miehen sisko ei tee lapsia,lapsemme serkuttomia :(

*reps*



Oliskohan mun pitänyt aikoinaan painostaa vanhempiani lisääntymään toisenkin kerran, jotta olisin saanut sisaruksen ja lapseni ehkä sitten serkkuja...



Onhan se sinänsä kurjaa, että mun lapset eivät koskaan saa serkkuja, koska miehenikin on ainoa lapsi. Onneks on pari läheistä pikkuserkkua, hyvin niillä pärjää :-)

Siskosi lastentekosuunnitelmat eivät kuulu sinulle himpun vertaa! Eivätkä kaikki ihmiset todellakaan ole edes missään tekemisissä serkkujensa kanssa.



Meillä:

-Sekä minä että mieheni tiedämme että meillä on serkkuja mutta kummallakaan ei ole mitään tietoa heidän lukumäärästään, nimistään, iästään tai mistään. Eikä kiinnostakaan.

-Minulla on yksi sisko jonka kanssa en ole ollut 8 vuoteen missään tekemisissä. Toivon ettei hän tee koskaan lapsia koska ei ole yhtään sopiva äidiksi, mutta jos semmoisia päättää tehdä niin tuskin tulemme heitä koskaan tapaamaan, paitsi ehkä vanhempien hautajaisissa.

- Mieheni siskopuolella on 2 lasta, ovat samanikäisiä kuin omamme ja asuvat parin kilometrin päässä mutta enpä ole heitäkään nähnyt kuin 2 kertaa (kerran kadulla ja häissämme) koska eletään vaan niin eri maailmassa.

Huom, joku lapsi voi tarvita serkkuja, tätejä, setiä... ja te saatatte olla ainoa mahdollinen, joka voi sen hänelle suoda! Oliko sinulla sukulaisia ympärilläsi, kun olit lapsi?

Mielestäni serkun toive saada serkku ei vielä riitä, vaan myös (potentiaalisen) lapsen vanhempien pitää haluta lasta.

täytyy myös panostaa siihen serkkujen kasvatukseen! Eli on valvottava, että sisarukset, kälyt ja langot kasvattavat lapsistaan juuri meidän lasten kanssa viihtyviä, avoimia ja sosiaalisia!

Hän ei tunne niistä yhtäkään. Ei riitoja, yhteyksiä vain ei ole koskaan pidetty yllä heidän suvussaan.

Hyvin ihminen pärjää ilman serkkujakin.

näillä palsoilla pyörii samoja ihmisiä. Samat otsikot molemmissa.



Miksi aloittaa keskustelu htnetissä kun tietää saavansa kuraa päälleen? Ne ihmiset, eivät kaikki mutta monet, ovat kiinnostuneita enemmän hevosista kuin lapsista. Ja se tahtoo vähän näkyä mielipiteissä. Muutenkin, jos käy täällä niin eikö voi täällä puhua lapsi asiat ja hevostallissa sitte heppa asiat??

Meillä ihan sama tilannne, mut en ole kokenut ongelmaksi, en ole edes ajatellut asiaa, vaikka mulla on itse asiassa yli 30 serkkua! Olen ainoa lapsi, ja miehen vanhempi lähes viisikymppinen veli on kovaa kyytiä jäämässä vanhaksipojaksi, eikä kyllä kovin helposti enää hanki vaimoa ja lapsia.



Hohhoijaa, kun on ihmisillä psyykkisiä ongelmia, kun pitää keksimällä keksiä tällainen paskaprovo palstalle.

jos ne vanhapoikaveljet ovat käyneet luovuttamassa spermaa niin voi olla, että tulevaisuudessa on serkkuja ja perinnönjakajia suvussa enemmänkin!

Minulla on puolisen tusinaa serkkua jotka ovat "samaa ikäpolvea". Pidän yhteyttä yhden kanssa, ja tämä yksi henkilö on ainoa serkuistani joista pidän. Muut ovat suoraan sanottuna ylimielisiä kusipäitä, jotka ovat olleet ilkeitä perheellemme ja ovat muutenkin "parempia" kaikessa. Enkä edes kaipaa heidän seuraansa. Olen koulu- ja työelämässä tehnyt paljon mahtavempia ystävyyssuhteita.



