Lapsi tervehtii aina ensin aikuista ihmistä!

Ei, en elä 1800 Iso-Britanniassa mutta onko se jokin syy unohtaa hyvät käytöstavat?



Olen kyllä huolissani lastenne käytöstavoista..

aikuinen ei tervehdi nelivuotiasta, jos tämä ei tervehdi ensin?

että nuorempi ottaa ensin kohteliaasti kontaktia, kuten katsoo silmiin, nyökkää, hymyilee ja/tai sanoo hyvää päivää, ja vanhempi voi sitten päättää murahtaako jotain vastaukseksi, vai jääkö oikein keskustelemaan.

Ehkä nykyään jo helposti se hyvän päivän toivotus tuntuu jotenkin häiritsemiseltä?

Vaan normaalia hyvää käytöstä. Jos se häiritsee niin ainakin itse tiedät olleesi kohtelias ja toimineesi oikein.

Esimerkkinä: Lapsi siis menee vanhemman henkilön luokse, ja sanoo päivää. Vanhempi joko toteaa että päivää ja vanhempi joko tarjoaa tai ei tarjoa kättä, jos tarjoaa niin kätellään ja katsotaan toki silmiin. Sen jälkeen vanhempi voi kysyä tai kommentoida jotain, johon vastataan kohteliaasti. Jos ei sano mitään, jatketaan matkaa.

aikuinen ei tervehdi nelivuotiasta, jos tämä ei tervehdi ensin?

Ettei häntä voi syyttää tervehdyksen puutteesta, ja jokainen fiksu aikuinen tämän ymmärtää ja siinä tapauksessa tervehtii itse. Toki jotkut ovat poikkeuksia ja tervehtivät jo itse. Kyllä kuitenkin esikouluikäisen pitäisi jo osata tervehtiä oikeaoppisesti. Tosin eivätpä kaikki mammatkaan osaa..

eli siksi aikuisen on tervehdittävä ensin, lapsella ei ole lupaa ottaa kontaktia ensimmäisenä.

Oikeaoppisesti lapsi tervehtii ensin, aikuinen tervehtii takaisin, ja sitten aikuinen päättää ottaako kontaktia!

Oikeesti te ootte idiootteja : D

Tosiaankin on vanhanaikaista ajatella että vanhempien ihmisten, johtavassa asemassa olevien, virkamiesten, poliisien, lääkärien, upseerien tms. edessä nöyristeltäisiin ja osoitettaisiin alamaisuuttaan.

Emme myöskään enää teitittele vanhempiamme, ylipäätään vanhempia ja oudompia ihmisiä tai ketä tahansa virkamiehiä ja yliopistokoulutettuja, kuten ennen vanhaan oli tapana.



Pohjoismainen hyvinvointivaltio perustuu tasa-arvolle ja sille, että luokkajakoja ei ole (mutta myös monille muille asioille).



Niinpä 2000-luvun nyrkkisääntö onkin että fiksumpi tervehtii ensin :)



Muutos on toki ollut ripeä, olen psykologin työssäni nähnyt mm. peruskoulun toisen luokan lääkärintarkastuksen perusteella tehdyn lähetteen kasvatusneuvolaan kehitysarviointia varten vuodelta 1980, missä luki että "Ei ymmärrä auktoriteettia mikä tulee ilmi siinä että keskeyttää lääkärin puheen eikä ymmärrä tervehtiä asianmukaisesti. Tutkitaan mahdollisen tarkkaavaisuushäiriön osalta sekä kehitystaso".



Eli me keski-ikäiset ja sitä vanhemmat sekä varmasti kourallinen vanhanaikaisempia nuoremman ikäluokkien edustajia saatamme joissain tilanteissa yhä odottaa nuorisolta sellaista käyttäytymistä kuin se 50-, 60-, 70- ja 80-luvuilla oli.

Mielestäni se ei silti todellakaan ole enää tätä päivää.

eli siksi aikuisen on tervehdittävä ensin, lapsella ei ole lupaa ottaa kontaktia ensimmäisenä.

Oikeaoppisesti lapsi tervehtii ensin, aikuinen tervehtii takaisin, ja sitten aikuinen päättää ottaako kontaktia!

eikä tervehdi. Siksi lapsen kannattaa odottaa, että aikuinen huomaa hänet.

