Mä en vaan ymmärrä yhden-kahden lapsen kotiäitejä jotka hehkuttavat homman rankkuutta.

Minulla on nyt kaksi lasta, 1v11kk ja 10kk iältä. Tykkään kauheasti olla kotona.



Toisaalta taas en ole turhantarkka. Hoidan ruoan pöytään ja siivoan, mutta en liikaa ahdistu jos on joskus huonompaa ruokaa tai sotkuisempi koti.



Joskus väsyttää ja joskus menee hermo, mutta sellaista se nyt on.



Haluaisin kolmannen lapsen.



En silti usko olevani mitenkään erityisen "hyvä" kotiäitiydessä, minulla on monta tekijää auttamassa ja olen hyvähermoinen ja leppoisa. Samoin lapseni eivät ole olleet erityisen vaikeita, jos nyt eivät erityisen helppojakaan.

Johan nuo on jo isoja miksei pärjäisi.

varmaan tosi paljon lasten luonteista.. Jos on kaksi erittäin vaativaa lasta niin onhan se rankkaa kuunnella niiden huutoa päivästä toiseen ja yrittää tyydyttää molempien tarpeita toisen huutaessa siinä vieressä.. Toisille sitten osuu ne rauhallisemmat lapset jotka viihtyvät yksikseenkin ja uskovat kieltoja suht helposti, joten heillä tuskin niin rankkaa onkaan..

Meillä on vauva ja alle kouluikäinen. Vauvassa paljon vähemmän työtä, vaikka heräileekin 4-5 kertaa yössä.



Vanhempi lapsi ei pysy mitenkään kurissa vaan yrittää koko ajan tehdä pahaa ja loukata vauvaa. Ei auta puhe eikä komento. Ei myöskään pysy ollenkaan hiljaa tai paikallaan, edes syödessä. Mölisee, ellei muuta asiaa ole. Kerhoissa käy useammassa, mutta sieltä tultua vauhti on vain lisääntynyt. Väitetään normaaliksi eli ei ylivilkkaus diagnoosia.



Mitä enemmän hänelle etsii touhua ja menopaikkoja ja huomio sitä enemmän vaatii ja on hankala.



Lapset on erilaisia ja rauhallisempia menisi vaikka kolme tuon sijaan.

Opettele tekemään asiat kunnolla. En jaksa lukea kun kappalejako pielessä ja toistat samaa koko ajan.

Siis mikä kappalejako? Kun koko kappalejakoa ei ollut lainkaan.

Opettele tekemään asiat kunnolla. En jaksa lukea kun kappalejako pielessä ja toistat samaa koko ajan.

Siis mikä kappalejako? Kun koko kappalejakoa ei ollut lainkaan.

mulla kännykässä ap:n teksti näyttää ihan samalta kuin muutkin. Olen ihan tietoisesti opetellut lisäämään rivinvaihtoja, mutta edelleenkään en tiedä, miltä teksti näyttää tietokoneen näytöllä.

Ja kirjoitinkin jo oman avauksen tuosta, että kännykkä kopioi viestin useaan kertaan.

Lakatkaa jo jankuttamasta, eiköhän ap:kin opi lisäämään kappalejakoa, vaikka sitten summamutikassa, mutta tekstin kopioitumiselle hän ei voi mitään.

vaikuttaa niin moni muukin asia.



Jos on paljon vaikeuksia, niin kodin hoitaminen ilman lastakin voi olla tosi rankkaa. Ja jollekin esim. ruuanlaitto voi olla tosi vastenmielistä puuhaa.



Jollekin rutiinien tylsyys tekee jo masiksen, mikä saa kaiken vaikuttamaan tosi vaikealta.



Jollain voi olla paljon menetyksiä ja se tehdä elämästä vaikeaa lapsen vaatimusten kanssa.



Ja jollain voi olla kaikkea tuota, ja sitten kodinhoito on terapiaa.