Mitä ihmettä niillä serkuilla tekee? Ihminen voi olla kusipää vaikka kuinka olisi jossain polvessa samaa verta suonissa. Onko siinä joku taianomainen yhteys että kun nyt on joku yhteinen sukulainen? Tätä en ole oikeastaan koskaan ymmärtänyt.



Kaikkihan me olemme serkkuja keskenämme jo muutenkin. Ei tarvitse montaa sukupolvea mennä taaksenpäin kun löytyy jo tuhansia sukulaisia.

Huom, joku lapsi voi tarvita serkkuja, tätejä, setiä... ja te saatatte olla ainoa mahdollinen, joka voi sen hänelle suoda! Oliko sinulla sukulaisia ympärilläsi, kun olit lapsi?

Varsinkin kun jäin orvoksi kun olin 10 vuotias.

Ja kaikilla ei ole sisaruksia, eikä varmaan miehenikään ala vanhempiaan patistamaan uusia lapsia tekemään kun hän (ainoa lapsi) on nyt yli 30 ja vanhemmat päälle 60 vuotiaita.

Setien jä tätien suhteen siis on äärimmäisen vaikeaa vaikuttaa.

Mutta tuota se oikea pointti:

Samalla tavallahan tuo ap:n kirjoitus/lainaus (en siis tiedä että onko hän nyt tuon tekstin kirjoittaja vai ei) on sitä itsekkyyttä. "MINUN lasten täytyy saada serkkuja ja miehen sisko on itsekäs kun hän ei tee lapsia. "

Eiköhän aikuiset ihmiset saa tehdä päätöksensä aivan täysin itse, ilman muiden ihmisten asioihin puuttumista.

Se että on vapaaehtoisesti lapseton ei kuulu siskoille, veljille, serkuille, tädeille, sedille, isovanhemmille tai omille vanhemmille millään tavoin. Eli mielestäni sen joka tuon ap:n tekstin on kirjoittanut tulisi nyt vain keskittyä omaan elämäänsä. Ei ne serkut nyt ole elämän kannalta maailman tärkein asia. Itse ainakin olen pärjännyt mahottoman hyvin ilmankin.

(myöskään muuten lapsettomuudesta kärsiminen, siis ei vapaaehtoinen lapsettomuus ei kuulu kenellekään. Itseäni ei henk koht. kiinnosta että miksi jollain ei ole lapsia enkä oikeastaan juurikaan siksi ymmärrä miksi se toisille, kuten ap:n tekstissä esiintyvälle voivottelijalle, tuntuu olevan niin tärkeä tieto.)

Noin on helppo ajatella jos on yksin, mieli vielä muuttuu kunhan puoliso löytyy.

on se tosiaan kamalaa, ettei tuon vertaa ajattele: on tehtailtava liuta lapsia, että veljensä lapset saa serkkuja, muuten niiden lasten elämä on pilalla!

Kaikenlaisia sitä löytyykin.

niissä serkuissa on, että niitä pitää olla. Itsellä on 4 serkkua ja niistä kolmen kanssa olen läheinen, vietetty lapsuus yhdessä, ovat melkein kuin sisaruksia. MUTTA avopuolisollani on myös serkkuja jonkin verran, osaa ei ole edes nähnyt, ja ketään ei oikein tunne. Lapsena niitä on nähnyt mutta eivät pidä mitään yhteyttä enään. Eivät ole nähneet myöskään moneen vuoteen. Ikää 23 v.

ja lapsellani on jo nyt 15 serkkua vaikkei olla uskovaista sakkia. Kovin vähän silti tulee serkkuihin pidettyä yhteyttä :( Asutaan vähän eripuolilla Suomea ja muutenkin yhteydet hävinneet. Eli ei se että on serkkuja, takaa että tulisi niihin pidettyä yhteyttä juurikaan.. Ystävät tulevat yleensä muualta kuin suvusta nykypäivänä.

