Voi Herranen aika, en uskalla kertoa omalle isälleni raskaudesta :D

Kysy siltä vaikka, et onko se huomannut moitään muutosta sinussa, niin siitähän se ihana uutinen lähtee purkaantumaan.

Mulla oli asia ihan toisinpäin, en malttanu odottaa, että pääsen kertomaan vanhemmille.

Kumpikin oli ja on edelleen onnesta mykkyrällä :)

Olet raskaana >>> koska olet harrastanut seksiä



Voin kuvitella että mua vähän nolottais kertoa vanhemmille tuosta syystä.



Te jotka ette malta koska saatte kertoa vanhemmillenne: ettekö yhtään ajattele, että samalla kerrotte, että >>> olette harrastaneet rietasta seksiä ilman ehkäisyä!

4: Ongelma saattaa juurikin olla tuo... Sanoin kyllä miehelleni että lähtee pois kotoa siksi aikaa kun kerron kun se olisi jo sula mahdottomuus kertoa tuollainen jos mies on samassa tilassa... tää on niin lapsellista, tiedän!!!



ap

Tais olla n. viikko 19 kun vasta kerroin.

Vanhemmillani oli myös yksi lapsenlapsi ennestään ja kun puhuivat hänestä, totesin arkisesti että kohta teillä on toinenkin lapsenlapsi...

ja sujautin mukaan ultraäänikuvan. "Mikäs se tämä on? - Teidän lapsenlapsi poseeraa"

kun tulin raskaaksi ja kun kerroin äidilleni puhelimessa, hän rupesi haukkumaan ja löi luurin korvaan. En kuulemma pärjäisi lapsen kanssa, enkä osaisi olla äiti...

Mitään ongelmia elämässäni ei ole koskaan ollut. Olen vain tehnyt sen virheen, että opiskelin, hankin vakityön, jolloin vanhempani asettivat kaikki odotukset uraani, ja olivat tosi pettyneitä, kun huomasivat, että halusinkin perheen. Jo avioliitto oli pettymys. -Onko pakko mennä naimisiin? Ettekö voi vaina asua yhdessä?

Lapsia on nyt kaksi, eikä siitä toisesta kertominen ollut yhtään sen kivempaa. Kummastakaan eivät onnitelleet.

Äiti vielä korosti keskusteluissa, että "minä en sitten kerro kenellekään, että saat vauvan, enkä kerro, kun se vauva on syntynyt".

Eikä kertonut. Kun näin kaupungilla äidin tuttuja, he olivat ihan ihmeissään, kun näkivät vauvan.

-Eipäs se äitisi ole kertonut mitään!

Niin, ei ole kertonut, kun ei pidä ajatuksesta, että hankin lapsia...

Jos vanhempi suhtautauu vauvauutiseen kielteisesti, ei sillä ole mitään tekemistä, oletko 15 vai 35. Joitain se vauvauutinen ei vaan miellytä. Ei kaikkien vanhemmat ole onnesta mykkänä saatuaan tietää, että heistä tulee isovanhempia.

Ois toivonu sulle parempaa, ja lapsen saaminen tuon miehen kanssa oli sitten viimeinen niitti?

kun tulin raskaaksi ja kun kerroin äidilleni puhelimessa, hän rupesi haukkumaan ja löi luurin korvaan. En kuulemma pärjäisi lapsen kanssa, enkä osaisi olla äiti...

Mitään ongelmia elämässäni ei ole koskaan ollut. Olen vain tehnyt sen virheen, että opiskelin, hankin vakityön, jolloin vanhempani asettivat kaikki odotukset uraani, ja olivat tosi pettyneitä, kun huomasivat, että halusinkin perheen. Jo avioliitto oli pettymys. -Onko pakko mennä naimisiin? Ettekö voi vaina asua yhdessä?

Lapsia on nyt kaksi, eikä siitä toisesta kertominen ollut yhtään sen kivempaa. Kummastakaan eivät onnitelleet.

Äiti vielä korosti keskusteluissa, että "minä en sitten kerro kenellekään, että saat vauvan, enkä kerro, kun se vauva on syntynyt".

Eikä kertonut. Kun näin kaupungilla äidin tuttuja, he olivat ihan ihmeissään, kun näkivät vauvan.

-Eipäs se äitisi ole kertonut mitään!

Niin, ei ole kertonut, kun ei pidä ajatuksesta, että hankin lapsia...

Jos vanhempi suhtautauu vauvauutiseen kielteisesti, ei sillä ole mitään tekemistä, oletko 15 vai 35. Joitain se vauvauutinen ei vaan miellytä. Ei kaikkien vanhemmat ole onnesta mykkänä saatuaan tietää, että heistä tulee isovanhempia.

jäätävää!! Ei ole kyllä kaikki muumit laaksossa sun äidilläsi :(( Todella surullista!