Me ollaan katsokaas erilaisia ja koetaan asioita erilailla:)

Ihan ensin, jestas että te hermostuitte tästäkin hyvästä. Lähdin aloituksen jälkeen lasten kanssa ulos enkä lukenut näitä juttuja, nytkään en ehdi kaikkia lukea. Mutta tosiaan kirjoitan kännykällä joka jostan syystä itsekseen kertoo tekstin tuplana eikä anna tehdä kappalejakoja. Tarkoitus ei suinkaan ollut leuhkia vaan tahdoin tuoda esiin että mäkin teen paljon, hoidan myös työni kotoa käsin ja minulla on usempi lapsi enkä silti jostain syystä koe tätä kotiäitiyttä raskaana ja siksi ihmettelen miksi kaikki tuntuvat vinkuvan sen raskautta (ja ymmärrän kyllä sen että tällä moni tarkoittaa henkisesti raskasta) ..en henk. Koht tunne yhtäkään kotiäitiä joka ei toisi esiin tämän kotiäitiytensä olevan kovaa työtä tai surkuttelevan osaansa. Sitä siis vaan ihmettelin että kokevatko kaikki oikeasti näin? Eikö löydy yhtään minun kaltaistani jonka mielestä tämä on mukavaa ja kepeää? Ja tietysti ymmärrän senkin että on vaikeampia vauvoja ja lapsia mutta onko kaikilla sitten niitä? Ja ennenkun taas lynkkaatte niin munkin neljästä lapsesta kahdella on ollut koliikki ja kolme lapsista oli niin huonounisia että heräilivät vauvoina 6-8x yössä ja päivisin torkkuivat vain pieniä hetkiä sylissä heijaten. Tottakai väsytti silloin ja välillä väsyttää vieläkin kun kuopus heräilee pari-kolme kertaa yössä joka yö. Mutta silti arvostan sitä että ei tarvitse aamulla startata hoitoon ja töihin vaan saa rauhassa olla kotona ja tehdä ne oikeatkin ansiotyöt omaan tahtiin lasten nukahdettua. Minusta kotiäitinä olo vaan on mukavaa eikä mitään kärsimystä ja ehkä vähän asennekysymyskin. Ap.Ihan ensin, jestas että te hermostuitte tästäkin hyvästä. Lähdin aloituksen jälkeen lasten kanssa ulos enkä lukenut näitä juttuja, nytkään en ehdi kaikkia lukea. Mutta tosiaan kirjoitan kännykällä joka jostan syystä itsekseen kertoo tekstin tuplana eikä anna tehdä kappalejakoja. Tarkoitus ei suinkaan ollut leuhkia vaan tahdoin tuoda esiin että mäkin teen paljon, hoidan myös työni kotoa käsin ja minulla on usempi lapsi enkä silti jostain syystä koe tätä kotiäitiyttä raskaana ja siksi ihmettelen miksi kaikki tuntuvat vinkuvan sen raskautta (ja ymmärrän kyllä sen että tällä moni tarkoittaa henkisesti raskasta) ..en henk. Koht tunne yhtäkään kotiäitiä joka ei toisi esiin tämän kotiäitiytensä olevan kovaa työtä tai surkuttelevan osaansa. Sitä siis vaan ihmettelin että kokevatko kaikki oikeasti näin? Eikö löydy yhtään minun kaltaistani jonka mielestä tämä on mukavaa ja kepeää? Ja tietysti ymmärrän senkin että on vaikeampia vauvoja ja lapsia mutta onko kaikilla sitten niitä? Ja ennenkun taas lynkkaatte niin munkin neljästä lapsesta kahdella on ollut koliikki ja kolme lapsista oli niin huonounisia että heräilivät vauvoina 6-8x yössä ja päivisin torkkuivat vain pieniä hetkiä sylissä heijaten. Tottakai väsytti silloin ja välillä väsyttää vieläkin kun kuopus heräilee pari-kolme kertaa yössä joka yö. Mutta silti arvostan sitä että ei tarvitse aamulla startata hoitoon ja töihin vaan saa rauhassa olla kotona ja tehdä ne oikeatkin ansiotyöt omaan tahtiin lasten nukahdettua. Minusta kotiäitinä olo vaan on mukavaa eikä mitään kärsimystä ja ehkä vähän asennekysymyskin. Ap.