Noin on helppo ajatella jos on yksin, mieli vielä muuttuu kunhan puoliso löytyy.

Ei muuta kuin sopivaa isäehdokasta etsimään, siitä se kiikastaa.

Huom, joku lapsi voi tarvita serkkuja, tätejä, setiä... ja te saatatte olla ainoa mahdollinen, joka voi sen hänelle suoda! Oliko sinulla sukulaisia ympärilläsi, kun olit lapsi?

tätejä ja setiä, enoja, serkkuja ei ollut koska kaikki sisarrukset olivat tasaisin välein riidoissa keskenään. Niin eipä yhteyksiä pidelty. En kyllä mielestäni ole kärsinyt tästä millään tavalla...

Olipas typerin aloitus hetkeen.

..riittävästi..siinä enää serkkuja tarvita...

Olipas typerin aloitus hetkeen.

saa ihmiset kertoa huolistaan ja tässäkin ollaan lapsien tulevaisuudesta huolissaan, ei itsekkäästi itsestä

Osalle serkut ovat aikuisenakin tärkeitä, osalle ei.



Miehelläni on 20 serkkua, joista osan kanssa hän oli lapsuudessa enemmänkin tekemisissä, mutta hyviä ja läheisiä välejä ei ole kehenkään.



Itselläni on 6 serkkua, joita näen ehkä joka toinen vuosi tai harvemmin. Emme ole tekemisissä kuin sukujuhlissa, vaikka lapsena leikimme todella paljon keskenämme aina murrosikään saakka.



Minulla on kaksi sisarusta, joilla ei ole lapsia. Toiselle ei tule, toiselle ehkä saattaa tulla, mutta ei ole varmaa. En usko, että nämä serkukset tulisi koskaan olemaan läheisiä, koska näemme nytkin harvoin.



Miehelläni on yksi sisko, jolla on lapsia eli lapsillani on muutama serkku. Ovat nyt vielä läheisiä mutta tuskin vanhempana. Näemme pari kertaa kuukaudessa, mutta välimatkaa on ja kyläilemme toistemme luona harvoin.



Ei ne serkut ole mikään suuri onni ja autuus. Samanhenkisiä ystäviä löytää matkan varrelta taatusti helpomminkin.

Itselläni oli lapsena yksi täysserkku. Hän on kolme vuotta minua vanhempi, eli samaa ikäluokkaa mutta eipä siitä iloa ole ollut kun olen häntä nähnyt koko elämäni aikana ehkä 10 kertaa, jos sitäkään.



Nykyään minulla on kaksi (puoli)serkkua, jotka ovat minua 12 ja 14 vuotta nuorempia, tällä hetkellä ala-asteella kumpainenkin, joten hieman eri sukupolvea olemme, eikä minusta ole ollut heille leikkikaveriksi tuon ikäeron takia. Näitä serkkuja tapaan pari kertaa vuodessa, en sen useammin.



Lisäksi minulla on tuntematon määrä muita (puoli)serkkuja, joita olen nähnyt ehkä kerran, suurimpaa osaa en koskaan.



Lapsena olin hieman kateellinen kaverilleni, jolla oli kymmeniä serkkuja. Mutta ei asiasta mitää traumaa ole jäänyt. Kyllä kaverit olivat minulle pienenä paljon tärkeämpiä kuin joku sukulaislapsi jota näki kerran vuodessa.



Ap, on älytöntä olla katkera ihmiselle siitä, että tämä ei tee SINUN lapsellesi serkkua. Paljon älyttömämpää syytä hankkia lapsia en heti keksi, kuin toimia serkkukoneena. Kyllä se on jokaisen oma asia tekeekö jälkikasvua vai ei. Yhtä lailla vanhemmilla ei ole oikeutta painostaa lapsiaan lastentekoon vain jotta saisivat lapsenlapsia. Niin, ja sitä paitsi, ei se lapsi osaa kaivata sellaista mitä ei ole. Jos on kavereita (ja vielä sisaruksiakin), ei siinä mitään serkkuja enää tarvita.