Olen 19-vuotias ammattikoulun suorittanut lapseton teini, eikä minulla tulisi mieleenikään jättää vanhempaa ihmistä tervehtimättä!



Minusta näitä hyviä tapoja tulisi vaalia, ja aijonkin tulevaisuudessa jatkaa ne lapsilleni. Olen saanut paljon kehuja hyvistä käytöstavoistani, ja huomaan että niitä arvostetaan. Voi kun kaikki olisi opetettu samoin, tämä maailma olisi huomattavasti parempi paikka.



Näemmä minua vanhemmatkaan ihmiset eivät tiedä tapoja, joka kuulostaa korvaani uskomattomalta..

eli siksi aikuisen on tervehdittävä ensin, lapsella ei ole lupaa ottaa kontaktia ensimmäisenä.

Oikeaoppisesti lapsi tervehtii ensin, aikuinen tervehtii takaisin, ja sitten aikuinen päättää ottaako kontaktia!

eikä tervehdi. Siksi lapsen kannattaa odottaa, että aikuinen huomaa hänet.

Siinä tapauksessa aikuinen on epäkohtelias - varsinkin jos hän jättää tarkoituksellisesti tervehtimättä. Jos näin käy, tiedät että lapsi on ainakin käyttäytynyt oikein, ja näin ollen voit olla häneen tyytyväinen. Jos hän ei taas epähuomiossa huomaa lasta, et ole opettanut lastasi tervehtimään oikein.

lasten kuuluisi mennä reippaasti tervehtimään aikuisia. Mutta ei mielestäni vaikka taloyhtiön pihalla leikkivä lapsi saa lähteä tervehtimään kaikkia pihalla kulkevia aikuisia. Eikä mielestäni ole myöskään asiallista pihan poikki huudella mitään kenellekään. Jos rappukäytävässä, hississä, ulko-ovella tai muulla ahtaalla kulkuväylällä törmää, niin voi lyhyesti tervehtiä, mutta ei lasten mielestäni kuulu erikseen mennä kenellekään vieraalle aikuiselle puhumaan.

lasten kuuluisi mennä reippaasti tervehtimään aikuisia. Mutta ei mielestäni vaikka taloyhtiön pihalla leikkivä lapsi saa lähteä tervehtimään kaikkia pihalla kulkevia aikuisia. Eikä mielestäni ole myöskään asiallista pihan poikki huudella mitään kenellekään. Jos rappukäytävässä, hississä, ulko-ovella tai muulla ahtaalla kulkuväylällä törmää, niin voi lyhyesti tervehtiä, mutta ei lasten mielestäni kuulu erikseen mennä kenellekään vieraalle aikuiselle puhumaan.

Ei tietenkään, mutta jos riittävän läheltä mennään leikkiessä on hyvä tervehtiä.. Ihan sitä maalaisjärkeä saa käyttää.

Minä vaatisin vasta yläkouluikäisiltä lapsilta reipasta aikuisen tervehtimistä. Siihen asti näitä tapoja opetellaan ja aina ei onnistu.



Lapsi ei ole minun mielestäni alempiarvoisempi kuin aikuinen. Myöskään aikuisten välillä ei mielestäni ole mitään arvoeroja. Tuttuja ihmisiä tervehditään automaattisesti julkisissa paikoissa. Oman talon pihassa ja rappukäytävässä tervehditään ihan jokaista vastaantulijaa. Työpaikalla tervehditään jokaista talon työntekijää kerran päivän aikana (ekalla tapaamisella).



Vanhemmille ihmisille availlaan ovia, ja niille, joilla on muuten hankala liikkua (lastenvaunujen kanssa liikkujat yms.). Vanhoille ihmisille luovutetaan istumapaikka, jos niitä ei riitä kaikille.

Tosiaankin on vanhanaikaista ajatella että vanhempien ihmisten, johtavassa asemassa olevien, virkamiesten, poliisien, lääkärien, upseerien tms. edessä nöyristeltäisiin ja osoitettaisiin alamaisuuttaan.

Emme myöskään enää teitittele vanhempiamme, ylipäätään vanhempia ja oudompia ihmisiä tai ketä tahansa virkamiehiä ja yliopistokoulutettuja, kuten ennen vanhaan oli tapana.

