisena kuin ole, en kaipaa sääliä enkä kauhistelua, mutta kaltaisesi ihmiset kuvottavat minua.
Ei tuota jaksa lukea kun kaikki on kirjoitettu yhdeksi isoksi sanasotkuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä sä olet aikuisten kanssa kotona taas lapsen kanssa AINA ja jatkuvasti. Töissä sulla on kahvitauko kotona sä juot sen lapsen kanssa. Töissä sä juttelet aina aikuisten kanssa kotona taas sano kissa, kis-sa. Huomaatko eron?
Kun mulla oli yksi lapsi meinasin ´´riemusta ratketa´´ mutta toisen synnyttyää oli jo helpompaa kun se esikoinen leikitti pikkuista ja mä sain käydä viemässä roskat! Juu kumpikaan ei ollut päikkärinukkuja.
Olen ollut kokopäivätyössä ja nyt pienyrittäjä. Ihanaa!
työäidillä kun se loma, millä pitäisi jaksaa taas kokonainen vuosi töissä, on juuri sitä samaa, mitä kotiäidit pitävät niin rankkana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse koen, että lasten kanssa kotona oli noin tuhat kertaa helpompaa kuin töissä. Kotona minulla oli kahvitauko, ruokatauko ja vessataukoja, töissä noita ei juuri tunneta.
mutta ajatteles, kun mulla on YHDEKSÄN lasta ja se on kuin leikkiä vaan. Isommat hoitaa pienempiä ja minä valvon päältä.
Ihan turha kenenkään vikistä, että on rankkaa, aina löytyy joku, jolla on mukamas vielä rankempaa tai joka ei vaan halua syystä tai toisesta valittaa.
Mistä ihmeestä sinä ap pelkän lapsiluvun perusteella tiedät kaiken - SIIS KAIKEN - muiden elämästä?
Ehkäpä sillä valittajalla on joku muu, raskauttava tekijä, jota sinulla ei ole. Osallistumaton mies, perussairauksia, rankka työ. Joku aamusella ja iltasella sivutoimena hoidettava yritys on aivan asia erikseen kuin täyspäiväinen ja kotoa poissaoloa vaativa työ. Niissäkin on eroja, toisilla voi olla vaikkapa haastava vuorotyö...
Sinulla ap on siis kovin huono mielikuvituskin sen lisäksi, että olet aika omahyväinen.
Ja hei, vielä semmoinen pieni yksityiskohta, että ihmisillä on erilaiset voimavarat. Joku nauttii stressistä, toinen kärsii. Ja voi olla niinkin, että se organisointikyky ja stressinsieto KASVAVAT lapsiluvun lisääntyessä. Minä ainakin olin paljon stressatumpi esikoisen vauvaiässä kuin sitten, kun vauvoja tuli lisää. Kummasti oppi vähitellen organisoimaan ja jättämään vähemmän tärkeät asiat tekemättä!
Annetaan siis ihmisten valittaa, jos se heitä huojentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kirjoittaa selvästi kännykällä. Mulla on tehnyt nimittäin samaa tällä palstalla monta päivää. Teksti kopioituu useaan kertaan, pyydän anteeksi.
Kännykällä on myös helvetin vaikea saada selvää, miltä kappalejako näyttää tietokoneen ruudulla.
Ja ap:lle. Lapsia on erilaisia, toisten kanssa on rankempaa. Vanhempia on erilaisia, toiset stressaantuvat herkemmin, ja kenties joillain on jotain muuta ongelmaa taustalla, esim. lievää masennusta. Niinpä, jos joku kokee jonkun rankkana, se sitä hänelle varmaankin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän osaa asettua lapsen asemaan, vaikka ei koekaan asioita niin kuin lapsi. Hän ymmärtää, että lasta kiukuttaa, kun ei saanut solmittua kengännauhoja eikä pähkäile kylmästi, että kaikkihan kengännauhat osaa solmia, miten se sinulle on noin vaikeaa...
Ymmärrätkö, ap, vai pitääkö vääntää rautalangasta?
Saavutat kyllä riittävän hyvän äidin tason, kun vain hiukan viitsit harjoitella ja yrittää. Täällä palstalla kannattaa hengailla ja yrittää sitä empatiakykyä kehittää. Lapsesi kyllä kiittävät, kun äiti alkaa vihdoinkin ymmärtää.
Ja muista, ei se siisti koti ja oma yritys kerro mitään äitiydestä, ja pelottavalta kuulostaa se, ettet koe tilannettasi rankkana. Joku toinen perheessäsi nimittäin takuulla kokee.
jklöfdjsakldåwoeiruåoitölkjökdjåaweouråqwieöalkdjfölskdjföaåewrulksdöfkjkdfjsköalsdjfwoeipoqwierölskdjfåoeiurölskdfjövx,mcvnöalkerjpåoiwq3uwi5uökdjåqiuösalkdjföakdfjösalkdrjåqwpoiuösalkdjfåadifuoewiuröslkdjfposidföwlekjpåsaoidfjdölaskjdfkjdfkjdflkjsöaiepå0wiquprowiqurpoqiwueripqoeiurösadöjfsk.x,mvn.xz,mvnösadlkjöasdjfpqoweirupåqw39+2094+23948saoeiufposiufpsakfjöasfjölksn.zxm,cn.xzdsöafkjsöadjpewiurp93ip5u945uuöuofpudsfiusidfusifuijkxjcölkzjökjdöfuwpeoiurpoiuewrpiuwqeipru093w58w3098pwiupowqirupiweukdsjödfljdsökjösalkfjösakjfdöeiurpoiewurp9w37u45p9328u5pdiieuriwpqoweiurpwoeiurpwqoiuröaslkdöaslkfjjdkslöajfkdsöaureiwoqpqowieurpqw302q9342+49ifuieowpqur3i92+92847209370398eiuitypworiupowqieur923840293847293
että täällä EI saa kirjoittaa, että selviää kotitöistään ja lapsenhoidosta tuntematta sitä rankaksi tai jopa ahdistavaksi.
Sellaiset äidit teilataan, sädekehistä jaaritellaan ja ylipäänsä sellaista tilannetta pidetään mahdottomana, jopa provona.
Täällä palstalla hengaillessa oppii tuon, ei suinkaan mitään empatiaa.
mitätöivät toisten huolet, murheet ja vastoinkäymiset, tyyliin mitä jaksamista siinä nyt on tai mulla on paljon huonommin, älä valita turhasta.
Jokainen kokee asioita raskaiksi ja tuntuu ettei jaksa, joskus on hyvä vähän purnata niin sitten taas jaksaa. Jatkuvaa valitusta ei tietenkään kukaan jaksa
Opettele tekemään asiat kunnolla. En jaksa lukea kun kappalejako pielessä ja toistat samaa koko ajan.
Alue: Aihe vapaa
Ap opettelee nyt ymmärtämään sanoja kuten:
rankka
painava
kipeä
väsynyt
Ne ovat sanoja jotak kuvaavat subjektiivista tunnetta. Eli ikinä kukaan ei voi tietää mitä joku tarkoittaa sanoessaan esimerkiksi että kauppakassi on painava. Isolle miehelle sama kassi voi olla kevyt.
Ymmärrätkös ihminen pieni. Se että joku kokee jonkin asian rankkana, niin sillä ei ole mitään tekemistä sinun omien pienten kokemustesi kanssa.