Minunkin piti järjestää kunnon näytelmä asian tiimoilta kun en uskaltanut suoraan kertoa äidilleni.

Äitini ei pitänyt avokistani ja oli aiemmin pauhannut, että "Et sitten rupee poikimaan sille!".

Olimme menneet vähän aikaisemmin kihloihin, josta äitini ei myöskään vielä tiennyt.



Siskoni tiesi asianlaidan ja sovimme seuraavanlaisesta taktiikasta:

Siskoni menee vanhemmilleni kylään ja minä tulen sinne "sattumalta".

Sitten hän "huomaa" sormukseni ja mainitsee asiasta äitini kuullen.

Alkaa pieni kiusoittelu aiheesta ja hän "epäilee" rengastuksen olevan merkki siunatussa tilassa olemisesta.

Myönnän asian ja näytän np-ultran kuvaa.



Kas näin sai äitini tietää asiasta ja hetken hiljaisuuden ja tyrmistyksen jälkeen alkoi paasaus:

"Voi h*lvetti, sie se et taas tiie mihi oot ruvennu! Pitäis varmaa ampua se xxxx, mut se pääsis liia helpolla sillee. Tai kyl mie tiien et mihi sitä pitäis ampua, mut sekii on jo liia myöhästä!"



Näin iloisesti äitini toivotti lapsenlapsensa tervetulleeksi...

Sittemmin hän on kyllä pehmennyt ajatukselle ja pitää lapsesta sekä jopa avokistanikin.

Nyt meillä on toinenkin yhteinen lapsi.

Äitiäni kuitenkin lohduttanee tieto meidän molempien sterilisaatioista.

Isäni on vain tyypilliseen tyyliinsä myhäillyt koko ajan.

Silti huomaan äitini suosivan hieman enemmän edellisestä liitostani olevaa lastani.

...kerroin isälleni kirjeessä, koska odotin lasta yksin ja pelkäsin että isältä tulee saarnaa. En myöskään ollut läheinen isän kanssa, vanhempani erosivat kun olin lapsi. Kirjeessä sanoin, että asia on minulle herkkä ja hänen suhtautumisensa merkitsee: jos ei pysty sanomaan mitään positiivista niin arvostaisin kovasti jos hän olisi hiljaa. "Puhutaan tästä kaikesta ja onko tämä viisasta sitten joskus myöhemmin, tässähän tämä lapsi tulee sitten olemaan".



No, isältä tuli tosi positiivinen puhelinsoitto ja onnittelut. Oli varmasti mielessä ne moitteetkin mutta jätti sanomatta kun suoraan pyysin.



Eli ymmärrän ap:tä! Mutta kun iskä on tulossa huonekalujen kanssa auttelemaan, on kyllä tosi luonteva tilaisuus kertoa. Rohkeutta!

Vähän ennen puolta väliä tuli juttua isovanhempieni perinnöstä. Äitini sanoi minulle, että ukki on aikonut testamentata perintösä pelkästään lapsenlapsilleen ja minä siihen, että entäs ne lapsenlapsenlapset. Ensin äiti oli, että mitäs tuo nyt tarkoittaa? Hetki meni niin sitten välähti xD

Ois toivonu sulle parempaa, ja lapsen saaminen tuon miehen kanssa oli sitten viimeinen niitti?

kun tulin raskaaksi ja kun kerroin äidilleni puhelimessa, hän rupesi haukkumaan ja löi luurin korvaan. En kuulemma pärjäisi lapsen kanssa, enkä osaisi olla äiti... Mitään ongelmia elämässäni ei ole koskaan ollut. Olen vain tehnyt sen virheen, että opiskelin, hankin vakityön, jolloin vanhempani asettivat kaikki odotukset uraani, ja olivat tosi pettyneitä, kun huomasivat, että halusinkin perheen. Jo avioliitto oli pettymys. -Onko pakko mennä naimisiin? Ettekö voi vaina asua yhdessä? Lapsia on nyt kaksi, eikä siitä toisesta kertominen ollut yhtään sen kivempaa. Kummastakaan eivät onnitelleet. Äiti vielä korosti keskusteluissa, että "minä en sitten kerro kenellekään, että saat vauvan, enkä kerro, kun se vauva on syntynyt". Eikä kertonut. Kun näin kaupungilla äidin tuttuja, he olivat ihan ihmeissään, kun näkivät vauvan. -Eipäs se äitisi ole kertonut mitään! Niin, ei ole kertonut, kun ei pidä ajatuksesta, että hankin lapsia... Jos vanhempi suhtautauu vauvauutiseen kielteisesti, ei sillä ole mitään tekemistä, oletko 15 vai 35. Joitain se vauvauutinen ei vaan miellytä. Ei kaikkien vanhemmat ole onnesta mykkänä saatuaan tietää, että heistä tulee isovanhempia.