on rankkaa ja ymmärrän häntä täysin. Lapset ovat koko ajan toistensa kurkussa kiinni, joten oleminen on sitä tauotonta kouluttamista ja kieltämistä. Mitään ei voi tehdä rauhassa, ei edes sitä aamulehden lukemista tms. Lapset olivat vähän aikaa tutulla pph:lla ja hän oli kanssa aivan kyllästynyt noihin lapsiin (on todella ammattilainen hoitotyössä mutta jotkut lapset ovat tavallista vaativampia)



Lisäksi kaikki alueella asuvat hänen "äitikaverinsa" lähtivät töihin, joten lähellä ei ole enää edes leikkiseuraa lapsille päiväsaikaan. Ymmärrän täysin että on todella turhauttavaa kierrellä lasten kanssa puistosta toiseen jos vaikka löytäisi jotain seuraa ja lapset olisivat vaikkapa vartin kunnolla. Kaikkien kotiäitiys ei ole sitä, että lapset leikkii nätisti keskenään ja ulkona odottaa 10 kaveria heti kun vaan oven avaa.

Opettele tekemään asiat kunnolla. En jaksa lukea kun kappalejako pielessä ja toistat samaa koko ajan.

Siis mikä kappalejako? Kun koko kappalejakoa ei ollut lainkaan.

No siksihän se olikin pielessä kun sitä ei ollut!

Asenteestahan kaikki taas kerran onkin kiinni! Niinpä niin.

Ihan ensin, jestas että te hermostuitte tästäkin hyvästä. Lähdin aloituksen jälkeen lasten kanssa ulos enkä lukenut näitä juttuja, nytkään en ehdi kaikkia lukea. Mutta tosiaan kirjoitan kännykällä joka jostan syystä itsekseen kertoo tekstin tuplana eikä anna tehdä kappalejakoja. Tarkoitus ei suinkaan ollut leuhkia vaan tahdoin tuoda esiin että mäkin teen paljon, hoidan myös työni kotoa käsin ja minulla on usempi lapsi enkä silti jostain syystä koe tätä kotiäitiyttä raskaana ja siksi ihmettelen miksi kaikki tuntuvat vinkuvan sen raskautta (ja ymmärrän kyllä sen että tällä moni tarkoittaa henkisesti raskasta) ..en henk. Koht tunne yhtäkään kotiäitiä joka ei toisi esiin tämän kotiäitiytensä olevan kovaa työtä tai surkuttelevan osaansa. Sitä siis vaan ihmettelin että kokevatko kaikki oikeasti näin? Eikö löydy yhtään minun kaltaistani jonka mielestä tämä on mukavaa ja kepeää? Ja tietysti ymmärrän senkin että on vaikeampia vauvoja ja lapsia mutta onko kaikilla sitten niitä? Ja ennenkun taas lynkkaatte niin munkin neljästä lapsesta kahdella on ollut koliikki ja kolme lapsista oli niin huonounisia että heräilivät vauvoina 6-8x yössä ja päivisin torkkuivat vain pieniä hetkiä sylissä heijaten. Tottakai väsytti silloin ja välillä väsyttää vieläkin kun kuopus heräilee pari-kolme kertaa yössä joka yö. Mutta silti arvostan sitä että ei tarvitse aamulla startata hoitoon ja töihin vaan saa rauhassa olla kotona ja tehdä ne oikeatkin ansiotyöt omaan tahtiin lasten nukahdettua. Minusta kotiäitinä olo vaan on mukavaa eikä mitään kärsimystä ja ehkä vähän asennekysymyskin. Ap.Ihan ensin, jestas että te hermostuitte tästäkin hyvästä. Lähdin aloituksen jälkeen lasten kanssa ulos enkä lukenut näitä juttuja, nytkään en ehdi kaikkia lukea. Mutta tosiaan kirjoitan kännykällä joka jostan syystä itsekseen kertoo tekstin tuplana eikä anna tehdä kappalejakoja. Tarkoitus ei suinkaan ollut leuhkia vaan tahdoin tuoda esiin että mäkin teen paljon, hoidan myös työni kotoa käsin ja minulla on usempi lapsi enkä silti jostain syystä koe tätä kotiäitiyttä raskaana ja siksi ihmettelen miksi kaikki tuntuvat vinkuvan sen raskautta (ja ymmärrän kyllä sen että tällä moni tarkoittaa henkisesti raskasta) ..en henk. Koht tunne yhtäkään kotiäitiä joka ei toisi esiin tämän kotiäitiytensä olevan kovaa työtä tai surkuttelevan osaansa. Sitä siis vaan ihmettelin että kokevatko kaikki oikeasti näin? Eikö löydy yhtään minun kaltaistani jonka mielestä tämä on mukavaa ja kepeää? Ja tietysti ymmärrän senkin että on vaikeampia vauvoja ja lapsia mutta onko kaikilla sitten niitä? Ja ennenkun taas lynkkaatte niin munkin neljästä lapsesta kahdella on ollut koliikki ja kolme lapsista oli niin huonounisia että heräilivät vauvoina 6-8x yössä ja päivisin torkkuivat vain pieniä hetkiä sylissä heijaten. Tottakai väsytti silloin ja välillä väsyttää vieläkin kun kuopus heräilee pari-kolme kertaa yössä joka yö. Mutta silti arvostan sitä että ei tarvitse aamulla startata hoitoon ja töihin vaan saa rauhassa olla kotona ja tehdä ne oikeatkin ansiotyöt omaan tahtiin lasten nukahdettua. Minusta kotiäitinä olo vaan on mukavaa eikä mitään kärsimystä ja ehkä vähän asennekysymyskin. Ap.