Pohjoismainen hyvinvointivaltio perustuu tasa-arvolle ja sille, että luokkajakoja ei ole (mutta myös monille muille asioille).

Niinpä 2000-luvun nyrkkisääntö onkin että fiksumpi tervehtii ensin :)

Muutos on toki ollut ripeä, olen psykologin työssäni nähnyt mm. peruskoulun toisen luokan lääkärintarkastuksen perusteella tehdyn lähetteen kasvatusneuvolaan kehitysarviointia varten vuodelta 1980, missä luki että "Ei ymmärrä auktoriteettia mikä tulee ilmi siinä että keskeyttää lääkärin puheen eikä ymmärrä tervehtiä asianmukaisesti. Tutkitaan mahdollisen tarkkaavaisuushäiriön osalta sekä kehitystaso".

Eli me keski-ikäiset ja sitä vanhemmat sekä varmasti kourallinen vanhanaikaisempia nuoremman ikäluokkien edustajia saatamme joissain tilanteissa yhä odottaa nuorisolta sellaista käyttäytymistä kuin se 50-, 60-, 70- ja 80-luvuilla oli.

Mielestäni se ei silti todellakaan ole enää tätä päivää.

Itse teitittelen automaattisesti asiakkaita, ja erityisesti jos kyseessä on vanhus. Sanovat sitten itse jos sopii sinutella, senkin jälkeen helposti vahingossa teitittelen ennemmin kuin sanon "sä". Sen sijaan tuosta kättelystä en ole ihan varma, katson itse asiakaspalvelijana olevani se "alempiarvoinen", mutta jos en itse tapaamisen yhteydessä esittäydy ja ojenna kättäni, se kättely jää yleensä aina tekemättä, ja tilanne jää oudoksi. Eli vaikka itse nuorempana ja ammatillisessa mielessä alempiarvoisempana en itse esittäydy JA samalla tee aloitetta kättelyyn, se esittäytyminen ja kättely jää lähes aina tekemättä, eikä siihen tee aloitetta se vanhempikaan asiakas juuri ikinä.

Olen 26-v asiakaspalvelija, ja olen vähän työn ohessa miettinyt tätä asiaa, kun työtovereillakin on erilaisia tapoja. Monelle teitittely tuntuu olevan ihan mahdoton asia, mutta yhtälailla heistä näyttää usein sinuttelukin olevan "epäsopivaa". Eli käytännössä ovat sitten mieluummin hiljaa :), mikä ei sekään ole oikein hyvä.

mennä jutskailee. Ja vielä epäilyttävämpää on jos aikuinen haluaa kätellä lasta

vaan käytöksen kultaisia sääntöjä suoraan 1800-luvulta.

Itse teitittelen automaattisesti asiakkaita, ja erityisesti jos kyseessä on vanhus. Sanovat sitten itse jos sopii sinutella, senkin jälkeen helposti vahingossa teitittelen ennemmin kuin sanon "sä". Sen sijaan tuosta kättelystä en ole ihan varma, katson itse asiakaspalvelijana olevani se "alempiarvoinen", mutta jos en itse tapaamisen yhteydessä esittäydy ja ojenna kättäni, se kättely jää yleensä aina tekemättä, ja tilanne jää oudoksi. Eli vaikka itse nuorempana ja ammatillisessa mielessä alempiarvoisempana en itse esittäydy JA samalla tee aloitetta kättelyyn, se esittäytyminen ja kättely jää lähes aina tekemättä, eikä siihen tee aloitetta se vanhempikaan asiakas juuri ikinä.

Olen 26-v asiakaspalvelija, ja olen vähän työn ohessa miettinyt tätä asiaa, kun työtovereillakin on erilaisia tapoja. Monelle teitittely tuntuu olevan ihan mahdoton asia, mutta yhtälailla heistä näyttää usein sinuttelukin olevan "epäsopivaa". Eli käytännössä ovat sitten mieluummin hiljaa :), mikä ei sekään ole oikein hyvä.

Teitittely kuuluu asiaan, toki nuorempia se voi hieman hämmentää. Eli jos huomaat että joku on itseäsi nuorempi, voit sinutella.

Asiakaspalvelutilanne on itsessään hieman poikkeava tilanne käytössäännöiltään.

