Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksi vai kaksi lasta? Kaipaan kokemuksia, hyvät ja huonot puolet?
20.09.2011 |
Painin täällä päivittäin ajatusten kanssa siitä, että pitäisikö meidän tehdä toinen lapsi vai jäädäänkö yksilapsiseksi perheeksi. Aikaisemmin olin takuuvarma siitä, ettäainakin kaksi lasta saa tulla ja mieskin samoilla linjoilla. Nyt kuitenkin, kun esikoinen täyttänyt 1-v ja vaikea vauva-aika on tavallaan jo takana. Siis hänen vauva-aikainsa oli todella haastava koliikin, vaikeiden yöuniongelmien ym takia ja kieltämättä pelottaa, jaksaisimmeko samanlaista vuotta uudestaan. Kun ei sitä voi tietää, minkälainen vauva sieltä seuraavaksi saapuisi. Voisi olla helppokin, mutta mitään takeita ei ole mistään.
Haluaisimme suoda lapsellemme sisaruksen, mutta mutta.. Liikaa muttia ja kysymysmerkkejä. Ei olla enää mitään kovin nuoria, joten ei tule kysymykseen yrittää toista lasta vaikkapa 3-4 vuoden kuluttua. Nyt se olisi miltei tähän perään tehtävä, jos päätämme, että toinen lapsi saa tulla. Ei tietenkään ole takeita, että heti tärppää, mutta emme aio alkaa yrittämään toista esim 4 vuoden kuluttua.
Haluaisin kuulla mielipiteitänne, sekä yksilapsisten vanhemmilta, että teiltä, joissa useampi lapsi. Onko esim te kenellä useampi lapsi, tullut koskaan kaduttua toisen lapsen hankintaa?
Välillä olen 100% varma, että toinen lapsi ehdottomasti ja sitten taas toisena päivänä olen eri mieltä.
Auttakaa.. Onko muuten yhden lapsen kanssa sitten myöhemmin ehkä hankalampaa, kun häntä pitää sitten jomman kumman vanhemman jatkuvasti viihdyttää? Näin olen kuullut. Kaksi lasta tietysti leikkisivät keskenään. En yritä päästä helpolla, oma jaksaminen askarruttaa ja se, mitä haluan tälle jo olemassa olevalle lapselle antaa. Jakamatoman huomioni vai sisaruksen?
Itse ollaan miehen kanssa milemmat monilapsisista perheistä ja sisarukset ovat meille kaikki kaikessa. Siinä mielessä haluaisin samoja kokemuksia myös omalle lapselleni.
Kiitos asiallisista kommenteistanne. Sori, jos kirjoitus oli jotenkin sekava. Just äsken itkin, kun tuntuu että tämän asian pohtiminen saa mun ajatukset ihan sekaisin.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
meille lasten saanti oli vaikeaa, ajattelin aina että jos edes yhden saan niin hyvä on! Mutta sitten aloimme haluta toista ja saimme lääketieteen ansiosta hänetkin. Ovat olleet helppoja vauvoja, ja toisaalta vauva-aika on niin lyhyt aika elämässä että luulisin että jaksaisitte tekin sen. Nyt, odotankin kolmatta, ja se on pistänyt miettimään, miten jaksaa, miten pärjään kun on jo kaksi ja nuorimmainen suht pieni vielä. Mutta tämä kolmas oli ihana ylläri, ja uskon siihen että jaksan ja pystyn kolmenkin kanssa!
Varmasti pystyt. Isoin muutos on tuo 2 lapsen kanssa touhuaminen. 3. menee lmalla painollaan ja on yhtä rakas kuin toisetkin. Jos pärjää 2 kanssa, pärjää vaikka olisi 4. Onnea odotukseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on 3 lasta pienillä ikäeroilla. Nuorimman ja vanhimman välinen ikäero on 4,5v. En kadu. Halusin lapset peräjälkeen, ettei tarvinnut miettiä pitäiskö sitä iltatähteä yrittää...
Minulla on kaksi aikuista lasta. Olen tyytyväinen, että tein sittenkin kaksi. Esikoinen meinasi taannoin kuolla, selviytyminennoli 50-50. Vaikka kukaan ei voi toista korvata, niin silti silloin ajattelin, että onneksi lapsia on kaksi.
Minullakin on 3 lasta pienillä ikäeroilla. Se oli haaveeni ja onneksi toteutui. Jos mietit 2. lapsen hankkimista, suosittelen. Jossain vaiheessa lapsi ei halua mukaan kauppareissulle, tai haluaisit käydä vaikka pienellä lenkillä. Ainokainen ei välttämättä uskalla olla lyhyttäkään aikaa yksin, mutta 2 pärjäilee yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Perinteisesti on ajateltu, että ei kannata laittaa elämää yhden kortin varaan. Lapsissa on hyvä olla ns särkymävaraa. Nykyisin huolehditaan lapsista varmaan paremmin kuin aikaisemmin, mutta silti, elämän arvaamattomuus.
Kerralla voi menettää yhden lapsen tai koko perheen eli edelleen elämän arvaamattomuus jää, mutta on ainakin yrittänyt estää omien geeniensä sammumisen, kun yrittää saada useita lapsia. Sen verran lapsia kuin jaksaa huolehtia? Sisarus on tärkeä niin kasvukumppanina kuin tilanteessa, jossa vanhemmat ovat vanhoja tai kuolleita. Yhteiset muistot lapsuudesta elävät.
Sinun tai minun, eikä kenenkään muunkaan, geeneissä ei ole mitään niin erikoista että väen vängällä täytyisi tänne useampaa mukulaa pyöräyttää.
Alue: Aihe vapaa
Hahhah, tiedätkö edes kuinka paljon Suomessa on perintöriitoja jopa käräjillä asti puitavana? Ei ne sisarukset mikään avain onneen ole!