että kaikilla kotiäideillä ei ole omaa aikaa ja rauhaa edes sitä vähää, että pystyisi kirjoittamaan tuollaisen pätkän nettiin. Aikuinen ihminen väsyy ja turhautuu siihen jatkuvaan sirkukseen.

Anna tehdä kappalejakoja?

Tiedäthän, että

"enter" löytyy sieltä erikoismerkki-valikon lopusta? Siis se ei toimi, vai? Mikä kännykkä sulla muuten on? Tämä ongelma tosin on ihmennyt vasta ihan viime päivinä mulla.

T. Se jolla samaa kopioimisongelmaa

Meillä nyt 2v ja 1v lapset ja kolmas tuloillaan. Voin sanoa mikä tämän tekee rankaksi: RAHA. Olemme todella köyhiä ja joudun päivät kotona miettimään joka kerta ennen syömistä että mitä ihmettä me nyt syödään kun mitään ei ole. Olin jo menossa/etsin töitä, mutta en löytänyt, ja sain tietää olevani raskaana. Nyt joka päivä todella voimakas pahoinvointi, taloudellinen huoli, lasten hoito ja kodin siisteyden ylläpitäminen tuntuu ylivoimaiselta.

Elämäntilanteita ja ihmisiä on erilaisia. Jos joku huolehtisi raha-asiamme kuntoon, elämä helpottuisi puolella.

Vähän hassua kuvitella olevansa ainut:)

Minusta ei lasten kanssa sinänsä ole rankkaa, mutta ei aina jaksa niitä puuduttavia tylsiä kotitöitä. Koti voisi olla tiptop jos jaksaisin puunata, mutta se ja lasten kanssa puuhastelu ei riitä minulle elämän sisällöksi. En saa kiksejä täydellisen kotiäitiyden suorittamisesta, en vaan jaksa semmosta ällöttävää mammaelämää. Lapsia on 6 mutta mulla on omiakin harrastuksia ym. en jaksais olla ap:n kaltainen suorittaja. Tarviin omia juttujani pysyäkseni järjissäni.

Mutta kyllä minä ainakin ymmärrän, että joku kokee kotiäitiyden rankkana. Itselleni se olisi nimittäin rankkaa juuri HENKISESTI, koska minusta se, että päiväni täyttyisiväyt kodinhoidosta, olisi oikeasti todella raskasta ja puuduttavaa. Siivota ja kokata voi leppoisasti, mutta jos ne hommat ovat ihmisestä kuolettavan tylsiä, niin kyllähän silloin se on päivästä toiseen rankkaa.