Jos olet kaupassa töissä, sinun ei tarvitse esittäytyä asiakkaalle, saatika häntä kätellä. Riittää kun tervehdit. Teitittely on suotavaa, jos sinunkaupat tehdään, on asiallista kunnioittaa asiakkaan toiveita. Tosin monille tämä teitittely tulee ihan luonnostaan, ja tilanne voi olla vaikea.

Jos olet taas esimerkiksi kosmetologi tai kampaaja, kättely olisi suotavaa. Eli kun otat asiakkaan vastaan, kättelet ja sanot nimesi. Joissain yrityksissä ei kättelyä suosita, jolloin katsotaan ehdottomasti silmiin ja kerrotaan oma nimi, sillä asiakas voi mahdollisesti hyvän hoidon jälkeen haluta tulla luoksesi uudelleen. Kaupassa tämä on harvinaisempaa, ja siksi omaa nimeä ei kerrota.

Minusta on hyvin epäkohteliasta esimerkiksi kampaamossa jos kampaaja ei kerro nimeään. Miten osaan tulla hänelle uudestaan?

on vähän niin ja näin. Tai siis, nuorempi tervehtii ensin joo, mutta mielestäni tuo ei koske lapsia (alle teini-ikäisiä?) muuta kuin "virallisissa" tilanteissa, joissa heillä oletettavasti on myös vanhemmat mukana ja tervehditään ikään kuin yhdessä, sanotaan vaikka että ollaan menossa kylään. Jos suht pienet lapset on yksin jossain liikkeellä, en olettaisi heidän ottavan kontaktia aikuisiin, ja jos heillä taas on joku hoitaja/huoltaja mukana, mahdolliset ulkopuoliset aikuiset eivät tervehtisi yksittäistä lasta, vaan keskustelisivat ensisijaisesti sen heidän valvojan kanssa. Lapset tervehtisivät sitten ikään kuin sen mukana olevan aikuisen merkistä, ja osallistuvat keskusteluun jos heitä erikseen puhutellaan. Teini-ikäiseltä voisin odottaa vaikka taloyhtiön pihalla ohimennen tervehdystä oma-aloitteisesti, mutta en joltain 7-vuotiaalta esimerkiksi.



Lapsille mielestäni opetetaan ihan järjestelmällisesti, että ei saa puhua vieraille, joten siksi mielestäni pienen lapsen ei tarvitse ajatella mikä on kohteliaisuutta ja mikä on tuon ohjeen noudattamista.



Jos nyt haluaa saivarrella :D.

Ja tervehtii kohteliaasti kaikki tutut. Erottaa kyllä naapurit, porrassiivoojan, talonmiehen, vartijat jne. vieraista, joita ei tervehdi, mutta joille on kuitenkin kohtelias. Ja tervehtii sillä ensin, kun on joukon nopein. Sanoo reippaasti päivää ja käy jopa kättelemässä tutuimmat miehet. Asutaan maassa, jossa hyvät tavat ovat kunniassa, poika jopa avaa oven minulle ja yrittää parhaansa mukaan auttaa esim. ostosten kantamisessa :). Niin ne ympäristön tavat vaan tarttuu.



Saa nähdä kuinka käy, kun alkuvuodesta Suomeen muutetaan.

katsoa vierasta aikuista silmiin saati että tervehtisi häntä.



Puhun omasta kokemuksestani, koska olin itse semmoinen lapsena. Osaksi siihen toki vaikutti se, että vanhempani säikyttelivät minut puolihysteeriseksi varoittelemalla, ettei vieraille ihmisille saa puhua, koska he voivat silloin tehdä minulle vaikka mitä pahaa. Mutta osasyy oli varmasti luontaisessa ujoudessani.



Olen siitä päässyt aika pitkälle eroon työelämässä ja nykyään uskallan sekä tervehtiä että katsoa silmiin ihmisiä, myös esimiehiä. Ikävää on kuitenkin se, että kaikki esimiehet eivät huomaa tervehtiä alaisia.



Oli aika ikävää olla nuorena naisena työpaikalla, kun kuusikymppinen miespomo ei ollut edes näkevinään minua, kun kuljimme käytävällä toisiamme vastaan saati että hän olisi vastannut tervehdykseeni.



Joten olen nykyään sitä mieltä, että fiksumpi tervehtii ensin. Yleensä fiksumpi osapuoli on se vanhempi osapuoli, mutta ainahan se ei mene näin.