Itselleni jotkut leikkipuistot ja mammakerhot eivät myöskään ole koskaan olleet mitään leppoisaa puuhastelua, koska minusta niissäkin on kamalan tylsää. Tai nykyisin leikkipuistot alkaa olla ok, kun lapsi on sen verran iso, että tykkää kiipeillä jne, eikä minun tarvitse keksiä viihdykettä siellä.

Mieheni hoitaa nyt lasta kotona 3-vuotiaaksi, ja kyllä hänkin on sanonut, että haluaa elämäänsä jotain muutakin kuin sitä kotona olemista.

Siisteys ja ruoan tekeminen itse ovat myös aika venyviä käsitteitä.

Joku pyykkää lakanatkin kerran viikkoon, ja silittää kaiken.

Ja mun mielestäni ruoka on itse laitettua, vaikka käyttäisikin puolivalmisteita, kuten pakastevihanneksia ja -perunoita. Joku taas ei voi käyttää kaupan lihapullia, (tai edes jauhelihaa) tai maksalaatikkoa koskaan.

Että kummasti ne jotkut ihmiset osaavat stressiä kehittää.

Tietysti voisi miettiä paljonko aikaa jää ulkoilutuksen ja kotitöiden lomassa esim. piirtää ja askarrella lasten kanssa.. Jos tuntee, että näitäkin on pakko harrastaa.

Juuri tuolla asenteella se on mahdollista.

t. kuuden lapsen äiti

Minulla on nyt kaksi lasta, 1v11kk ja 10kk iältä. Tykkään kauheasti olla kotona.

Toisaalta taas en ole turhantarkka. Hoidan ruoan pöytään ja siivoan, mutta en liikaa ahdistu jos on joskus huonompaa ruokaa tai sotkuisempi koti.

Joskus väsyttää ja joskus menee hermo, mutta sellaista se nyt on.

Haluaisin kolmannen lapsen.

En silti usko olevani mitenkään erityisen "hyvä" kotiäitiydessä, minulla on monta tekijää auttamassa ja olen hyvähermoinen ja leppoisa. Samoin lapseni eivät ole olleet erityisen vaikeita, jos nyt eivät erityisen helppojakaan.

ja koko ajan kärppänä oleminen ettei jotain satu (jos lapset ovat sen tyylisiä että ovat koko ajan tappamassa itseään tai toisiaan). Mukavahan niitä kotitöitä on puuhastella... Kun kuivausrumpu rupeaa karjumaan merkkiääntään ja keitto porisee liedellä, on koko porukka saatava mukaan kodinhoitohuoneeseen ja saatava myös pysymään siellä tai joku kiipeää sinne liedelle ja uittaa vähintään toisen kätensä keitossa. Ihan vaan esimerkki.



Tai sitten kaikki huonekalut pitää pultata lattiaan kiinni ettei kukaan pääse tekemään mitään älyttömyyksiä. Vilkkaiden lasten kanssa elämä on tuota joka sekunti ja ymmärrän täysin äitejä jotka pakenevat tuota töihin.

sävy on itseänsä nostattava.

Olen myös nähnyt näitä 'yli-ihmiseksi' itseänsä nimittäviä ja kyllä se on valitettavasti jostain pois, kun hoitaa kodin ja pihan tiptop, käy töissä ja hoitaa vielä omat harrastuksensa mm liikuntaa useamman kerran viikossa. Ja mistähän se on pois? No lapsilta tietysti.

Lasten kasvatus on muutakin kun siisti koti, puhtaat vaatteet ja itsetehty ruoka. Lapsi tarvitsee henkistä hoitoa johon ei riitä yksi ennalta määrätty hetki päivässä.

Sitten kun ap.ltä liikenee hetki ylimääräistä aikaa, hän voisikin ottaa kasvatusopin kirjan esiin ja lukea vuorovaikutuksesta, oppimisesta, tutkimisesta ym mitä ei voi vain siivoamisella opettaa.